Lähettäjä: hyvästit 
Päivämäärä:   13.5.25 11:29:19

Vanhalle koiralleni varasin eutanasian. Iso koira, eli liki 12-vuotiaaksi. Tuntui että kunto romahti muutamassa päivässä, hengitys alkoi rohista ja koira nukkuu nyt raskaasti. Vastahan se vielä toissapäivänä laukkaili pihalla kaverinsa kanssa.

Luulin olevani tähän päätökseen valmistautunut, mutta en ollut. Kuitenkin päätös lopettamisesta tuli aamulla vyörynä ylitseni, yllätti itsenikin ja nyt itkettää.

Jää hyvästi vanha ystävä.

Lähettäjä: joan 
Päivämäärä:   13.5.25 11:41:11

Osanottoni, olen itse ollut tuossa tilanteessa monta kertaa ja tiedän kuinka vaikea paikka se on. Mutta - siitäkin selviää, niin selviät sinäkin. Itke niin kauan kuin itkettää, muistot muuttuvat kauniiksi ajastaan ja kyyneleet kuivuvat. Nyt vain kiitos kavarille pitkästä yhteisestä ajasta ja kunniallinen päätös.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.5.25 11:44:36

Se on jännä että vaikka kuinka sen tietää että luopuminen on vääjäämättä edessä ja muka kuinka siihen valmistuu, silti se tulee aina yhtä yllättäen. Niin monta kertaa käynyt saman läpi.

Tsemppiä. Monen luopumisen kokemuksella, lopetuksen jälkeen tulee aina helpotus.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   13.5.25 12:31:38

”Se on jännä että vaikka kuinka sen tietää että luopuminen on vääjäämättä edessä ja muka kuinka siihen valmistuu, silti se tulee aina yhtä yllättäen. Niin monta kertaa käynyt saman läpi.”

Tämä. Toki itsellä tullut oikeastikin tavallaan yllättäen, että on luultu, että olisi joku hoidettavissa oleva hieman viattomampi vaiva ja sitten koira jääkin sille eläinlääkärin reissulle, kun selviääkin paljon vakavampi diagnoosi. Mutta itse olen niitä, jotka alkavat jossain määrin varautua asiaan jo koiran ollessa nuori. Mutta ei siihen silti aidosti voi varautua. Aina se iskee.

”Tsemppiä. Monen luopumisen kokemuksella, lopetuksen jälkeen tulee aina helpotus.”

Joskus näin ja joskus tulee lähinnä pelkkä tuska. Mutta siihenkin auttaa aika. Jokaisen surun prosessi on omanlaisensa, eikä siinä auta kuin käydä sen läpi.

Meistä moni täällä jakaa tuskasi. Toivon sinulle lämpimiä ajatuksia.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   13.5.25 12:32:38

Lämpimiä ajatuksia ja paljon tsemppiä aloittajalle <3

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   13.5.25 12:39:16

Mulla on sama edessä. Järjellä kun rupean ajattelemaan niin päätös tuntuu hyvältä, mutta sitten kun rupean miettimään ihan oikeasti niin räjähdön vaan itkemään ja hirveä ikävä iskee vaikka koira ei ole vielä lopetettu. Mutta on siis edessä lähiaikoina. Tuntuu että sydän räjähtää palasiksi ja henki ei kulje. Vaikka tiedän ettei se koira siitä enää nuorru.

Lähettäjä: Klp 
Päivämäärä:   13.5.25 12:54:13

Se voi myös olla ihan vaan sairas.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.5.25 13:13:57

Voi olla, ettet pääse siitä koskaan yli. Vanha koira lopetettiin 3v sitten, vieläkään en ole päässyt yli.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.5.25 14:50:10

"Se voi myös olla ihan vaan sairas."

Niin. Omani iäkäs papparaiseni rohisi tosi pahasti ja yhtäkkiä, oli keuhkoissa tulehdus, antibioottikuuri ja eli vielä kolme vuotta täysin terveenä.