Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 20:57:21

Yhtään? Rehellisesti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 20:59:25

Olen ja paljonkin. Erityisesti isästäni.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 21:01:24

Äärimmäisen, työkyvyttömyyteen saakka.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.5.25 21:01:52

Olen molempien toimesta moneen kertaan alaikäisenä. Aikuisena edelleen äitini toimesta.

Lähettäjä: Hhh 
Päivämäärä:   4.5.25 21:02:04

Olen

Lähettäjä: Hip 
Päivämäärä:   4.5.25 21:05:22

Todellakin olen. Ja nyt vasta aikuisena tajunnut monta aivan hullua asiaa joita olen pitänyt lapsena/nuorena varmaan normaaleina. Äiti oli varmaan 70% ajasta aina kiukkuinen, tykkäsi pitää mykkäkoulua ja antoi meidän lastenkin olla siinä luulossa että se oli meidän vika. Aina piti hyssytellä ja olla varovainen hänen suhteensa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 21:11:48

Minkä takia sitten hankit lapsia? Kuvitteletko, että olet parempi vanhempi kuin vanhempasi olivat? Ja kun lapsesi kertoo kuinka traumatisoit ne, kiellätkö asian? Rehellisesti.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   4.5.25 21:15:52

Itseluottamuksen rakentaminen on kestänyt lähes 30-vuotiaaksi saakka, kiitos isän antaman "hyvän" pohjan. Myös mielivaltaisesta kurittamisesta jäi henkiset arvet, kiitos isä niistäkin. Olen ymmärtänyt, että hän on hyvin rikkinäinen ihminen ja hänellä itsellään oli kova lapsuus. Osittain oli varmaan kyse siitä, että hän oikeasti luuli, että isän pitää olla kova ja pelottava. Mutta kyllä pikkulapsikin tunnisti ne hetket, kun isä antoi runtua ihan epäreilusti. Niistä jäi suurimmat arvet isäsuhteeseen.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   4.5.25 21:17:38

En ole hankkinut lapsia enkä välttämättä hankikaan - vaikka tiedän, etten kurittaisi tai haukkuisi lapsiani, pelkään että olisin silti liian samanlainen vanhempi kuin isäni. On muitakin syitä, mutta tämäkin vaikuttaa.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   4.5.25 21:21:19

Joo lähinnä isän, kun se oli kova juopottelemaan. Saattoi kadota päiviksi pois kotoa ja äiti kävi ettimässä välillä sitä jostain baareista. Joskus se tuli keskellä yötä aivan kännissä kotiin ja sammui eteiseen tai vessaan, joskus rupesi tappelemaan äitin kanssa ja pari kertaa poliisit soitettiin paikalle. Isä myös kärähti ratista ja menetti korttinsa muutamaan otteeseen ja loppujen lopuksi menetti työpaikkansakin. Eikä koskaan voinut luottaa siihen, että varmasti hoitaisi lupaamansa jutut, kun saattoi hävitä ryyppyreissuilleen. Ja raha-asiat oli aina päin persettä noiden juttujen takia. Ihmettelin aina lapsena, miksei äiti heivannut isää mäkeen ja etsinyt parempaa miestä. Vieläkin ovat yhdessä, isä onneksi lopettanut nuo ryyppytouhut vanhentuessaan. Mutta minä sekä veljeni ei oikein kumpakaan osata viettää isän kanssa aikaa samalla tavalla kuin äitin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 21:21:43

” Minkä takia sitten hankit lapsia? Kuvitteletko, että olet parempi vanhempi kuin vanhempasi olivat? Ja kun lapsesi kertoo kuinka traumatisoit ne, kiellätkö asian? Rehellisesti.”

Kyllä koen olevani parempi vanhempi. Tosin isäni kohdalla rima ei ole kovinkaan korkea :D Jos lapseni minulle tällaista kertovat, niin en tietenkään kiellä. Pystyn käsittelemään asioita ihan rehellisesti.

Lähettäjä: rainbow_87 
Päivämäärä:   4.5.25 21:25:32

Olen ja olisin edelleen, jollen olisi katkaissut välejä äitiini kokonaan.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   4.5.25 21:25:35

Vanhempia on helppo syyttää kaikesta omasta saamattomuudesta ja huonon kaveripiirin ym huonosta vaikutuksesta. Siitä sitten vaan lapsia hankkimaan, buaah.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 21:33:48

” Vanhempia on helppo syyttää kaikesta omasta saamattomuudesta ja huonon kaveripiirin ym huonosta vaikutuksesta. Siitä sitten vaan lapsia hankkimaan, buaah.”

Kyllä minä syytän isääni siitä, että oli väkivaltainen ja välinpitämätön juoppo, joka ei huolehtinut lapsestaan. Enkä ole tästä yhtään pahoillani. Asian käsittely, sekä se, että toimin itse paremmin, on taas omalla vastuullani.

Lähettäjä: efpihjgfopjgr 
Päivämäärä:   4.5.25 21:43:14

En ole traumatisoitunut. Minulla oli hyvät, rakastavat ja turvalliset vanhemmat, isä erityisesti ihan peruskallio. Molemmat ovat jo edesmenneet.
Hyvä äiti olen yrittänyt olla myös omille lapsille, ja kyllä he ovat sanoneet että ollaan oltu hyvät ja välittävät vanhemmat. Ja ollaan yhä.

Lähettäjä: Leipä 
Päivämäärä:   4.5.25 21:44:13



"Vanhempia on helppo syyttää kaikesta omasta saamattomuudesta ja huonon kaveripiirin ym huonosta vaikutuksesta. Siitä sitten vaan lapsia hankkimaan, buaah.”

Joo kyllä mäkin syytän pelkästään äitiäni siitä että hn oli väkivaltainen, avaamaton ha lähes aina pahalla tuulella. Sai aina hiipiä pitkin seinänvieruksia ettei aiheuta jotain raivokohtausta josta kärsi se kuka sattui milloinkin kohdalle, vaikka koira. Se lenti kerran seinään, en siitäkään oikein ketään muuta osaa syyttää.

Mutta oman lapseni oon kasvattanut ihan päinvastoin, olen ollut monesti aivan liian kiltti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 21:44:47

"Kyllä koen olevani parempi vanhempi"

Juu, ja äitisi kokee kans olleensa parempi vanhempi kuin oma äitinsä ja luultavasti olikin. Tai sitten ei ollut, joidenkin tutkimusten mukaan lapsi tulee enemmän isoäitiinsä. Tosi poikkeuksellista, että äiti myöntää traumatisoineensa lapsensa. Jos myöntäisi, trauma parantuis huomattavati helpommin eikä ehkä tarttettais vuosien terapiaa joka ei kuitenkaan paranna. Tai tiedättehän te kokemuksesta "sori että koet että tein jotain väärin" on eri asia kuin "anteeksi, että ajoin päällesi autolla. Tietenkin se sattui, tein väärin. Et ansainnut sitä."

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   4.5.25 21:46:45

Olen. Alkoholistiäiti ja isä joka otti hatkat ja jätti meidät lapset alkkiksen kanssa.

Lähettäjä: Ämmä 
Päivämäärä:   4.5.25 21:50:08

Haluatko viiva kertoa omasta traumastasi enemmän? Kuulostaa että sinulla on kauhean paha olla. Ehkä kertominen voisi auttaa? Voimia sinulle asian käsittelyyn <3.

Lähettäjä: jju 
Päivämäärä:   4.5.25 21:55:21

Onko teillä ollut lapsena kehenkään syvempää ja myönteistä suhdetta? Minulla oli mummo, joka aina oli minun puolellani ja tykkäsin hänestä tavattomasti.

Ajatelkaa sitä aikaa lapsuudesta enemmän kun joku oli teidän puolellanne ja piti teistä jotenkin paljon enemmän kuin kiukkuiset vanhemmat tai alistavat vanhemmat. Se, että ei sinusta ole mihinkään saattoi kyllä jonkun muun läheisen sanomana olla toidella kannustavaa. Ajatelkaa mieluummin näin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 21:57:52

Minulla ei ollut lapsena ketään, ei yhtäkään turvallista aikuista. Se on iso syy sille että kehitin CPTSD:n ja invalidisoiduin traumastani. Jos olisi ollut yksikin, olisin ehkä selvinnyt.

Lähettäjä: Mii 
Päivämäärä:   4.5.25 21:59:15

Olen ja paljonkin.

Lähettäjä: Leipä 
Päivämäärä:   4.5.25 22:05:25

Kyllä, mulla oli mummo jonka ansiosta oon täysjärkinen.

Lähettäjä: Kieliside 
Päivämäärä:   4.5.25 22:10:47

Kyllä. Valitettavasti isäpuolen vuoksi oli oltava koko ajan varuillaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.5.25 22:29:53

Kaikki traumatisoituvat, ei ole täydellistä vanhempaa. Erot vaan ovat valtavia, että minkälaisia traumoja ja pystyykö niitä käsittelemään perheen sisällä vai ei.

Ihan jo se, että toinen vanhempi on "aina" töissä tai muuten pois kotoa tai elämästä aiheuttaa trauman. Useimmiten se ei elämää juurikaan haittaa.

Lähettäjä: Rosee 
Päivämäärä:   4.5.25 22:31:50

Juu. Kasvoin syvästi masentuneen ja syömishäiriöisen äidin kanssa. Se jätti jälkensä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 22:32:42

Juu ei kannata loitta ketjua viivana, jos jotain kysytään, muit viivojahan ei oo

Pointti oli oikeasti alusta alkaen se, että kaikki täällä valittaa traumatioitueensa vanhempiensa toimesta muttei tajua että omat lapset kertoo samat vanhemmistaan. Juu traumatisoituit ja juu ja lapsesi kans. Eihä sunkaa äitis myöntäny?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 22:35:25

Kaima-viiva ei usko että ihmiset voi parantua? Kierteen voi katkaista jos tekee työtä sen eteen.

Jokainen vanhempi tietenkin traumatisoi lastaan JOTENKIN, mutta toiset huomattavasti enemmän kuin toiset.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 22:40:09

Pahin trauma on trauman päälle "sitä ei tapahtunut". Myönsivätkö vanhempasi, auttoiko se (totta kai se auttoi, jos et koe, että auttoi, et ikinä ees kokenut ettei myönnetty, väliaikaa ei tullut).

Ärsyttävä autocorrect.

En hanki lapsia. Vaan oisinpa ainakin tunnetasolla läsnä, enkä koskaan potkisi lapsiani naamaan, kuten äitini.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.5.25 22:45:29

Isäni oli väkivaltainen juoppo. Tappoi onneksi itsensä kun olin teini-ikäinen. Ja kyllä traumatisoiduin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.5.25 05:50:58

"Minkä takia sitten hankit lapsia? Kuvitteletko, että olet parempi vanhempi kuin vanhempasi olivat? Ja kun lapsesi kertoo kuinka traumatisoit ne, kiellätkö asian? Rehellisesti."

En todellakaan itse tehnyt lapsia, just vanhempieni takia. Ainoa motivaatio siihen olisi ollut sama kuin omilla vanhemmillani, eli halu päästä kostamaan oma p*ska elämä jollekin puolustuskyvyttömälle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.5.25 05:51:59

Traumatisoiduin toimesta-rakenteen käyttämisestä.

Lähettäjä: Nounou 
Päivämäärä:   5.5.25 06:29:14

Pointti oli oikeasti alusta alkaen se, että kaikki täällä valittaa traumatioitueensa vanhempiensa toimesta muttei tajua että omat lapset kertoo samat vanhemmistaan. Juu traumatisoituit ja juu ja lapsesi kans. Eihä sunkaa äitis myöntäny?

Ei, _kaikki_ täällä ei todellakaan kerro olevansa traumatisoituneita vanhempiensa toimista. Eikä kaikki tässä maailmassa todellakaan sitä ole. Surullista, jos maailmankuvasi on sellainen, missä traumat on jotain ”jokaisella sellainen on” - juttuja :( Koska on olemassa paljon terveitä, turvallisia ja välittäviä koteja, joissa lapset eivät saa traumoja.
Ja todellakin on myös täysin mahdollista katkaista se sukupolvelta toiselle kulkeva pahan olon kierre ja olla itse kaatamatta omia traumojaan omalle jälkikasvulleen. Monihan myös tekee sen ratkaisun ettei hanki omia lapsia, jos tunnistaa että on riski sille että ne itselle aiheutetut haavat vuotavat mahdollisten omien lasten niskaan.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   5.5.25 08:04:43

Traumojen takia eläkkeellä. Isä oli täys hirviö ja äiti ei suojellu lapsiaan. Omat lapset oon rakkaudella kasvattanu ja aivan ihanat lapset mulla onkin. Toki mua on arvosteltu siitä kuinka lellin lapseni pilalle mutta ei oo hukkaan menny rakkaus ja läsnäolo.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   5.5.25 08:58:34

Olen, minusta tuli huonolla itsetunnolla varustettu läheisriippuvainen miellyttäjä. Omat lapset jäi tekemättä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.5.25 09:21:17

Näin jälkikäteen ajateltuna - kyllä. Aiemmin ajattelin, että mulla on ollut ihan hyvä lapsuus, mutta ei se sitten näin myöhemmin miettitynä olekaan ollut sellainen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.5.25 09:24:12

Mitään kamalaa lapsuudessa ei tapahtunu, ja psääntöisesti kotona oli hyvä tunnelma. Huomaan kuitenkin, että isäni piti minua tyhmänä ja se on jättänyt jäljet. Oletan aina muiden kuvittelevan, että olen väärässä, ja sitten en itsekään luota itseeni.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   5.5.25 09:30:42

"Näin jälkikäteen ajateltuna - kyllä. Aiemmin ajattelin, että mulla on ollut ihan hyvä lapsuus, mutta ei se sitten näin myöhemmin miettitynä olekaan ollut sellainen."

Jotenkin näin.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   5.5.25 09:43:34

No hieman, mutta en anna sen vaikuttaa omaan jälkikasvuuni.

Lähettäjä: Jees 
Päivämäärä:   5.5.25 10:37:01

Totisesti olen. Lapsuuden perheen alkoholismi ja tunnekylmä kasvuympäristö teki minustakin läheisriippuvaisen, miellyttämishaluisen, hylkäämispelkoisen, epävarman, yksinäisen ylisuorittajan, ja tietysti myös alkoholistin.

Lähettäjä: Hakattu 
Päivämäärä:   5.5.25 10:58:14

Minä olen ajatellut että olen onnekas etten ole joutunut esim isän raiskaamaksi tai pahemmin pahoinpidellyksi. Mutta olihan se kamalaa olla sellaisen alkoholistin alistettuna.

Isän puheet valetta. Huijasi äidin maksamaan velat ja takaamaan uudet lainat. Huijasi äidi ostamaan puolet kotitalostaan joka vaatii täyden rempan. Esiintyi tietenkin remppamiehenä alkuun... Ei rempat eden eet ja äiti sai maksaa koko talon korjauksista ulkopuolisille isän tietenkään osallistumatta mihinkään. (Lopulta eron tullen pakkomyi talon alihintaan jotta äiti ei saisi mitään) Äiti maksoi kaikki lasten harrastukset ja herra ilmestyi paikalle vain palkintojenjakoihin. Isä tienasi 8000e/kk eikä mihinkään ollut ikinä varaa koska hän ei halunnut mihinkään osallistua. Hakkasi perheen naisia eli minua ja äitiä. (Veli on näistä myös traumatisoitunut kun nähnyt mitä meille tehty) Isä raiskasi äitiä ja petti myös minkä kerkesi. Aina jos minä tai äiti kipeänä niin pakotti töihin/kouluun/treeneihin ja tämän ansiosta sairastuin vakavasti urheiltuani monet kerrat kuumeessa koska hän pakotti. Minun piti tehdä töitä yläasteelta asti eikä antanut opiskella. (Veljeä taas tuki opiskelemaan rikä veli ole vieläkään töissä.. osittain tuon lapsuuden takia kun on niin traumatisoitunut) Siinä nyt jtn... Näin 2000 luvun alkupuolella.

Lähettäjä: Viiru 
Päivämäärä:   5.5.25 11:00:29

Lapsuus oli henkistä, fyysistä ja hengellistä väkivaltaa täynnä. Kaikki me 3 lasta koimme sen täysin samoin. Ja kukaan meistä ei tehnyt lapsia.

Lähettäjä: Kyllä vain 
Päivämäärä:   5.5.25 11:04:18

Olen traumatisoitunut. Isä on alkoholisti ja lapsuuteni oli viinankatkuista. Isä suuttui ihan kaikesta, jopa siitä kun hengitin. Mykkäkoulua, perässä seuraamista huutaen ja repien, fyysistä väkivaltaa, haukkumista. 15v olin kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa, isä kun kuuli niin olin huora ja sain selkääni.
Monet kerrat isä löytyi vessasta sammuneena, välillä me lapset herättiin siihen kun ambulanssi tuli alkoholimyrkytyksen vuoksi.

Vanhemmat ovat yhä elossa. Isä ryyppää siitä huolimatta vaikka on vahvat lääkitykset moneen vaivaan. Yritti hillitä mutta viina vie miestä

Lähettäjä: Älä 
Päivämäärä:   5.5.25 11:29:02

Yks trauma mulla on. Vanhempani on ollut lulle aina kilttejä ja hyviä, mutta yhden trauman sain ja se on ehkä vaikuttanut omaan seksuaakielämään.

Vanhempani erosivat kun olin 12-vuotias.
Kävin pari kertaa kuussa isälläni yökylässä.
Isä asui kerrostalokaksiossa yhden ison kaupungin keskustassa. Itse olin ihan landelta kotoisin.
Jostain syystä järjestely oli niin että mä nukuin makuuhuoneessa isän sängyssä ja hän olkkarissa levitettävällä sohvalla.
Isä kysyi yks ilta että haittaako mua kos hön käy vähän kaupungilla illalla/yöllä, voin nukkua ihan rauhassa.
No asia oli mulle ok, vaikka muistan kuinka mua jännitti jäädä ihan yksin sinne kaupungin keskustassa olevaan asuntoon nukkumaan.
Nukahdin, mutta heräsin todella äänekkäisiin seksiääniin. Isä oli tuonut jonku naisen paneskeltavaksi olkkariin. Olin peiton alla silmät pyöreinä järkytyksestä ja vastenmielisyydestä. Vanhempien erosta ei ollut kuin muutama kuukausi. Äänet oli kovaa naisen voihkintaa yms. Tärisin pienessä shokissa peiton alla silmät pyöreinä. Itse olin ihan lapsi vielä 12-vuotiaana, mutta tiesin kyllä mitä seksi on vaikka mitään omaa kokemusta ei asiasta ollut.

Tämä toistui usein, sanotaan että kahden vuoden ajalla melkein joka kerta. Opin "kovettamaan" järkytykseni ja olemaan kuin mitään ei tapahtuisi.

Myöhemmin oman seksielämäm alkaessa en ole koskaan oppinut rentoutumaan, en "kehtaa" pitää.mitään ääntä ja antaa vaan mennä. Jotenkin olen tosi välinpitämätön itse yhdyntää kohtaan vaikka läheisyys ym onkin minulle tärkeää. Olen jo yli 30-vuotias enkä usko että koskaan opin vapautumaan seksissä. Aina välillä tulee muistoja mieleen siitä järkytyksestä kun tajusin mitä siellä olohuoneessa tapahtuu.

Lähettäjä: Älä 
Päivämäärä:   5.5.25 11:34:26

Lisään vielä edelliseen viestiini, että en ole KOSKAAN kertonut asiasta kenellekkään.

Olemme isän kanssa hyvissä.völeissä ja näemme muutamia kertoja vuodessa ihan normaaleissa tunnelmissa mökillä tai kylässä puolin ja toisin. Silti asia aika ajoin kummittelee ja etenkin omissa seksiomgelmissa koen että olen jotenkin "kieltänyt" sekstailun, vaikea sanottaa mitä tarkoitan.

Lähettäjä: ,,,, 
Päivämäärä:   5.5.25 11:59:32

Tunnekylmä, itsekin traumatisoitunut äiti ja hyvin vähän kotona ollut isä. Ainaista riitelyä. Äiti purki kaiken minuun, sekä fyysisesti, että henkisesti. Olin lapsena hirvittävän ahdistunut, enkä voinut puhua kenellekään. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt olleeni masentunut ja avun tarpeessa jo teini-iässä, mutta suoritin opiskelut ja romahdus tulikin sitten, kun olin jo työelämässä. Teininä olin syömishäiriöinen luuranko, ainoa syy pysyä hengissä oli eläimet, jotka olivat mulle tärkeintä maailmassa.
Tuo romahdus kun tuli, niin diagnooseja riitti: vakava masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, anoreksia, ym. Nykytietämyksellä olisi varmasti diagnosoitu ihan pohjimmaisena ptsd. Useamman vuoden psykoterapia, lääkitys näillä näkymin lopun elämääni. Viimeiset 10 vuotta on ollut henkisesti elämäni parasta aikaa, seoson omilla jaloillani, arvostan itseäni ja minulla on ehjä itsetunto. Kun nyt mietin nuoruuttani, niin olen hirvittävän pahoillani tuon nuoren puolesta, joka oli täysin kappaleina. Ja sanomattakin lienee selvää, että en olisi ikinä missään tilanteessa itse lapsia tehnyt.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   5.5.25 12:03:26

Kyllä. Diagnoosikin traumasta löytyy. Ei se auta kun käydä terapiassa ja mennä eteenpäin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.5.25 12:12:09

Olen hieman katkera siitä, että kuritettiin ruumiillisesti (sain selkääni, luunappeja ja tykkapöllyä), ei olisi päästetty kotoa mihinkään, luettiin päiväkirjojani ym. Kertaakaan en muista että minua olisi esim. halattu.
Aika normaali aikuinen minusta silti tuli, mutta vanhempieni kanssa en ole tekemisissä muuten kuin tavallaan pakolliset.

Lapsi minulla on, mutta hän ei ole saanut tällaista kohtelua tietenkään. Häntä myös halataan ym.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.5.25 12:19:52

Kyllä mutta vasta aikuisiällä, lapsuudessa ei mitään ongelmaa.

Lähettäjä: Jees 
Päivämäärä:   5.5.25 13:02:47

Älä: minä puolestani pääsin alle 10-vuotiaana seuraamaan oikein metrin etäisyydeltä isäni ja hänen uuden naisensa seksiä. Luulivat, että nukuin.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   5.5.25 13:14:09

En ole

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   5.5.25 13:59:37

No tämä sama kuin Hip:llä. Lisäksi piti aina mustaa, että isä on tärkein, kenelläkään muulla ei ole merkitystä.

Ja nyt aikuisena sitten äitini on katkera kun niin harvoin soitan tai käyn kylässä. Huono tytär, ensin on muun elämän tiellä ja sitten ei ymmärrä aikuisena, että äiti tarvitsee seuraa ja tukea.

Lähettäjä: Hip
Päivämäärä: 4.5.25 21:05:22

Todellakin olen. Ja nyt vasta aikuisena tajunnut monta aivan hullua asiaa joita olen pitänyt lapsena/nuorena varmaan normaaleina. Äiti oli varmaan 70% ajasta aina kiukkuinen, tykkäsi pitää mykkäkoulua ja antoi meidän lastenkin olla siinä luulossa että se oli meidän vika. Aina piti hyssytellä ja olla varovainen hänen suhteensa.

Lähettäjä: joan 
Päivämäärä:   5.5.25 15:19:55

Ehkä voisin olla; äitini oli opettaja pienessä kyläkoulussa joten olin varsinainen silmätikku. Lisäksi isäni oli "isä itetää kaiken"-mallia, joten hammasta purren hevosia hoidettiin ja kilpaa ajetiin.Ei siitä mitään mainittavia traumoja jäänyt, sisu kasvoi ja päätös, että kukaan ei nenilleni hypi. Eikä ole hyppinyt. Että kyllä se traumatisoituminenkin on osittain omaa syytäkin, kannattaa kovettaa itsensä ja opetella sietämään asioita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.5.25 15:26:30

joan ei taida tietää mistä puhuu, trauma nimittäin aiheuttaa ihan fysiologisia muutoksia aivoissa. Aika Maria Nordin -tyylinen kommentti.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.5.25 15:37:25

Kyllä olen, ihan rehellisesti. Sen takia ei uppoa yhtään tämä lässytys että vanhemman rakkaus lapseen on ehdotonta jne. V*tut ole. En aio hankkia omia lapsia, en halua jatkaa tätä sukuperintöä eikä kyllä mielenterveyskään riittäisi siihen hommaan, kun sen on jo lapsena menettänyt.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   5.5.25 15:38:26

Oli muuten hyvä koti mutta tietty kun koulukiusaamista ei otettu tosissaan niin en sitten enää siitä puhunutkaan. Yläaste tuntui vankilarangaistukselta josta vapautuu kun saa päästötodistuksen. Luokalla oli poikia jotka saattoivat potkia, lyödä, pyyhkiä takilla lattiaa, jatkuvaa haukkumista. Siihen aikaan kukaan ei mennyt muualle lukioon vaan jatkoivat omassa lukiossa niin lukioon menokaan ei ollut vaihtoehto. En lintsannut yms kävin yläasteen urhoollisesti.
Itsetunto tietty ikävintä kun nuori ihminen lytätään.