Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 10.5.25 19:26:42
Pyysin etukäteen huolehtimaan, että.mun toiveita kunnioitetaan ja pitää mun puoliani, jos itse kivuista ei enää jaksa. Toi turvaa, mutta toive oli sinänsä turha, että minua kohdeltiin todella hyvin ja kuunneltiin eikä kokemus ollut yhtään sellainen synnytyskauhutarina kuin monesti saa lukea. Onneksi.
Miehestä oli iloa ja apua tukena, seurana ja hauskuuttajana kun eka synnytys kuitenkin kesti sen vuorokauden melkein.
Meillä oli ekasta perhehuone, mutta yöllä mies oli siellä vaan tiellä kun kuorsasi, niin en saanut nukuttua yhtään kun vauva piti herättää tissille 3 h välein, sitten yritin imettää 30 minuuttia ja yritin pumpata maitoa 30 minuuttia ja 2 tuntia kuuntelin miehen kuorsausta ja mietin kamalia ajatuksia hyödyttömästä miehestäni XD.
Päivällä oli kyllä hyötyä kun toi minulle kaikki ruuat huoneeseen, vaihtoi vaipat, piti sylissä vauvaa ja nukutteli ja lohdutti minua kun vauva oli sinivalohoidossa eikä saanut syliin.
Tokasta jäätiin kahdestaan vauvan kanssa sairaalaan ja mies oli oikein hyödyllinen kun hoisi esikoista kotona, toi minulle kaikkia herkkuja, sushia ja kotona tehtyä ruokaa, sairaalaan osui noille päiville tosi pahat ruuat kun ekalla kerralla oli niin hyvää, että melkein paino nousi kun niitä veteli napaansa ja odottelin maidon nousua.
|