Lähettäjä: Pippuri 
Päivämäärä:   8.5.25 09:21:19

Yhdessä oltu 6 v ja nyt ekan kerran havahduin siihen että toinen kyllästyttää, jopa ärsyttää. En tiedä mistä tämä johtuu. En kaipaa toisen kosketusta ja viihdyn omissa oloissani. Rakastan miestäni mutta mistähän nämä tunteet kumpuaa? Voiko toiseen rakastua uudelleen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.25 09:57:42

Voi

Lähettäjä: aikuinen nainen 
Päivämäärä:   8.5.25 10:40:09

Fyysinen haluttomuus ei sinänsä ole sama kuin rakkaudettomuus. Jostain kumman syystä seitsemännen vuoden sanotaan olevan suhteen kannalta kriittinen piste, jotkut parit epäilemättä eroavat jos kipinä katoaa, toiset jatkavat yhdessä vaikka suhde ensimmäisten vuosien jälkeen on muuttanut muotoaan. Vain harvoilla pareilla alkuaikojen huuma jatkuu, mutta tilalle on tullut toisenlaisia tunteita jotka liimaavat parin vahvasti yhteen miehenä ja naisena - parina. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että siinä vaiheessa kun kumppani alkaa tuntumaan veljeltä, vaikkakin rakkaalta sellaiselta, on suhteesta menetetty peruuttamattomasti jotain. Kannattaakin miettiä kantaako pelkkä kiintymys jos kumppani tuntuu jo nyt enemmän kämppikseltä kuin omalta vastakappaleelta, jos miehen ja naisen välinen dynamiikka puuttuu täysin.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   8.5.25 10:42:11

Voi rakastua!

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   8.5.25 10:53:01

Kyllä voi !

Seitsemän vuoden kriisi on ihan todellinen asia. Mutta myös mahdollisuus tehdä päätöksiä yhdessä ja joko panostaa suhteeseen, uudistaa sen suuntaa tai erota.

Fyysinen haluttomuus ja rakkaudettomuus eivät todella ole sama asia.. Myös vetäytyminen voi johtua ihan parisuhteen ulkopuolisista syistä myös eli itsetutkiskelua koko elämään suosittelen, selvitä ensin mikä on se oikea kipupiste tai kipupisteet ja sitten työstämään !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.25 10:54:26

Kuuden vuoden välein tulee tuollainen olo ja sen jälkeen tunteet taas kasvavat. Parisuhdetta takana nyt 20 vuotta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.25 15:48:12

Voi.

Ero oli jo vireillä 20vuoden liiton jälkeen. Parisuhdeterapia auttoi. Nyt kukoistaa taas ja halujakin enempi kuin ikinä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.25 17:13:07

Jos haluat keveää kuunneltavaa niin teraputtivillellä on minicast-jakso aiheesta. Podmen terapeuttiville q&a, jakso 21 kertoo 7 vuoden kriisistä.

Lähettäjä: Njaa 
Päivämäärä:   8.5.25 18:54:20

Varmaan voisin mutta se vaatisi ensin kumppanilta alkoholiongelmansa myöntämisen ja sen työntämisen ykkössijalta jonnekin huomattavasti alemmas.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   8.5.25 23:14:41

"Lähettäjä: Njaa
Päivämäärä: 8.5.25 18:54:20

Varmaan voisin mutta se vaatisi ensin kumppanilta alkoholiongelmansa myöntämisen ja sen työntämisen ykkössijalta jonnekin huomattavasti alemmas."

Samoin kuin esim diabeetikko, syömishäiriöinen, MS-tautia sairastava, epileptikko voisi työntää sairautensa ykkössijalta vähän alemmas.

Lähettäjä: nojaa 
Päivämäärä:   8.5.25 23:23:43

Uskon että voi.

Ja ? typerälle kommentille, alkoholismi ja autoimmuuni- sekä keskushermostonsairaudet on vähän eri tyypin sairauksia. MS tautiin on aika mahdoton vaikuttaa itse vaikuttaa, muutakuin lääkkeitä syömällä, eikä sen syntyperää ei tiedetä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   8.5.25 23:31:31

Mutta alkoholismi ei ole mikään omavalintainen sairaus sekään. Kannattaa perehtyä. Meillä ei olisi päihdeongelmaisia lainkaan, jos se olisi oman valinnan tulos tuleeko riippuvaiseksi päihteistä vai ei.

Lähettäjä: asddf 
Päivämäärä:   8.5.25 23:40:32

En tiedä, omalta kohdalta opin, että se oli siinä. Ei sitä saanut enää heräämään sitä kiinnostusta ja se koko homma olisi ollut sellainen lusu pannukakku.
Jotkut saa terapiasta kipinää, jos on jotain ongelmaa, jossa tarvii ulkoista ohjausta, mutta en usko, että olisi terapia auttanut, kun kiinnostus vain loppui. Kiva ja hyvä ihminen, mutta ei.
Luotin vaistooni ja erottiin ja ollaan yhä väleissä ja elän nyt ihmisen kanssa, joka kiinnostaa. Toki tämäkin voi loppua samalla tavalla, mutta miksi pitäisi jäädä jumiin.

Lähettäjä: nojaa 
Päivämäärä:   8.5.25 23:53:27

?, kuitenkin on ihmisiä jotka ovat onnistuneet oppimaan kuinka hallita riippuvuuttaan. En väitä, että se olisi helppoa, mutta se on kuitenkin paljon todennäköisempää kuin hallita autoimmuunijärjestelmäänsä. Mikä on tahdosta täysin riippumaton.

Alkoholi vaikuttaa hermostoon kyllä, mutta itse ihminen päätyy kaatamaan sitä sisäänsä. Kuinka moni MS potilas aiheuttaa itse oireensa?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   9.5.25 00:17:18

Voi. 35v yhdessä oltu ja on ollut ylä ja alamäkeä. Monta rakastumiskertaa takana vuosien aikana

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   9.5.25 00:26:04

"Lähettäjä: nojaa
Päivämäärä: 8.5.25 23:53:27

?, kuitenkin on ihmisiä jotka ovat onnistuneet oppimaan kuinka hallita riippuvuuttaan"

En jatka keskustelua koska tämä lause todistaa sen, että aihe on sinulle täysin tuntematon. Alkoholin suurkuluttaja voi oppia hallitsemaan alkoholinkäyttöään, alkoholisti ei koskaan. Päihdeongelmaan liittyy valtava stigma, sekä ihan puhdas epätietoisuus, joten en ihmettele tietämyksen tasoa sinällään. Riippuvuus sanana jo kertoo, että käytös on tahdonvastaista ja hallitsematonta. Muuten sitä ei kutsuttaisi riippuvuudeksi.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   9.5.25 06:01:13

Voi. Joka aamu. :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.5.25 06:28:51

Voi todellakin.
Ollut muutaman kerran tuo vastaava tunne pidemmän aikaa.
Oman pään kun saa käännettyä niin että näkee miehessä vain ne positiiviset puolet. Pikkuhiljaa sitä taas tunteet ottaa vallan ja näin ollen Meidän suhde on parantunut kuin viini vanhetessaan. Yhteiseloa nyt 29v takana.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.5.25 09:51:54

Mitä olette tehneet, että inhottamaan alkaneen kumppanin olettekin taas alkaneet nähdä hyvässä valossa ja parisuhde on syttynyt uudelleen? Minusta tuntuu, että vaikka kuinka tahdon yrittää, tämä on ihan pään seinään takomista. Tulee pieniä toiveikkaita hetkiä, kun yhteiselossa on jotain hyvää, mutta enemmän on aina vaan suuremmissa määrin sitä, että olen mieluummin omissa oloissani kuin puolison kanssa…

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   9.5.25 10:00:23

Jos toinen alkaa inhottaa, paluuta entiseen ei yleensä ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.5.25 10:08:48

Tähti, minulla auttaa aina se, että totean että meillä on syvä kumppanuus joka kantaa vaikeat hetket, eikä puolisoni ole katoamassa mihinkään vaikka emme tihku rakkautta yhtenään. Pääasia ettei ruveta riitelemään ja vääntämään tikusta asiaa, vaan enemmän tehdään omia juttuja ja sitten vaikka iltaisin katsotaan yhdessä jotain sarjaa ja mennään nukkumaan. On myös päätösasia ajatella kumppanistaan kauniita asioita ja vain naurahtaa joillekin ärsyttäville piirteille. Eri asia sitten jos on ihan oikeita ongelmia, kuten just päihderiippuvuutta, mutta jostain tiskeistä riiteleminen kannattaa sivuuttaa silloin kun muutenkin on vähän vaikeampi aika.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.5.25 10:22:40

"Samoin kuin esim diabeetikko, syömishäiriöinen, MS-tautia sairastava, epileptikko voisi työntää sairautensa ykkössijalta vähän alemmas."

Aivan @!#$ naurettavaa verrata näitä keskenään.

Alkoholistin on ensin löydettävä itsestään tahto raittiuteen. Kukaan ei voi sitä työtä hänen puolestaan tehdä ja on täysin ymmärrettävää, että kaikki eivät todellakaan jaksa katsella kumppanin alkoholismia. Eikä todellakaan tarvitsekaan. Joko alkoholisti arvostaa läheisiään ja parisuhdettaan ja etsii itsestään sen halun raittiuteen, tai pitää pullosta kaksin käsin kiinni ja menettää ne asiat mitä elämäänsä ei kaipaa. Se on hänen valintansa.

Yksikään epileptikko tai MS-tautia sairastava ei ole valinnut sairastua kyseiseen tautiin.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   9.5.25 10:33:07

Alkoholistin kanssa oikein korostuu, että jos omaa motivaatiota ja sairauden tuntoa vähentämiseen tai lopettamiseen ei ole, se juomisesta sanova puoliso on nalkuttava riesa, ja oikein syy juoda enemmän.

Diabeetikko taas yleensä ymmärtää, että kyseessä on sairaus. Joskus varsinkin teineille tulee kieltovaihe, että omaa sairautta ja siihen liittyvää jatkuvaa hoidon tarvetta ei kykene hyväksymään. Näitä sitten päätyy sairaalaan ketomyrkytyksen takia, kun insuliinit jäävät pistämättä tai pumppu käyttämättä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.5.25 10:38:00

” Mitä olette tehneet, että inhottamaan alkaneen kumppanin olettekin taas alkaneet nähdä hyvässä valossa ja parisuhde on syttynyt uudelleen? Minusta tuntuu, että vaikka kuinka tahdon yrittää, tämä on ihan pään seinään takomista. Tulee pieniä toiveikkaita hetkiä, kun yhteiselossa on jotain hyvää, mutta enemmän on aina vaan suuremmissa määrin sitä, että olen mieluummin omissa oloissani kuin puolison kanssa…”

Tärkeää olisi miettiä, että mikä saa aikaan sen reaktion, että puoliso inhottaa? Onko taustalla jotain ratkaisemattomia ristiriitoja tmv, josta tuo inhotus kumpuaa? Vai oletko kyllästynyt/tyytymätön itseesi/omaan elämääsi ja käännät sen puolisosi syyksi?
Se mitä pohjalla on ja onko kumppanisi mahdollisesti halukas niitä työstämään kanssasi, ratkaisee sen, että onko mitään tehtävissä.