Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.5.25 05:51:22

Meitä 3 sisarusta, veli asuu kauempana ja siskon kanssa ollaan enemmän tekemisissä. Hänellä 3 kouluikäistä lasta, jotka tietysti mulle tärkeitä. Meillä ei lapsia yrityksistä huolimatta ole ja tuskin tulee, hoidot käyty läpi tuloksetta. Mulle kova paikka, kun aina olen ajatellut olevani äiti joku päivä.
Sisko on aiemmin valitellut, kun en hänen lastensa kanssa ole enempää. Silloin (harvoin) kun on pyytänyt lapsenvahdiksi, saan yleensä järjestymään ja mukavaa ollutkin. Oma aktiivisuus ei ole asiassa ollut suurta, pitkälti kipeän lapsettomuustilanteen vuoksi. Tästä olen hänelle sanonutkin, on kuitennut asian "ei tarvitse hänelle selitellä, lapset tässä eivät ymmärrä ja heidän puolesta harmittaa".
Äitienpäivä mulle vaikea, ja eilen kävi niin etten pystynyt heillä kyläilemään kuten tapana ollut, heillä kokoonnutaan usein pyhinä ja äitimme myös paikalla. Laitoin aikuisille viestin että tänään jää välistä, kun en halunnut itkuisena mennä paikalle. Sisko ei vastannut viestiin mitään.
Olenko minä tässä nyt itsekäs? En ole tätä asiaa usein sisaruksille purkanut, enemmän ystävien ja terapeutin kanssa jutellut. Sääliä en kerjää, mutta kuvittelin vähän empatiaa kuitenkin löytyvän...

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.5.25 06:07:34

No et ole itsekäs. Siskosi on törppö

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   12.5.25 06:34:21

Eli oletko kertonut tilanteen tuolle siskolle ja äidillesi ym vai et? Jos et, et voi oikein odottaa ymmärrystä ja empatiaa asiassa josta he eivät tiedä, vaan näyttäydyt ihmisenä joka ei vaivaudu perheen tapaamisiin paikalle.

Ja kyllä, tilanteesi on ikävä. Mutta suosittelen että yrität esim. ammattiavun kanssa päästä hyväksyntään siinä. Menetät paljon kauniita hetkiä läheistesi kanssa, jos keskityt siihen mitä sinulla ei ole (omat lapset) niin ettet halua vastaanottaa sitä mitä on, kuten niitten siskon lasten läheisyyttä ja rakkautta, perheen yhteisiä juhlia jne.

Otan osaa suruusi. Mutta muita elämän tarjoamia asioita ei ehkä kannata sen takia jättää kokematta. Tsemppiä.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.5.25 06:50:59

Olen kertonut asiasta. Tarkoitin, etten ole siitä heille jatkuvasti avautunut, ei siis pitäisi olla "kyllästymistä" heidän puoleltaan samaan "valitukseen". Eilen ilmoitin syyksi, että tällä kertaa ottaa niin koville etten pysty tsemppaamaan itseäni pysymään kasassa. Tämä on ensimmäinen kerta kun näin kävi.

Ammattiapu on käytössä. En tiedä mikä olisi "oikea aika" tätä asiaa käsitellä, mutta ainakaan tämä kulunut pari vuotta ei ole vielä minulle riittänyt, paremminkin alkaa vasta nyt asian lopullisuus valkenemaan eikä tuska helpottamaan.
Tiedän kyllä, etteivät sukulaislapset ole lapsia pitkään, ja kuten todettu niin olen heidän kanssaan aikaa viettänytkin, mutten niin paljoa kuin sisko haluaisi.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   12.5.25 07:56:23

Riittää kyllä, jos sanot, että 'nyt ei pysty'. Sisko koettelee rajojasi, mutta anna koetella.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   12.5.25 08:08:04

Miksi rankaiset muita siitä, että sinä et ole saanut lapsia? Sehän on paska tilanne, jos niitä on kovasti toivonut aina eikä yrityksestä huolimatta niitä ole saanut mutta jatkuvastiko loppuelämäsi siitä pitäisi sinun ympärilläsi hyssytellä? Karu tosiasia on se, että tuskin tulet lapsia saamaan, vaikka niitä miten toivot ja asia on sinulle varmasti kipeä mutta nyt olisi aika hyväksyä se tosiasia. Varmasti ihmiset ovat myötätuntoisia ja empaattisia mutta tämä asia on nyt sinun käsiteltävä itsesi kanssa. On ihan ok olla menemättä äitienpäivänä kyläilemään (miksi ihmeessä menisit äitienpäivänä ylipäätään siskosi luo?), että sikäli en ymmärrä siskosi asennetta mutta ihan itsesi vuoksi toivon, että pääset lapsettomuuden kanssa sinuiksi, ettei se varjosta loppuelämääsi aina yhtä tuskallisena.

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   12.5.25 08:10:55

Edellinen ei ole tainnut itse kokea lapsettomuutta pitkän kaavan mukaan. Ymmärrän hyvin aloittajaa, todella tuttu juttu ja itse en halua edes nähdä muiden lapsia tässä kohtaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 08:25:30

"ei tarvitse hänelle selitellä, lapset tässä eivät ymmärrä ja heidän puolesta harmittaa".

Lapset eivät tiedä miten kuuluisi. Ja joka perheessä asiat hoituu eri tavalla. Osa näkee viikottain, osa joskus ja jouluna. Turhaa ja tökeröä painostusta ja syyllistystä. Älä jätä hienoja hetkiä elämättä, mutta mitään et ole velkaa siskolle tai siskon lapsille.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   12.5.25 08:32:56

Komps yllä ja sitten se, että sisarukset eivät ole mikään lapsenvahtipaikka automaattisesti.. Lapsia voit muistaa, käydä vaikka kylässä muuten vain, nykyaikaisesti vaikka nettipuhelua, mutta ei ole pakko olla hoitopaikkana tai osallistua just vaikka äitienpäivän juhlintaan (siskosi ei ole äitisi).

Mutta komps myös sille, että lapsettomuus pitää jossain vaiheessa hyväksyä eikä elämää saa jättää siksi elämättä, sotkea välejä perheen kanssa, varsinkaan rangaista muita..

Olettehan adoptiojonossa ? Jos sitä lasta niin paljon haluaa ettei voi edes lasten kanssa olla tekemisissä niin a on varmasti vaihtoehto, ei vain biologinen..

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   12.5.25 08:36:19

Tuo adoption ehdottelu aina ratkaisuksi on ehkä idioottimaisinta mitä toiselle voi sanoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 08:48:42

Siskollani on 2 lasta, meillä on parin vuoden ikäero. Välimatkaa on sen verran ettemme nää kovin usein. Hänen lapsiaan saa kyllä nähdä ja vahtia niin paljon kun sielu sietää. Minulla ei ole lapsia, koska ei ole sopivaa miestä. Suhtautumista otsikossa kai kysyttiin niin siskolleni on ihan sama teenkö lapsia vai en. Hän on myös sanonut että tee vaikka yksin jos lapsia haluat.

Ymmärrän aloittajan harmistuksen ja mielipahan, mutta mikäli niitä lapsia et pysty hoidoista huolimatta saamaan niin sinun pitää joko keksiä toinen tapa saavuttaa haave: adoptio, sijaisperhe jne tai päästä asian yli. Tuo asiahan mikä sinulle aiheuttaa mielipahaa ei muutu siitä miksikään että sinua harmittaa ja jätät perhetapaamisen väliin. On ok ottaa etäisyyttä kun on herkillä mutta toivottavasti palaat takaisin näihin perhetapaamiisiin myöhemmin jos ne ovat sinulle tärkeitä etkä eristäydy. Äitien päivän viettäminen perheessäsi on myös täysin oikeutettua koska siskollesi ja varmaan myös äidillesi, se on juhlapäivä eivätkä he voi tilanteellesi mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 08:52:07

Onko hmmm yhtään perillä adoptiokriteereistä ja adoptiolainsäädännöstä? Erittäin suurella todennäköisyydellä et ole, koska ehdotat adoptiota. Tuo on yksi typerimmistä "neuvoista" mitä lapsettomalle voit ehdottaa.

Me oltiin vuosia lapsettomia ja perheeni tiesi asiasta eivätkä tehneet siitä numeroa kuten en itsekään. Jos asia tuli jollain tavalla esille niin tottakai siitä puhuttiin. Hullun tuurilla yhtäkkiä olinkin raskaana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 08:52:52

Ja sisaruussuhde ei ole mikään automaatio lapsenvahdiksi.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   12.5.25 09:01:12

"ei tarvitse hänelle selitellä, lapset tässä eivät ymmärrä ja heidän puolesta harmittaa".

Lapset ymmärtävät sen mukaisesti mitä selitetään. Ja nämähän eivät ole edes pikkulapsia enää. Jos lasten äiti lupailee tai sitten voivottelee, kun ei se nyt tulekaan tai teitä luokseen otakaan, niin tietysti lapset pettyvät. Jos lapsen äitikin ottaa asian niin, että silloin tällöin nähdään ja välissä sitten vietetään muuta kivaa elämää eikä tehdä asiasta numeroa, niin ei sitä paruta. Ei kai kaikkea muutakaan saa tai tehdä aina kun haluaa.

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   12.5.25 11:42:50

Mä olen omasta tahdostani lapseton, siskolla 3 jo aikuista lasta. Niiden ollessa nuorempia hoidin niitä jos oli ihan pakko ja meillä on ihan hyvä suhde ottaen huomioon että asutaan 300km päässä toisistamme, mutta viimeksi jossain sukujuhlissa alkoi se avautuminen ja nassutus miten häntä surettaa kun hänen lapsillaan ei ole serkkuja!

Voi jeesus mä sanon. Ei ole meilläkään serkkuja, ainakaan läheisiä ja ihan hyvin ollaan pystytty elämään. Eikä nämä lapset itsessäänkään koe että serkuttomuus olisi mitenkään paha asia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 11:53:56

Kuulostaa oudolta, että omien lasten kanssa muka haluaisit olla kun siskon lapsia et halua katsoa.

Onko syynä muka oikeasti se oma lapsettomuus. Luulisi, että sitä suuremmalla syyllä nauttisi niistä sukulaislapsista, jos omia ei saa ja lapsia haluaa koska pitää lapsista.

Vai haluatko myt kuitenkin niitä lapsia vaan itsesi jatkeeksi ja ajatus lapsista miellyttää. Käytäntö rasittaa.

Tämä tuli varmaan vähän suoraan ja pahoittelut jos loukkaa, mutta tuossa pari pointtia pohdittavaksi ja pureskeltavaksi.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   12.5.25 11:56:53

Samaa sanon kuin Sol Angelica, voi jeesuksen perse nyt taas. Helpommalla ne pennut pääsee ilman serkkuja, ei tarvitse olla vanhempana tekemisissä kaikenmaailman molopäiden takia vain "koska ne on sukua". Ylipäätään en ymmärrä, miksi kenenkään elämä olisi kiinni jostain toisesta ihmisestä; oli se sitten puoliso, lapset tai vaikka joulupukki. Jos ihminen ei osaa olla itsekseen, ei se osaa olla muittenkaan kanssa. Tähän karuun faktaan kaatuu aika moni parisuhdekin, kun tulee mustasukkaisuutta, tarrautumista jne.

Aloittaja on itsekäs itseäälissä rypijä, joka pilaa marttyroimalla muittenkin elämät. Ei se ole muitten ongelma jos aloittaja ei saa lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 11:58:28

Ja siis tietenkään sun ei tarvitse siskon lapsenvahti olla, ei mukaan siskon meen lapsia hoida, vaikka ovat vielä kummejakin, eikä olla edes pyydetty koskaan.

Tuntuu vaan hassulta, että katkot tuolla toiminnallasi välit perheeseesi, joka on kuitenkin ainoa omaa sukua oleva perhe, mikä sulla tulee olemaan, ellet lapsia saa.

Onhan tuollainen käytös nyt selkeää mustasukkaisuutta siitä, että joku on saanut jotain mitä sinä et. Ei kovin terve ajatusmalli ja lopulta syö enemmän sinua itseäsi.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   12.5.25 12:02:39

En minäkään olisi vastannut yhtään mitään jos tekee viimehetken oharit.

Sitten ei oteta kutsua vastaan, jos ei aio mennä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   12.5.25 12:04:40

Olen jonottanut adoptiojonossa, ja voin kertoa, että se on pitkä ja raskas prosessi.

Erottiin kuitenkin vuoden jonotuksen jälkeen, ja kumpikin sai tahollaan luomuna kolme lasta. Ei vain sovittu yhteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 12:22:28

Aikoinaan siskoni sai pari lasta. Hän selitti, että tarvitsee omaa aikaa, aikaa harrastaa, yhteistä aikaa puolisonsa kanssa ja aikaa ystävilleen, että jaksaa olla hyvä äiti. Vanhempani hoitivat lapsia joka toinen viikonloppu ja joka viikko arkena. Minä tein kahta työtä ja elin nuoruuttani. Minua syyllistettiin siitä, kun en hoida siskoni lapsia. Kerrankin menin hoitamaan niitä, lupasin että klo 22.30 asti voin olla, sitten on pakko lähteä koska aamulla piti lähteä viideltä töihin. Sisko ja miehensä tulivat kotiin yhdeltä yöllä, hihihi kun vähän kesti, olipa mukavaa! Minä olin kotona puoli kahdelta...

Omaa lastani siskoni on vahtinut kerran puoli tuntia, siskoni kotona. Lapsi oli tuolloin jo kouluiässä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.5.25 12:26:38

Vastaan nyt vaikka olenkin sisaruksista se jolla on lapsia. Et ole itsekäs. Minusta tuo on ymmärrettävää eikä niille tunteilleen aina mitään voi vaikka haluaisi ajatella toisin.
"Lapset tässä ei ymmärrä" on melko halju veto siskoltasi. Asia on sen verran iso ja abstrakti ettei heidän sitä tarvitsekaan tuossa vaiheessa ymmärtää. He eivät edes ajattele siitä sen enempää, ellei vanhemmat sitä heille syötä. Mikä taas on totaalisen väärin myös niitä lapsia kohtaan.

Mulla on lapseton sisarus, joka ei tosin kipuile asian kanssa ihan yhtä paljon. Asiasta ei ole kauheasti puhuttu, mutta mun näkökulmasta hänellä on oikeus tuntea ja ajatella omalla tavallaan. On saanut osallistua mun lasten elämään oman tahtonsa mukaan. Äitienpäivänä häntä ei mummolassa näy ja se on ihan ok. En näkisi mitään ongelmaa siinäkään että olisi tulossa mutta peruisi viime hetkellä. Aina ei pysty vaikka haluaisi. Ei siinä pitäisi perheen kohdalla olla sen kummempaa draamaa tai mielenpahoittamista.

Lähettäjä: meppu 
Päivämäärä:   12.5.25 12:31:44

Aloituksen otsikossa oli kysymys, mutta muuten jäi vähän epäselväksi että mitä oikeasti kysyt.
Jos kysyt muiden kokemuksia, niin tässä omani.
Minulla 2 siskoa, olen keskimmäinen. Isosiskolla on 2 aikuista lasta, itse olen vapaaehtoisesti lapseton, pikkusiskolla ei liioin ole lapsia. Pikkusiskon motiiveista en tiedä, veikkaan että lapsettomuus on olosuhteista johtuvaa eikä siten ehkä niinkään harkittua. Voi toki olla myös tahatonta, mutta ei hänellä liioin ole ollut isäksi sopivaa miestä, joten minusta se on ollut myös viisasta ettei ole niihin suhteisiin lasta tehnyt/saanut.
Itsellä ei ole ollut ongelmia tuon isosiskon lastensaamisen kanssa. Olen tehnyt hyvin varhain selväksi että itse en lapsia halua eikä ne minua kiinnosta. Siskon lapsille taisin että kerran tai kaksi olla lapsenvahtina, kun lapset oli pieniä. Enempi äitimme oli lapsenvahtina. Äidillekin tein aikanaan selväksi että lapsia on turha minulta odottaa, eikä sen suhteen sitten mitään isompaa draamaa tullut. Lapsuudenperheessäni ei ole tunteista puhuttu eikä niitä osoitettu, joten olen kasvanut aika tunnekylmäksi enkä ole kokenut koskaan perheenjäseniäni erityisen läheisiksi, enkä ole avautunut heille omista asioistani. Siskon lapset ei ole mulle tunnepuolella ollenkaan tärkeitä, ihan kuin ketä tahansa ihmisiä vain.

Aloittajalle sanoisin, että sun pitää käsitellä ja hyväksyä se oma tiesi ja sitten myös asettaa selkeästi omat rajasi. Itse päätät paljonko haluat olla toisten kanssa tekemisissä. Ja myös sen, miten paljon lapsettomuus määrittää sun elämääsi. Nyt kuulostaa vähän siltä että elämäsi jää elämättä.

Lähettäjä: shjs 
Päivämäärä:   12.5.25 12:55:05

Otsikko on vähän huono, koska aloituksessa puhut itsestäsi etkä kysy muiden kokemuksia, kuten aloitus antaa olettaa.

Minun siskoni ei suhtaudu lapsettomuuteeni mitenkään kummallisesti. Hänelle on aina ollut selvää, etten omia lapsia halua enkä varsinaisesti ole edes lapsirakas. Siitä huolimatta olen todella paljon ollut muilla lapsenvahtina, varsinkin siskollani, ja ottanut siskon esikoisen luokseni hiihtolomaviikoksi, että lapsi pääsi reissuun. Asun siis toisella paikkakunnalla.

Mutta aloitukseen: Siskosi käytös on törppöä. Mutta ymmärrän sen, etteivät muut jaksa aina ajatella vain sinua ja sinun mielesi pahoittamista. He kun eivät sille mitään voi, ettet puolisosi kanssa ole lisääntymismielessä yhteensopiva.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.5.25 13:02:25

Kysymys oli lähinnä se että olenko tosiaan itsekäs kun tuntuu tältä.

Huomauttaisin, että tämä oli eka kerta, kun jätin perhekahvit väliin, eikä ole ajatusta että muodostuisi tavaksi. Joten en nyt koe katkovani välejä perheeseen, kuten joku huomautti. Olisiko pitänyt siis mennä vaan vaikka itkusta ei tullut loppua, silmät turvoksissa ja väittää kaiken olevan hyvin?

En myöskään vietä vapaa-aikaani kotona tätä itkien, elämässä on sisältöä ilman lapsiakin. Tosiaan vaan ajoittain nousee vahvemmin pinnalle, ja eilen oli pahin hetki hyvää toviin.

Joku oli sitä mieltä, että jollei omia ole niin mikset kahta kauheammin hoida muitten lapsia. Sinänsä osuva vertaus minusta on, että jos sinulla on valtava matkakuume, niin auttaako vai pahentaako että joku esittelee omia lomakuviaan ja kertoo kokemuksiaan?

Sinä, jonka mielestä taustalla on kateus: toisten lapset eivät mitenkään ole minulta pois, enkä tätä samaa taakkaa toivo kellään.

Tottakai tästä pitää päästä yli, ja pääasiassa meneekin jo paremmin kuin heti hoitojen jälkeen, mutta juurikin äitienpäivä on ehkä se vaikein hetki.

Adoptio, siitä moni jo todennutkin ettei ole mikää kevyt ja varma prosessi. Kestää vuosia, ja sittenkään et tiedä saatko koskaan lasta.

Ap

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.5.25 13:07:42

Shjs: otsikko ei onnistunut, totta.

En kyllä koe että vaatisin jatkuvaa huomiota muilta tässä asiassa, kuten mainitsin, en juurikaan tätä perheelle ole purkanut. Sen verran vaan että tietävät. Sen takia nyt tuntuukin kohtuuttomalta, että kun kerran osuu vaikea paikka heidänkin tietoonsa, on reagointi kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen. Ihan pelkkä ok vastauskin olisi ollut mulle ok, pelkän hiljaisuuden koen epäreiluna.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 13:59:41

"kuten mainitsin, en juurikaan tätä perheelle ole purkanut. Sen verran vaan että tietävät. Sen takia nyt tuntuukin kohtuuttomalta, että kun kerran osuu vaikea paikka heidänkin tietoonsa, on reagointi kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen."

Aloituksen mukaan et tätä syytä ja vaikeaa paikkaa viestissäsi heille mitenkään avannut, joten et voi olettaa heidän ymmärtävän. Ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita. Jos muutenkin olet aiheesta heille vain joskus hieman puhunut, niin ei heillä voi olla käsitystä kuinka suuresta asiasta elämässäsi nyt puhutaan.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.5.25 14:10:03

Ajatukset tosiaan sekaisin eikä kaikkea huomaa mainita. Ilmoitin kyllä kotiin jäämisen syyksi äitienpäivän vaikeuden.

Kaiken kaikkiaan tuntuu jakavan mielipiteitä, saman kokeneet taitavat suhtautua myötätuntoisimmin. Tsemppiä kaikille saman taakan kanssa painiville...

Lähettäjä: vv 
Päivämäärä:   12.5.25 14:14:02

"Helpommalla ne pennut pääsee ilman serkkuja, ei tarvitse olla vanhempana tekemisissä kaikenmaailman molopäiden takia vain "koska ne on sukua"."

Juu hyvin voi olla, että ne serkut eivät ole yhtään samanhenkisiä ja niiden kanssa ei koskaan tule mitenkään läheiseksi edes. Jos siis kavereita haluaa, on parempi etsiä ja valita ne ihan itse, niin saa sellaisia jollaisia haluaa ja joiden kanssa kemiat toimii.

Ja serkuista kitisijöiden on parempi ennemmin tehdä itse lapsilleen monta sisarusta, siitä niitä läheisiä suhteita helpommin saa, vaikka sisaruksetkin voivat kyllä olla molopäitä, joiden kanssa sitten aikanaan riidellään perinnöstä.

Lähettäjä: meppu 
Päivämäärä:   12.5.25 14:35:44

"ei tarvitse hänelle selitellä, lapset tässä eivät ymmärrä ja heidän puolesta harmittaa"

Minusta tuo kuulostaa siltä, että siskosi otti vaan lapsensa "keppihevoseksi" tuossa asiassa. Ei lapsilla ole mitään oletusarvoa miten paljon sinun pitäisi olla heidän kanssa tekemisissä. Eikä ole sun ongelmasi selvitellä sitä siskosi lapsille muutenkaan. Lasten pitää oppia sietämään myös pettymyksiä ja siskosi opetella myös sietämään ja kohtaamaan OMIEN lastensa pettymys, eikä syyllistää sinua siitä. Sinä saat ihan itse päättää koska ja kuinka heitä tapaat ja hoidat, ei se ole itsekkyyttä vaan niitä sun rajojen vetämistä. Ihan voit vaikka päättää tässä ja nyt, että et enää jatkossa mene sinne ollenkaan äitienpäivänä. Voit vaikka päättää että pidät sinulle muuten vaikeana päivänä hemmottelupäivän. Teette jotain kivaa puolisosi kanssa ihan vaan kaksistaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 14:37:26

"saman kokeneet taitavat suhtautua myötätuntoisimmin. "

Niin. Siskosi ja äitisi eivät ilmeisesti ole kärsineet lapsettomuudesta, joten senkin vuoksi tilannetta olisi hyvä avata enemmän mikäli toivot heiltä enemmän ymmärrystä.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   12.5.25 15:42:51

Tuo matkakuume vertaus. Järkevästi asiaan suhtautuva aikuinen pystyy katsomaan toisten lomakuvia ilman sen suurempaa draamaa tai sitten voi suoraan sanoa, että ei kestä katsoa, kun mieli tekee matkalle.

Et voi olettaa ihmisten tiedostavan asiaa näkökulmastasi, jollet sitä ikinä avaa. Olen itse lapseton, siskolla on neljä lasta eikä sitä kyllä kukaan ole numeroa tehnyt sitten teinivuosien, kun vielä sanottiin, että kyllä se mieli muuttuu. Asioita voi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.5.25 17:28:29

Itse en ole koskaan halunnut lapsia, eli en pysty samaistumaan tuntemuksiisi, mutta voin kuvitella että varmasti tuntuu vaikealta. Mielestäni et ole itsekäs, toki myöhäinen peruminen on aina vähän tökeröä, ellei ole tyyliin sairaalassa tai muu painava syy, mutta jos tuo kerta oli poikkeus eikä tapana niin en näkisi asiassa suurta ongelmaa. Voithan laittaa viestin siskollesi, että pahoittelut vielä siitä eilisestä perumisesta, toivottavasti teillä oli ihanat kahvittelut (tai mitä nyt tekivätkään).

Minun siskollani on kaksi lasta, eikä kyllä ikinä olla sanallakaan puhuttu minun lapsettomuudestani. Kai se on niin ilmiselvää etten niitä lapsia halua. En ole koskaan vahtinut siskoni lapsia, pitänyt sylissä tai mitään. En vain ole kiinnostunut tuollaisista jutuista. Mutta muuten olen kyllä auttanut, mm. leipomalla ristiäisiin ja synttäreille kakkuja. Nyt kun lapset ovat jo isompia (12 ja 10 vuotiaat) niin voin välillä keskustella heidän kanssaan, ja ostan niitä keksejä mitä myyvät kun keräävät luokalleen rahaa (tiedättehän ne). Ostan heille myös joulu- ja synttärilahjat, mutta miksikään kivaksi tädiksi jota hoitaa ja ottaa yökylään ei minusta ole.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   12.5.25 18:27:25

Siskolla meni varmaan myös oma äitienpäivä pilalle tai vähintään fiilikset kun ilmoitit viimeksi hetkellä äitienpäivänä syyksi sen että äitienpäivä on vaikea. Ihan varmasti siskosi sai hirveät syyllisyydentunteet, varmasti hän soisi sinulle lapsia, jos voisi niitä haltiakummina antaa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen ja toimi aina täydellisesti. Ehkäpä siksi jäi vastaamatta.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti niitä lapsiakin jos niihin joku mahdollisuus vielä oli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 19:32:42

Siellä on äitienpäivävalmistelut olleet käynnissä, sinä olet laittanut viestin, että on paha mieli etkä tule. Sitten päivä siitä kirjoittelet tänne kysyäksesi oletko sinä itsekäs vaikka siskosi ei edes ole sellaista sinulle sanonut. Mikset vaan ilmoittanut, että olet estynyt tulemasta, miksi piti kirjoittaa kesken valmistelujen omasta pahasta olostasi ja sitten vielä odotat, että siskosi alkaa sinulle jotain voivotteluviestiä laittamaan vaikka varmasti on kädet täynnä muutenkin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.25 19:34:23

Eikun hetkonen, aloittaja laittoi viestin aikuisille eli oletettavasti äidilleen ja siskolleen ja koska mainitsi, että sisko ei vastannut, niin ilmeisesti äiti kuitenkin oli vastannut eli turha nyt kitistä jos et saanut kummaltakin erikseen vastausta.

Lähettäjä: Haha 
Päivämäärä:   12.5.25 19:35:46

.: sinähän tuota kitiset. Kunnon pikkuneiti :D