|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 20.5.25 18:59:38
Hetkinen nyt. Liisan ja Penan esimerkissä kyse ei ollut varallisuudesta. He molemmat voivat tienata saman verran. Rautalangasta: pointti oli, että avioehto vaikuttaa merkittävästi suhteeseen. Tai ainakin sen tulisi vaikuttaa, jotta kenellekään ei käy kuten Liisalle. Täällä kun joku väitti ettei se vaikuta mitään suhteen aikana. On mielenkiintoista miten niin moni on heti ajatellut että Pena on varakas ja Liisa persaukinen, ehkä tämä myös kuvastaa sekä teidän omia asenteitanne, mutta myös sitä, miten naisen kuluttama raha perheen eteen on "ei mitään".
Se mitä kukakin omassa suhteessaan haluaa on oma asia. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää mitä se avioehtokin vaikuttaa ja että siinäkin voi hävitä ja joutua hyväksikäytetyksi. Ja tuossahan Pena ei häviä mitään jos avioehdon puututtua joutuu maksamaan tasinkoa. "Hänen" varansa kun ovat kertyneet sen ansiosta, että he perheenä ovat sopineet tietyn työnjaon, johon on kuulunut että hän säästää ja vaimo maksaa ruokakulut.
"Miksi oletus on aina se, että mies on varakas ja nainen varaton? Ajattele, että voi olla toisinkinpäin. Muuttaako suhtautumistasi, jos Liisan pitäisikin maksaa Penalle? Kun nainen ei olekaan saamapuolella? Niitä on varakkaita naisia ja varattomia miehiäkin."
Heidän varakkuudessaan ei ollut alussa eroa. Ei muuta suhtautumista. Jos yhdessä sovitaan elää yhtenä perheenä ja sen mukaan jaetaan perheenä vastuita, on myös kohtuullista, että saatu hyöty jaetaan tasan. Jos Pena maksaa esimerkissä ilman avioehtoa Liisalle puolet, hän ei häviä mitään vaan maksaa vain Liisan osuuden, joka Liisalle kuuluu ja mikä Liisalla olisi omalla tilillään, mikäli he olisivat koko avioliiton ajan pitäneet tarkkaa kirjaa kuka maksaa mitäkin ja kenen nimi tulee mihinkin omistuskirjaan. Se mitä Pena antaa ei siis oikeasti ole koskaan ollutkaan Penan. Vain Liisan ansiosta hänellä on ollut varaa sijoittaa niin paljon tai ostaa niin uudet autot tai mitä ikinä.
Jos avioehtoa ei ole ollut on myös typerää lähteä jälkikäteen jossittelemaan miten rahat kuuluisivat itselle. Elämä on monimutkaista ja kumppanit vaikuttavat toisiinsa. Ihminen voi tehdä ilman avioehtoa erilaisia päätöksiä elämässään kuin mitä tekisi avioehdon ollessa.
"Ja on varattomampi ikumpi tahansa, niin tyhmä ei tietenkään tarvitse olla. Sinä teit Liisasta typerän,"
Liisa ei ole oikea henkilö vaan karikatyyri havainnollistamaan sitä, että avioehto vaikuttaa avioliiton arkeen. Sen että elää aidosti yhteistaloudessa, ei ole tyhmää. Se on tyhmää vain, jos on avioehto.
Kysymystä monimutkaistaa vielä lapset. Vain nainen voi tulla raskaaksi. Raskaus, synnytys, imetys ja koko touhun fyysiset, taloudelliset ja henkiset seuraukset kaatuvat hyvin pitkälle naisen niskaan. Naisen keho ja mieli työskentelee 24/7 lapsen vuoksi. Nainen kokee monesti pahaa oloa ja hirvittävää kipua ja välillä vähän vähemmän kipua ja pahoinvointia ja pelkoa. Nainen joutuu laittamaan itsensä likoon perheen eteen 110%. Antaa kaikkensa ja asettaa terveytensä, ulkonäkönsä, toimintakykynsä vaaraan. Onko kohtuullista odottaa, että mies saa lapsen ilmaisiksi, tekemättä mitään? Vai olisiko sittenkin kohtuullista, että myös hän työskentelisi 100% perheen hyväksi ja perheen tuloista tältä ajalta 50% kuuluisi naiselle, mikäli tulot jäävät alle miehen tulojen. Samoin kuin 50% naisen "työn alla" olleesta lapsesta kuuluu miehelle. Ja nämä naiselle kuuluvat rahat eivät ole tarkoitettu siihen, että nainen yksin ostaa lapsen tarvikkeet ja omat raskausvaatteensa yms. Vaan raskaudesta aiheutuneet kulut vielä kuuluvat molemmille. Toki jos naisen tulot jopa äitiyslomalla ovat isommat kuin miehen, on tilanne eri. Voi myös olla, että mies jää yhteisestä päätöksestä hoitovapaalle, silloin sama toimii toiseen suuntaan. Mies hoitaa lasta joka on 50% äidin ja äiti tekee töitä, jonka palkasta 50% on isän. Ilman isää, hän ei voisi tehdä töitä ja olla äiti samaan aikaan samalla tavalla. Ja mielestäni raskaudelle, synnyttämiselle tai imetykselle ei voi laittaa euromääräistä hintalappua vaan ainoa oikea ja kohtuullinen on samassa prosenttisuhteessa.
Itse siis pidän kohtuullisena, että naisen panosta lapsien eteen arvostetaan myös rahallisesti. Jos siis ottaisin tuloja koskevan avioehdon, haluaisin siihen poikkeuksen, jonka mukaan raskauden, vanhempainvapaan ja hoitovapaan ajalta tulot jaetaan puoliksi lasta mahassaan kantavan tai hoitavan hyväksi.
|