|
Lähettäjä: vammainen
Päivämäärä: 19.5.25 14:39:43
Viime aikoina on tullut somessa paljon vastaan postauksia kehorauhaan liittyen.
Kun kehorauhasta kirjoittaa joku ylipainoinen, niin kommenttikentät on täynnä positiivisuutta ja kehuja. Yleensä noiden kehujen kirjoittavat ovat itsekin ylipainoisia tai lihavia. Mutta kun kommenttikenttään eksyy joku normaalipainoinen tai varsinkin hoikka kertomaan, että "Niinpä. Kunpa kaikilla olisi kehorauha", niin hän saa vihat niskaansa. Puhumattakaan siitä, että hoikka itse kirjoittaisi postauksen kehorauhaan liittyen.
Normaalipainoisilla tai varsinkaan hoikilla ei ole oikeutta kertoa kehorauhasta. Pitää kuulemma olla tyytyväinen ja onnellinen saamistaan kommenteista. Ne on vain kateutta ja niistä kommenteista pitää nauttia!
Minä en kyllä nauti siitä, että ulkonäköäni haukutaan ja minua nimitellään rumilla termeillä vain siksi, että olen normaalipainoinen. En ymmärrä, miksi haukuista pitäisi nauttia?
Lisäksi hoikkien ihmisten ulkonäköä kommentoidaan ja kytätään. Heti, jos hoikka on saanut pari kiloa lisää, niin siitä huomautetaan. Jos hankkii uusia vaatteita, niin kysytään, että "oletko lihonut kun sulla on uusia vaatteita?". Saatetaan tulla jopa puristelemaan kroppaa, "Onhan sulla jotain mistä ottaa kiinni" tai "Sulla ei kyllä oo paljoa mistä ottaa kiinni" tai "Onhan sullakin vähän ylimääräistä tässä".
Kun puhutaan kehorauhasta, niin voisiko se mitenkään tarkoittaa sitä, että jätetään toisten kehot rauhaan? Ei kommentoida niitä millään tavalla. Eikä aleta puristella ja tökkiä.
Minulle mahtuu edelleen puuvillashortsit, jotka ostin v. 2010. Olen käyttänyt niitä säästeliäästi, koska ne ovat hyvän malliset, takaa korkeammat kuin edestä ja istuvat minulle täydellisesti. Varmasti tänäkin vuonna saan kuulla, kuinka en ole lihonut, koska minulla on edelleen ne samat shortsit, tai miten on mahdollista, että minulle mahtuu edelleen nuo samat shortsit.
Vuosien varrella olenkin saanut kuulla, kuinka en ole kerännyt loma-, kesä-, joulu- tai koronakiloja. Kyllähän niitä kertyy, mutta ne ovat yleensä nestettä, joten lähtee muutamassa päivässä pois kun palaa normaaliin ruokavalioon.
En muutenkaan ymmärrä jatkuvaa ulkonäkökeskeisyyttä. Ja tympii todella, kun jotkut omasta mielestään niin hirveän lihavat ja rumat valittavat asiasta jatkuvasti ja samalla halveksivat hoikempia, että "helppoahan heillä/sinulla on kun olet hoikka". Voi kuule. Minulla on elämässäni ollut ihan oikeita ongelmia, eikä hirveästi ole kiinnostanut, onko pyllyni hyvännäköinen tai nenä kaunis. Kun olen saanut oikeasti miettiä, että menetänkö jalan nivusta myöten. Tai olen tuntenut huonommuutta vammattomiin ihmisiin verrattuna. Tai kuinka olen saanut kuulla, miten huono olen vammattomiin ihmisiin verrattuna.
Oikeasti vtuttaa, kun joku, jolla ei koskaan ole ollut elämässään oikeita ongelmia, tulee haukkumaan päin naamaa, miten helppo elämä minulla on ollut. Vaikka kyseinen henkilö on tietoinen elämäni aikana olleista ongelmista ja siitä, että olen vammainen, enkä koskaan vammattomaksi muutu, enkä voi edes peittää toista pysyvää vammaani. Mutta sentään olen hoikka. Voi jestas.... Siis oikeasti vtuttaa.
Olen saanut kuulla tuollaista "Sinullahan on ollut helppo elämä kun olet aina ollut hoikka" myös sellaiselta, joka on sairastanut syövän ja lähes kuollut siihen. Mutta sekään ei hänen ajatusmaailmaansa saanut raiteilleen, koska kyseinen henkilö on aina ollut omasta mielestään niin läski ja ruma, eikä syövänkään myötä hoikistunut. Kun kyseisen henkilön mielestä helppoa on vain hoikilla. Eikä hän tajua, että minä olen meinannut elämäni aikana menehtyä muutaman kerran, eikä elämäni ole eikä ole koskaan ollut helppoa. Nämä vammat kun ei parane.
Olisin ennemmin lihava ja vammaton kuin hoikka ja vammainen. Cp-vamma, aivovamma ja puhevamma. Mutta enhän minä saa valittaa syrjinnästä ja haukkumisesta ja jatkuvasta nälvimisestä, kun olen aina ollut hoikka. No, en ole aina ollut hoikka, mutta normaalipainon sisällä kylläkin.
Ja noista vammoistanikin olen aina saanut kuulla haukkuja. Kun ei se kehorauha näköjään koske meitä vammaisia. Ei ainakaan, kun on hoikka. Eli siis normaalipainoinen BMI:n mukaan... Liikuntavamman olen saanut kuntoutettua melko huomaamattomaksi, mutta se vaatii päivittäistä työtä. Ja silti saan kuulla naureskelua, nälvintää ja haukkumista siitä, miten hassu ryhti minulla on tai miten hassusti kävelen. Joskus vastaan suoraan "Niin, kun minulla on Cp-vamma" ja joskus sanon vain "jaa", ja joskus jätän vastaamatta.
Voitaisiinko nyt tämä loppuvuosi ja kaikki vuodet tästä eteenpäin tosiaan noudattaa sitä kehorauhaa, ja jättää kehojen kommentointi pois sanavarastosta? Ihan sama minkä kokoinen ja muotoinen joku on. Annetaan hänen olla.
Oikein hirvittää, kun siskoni lapset ovat teinejä ja nuorinkin saavuttaa kohta sen iän, että miten heidänkin ulkonäköään kommentoidaan. Vanhinta on jo haukuttu, kun meikkaa välillä todella näyttävästi, kun se on hänen harrastuksensa. Keskimmäinen on oikein sorjavartaloinen ja saa kuulla vanhemmilta täti-ihmisiltä "on silläkin alkanut jo rinnat kasvaa / muotoja tulla" ja setämiehiltä "ihana teinityttövartalo". Jestas sentään. Oksettavaa.
Olen jo päälle 40 v ja monien mielestä "ikäisekseni hyvässä kunnossa" enkä ole "paisunut kuin monet muut ikäiseni". Oikeasti nyt!!! Antakaa niiden muiden paisua ja minun olla paisumatta. Ja jos minäkin paisun, niin antakaa minun paisua! Kun eipä nuo kommentoijat itsekään ole sen näköisiä, että heillä on varaa kommentoida muiden ulkomuotoja...
Toivoisin myös, että lopettaisitte vartaloidenne haukkumisen muille. En ainakaan itse jaksa enää kuunnella, kun kaverit valittaa, miten "on niin ruma ja läski ja mikään vaate ei näytä hyvältä" ja vali vali. Ovat sentään terveitä ja jaksavat ongelmitta kantaa kilonsa. Lopettakaa jo se valitus ja keskittykää elämässänne johonkin muuhun kuin ulkonäköönne. Älkääkä ainakaan keskittykö muiden ulkonäön ruotimiseen.
|