|
Lähettäjä: babando
Päivämäärä: 4.5.25 19:12:20
Jos kykenet laittamaan hevosen monttuun ja käyttämään siihen ne rahat jotka menee, kun hevosen ostat ja sitä pidät tai hoidatat, niin osta pois. Et sinä menetä kuin aikaa ja rahaa, jos hevonen ei olekaan sinulle hyvä tai on niin sairas, että olisi pitänyt laittaa monttuun jo ajat sitten.
Minä ostin vuosia sitten 3 v hevosen. Siinä vain oli se jokin. Sillä oli kauniit silmät ja se katsoi eräässä myynti-ilmoituksen kuvassa kameraan niin, että totesin, että toi on mun hevonen. Sen jälkeen katsoin ilmoitusta tarkemmin, ja totesin, että sukutaulusta löytyy hevonen, jonka jälkeläistä olin halunnut kauan.
Vaikka elämässäni mikään ei puoltanut sitä, että minun kannattaisi ylipäätään hevosta ostaa, eikä tuo hevonenkaan ollut sellainen, että se välttämättä on järkevä ostos, niin halusin silti ostaa sen.
Olin päättänyt hevosen olevan minun sen ollessa vuotias, ja välillä törmännyt uusiin myyntivideoihin. Ostin sen kun se oli kolmevuotias. Siinä välissä oli useampia irtohypytysvideoita, jotka eivät todellakaan hyvää kertoneet. Mutta hevonen oli saanut kasvaa laitsalla kavereiden kanssa, purkaa energiaa heppakavereihin ja samalla kuitenkin opetellut, miten ihmisen kanssa käyttäydytään. Se oli hyvävointisen näköinen ja siisti, hyvässä lihaskunnossa, ei liian lihava tai laiha missään välissä. Opetettu ratsastajaan kaikissa askellajeissa. Hinta 8500 e. Ulkomailla.
Ilmoitin myyjälle, että ostan hevosen. Menin katsomaan sitä, ja vaikka edelleenkään mikään ei sanonut, että kannattaa ostaa (ylipäätään mitään hevosta, muttei varsinkaan tätä), niin ostin silti. Käytin toki klinikalla.
Olin varautunut siihen, että hevonen ei välttämättä ole sitä mitä unelmahevoselta haluan. Tai että hevonen onkin rikki ja menee nivelrikon tai kimosyövän vuoksi monttuun jo muutaman vuoden päästä.
Ihan jo sekin, että unelmahevoseni olisi jotain 150-155 cm korkea, koska itse olen aika pieni, niin ei ollut mitään järkeä ostaa hevosta, joka oli jo tuolloin yli 170 cm ja kasvoi siitä vielä jokusen sentin...
Minulla ei ollut tukiverkkoja, valmentajaa, mitään. Kyseessä oli ensimmäinen oma hevoseni ja aktiivivuosista parikymmentä vuotta aikaa, ja silloinkin olin vain humputellut ravureilla. Toki olin lukenut paljon tietoa ja katsellut videoita ja imenyt tietoa vaikka mistä hevosiin liittyvästä, mutta en todellakaan suosittele, että kukaan toimisi kuten minä.
Ja yhtäkkiä minulla oli omistuksessani kolmevuotias ruuna, joka oli ihan liian iso minulle, minulla ei ollut taitoa kouluttaa sitä eteenpäin ja hevosen muutos kesäisistä maisemista, laumasta ja riittävästä tilasta Suomeen itikoiden keskelle, pieneen tarhaan, tumpelon omistukseen, oli sillekin varmasti järkytys.
No, nyt se unelmieni hevonen on ollut minulla 7 vuotta. Ja se on kyllä ollut unelma.
Laitoin heovsen osaavien ihmisten keskelle, hyviin puitteisiin, jossa hevosen kanssa pääsi loputtomasti kulkemaan maastossa. Merenrantaa, hiekkateitä, metsäpolkuja, oman tallin ison ja hyväpohjaisen kentän ja lähitallin upean (ja kalliin) maneesin lisäksi.
Mutta minulla oli rahaa maksaa ja ostaa apua. Ei tarvinnut laittaa hevosta halvimpaan talliin, huonoihin puitteisiin, ja koettaa rääpiä jostain varusteita ja kengittäjää.
Vaihdoin auton vetokelpoiseen ja vihdoin ajoin itselleni BE-kortin, että voin itse vetää traikkua jos tarvitsee.
Kannatti luottaa intuitioon. Tuon hevosen kohdalla se oli oikeassa ja sain kuin sainkin itselleni unelmien hevosen. Tai no, saisi se 20 cm matalampi olla... :D
Mutta se on pysynyt terveenä ja ollut kaikin tavoin helppo hevonen. Liikutan sitä aika paljon, niin sille ei kerry liikaa virtaa. Harmi, ettei löydy tallia, jossa olisi isot tarhat kaikkien muiden hyvien puitteiden lisäksi. Täällä kun säät on välillä niin karseita, varsinkin syksystä kevääseen, että ymmärsin tänne muutettuani, mihin ihmeeseen hevosihmiset tarvitsevat maneesia tai miksi valittavat huonoista tarhojen pohjista...
|