Lähettäjä: Kippi 
Päivämäärä:   7.5.25 14:39:20

..kanssa? En tiedä pystynkö. Äitini ja siskoni olisivat, ovat myös kissalle tärkeitä ihmisiä johon kissa luottaa ja rakastaa.

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   7.5.25 14:40:20

Jos kissalla on siellä muita tuttuja turvallisia ihmisiä, niin ei kai sitten tarvitse olla.

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   7.5.25 14:40:32

Olet.

Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   7.5.25 14:50:51

Et. Jos pelkäät että oma olo heijastuu kissaan niin voisitko liittyä seuraan sitten kun lääkitys on annettu ja kissa on nukahtamaisillaan?

Lähettäjä: Po 
Päivämäärä:   7.5.25 14:59:11

Et ole

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   7.5.25 15:04:36

Et ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.5.25 15:26:15

Et ole. Parempi lopetushetki kaikille jos siellä ei ole panikoivaa tai hysteeristä ihmistä paikalla. Olen itsekin parin kaverin koirat viimeiselle matkalle saattanut ihan koirien oman parhaan takia. Tuttuja koiria jotka olivat usein luonani hoidossa, niin ihan hyvä saattaja olin minäkin.

Ja mun vanhemmat vei yhden mun koiran. Oli heillä hoidossa kun kunto romahti. Parempi oli nopea lopetus kuin sen odottelu että olisin päässyt paikalle.

Lähettäjä: % 
Päivämäärä:   7.5.25 15:27:35

Itse koen, että velvollisuuteni on nielaista omat tunteeni ja olla eläimeni kanssa viimeiset hetket. Mutta ei kai se pakko ole jos itsehillintään ei kykene...
Eläimen kuoleman jälkeen voi itkeä silmät päästään, mutta rauhoituksen vaikutuksen alkamiseen asti pitää pysyä vahvana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.5.25 15:35:47

Saa itkeä myös lopetuksessa. Normaalisti eläin on kohdannut niin monet itkut elämässään ettei ajattele että se tarkoittaa jotain erityistä. Kuka miettisi itkemistä, jos vaikka vanhempasi olisi juuri kuollut ja itkisit siksi kun eläintä rauhoitetaan hammaskiven poistoa varten. Harva edes ajattelisi, että "nyt on oltava vahva, ettei rekku vain hätäänny ja ajattele kuolevansa!!"

Eläimissä parasta on, ettei niille tarvitse esittää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.5.25 15:38:44

Näissä on helppo olla yksioikoinen ja sanoa että pitää olla. Mutta kukaanhan ei tiedä, mitä muuta jollain on meneillään. Jos on vaikka useampi menetys tai muuten vaikea tilanne elämässä, se itsensä kasassa pitäminen vaan voi olla liian vaikeaa.

Itse näkisin niin, että ne on jotka haluaa olla ja kokee voivansa olla riittävän rauhallisia. Sen eläimen rauhoituksen jälkeen voi halutessaan joko lähteä jos loppu on liian raskasta. Eläin kun ei siinä enää ymmärrä juurikaan. Tai vaihtoehtoisesti jos ei pysy kasassa, voi siinä kohtaa tulla sitten mukaan, jos se on se mitä haluaa.

Kaunis ajatus on, että pitää olla loppuun asti vierellä, mutta hysteerinen omistaja on eläimelle paljon rankempi kuin se, että joku tuttu ihminen on rauhallisena mukana. Ja joskus rakasta eläintä hyvästellessä ne omat tunteet ei vaan pysy kasassa, eikä se tee kenestäkään kamalaa tai huonoa ihmistä. Tärkeintä on, että eläin hoidetaan loppuun asti ja uskalletaan tehdä myös se lopetuspäätös, kun on sen aika.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.5.25 15:41:17

Kun kissa nukutettu ennen lopettamista niin et ole. Kissa siis nukutetaan ensin. Olen eläinlääkäreissä ollut harjoittelussa ja monet asiakkaat menee ulos kun lemmikki ensin nukutettu. Silloin se ei enää tajua mitään tai stressaa.

Lähettäjä: Viiru 
Päivämäärä:   7.5.25 15:49:16

En ole yhdessäkään lopetuksessa ollut rauhallinen ja itkemättä, kyllä siellä on märsätty ihan huolella. Ja tulen märsäämään tulevaisuudessakin.

Lähettäjä: Hmmm 
Päivämäärä:   7.5.25 16:17:08

Olet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.5.25 16:50:51

Ei se kissasi ykkönen ole äitisi vaan sinä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.5.25 16:56:11

Mä en pystyisi elämään itseni kanssa, jos en olisi lemmikkini tukena loppuun asti.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   7.5.25 16:59:56

Kadut myöhemmin, mutta kissalle pääasia, että joku rakas ihminen on mukana, ettei tarvitse peloissaan yksin lähteä. Mieti pystytkö elämään itsesi kanssa, kun et mennyt mukaan? Sitä et kadu, että olit mukana.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   7.5.25 17:14:48

Et kamala, mutta mielestäni kannattaa yrittää olla paikalla. Eläimestä vastuulliseen huolehtimiseen kuuluu myös sen elämän viime hetket. Olen aina ollut eläimen vierellä siihen asti, että eläinlääkäri on sen kuolleeksi todennut. Silloin tietää varmasti, että kaikki on mennyt hyvin ja kauniisti.

Mieti itseäsi, mitä jos kuolinvuoteellesi ei tulisikaan lapsesi vaan hänen kouluaikainen kaverinsa. Tunnet toki tuonkin lapsen, hän on ehkä monesti ollut teillä yökylässä ja muutenkin viettänyt aikaa. Olisitko vaan, että kivaa kun joku tässä on, vai kaipaisitko kuitenkin sitä omaa?

Sairaan tai onnettomuudessa olleen eläimen kohdalla saa lohtua siitä, että eläimen säryt ja kivut päättyvät. Aloittaja on siinä onnellisessa tilanteessa, että voi lisäksi saada lähiomaisiltaan tukea vaikeassa hetkessä.

Ihan vaan selvennykseksi, koska aina on joku joka ei tahdo ymmärtää. Pahoin loukkaantunut eläin tai silloin kun eläimen kunto äkillisesti romahtaa, eläimen vie lopetettavaksi hän joka voi. Silloin ei pidetä eläintä kärsimässä, ja odoteta jokaista perheenjäsentä paikalle.

Lähettäjä: Ui 
Päivämäärä:   7.5.25 18:22:11

Itse haluan aina olla mukana ja mielestäni se on vähän velvollisuuskin, mutta ei se tee kenestäkään kamalaa jos ei mene.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   7.5.25 18:33:30

No siskoni ei saanut edes olla koirani vierellä viimeisen piikin aikaan. Oli siis sanottu ettei suositella olevan paikalla, joten sisko oli mennyt odotustilaan odottamaan eikä ollut siinä tilanteessa tajunnut sanoa ettei lähde minnekään.
Koirani jouduttiin siis äkillisesti lopettamaan, kun olin itse reissussa.

En tiedä mikä oli syy tuohon ettei suositeltu olevan paikalla. Olen kyllä ollut loppuun asti vierellä kissojen kanssa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   7.5.25 20:08:38

Kun olen hevosten osalta lopetus päätöksen saanut tehtyä olen jo pitkän prosessin käynyt läpi. Meillä käy tuttu metsästäjäpariskunta joka levollinen ja ammattitaitoinen kaikin puolin. Tilanteet olleet pakollisia ja hevoset joko loukkaantuneita tai vanhoja ja pidempään sairastuneita. Koska itselle niin kova paikka niin en ole halunnut olla paikalla itse lopetushetkellä. Sujuneet nopeasti ja helposti.
Olen ollut tuttujen toisten eläinten lopussa avustajana mukana ja ei aiheuta samaa paniikin tuntua.

Lähettäjä: surku 
Päivämäärä:   7.5.25 20:23:41

Eläimelle se on sama tilanne kuin nukutus vaikka leikkausta varten.

Kun loput aineet annetaan, uni syvenee ennen loppua eikä eläin tiedä oletko siinä vai et. Kunhan tuttu ihminen (olet se sitten sinä tai äitisi, joku muu, kunhan oikeasti tuttu) vie ja on mukana ainakin alkuun, riittää.

Itse olen halunnut aina viedä kaikki ja olla mukana loppuun asti. En ikinä pystyisi jättämään eläintä tässä kohden, ja kyllä, itkua on väännetty mutten nyt sanoisi että olisin ollut hysteerinen. Tosi surullinen kyllä.

Piste tuolla yllä kirjoitti hyvin. Aloittajaa ilmeisesti pelottaa ja se on varsinkin ekan kanssa ymmärrettävää. Se on ok että pelottaa, minäkin sanon eläinlääkärille aikaa varatessa aina etten varmaan pysty edes puhumaan itkun lomasta. He ymmärtävät ja osaavat toimia tilanteessa, kertovat mitä tapahtuu. Ei sinun tarvi kuin olla ja tuntea juuri niin kuin tunnet. Tsemppiä ♡

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.5.25 20:27:52

Se viimeinen katse koiralta..... tietvätkö ne sillä hetkellä kuolevansa, se katse on sydäntäsärkevä.

Lähettäjä: lamppusammuu 
Päivämäärä:   7.5.25 20:30:54

Sama katse kun klinikalle viet johonkin operaatioon ja nukutetaan. Ei tiedä, muttei ymmärrä tilannetta ja voi vähän hätääntyä alkuun. Siksi tuttu ihminen on tärkeä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   7.5.25 20:49:40

Vastaavaan operaatioon tilasin meille eläinlääkärin kotiin, kissa vihasi autoilua ja eläinlääkäriä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.5.25 21:18:34

Mä olin omieni lopetuksissa paikalla, mutta toisaalta niiden kannalta oli varmaan ihan sama olinko. Molemmat oli nukutettu moneen kertaan leikkauksia, hammashoitoja jne. varten, enkä mä koskaan silloin ollut paikalla. Ainoa ero oli, että noilla kerroilla niiden ei enää ollut tarkoitus herätä, mutta eihän ne sitä tienneet.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.5.25 21:24:12

Jatkan vielä sen verran etten kummankaan kohdalla odottanut lopetuksen kanssa siihen pisteeseen, että kissa olisi ollut kivuissa tai muuten kärsivä, mutta tilanteessa pitkittäminen olisi johtanut siihen. Eli eläinlääkärikeikka ei varsinaisesti poikennut tavanomaisesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.5.25 21:57:47

Et ole

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   7.5.25 21:59:53

Et ole. Jos yhtään lohduttaa niin meillä ei henkilökunta ajattele omistajista mitenkään eri tavalla, ovat he sitten mukana tai eivät. On tullut vastaan myös omistajia, jotka tuovat vain lemmikin klinikalle, maksavat ja lähtevät pois eikä heistäkään ajatella mitään sen enempää. On jokaisen oma päätös miten asian kanssa haluaa menetellä eikä toinen ole toista kamalampi päätös.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   7.5.25 22:24:33

Olen ollut nukutuksessa läsnä. Kun kissa on saanut nukutusaineen, se ei enää tiedä ympäröivästä maailmasta. Olen antanut eläinlääkärin rauhassa suorittaa lopetuksen. Joskus olen ollut paikalla, mutta en läheskään aina. Riippunut omasta mielentilasta.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   8.5.25 08:10:58

Sillä ei luultavasti ole kissalle niin suurta merkitystä kuin kuvittelet.

Lähettäjä: Hhh 
Päivämäärä:   8.5.25 12:49:38

No et ole

Lähettäjä: Snipper 
Päivämäärä:   8.5.25 23:05:17

Itselle on täysin selvää että viimeiseen asti olen vieressä. Rakas lemmikki oli ollut mukana kaikki elämän ilot ja surut, ja en olisi antanut itselleni ikinä anteeksi jos olisin oman pahan mieleni takia ollut poissa. Tietenkin se oli kamalaa, mutta ihmisen velvollisuus on hoitaa eläimelle armollinen loppu ja ikään kuin kunnianosoituksena olla läsnä. Lemmikki tuottaa iloa ja onnea, mutta sen viimeisinä hetkinä paikalla on eläinlääkäri ja joku hoitopaikan ihminen?

Jos joku haluaa niin toimia niin tottakai se on sallittua. Kannattaa kuitenkin miettiä välttääkö syyllisyyden menemällä hoitamaan loppuun sen minkä aloittikin.

Lähettäjä: death 
Päivämäärä:   8.5.25 23:19:42

Mun hyvä pitkäaikainen ystävä vei mun ekan hevosen, joka hänellä oli aikanaan myös ollut, pois. En vaan pystynyt itse, olin jotenkin niin hermostunut ja surullinen. En pode syyllisyyttä, tiedän että hevonen oli hänen käsissään silloin varmasti rauhallisempi ja koki turvantunnetta. Hevoset ehkä tunnetiloille herkempiä, koirat (kissoista en tiedä?) taas omaan ihmiseen niin kovin leimautuneita että jos eläintä haluaa miettiä niin olisin (ja olen ollutkin ekasta hevosesta eteenpäin aina) loppuun asti mukana.

Lähettäjä: fft 
Päivämäärä:   8.5.25 23:41:02

Kissa naukaisee sinulle hyvästit siinä pöydällä kun se katselee viimeisen kerran. Kun kissa saa nukutuksen on se niin veltto, ettei se ole enää näissä maailmoissa. Sitten sen piikin jälkeen se nytkähtää kaksi kertaa on kauniisti poistunut tästä maailmasta.
Me itkettiin molemmat ja minä pidin kissaa sylissä sen vimeisen ajan. Näin oli meille molemmille ja kissalle myös hyvä. Kahdessa päivässä eloisa ja hyvinvoiva kissa huononi, sille tuli aivoverenvuoto. Sitä muistelemme yhä vielä ja tuntuu, että katse suuntautuu usein sen liikkeiden mukaan. Tuntuu, että joskus kuuluu naukaus. Se oli suuri menetys.
Voimia sinulle, mene mukaan, kyllä sinä jaksat.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.5.25 00:07:15

Moni sairas kissa vetäytyy omiin oloihinsa, piiloutuu ikiomalta ihmismammaltakin. Eivät välttämättä haluaisi tehdä kuolemastaan mitään spektaakkelia.

Lähettäjä: Kippi (aloittaja) 
Päivämäärä:   9.5.25 01:28:27

Kiitos hyvistä pohdinnoista. Tätä on toivottavasti aikaa vielä sulatella, ell sanoi että puhutaan kuukausista jos ei mitään radikaalia romahdusta tapahdu.

Äidillä kissa on ollut hoidossa mutta siskon kanssa asumme yhdessä joten sisko on kissalle varmaankin lähes yhtä tärkeä kuin minä. Puuhailee kissan kanssa kuten minäkin.

Mutta sen varmaan näkee sitten kun aika tulee miltä tuntuu sillon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.5.25 01:58:53

Piti aikanaan lopettaa samalla käynnillä kaksi hevosta ja luulin, että homma tarvii minut ja pitää olla paikalla jne.
Nyt tiedän, että olisi mennyt hyvin ja rauhallisesti ilman minuakin ja muutama eläinlääkäri on sanonut, että rutiinista tulee draamaa, jos siinä on tunnelataunut ihminen osallisena.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   9.5.25 02:55:57

Olin halannut koiralleni varuiks jo hyvästit kun jätin eläinsairaalaan. En tiedä olisko mun pitäny mennä sinne sit itkemään ja siten kertomaan hälle että loppu tulee nyt. Tuo olis kuitenkin tajunnut. Tai sitten ei... Toki tavallaan petin, mutta ei hän mitään olis hyötynyt siitä että olisin ollut läsnä, kanyylit oli jo laitettu ja niitten kautta annettu antibioottia suoneen. Ei hän tienny mitä tuli seuraavaks ja rauhoittavasta rauhoittuu ja nukahtaa, oletan. Oon itekin menny nukutukseen ja miettiny, että jos koko suku tulis sinne, niin se tarkottais että nyt tulee loppu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.5.25 08:06:45


"Itse koen, että velvollisuuteni on nielaista omat tunteeni ja olla eläimeni kanssa viimeiset hetket."

Juuri näin.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   9.5.25 08:16:55

Minusta tässä puhutaan usein jonkinlaisesta ihmisen kunniantunnosta - kenen "kuuluu" olla paikalla, millainen on "oikeanlainen" omistaja - ja joskus niinkin että mitä kamalampaa oli niin sitä kirkkaampi oikeanlaisen omistajan kruunu. Siihen vielä lisäksi se, että eläin arvioisi onko nyt paikalla joku ykkössuosikki-ihminen tai paperille merkitty omistaja.

Oikeasti kai väliä ei ole millään muulla sillä että tilanne menee mahdollisimman rauhallisesti - siis eläimen kannalta.

Lähettäjä: Mi 
Päivämäärä:   9.5.25 08:18:50

Ap on nykyihminen, joka miettii aina itseään. Eli ei kissaa vasn itseään. Näistähän on kirjoitettukin, että lopetuksessa lemmikki hakee katsellaan tuttua omistajaa. Eli hoidat vastuusi loppuun asti. Ryhdistäydy ja lopeta ininä.

Lähettäjä: akk 
Päivämäärä:   9.5.25 08:29:18

On kirjoitettu ihan hirveän paljon koskettavista viimeisistä katseista jne ja kaikki aikuiset ihmiset varmasti tietää, että vastuu eläimestä on hamaan loppuun asti. Päätös pitää tehdä, mutta turha tunteensiirto pahentaa tilannetta. Ei ne eläimet tajua, että nyt tulee loppu, vaikka joku sössöttää korvaan tai "pitää tunteet sisällään".
Pahinta eläimen aliarviointia tuo soopa.

Lähettäjä: pp 
Päivämäärä:   9.5.25 09:34:44

Heh, mua ahdistelee jo normi rauhoitustilanteissakin kun koira jää esm leikkaukseen tms. niin mun koirat on tottuneita varmasti siihen tunteeseen jo valmiiksi.

Ja onhan elämässäkin lukuisia hetkiä kun tulee itku tai on surullinen, ei se uusi tunnehetki sille koiralle siinä ole, eikä ole kyllä eläinlääkärit ikinä sanoneet että ei turhaa draamaa mukaan, päinvastoin että hyvä kun on tuttu mukana rapsuttelemassa kun rauhoittava ja nukutus laitetaan.

Tietty eläinlääkärit varmaan näkee vähän ihmisestäkin että miten kannattaa toimia. Ehkä osa on niin hysteerisiä (nykyään) ettei voi ottaa mukaan tilanteeseen ja osan koiratkissat jne ei ole niin tärkeitä perheessä, tai leimautuneita omaan ihmiseensä, tottuneet olemaan vieraidenkin kanssa, ettei ole väliä.

Enkä hae kyllä mitään kruunua tai mitalia näistä mutta haluan ihan itse olla koiran mukana loppuun asti niinkuin oon ollut sen kotiintulopentuhetkistä alkaen.

Toivottavasti jokainen tuntee oman eläimensä ja loppu tulee juuri noin kuin Riu kirjoitti, "Oikeasti kai väliä ei ole millään muulla sillä että tilanne menee mahdollisimman rauhallisesti - siis eläimen kannalta."

Lähettäjä: Uuuuu 
Päivämäärä:   9.5.25 16:24:25

Et