Lähettäjä: Vauva 
Päivämäärä:   6.5.25 20:42:47

Kerro kokemuksesi, sektiosta parantumiseen (:

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   6.5.25 22:17:40

Ensimmäinen sektioni oli kiireellinen, koska alatieyritys ei onnistunut. Sektio meni ongelmitta, samoin imetys, toipuminen nopeaa. Toinen oli jo suunniteltu koska lantio todettiin liian ahtaaksi. Leikkaus meni taas hyvin, toipuminen vielä helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei tarvinnut ensin kitua lähes vuorokautta edistymättömän alatieyrityksen takia. Eikä imetyksessäkään mitään ongelmia. Molemmilla kerroilla hoidin vauvani itse alusta lähtien.

Sektioriskeillä pelottelu loppui lääkärin taholta siihen, kun röntgenillä nähtiin ettei alatie tule onnistumaan. Siihen saakka riskialtis sektio muuttuikin sairaalarutiiniksi josta ei tarvitse olla huolissaan... Eikä tarvinnutkaan.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   6.5.25 22:41:17

Nopeasti paranin, paljon nopeammin kuin alatiestä. Sektion jälkeen saa myös kipulääkettä osastolla. Imetys sujui hyvin, toki vaikutti kun kunto oli niin paljon parempi vs. alatie. Hirveästi piti toppuutella itseään kotona ettei tehnyt liikaa. Parantumiseen pitää joka tapauksessa antaa aikaa! Kävely on hyvää liikuntaa alusta asti, pitää muistaa että raskaus on kropalle valtava rasitus joten urheilun aloittaminen kannattaa välttää ainakin jälkitarkastukseen asti. Pahinta sektiossa oli se mahan neutralointiaineen juonti...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.25 22:43:43

” Pahinta sektiossa oli se mahan neutralointiaineen juonti...”

Itse en edes muista tuollaista. Mulle pahin oli oksentaminen, kun puudutusaineet alkoi menettää tehoa. Alavatsa just tikattu kasaan ja sit oksentaa…

Lähettäjä: Maisa 
Päivämäärä:   6.5.25 23:01:34

Olin tosi kipeä monta viikkoa! 4 päivään en voinut hoitaa vauvaa. Vatsan painelu oli ihan järkyttävää. Imetys sujui.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   7.5.25 07:10:54

Suunniteltu sektio muuttui kiireelliseksi, kun vedet meni enne suunnittelun sektion päivämäärää. Lapsi oli perätilassa enkä halunnut käännöstä. Koko raskauden ajan olin tuntenut etten tule lasta synnyttämään alateitse vaan sektiolla.

Ambulanssilla sairaalaan ja jo silloin minulle alkoi kova vapina ja oli kylmä. Mies oli onneksi sektiossa vieressä, sillä koko toimenpiteen ajan ahdisti todella paljon ja vavisutti. Heräämössä oksensin enkä sen vuoksi päässyt heti miehen ja vauvan luo.

Sektion jälkeen olin todella kipeä monta viikkoa ja seuraavan kohdalla toivoin, että voin synnyttää alateitse joka toteutui. Omalla kohdalla alatiesynnytyksestä toipuminen kävi paljon nopeammin kuin sektiossa, vaikka saisinkin kohtutulehduksen.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.5.25 07:36:24

Hyvin meni ja oli hienoa kun puudutuksella niin oli läsnä kun lapset syntyivät ja parkaisivat ja nostettiin rinnalle. Haava parani hyvin ja toivuin nopeasti.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   7.5.25 08:34:36

Kaksi suunniteltua takana. Omasta pyynnöstäni.
Olin molemmilla kerroilla päivä eka, eli lasten syntymäaika on hiukan ennen kymmentä.
Ei mitään esivalmisteluita kotona, katetri sairaalassa, toki ravinnotta sen 12 h.
Tunsin koko porukan; gynen, anestesialääkärin ja lastenlääkärin, joka on muuten aina sektiossa mukana. Toisella kerralla myös klipsit.
Mies oli vieressä, spinaali ja vauva ulos. Mies lähti kätilön kanssa höpsöttämään vauvaa heti.
Minä juttelin tiimin kanssa. N vuorokausi epiduraali ja sitten katetri pois.
Voin hyvin, vauvaa en antanut huoneestani pois ollenkaan. Kauhea nälkä. Imetys meni ihan ok, kolmantena päivänä maito nousi ja sitähän tuli myyntiin asti.
Viidentenä pvänä lähdin kotiin.

Ei mitään komplikaatioita, haavaa tuskin huomaa, se on mahapoimussa. Uloste ja virtsanpidätys moitteetonta vielä nytkin, seksielämään ei suuria vaikutuksia.
Kokonaisuudessaan kipu oli pientä, buranaa otin satunnaisesti. Itse asiassa ekalla kerralla se maidon nousu! Siitä ei oltu puhuttu, rinnat paisuvat, aluksi tulee sellaista litkumaitoa eikä se vauvakaan juo paljon. Rinnat olivat kipeämmät kuin sektiohaava ja sellainen vähän kuumeinen olo jopa, burana auttaa. Kaalinlehtiä en suostunut edes kokeilemaan :)

Ei siis mitään pahaa sanottavaa, olen ihan yhtä äiti kuin tunteja alakautta pakertaneet. Rento fiilis, kun tilanne on täysin hallittu ja kontrollissa.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   7.5.25 08:39:00

Mama: no tottakai olet äiti siinä missä alakautta synnyttäneet, adoptoineet ja ihan kaikki muutkin äidit! Toivottavasti tuo oli vain oma huomautuksesi eikä kukaan ole vähätellyt synnytyksiäsi.

Lähettäjä: hiphei 
Päivämäärä:   7.5.25 10:20:46

Mulla oli varattuna suunniteltu sektio, mutta vauva alkoi tulemaan viikkoa aikaisemmin.
Menin osastolle ja aamulla sektiolla vauva ulos. Ei draamaa, ei huutamista...oli tosi siistiä ja rauhallista. Olin osastolla 4-5 päivää, ei kipuja ollenkaan. Koko sektiohaava oli jotenkin puuduksissa vielä vuosia ton jälkeen, en tiedä miksi.

Kotona jo kävin rauhallisella kävelyllä vauvan kanssa heti. Ei edelleenkään kipuja, haavakin parani hienosti.

Seuraava vauva tulikin normaalisti. Siitä toipuminen kesti kauemmin.

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   7.5.25 10:35:37

Ensimmäinen oli vaikein, toipuessa meni viikkoja, vaikka mitään erityistä komplikaatiota ei ollut. Kolmas oli helpoin, kun ei tarvinnut olla tuntikausia heräämössä vaan fyssari tuli kiskomaan jalkeille melkein saman tien, kun oli palautettu leikkurista osastolle.

Ei minulla ole mitään havaintoa mahan neutralointiaineen juomisesta. Vain pari pilleriä annettiin. Peräsuolen tyhjennys vedellä oli kammottava kokemus, eikä se mikroruiske paljon miellyttävämpi ollut.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.5.25 10:50:53

Ei minun sektioissa ole suolta tyhjennetty. Ei saanut syödä aamulla ja joku neutalointiannos piti ottaa. Heräämöstä pääsi osastolle kun alkoi tunto palautua jalkoihin .

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   7.5.25 11:00:33

Ei kyllä suolta tyhjennetty sektiota varten minultakaan. Mutta kun alatietä ensin yritettiin, tahtoi kätilö ensi töikseen antaa peräruiskeen, kun sairaalaan saavuin. Pöljä vielä suostuin kun painostettiin.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.5.25 12:54:21

Huvittavinta oli ettå ensimmäisellä kerralla leikkuusalissa sektion aikana puhuivat hevosista. Kaikki olivat naisia ja yksikin kertoi että hänen ratsun hampaat on raspattu niin ei mene tänään ratsastamaan. Luulen että jonkun kanssa heistä olin ollut valmennuksessakin samaan aikaan . Itsellä oli happimaski niin en osallistunut juttuihin mutta tallinpitäjänä naureskelin mielessäni että en pääse hevosista eroon edes täällä :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.5.25 13:22:09

Minä vaan: kun synnytin ja olin siellä sairaalassa muutaman päivän, tapasin seitsemän hevostuttuani, kaikki siis henkilökuntaa :D viisi näistä on ollut talliasiakkaita, pari muuta muita heppatuttuja.

Lähettäjä: Kokemus 
Päivämäärä:   7.5.25 14:26:22

Mulle tehtiin suunniteltu sektio kolme viikkoa sitten. Leikkauspäivänä ei ollut yhtään kipeä, pääsin omin avuin liikkeelle. Seuraavana päivänä oli tosi kipeä, mutta sain kipulääkkeen ja meni pian ohi. Sitten pärjäisin pelkällä Burana-Panadol- yhdistelmällä. Haava on parantunut hyvin ja pitää ihan muistuttaa itseään, että vielä ei saa kovasti rehkiä. Olen päässyt hyvin ulkoilemaan päivittäin.

Halusin sektion ja sain sen. Itselleni oli oikea tapa synnyttää. Kaikki meni hyvin, leikkaus on rutiinia ja molemmat voimme hyvin.