Lähettäjä: Mörkö 
Päivämäärä:   4.5.25 17:23:04

Ostikossa se kysymys tulikin.
Tuleeko milloinkaan oloa että pelottaa? Mikä pelottaa, pimeys, hiljaisuus, ulkopuoliset?
Eihän tämä Suomi mikään lintukoto enää ole niin minkälaisia ajatuksia sinulla on tämän suhteen.
Minulla olisi mahdollisuus muuttaa 200km päähän lapauudenkotiini. Nyt pyöritän kaikkia mahdollisuuksia hyvässä ja pahassa päässäni. Osaako sitä itsekseen olla pieni 12 kg koira seurana. Työt kulkee mukana ja työkalut pysyy kädessä joten näitä tämmöisiä ei kohdallani tarvitse miettiä. Enemmän pohdin sitä hiljaisuutta ja pimeyttä, tottuuko siihen vai joutuuko nukkumaan lapio sängyn alla. :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.5.25 17:33:14

Muutin kolme vuotta sitten kaupungista maalle jossa lähin naapuri on himpun alle kilometrin päässä. Olin pyörittänyt muuttoa päässäni pitkään ja tällä hetkellä uskallan sanoa että elämäni paras päätös.
Hiljaisuus ja pimeys oli varmasti se mikä alussa toisinaan myös vähän ahdisti mutta pikku hiljaa sitä tottui muutokseen.
Työmatka toki pidentyi 10 minuutista 30 minuuttiin mutta se on ollut kaikki sen arvoista.
Yksin en koe olevani sillä joka aamu kauriit tallustaa läheisellä pellolla.
Seurana minulla on kissa joka pitää hiiret pois nurkista, pari heppaa joiden kanssa riittää puuhaa ja kaksi norjanharmaata jotka ilmoittavat vieraista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 17:35:58

Mun äiti asuu lapsuudenkodissaan entisellä maatilalla ihan yksin eikä kuulemma pelota. Itse olen siellä välillä ollut yksin talonvahtina ja kesällä ihan ok, mutta syksyllä ja talvella kun on pimeää niin meinaa jännittää. Ei enää niin paljoa kun on jo tottunut, mutta ensimmäistä kertaa kun olin niin melkein meinasin lähteä keskellä yötä pois:D Vanha talo niin jatkuvasti kuuluu ääniä ja välillä saattaa valotkin välkkyä.

Itseä pelottaa pahoissa aikeissa olevat ihmiset. Murtovarkaat nyt taitavat yleensä lähteä karkuun jos näkevät että joku on kotona, mutta joku saattaa tulla ihan puhtaissa vahingoittamisaikeissa. Eihän tuo nyt kovin yleistä ole ellei itse ole sotkeutunut johonkin vääriin piireihin, mutta jos osuu kohdalle niin eipä sillä ole väliä. Tiedostan kyllä että kaupungissa on tilastollisesti suurempi riski joutua vieraan harjoittaman väkivallan uhriksi.

Sulla on onneksi koira, vaikka pieni onkin niin kuulo ja hajuaisti on tarkka. Onko se sun lapsuudenkotisi aivan täysin keskellä metsää vai onko naapuri näkömatkan päässä? Sekin helpottaa jo jos pimeällä näkyy edes vähän naapurin valoja.

Lähettäjä: mie 
Päivämäärä:   4.5.25 17:38:11

Asun yksin metsän keskellä, lähin naapuri on n 700 metrin päässä. Ei ole kyllä pelottanut. Tänne muuttaessani pelkäsin pimeää metsää, mutta nopeasti se karisi pois, täällä kun ei muuta olekaan kuin pimeää metsää. Talvella kuljen autolle otsalampun valossa, kun pihavaloissa ei ole ajastinta, enkä niitä viitsi jättää koko päiväksi palamaan. Nykyään en enää muutenkaan tykkää pitää pihavaloja päällä. Ne on päällä oikeasti enää vain silloin, kun joutuu aikaisin aamulla tai muuten pimeällä lumitöitä tekemään. Ulkorakennuksessa on ajastimella toimivat kausivalot, ne ovat paljon kivemmat, vaikka eivät juurikaan riitä valaisemaan.

Nautin tästä hiljaisuudesta ja luonnon seuraamisesta.

Koiran haluaisin, en vahtikoiraksi, vaan ihan halikaveriksi.

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   4.5.25 17:44:12

Ei pelottanut koskaan, paitsi silloin kun sudet norkoili yhden talven meidän nurkilla. Oli astetta jännempää koirien kanssa lenkkeillä. Mutta muutoin ei. Nautin siitä, ettei ollut naapureita liian lähellä, vaan sai asua ihan omassa rauhassa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 17:46:11

Ei todellakaan. En ole 20+ vuoteen edes lukinnut ovea vaan se on aina auki. Kaupungissa hermostuttaa öisin/iltaisin jos joku öykkäsi käy päälle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.25 17:47:49

Jatkan vielä noista peloista. Itselläni on vielä sellainen irrationaalinen pelko, että jostain vankilasta tai mielisairaalasta karkaisi joku vaarallinen vanki ja jotain kautta pääsisi joko meidän kellariin asumaan ja vaanimaan minua, tai sitten menisi johonkin piharakennuksista. Aina pimeällä kun kuljen piharakennusten ohi niin pidän katseen visusti maassa tai pistän jopa käden eteen etten vain katso ikkunoihin, ettei joku katso sieltä takaisin:D

Mutta kuten sanoin, äitiäni ei pelota yhtään. Ehkä se on tottumiskysymys kun lapsuuden asunut tuolla ja kokee olonsa turvalliseksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.5.25 17:49:49

Minua pelottaa aikuisena ihmisenä teinit/nuoret aikuiset, jotka tulee keskellä yötä mopojen ja autojen kanssa kaasuttelemaan ja hengailemaan. En pelkää niiden tekevän mitään sotkemista kummempaa, mutta jo niiden läsnäolo ahdistaa kun on yksin korvessa

Lähettäjä: vadelmainen 
Päivämäärä:   4.5.25 17:57:49

Olen asunut nyt 14v itsekseni syrjäseudulla.. Naapureita on kolme kilometrin säteellä. Joten eipä koti tiellä ruuhkaa ole.
Näihin vuosiin mahtuu tasan yksi kerta jolloin tuli ikävä tunne. Tämä tapahtui toissasyksynä kellon ollessa jo lähemmäs puolen yön. Heräsin koirien meteliin ja kurkkasin verannan ikkunasta niin joku auto oli parkissa portin edessä. Löin valot päälle sisälle että ulos ja päästin koirat ulos. Kaksi hahmoa juoksi autoon jonka jälkeen kaasutti pois.
Ei selvinnyt ikinä mitä olivat touhuamassa, tuskin kovin kivoilla asioilla kuitenkaan. Mutta kieltämättä eihän tuo kivalta tuntunut ja ilman koiria olisi varmasti tullut pupu pöksyyn.
Minun onni on koirat ja joten uskoisin että neljä portille juoksevaa ja haukkuvaa saksanpaimenkoiraa pistää hahmoihin vauhtia.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   4.5.25 19:04:03

Asun maalla, lähin naapuri asuu noin kilometrin päässä enkä ole varma siitäkään onko hän vakituinen asukas vai onko kyseessä vapaa-ajan asunto. Varmuudella naapureita on viiden kilsan päässä kylän keskustassa.

Ei pelota. Taloni on sellainen piilopirtti ettei tänne eksy edes kulkukauppiaita joten ei ole tarvetta pelkoon. Olisin enemmän huolissani jos täällä liikkuisi ihmisiä, mutta toistaiseksi täällä on pyörinyt vain villieläimiä, ja niiden kanssa kyllä tulee toimeen, petojenkin.

Lähettäjä: möksä 
Päivämäärä:   4.5.25 19:41:50

Täällä lähin naapuri puolen kilsan päässä, ei näköyhteyttä. Talo ei näy mihinkään tielle, joten tänne ei tule kutsumattomia vieraita kuin ehkä kerran vuodessa joku random kauppias. 60kg koira osaa vetää niin hyvän shown tarvittaessa ettei hirvitä yhtään. En ole ovia pitänyt lukossa ikinä.

Varotoimena pidän eteisessä valoa aina päällä, eli jos tänne nyt joku sattuisi tulemaan niin talo ei ole koskaan pimeänä. Liiketunnistimet räpsähtää myös
päälle heti pihaan ajettaessa. Joskus tosin pöllö saattaa lentää liiketunnistimen ohi niin että valo syttyy vaikkei pihassa ole ketään.

Mulle suurin tottumiskysymys oli metsästäjät. Heistä kun ei aina tiedä missä liikkuvat ja kuinka kaukaa laukauksen ääni kuuluu. Silloin tällöin tullut ajossa oleva koira pihaan tai sitten joku käynyt pihassa kääntymässä koiraa etsiessä.

Mutta muuten täällä ei ole kyllä ikinä pelännyt yhtään mitään. Pimeys ja hiljaisuus on ihanaa. En vaihtaisi mihinkään.

Lähettäjä: taivaaseen 
Päivämäärä:   4.5.25 19:47:37

Te jotka tässä ketjussa asutte tuolla tavoin oikeasti korvessa, niin onko taloonne johtava tie vuoden ympäri siinä kunnossa, että tarvittaessa ambulanssi ja paloauto (joista jälkimmäinen edellyttää tieltä aika paljon) pääsee auttamaan teitä?

Tästä oli tänä keväänä paloautoa koskien videojuttu Ylellä. Että se ei ole ole viranomaisen vika, jollei tie ole siinä kunnossa, että sinne on mahdollista ja / tai turvallista mennä. Työturvallisuutta ei tartte auto-onnettomuutta (=suistuminen, kaatuminen auton kyydissä) koskien vaarantaa.

Lähettäjä: taivaaseen 
Päivämäärä:   4.5.25 19:49:10

Paloautosta tosiaan on se Ylen juttu. Kaikki te tiedätte paloauton koon eli siten mm. massan suuruuden ja paljonko se ottaa tieltä tilaa.

Ne ei ne paloautot ole mitään panssariajoneuvoja.

Lähettäjä: möksä 
Päivämäärä:   4.5.25 19:50:09

taivaaseen: suoraan sanottuna ei. Auraus on talvella kerran vuorokaudessa ja jos sattuu tulemaan pyryä niin tiellä voi olla 15 senttiä lunta suuren osan päivästä. Tämän riskin kanssa on elettävä.

Lähettäjä: taivaaseen 
Päivämäärä:   4.5.25 19:55:40

Oho. Aikamoinen riski, kun joka päivä Suomessa tapahtuu vakavia onnettomuuksia kotona nuorille ja keski-ikäisillekin. Vielä sitäkin useammin syttyy tulipaloja.

Oma valinta. Itse rakastaisin ja hermostoni tykkäisi asua korvessa. Se on mukavaa siihen saakka, kun se onnettomuus tai sairauskohtaus tulee omalle kohdalle.

Lähettäjä: möksä 
Päivämäärä:   4.5.25 19:58:01

taivaaseen: yksin asumisessa on kaikenlaisia vaaroja, esim pelkästään ruuan nielaiseminen väärään kurkkuun on ollut pari kertaa koitua kohtaloksi. Milloin tahansa voi sattua jotain, puhelin on syytä olla käden ulottuvilla koko ajan. Ja tulisijojen kanssa täytyy pelata joka päivä. Puhumattakaan vanhan talon sähköistä. Todennäköisesti menisi useampi vuorokausi ennen kuin kukaan alkaisi kysellä mun perään jos jotain tapahtuisi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.5.25 20:00:06

Aina asunut maalla syrjässä, penskasta asti. Sanotaan, et ehkä sinne teini-ikään 15-16v asti olen pelännyt pimeää. Tai sillä tavalla, että en turhaan yksin mennyt ulos vaikka yksin en olisi kotona ollutkaan. Siitä se lähti kuitenkin karsiutumaan pois ja nykyään tassuttelen ulkona yksin pimeässä ihan miten vain. En välitä edes otsalampusta normihommissa, otan sen vain, jos menen tekemään jotain erikoista/kompastumisvaara tms.

Yksin en toki asu, mutta yksin touhuilen ulkona kuitenkin, hevosiakin on. Ns. paritalo, toisessa päässä asuu veli perheineen. Pimeän aikaan monesti säikyttelen veljen vaimoa, kun kävelen tosiaan ilman lamppua ulkona ja hän on vähän säikky ja jokseenki kai hiljaa kävelen niin monet kerrat säikytellyt :D

Tuo veljen vaimo aikoinaan kysy, että eikö mulla pelota olla yksin kotona, kun monesti pitkiä aikoja kuitenkin yksinkin täällä olen. Ovetkaan ei ole lukossa jne. Sanoin, että en ole ajatellut koko asiaa, kun se on ihan normaalia.

Talvella parasta katella tähtitaivasta ja täyskuuta + revontulia ulkona pimeässä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.5.25 20:03:24

Itä-Suomen maaseudulla asun. Ei pelota. Kun menen lähimmän kaupungin keskustaan tai saatikka pääkaupunkiseudulle niin kyllä tulee oltua varuillaan ja pidettyä jokaista ympärillä olevaa ihmistä mahdollisena uhkana.

Lähettäjä: Hi 
Päivämäärä:   4.5.25 20:22:42

Riippuu mielestäni paljon paikasta.
Esim. Omassa lapsuudenkodissa ei pelota, naapurissa pelottaa, exän talossa pelotti myös, veljen luona ei pelota, pikkuserkun talo on niin pelottava etten mene mielelläni edes kylään.
Kaikki viisi paikkaa samalla seudulla, yksikään ei missään keskellä ei mitään.
Joku noissa itseäni pelottavissa taloissa häiritsee, tunnelma/fiilis on creepy.

Lähettäjä: Mii 
Päivämäärä:   4.5.25 20:24:29

Mua pelottais just et joku hullu tai hullut eksyisi vahingoittamis tarkoituksessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.5.25 23:26:13

Rehellisesti, kyllä pelottaa. Mulla tosin on muutama naapuri niin lähellä, että talot näkee pihasta. Mulla on iso koira ja ovi aina lukossa.

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   4.5.25 23:51:47

Ei pelota. Olen asunut kohta 30 vuotta keskellä metsää. Mulla on koiria. Ne kyllä kuulevat kaiken mitä lähistöllä tapahtuu ja ilmoittavat, jos on jotain poikkeavaa. Yöksi laitan oven lukkoon.
Mä nautin hiljaisuudesta. Syksyllä pimeys on vähän tylsää, mutta siitä selviää otsalampulla.
Alkuvuosina pihassa kyllä kävi jokunen auto yöllä. Kuulemma roistot etsii koirattomia taloja.
Lisäksi mulla on pari kameraa pihassa. Koirat ja kamerat pitää aika hyvin turhat kulkijat poissa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.5.25 01:52:47

Aikanaan mökillä korvessa meinas alkaa jänskättään kun koira alkoi puksehtiin ja kiertään ikkunoita..haha näki oman kuvansa että mikä pystykorvanen karhukoiran näkönen tuolla kyttii sisälle :-D Ex ja veljensä ei viihtyneet enää mökillä syyspimeilä kun sielä kummittelikin..no joo poro saatto käydä äyvöstään sarvillaan ulkoseinää ja töröttää terassilla. Kesälle vuokrasin mökin missä ei ole naapureita liki ja alkaa tontin rajalta laajat metsästysmaat ja tietty isot kalavedet. Tie on perille ja sähköt toisin ku entisessä mökissä. Nykyinen koira ilmottaisi jos joku tulisi ja kysyttäs ookko eksyksissä :-D

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   5.5.25 06:29:25

Taivaaseen, yleisesti ottaen kyllä. Olen sopinut paikallisen karjatilallisen kanssa, että hän käy auraamassa pihatieni ja pihani samalla kun auraa omansakin. Toki joskus kun tulee oikein kunnon lumimyrsky tai muuten tulee lunta kymmeniä senttejä päivässä saattaa tie mennä hetkellisesti tukkoon, mutta kun keli paranee tulee kyseinen karjatilallinen auraamaan lumet pois.

Lähettäjä: Teddy 
Päivämäärä:   5.5.25 06:41:18

Ainoa asia mitä pelkään on se, että joku pahat aikeet mielessä oleva mies jostain syystä erehtyisi tänne, tunkeutuisi talooni ja kävisi kimppuun.

Ja vastaan myös tien kunnosta kyselevälle: meillä päin korvessa tiet on ainakin ympäri vuoden siinä kunnossa, että niitä pääsee ajamaan pelastusajoneuvoilla ja vaikkapa taksilla. Ja liki jokaisesta talosta löytyy vähintään joku traktori, jolla tarvittaessa esim nyt akuutin lumipyryn sattuessa pääsee äkkiä auraamaan vaikka naapurinkin tien auki.

Lähettäjä: Hmmmmm 
Päivämäärä:   5.5.25 06:48:15

Olen asunut yhdeksässä eri maassa, nyt asun Keski-Suomessa keskellä metsää. Miljoonakaupungeissa asuessani minulle on tapahtunut ikäviä asioita, ja Tampereella asuessani minut ryöstettiin puukoilla uhaten klo 19 käytänössä keskustasssa. Tuo sai minut muuttamaan tänne korpeen. Toki olen asunut täällä korvessa vasta 3 vuotta. Ei ole ikinä pelottanut, eikä koskaan ole sattunut mitään pahaa. Yhden ainoan kerran keskellä yötä tuli auto pihaan. Olivat eksyneet matkalla vuokramökille, ohjasin oikeaan suuntaan. Mökin omistaja myöhemmin kiitteli, eli olivat siis ne ihmiset ihan oikealla asialla. Eivät yöllä pihaan tulijat siis ole automaattisesti rosvoja tai pahempia.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   5.5.25 07:03:27

Ei kannata muuttaa, jos ajattele turvaksi lapiota sängyn alle. Tärkeämpi turva ovat naapurit, vaikka sitten 5 kilometrin päässä. Ne voivat aurata tiesi ja pitää silmällä kulkijoita. Tarpeeksi syrjässä päätieltä ei ole sitäkään vaaraa, että joku satunnainen kulkija poikkeaisi tieltä pahoissa aikeissa.

Lähettäjä: möksä 
Päivämäärä:   5.5.25 07:04:19

Tosiaankin, palautui muistikuvia mieleen. Ennen maallemuuttoa asuin ihan tavallisessa kerrostalolähiössä. Kauppa ja kirjasto 200m päässä. Joka kerta pelotti jossain kohtaa kun käveli kauppaan ja takaisin. Aina bussipysäkillä tai kaupan ovella joku juoppoporukka tai muita häiriköitä. En muista koskaan käyneeni ulkona 21 jälkeen, siellä oli kuitenkin joku lähiöpubi suht lähellä, en halunnut törmätä niihin asiakkaisiin. Suhteellisen rauhallinen alue mutta kyllä siellä säännöllisesti kävi poliisit yömyöhään, ei ihan omassa taloyhtiössä mutta viereisissä.

Jännä miten unohtaa sen jatkuvan pienen stressin asuinympäristöön liittyen. Että jos täällä maalla tulee kerran tai kaksi vuodessa joku pieni säikähdys niin se ei ole mitään verrattuna jatkuvaan valppaana oloon ja varovaisuuteen mitä lähiössä eläminen vaati.

Lähettäjä: Valosaaste 
Päivämäärä:   5.5.25 07:09:30

Ihanaa olla rauhassa ja on mukavan pimeää, tähtitaivaankin näkee hyvin. Valtion koirat kun majoittui jo tännekin laumana, tulee hämärissä pyörähdettyä tehokkaalla otsalampulla ympäri jotta näkee, onko silmäheijasteita puiden välissä. Tehokas 2000 lumenin otsalamppu on myös tehokas sokaisemaan vastapuolen kirkkaudellaan hämärässä.
Ei toivotut vieraat saa kyllä kyytiä, löytyy tehokas kilpailuluokan ilma-ase ja harrastan myös jousimetsästystä.
Ainut harmi on aukean yli näkyvä hevosnaisen hevostelukenttä. Varaa oli ostaa kirkkaat valonheittäjät, mutta ei varaa ostaa niihin varjostimia. Valonheittäjät loistavat kaukaisuuteen kirkkaina spotteina valosaastetta kun siellä iltaisin joku hevostelee. Muuten on täysin pimeä alue.

Lähettäjä: !!! 
Päivämäärä:   5.5.25 11:38:02

Ei pelota. En osaa pelätä mitään ihmeellistä täällä, en ihmisiä enkä pimeää. Nautin omasta rauhasta ja toisinaan myös täydellisestä hiljaisuudesta.
Seurana on kuitenkin kaksi maatiaiskissa, kukko, kanoja sekä kultaisianoutajia kolmen kappalein.

Lähettäjä: mini 
Päivämäärä:   5.5.25 12:03:22

En asu yksin, mutta sekä koti että mökki on syrjässä, ja yksin ollessa pimeällä kyllä pelottaa. Siihen pelkoon ei ole mitään järjellistä syytä, eikä se perustu yhtään mihinkään muuhun kuin ylivilkkaaseen mielikuvitukseen.

Tästä oli jo joskus aikaisemminkin hauskaa keskustelua täällä, ja itsehän otan koiran mukaan mökillä pimeällä jopa ulkohuussiin kanssani istumaan. En kyllä tiedä mitä sitten tapahtuisi jos se koira reagoisikin johonkin siellä pimeässä, sepä se vasta vielä pelottavampaa olisi :D

Enemmän oikeita syitä pelolle (eli käytännössä muiden ihmisten tekemisille) on aivan taatusti kaupungissa asuessa. Mielikuvitusta yritän kyllä suitsia enkä todellakaan katsele mitään kauhuleffoja, mutta silti se meinaa aina ottaa vallan kun on yksin pimeässä.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   5.5.25 12:29:17

Mä asun myös pikkutien päässä, ei pelota. Naapurit auraavat, mutta joskus vasta seuraavana päivänä. Jos hälytysajoneuvo ei pääse, niin sille ei sitten voi mitään. Kerran on ambulanssi käynyt, mutta kesäaikana.

Olen muutenkin ajatellut vanhana kupsahtaa pihamaalle samoin kuin talon entiselle asukkaalle kävi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.5.25 13:08:37

Ei pelota koska naapuri näkyy omalta pihalta ja iso koira turvana.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.5.25 13:31:10

Asun kanssa korvessa, pihaan tulee oma tie ja tänne ei oikein löydä ellei erikseen tiedä mihin tulee.
Ei pelota pimeys. Susia on alkanut liikkumaan, joten koirien puolesta pelottaa kyllä.
Mutta muuten kuljeskelen pihalla ja metsässä pimeälläkin, harvoin ulkovalot päällä.
Yöllä tykkään pimentää koko mökin koska jos tuolla metsätiellä joku liikkuisi, bongaisi sitten tämön mökin valojen perusteella. Koen siis olevani enemmän turvassa kun olen täysin pimeässä. Monesti talvi-iltoina olen pelkän yhden kynttilän valossa.
Ihmisiä pelkään, kuten moni muukin kommentoija sanoi, kaupungissa on stressaavaa olla kun skannaa koko ajan kuka on uhka. Minusta onkin hassua kun kaupunkilaiset ihailee minun rohkeutta asua täällä, usein vastaan että minä en ymmärrä miten TE uskallatte asua kaupungissa :D
Täällä ei mitään hätää niin kauan kun ihmiset ei tänne löydä. Luonnon ja luonnoneläinten kanssa pärjää aina.

Lähettäjä: mies 
Päivämäärä:   6.5.25 13:39:12

Yleisen elämänkokemuksen nojalla kerron että minua pelottaa 100% enemmän kaupungeissa, erityisesti isojen kaupunkien keskustoissa kuin vaikka yksin erämaassa.

Kaiken kaikkiaan ja kokonaisuutena, ihminen on toisen ihmisen pahin vihollinen. Mitä vähemmän ihmisiä ja mitä kauempana he ovat, sen turvallisempaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.25 14:13:54

Olin vuosia töissä melko korvessa sijaitsevalla tallilla, jonka pihassa olevassa talossa asuin viikot yksin. Ei koskaan pelottanut, vaikka edellinen työntekijä oli lähtenyt, koska koki talossa kummittelevan.

Syrjäisyyttä, yksinoloa tai pimeyttä en pelkää vähääkään, mutta näin vanhemmiten on alkanut mietityttämään, miten käy, jos sattuu tapaturma tai tulee sairauskohtaus. Toki kaupungissakin voi kuolla yksin kotiinsa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   6.5.25 14:18:12

No pelottaa. Mutta ei järjellä ajatellen ikinä, ainoastaan tunteena joskus pihalla ja pimeässä. Koira tai koirat on se must juttu, sillä pärjää kun tietää saavansa edes varoituksen -irrationaalinen pelotukseni on siis että siellä pimeässä on joku ihminen ketä en näe ja aina voin ajatella, että koirani sen ilmoittaisi jos oikeasti siellä olisi.

Lähettäjä: tiilitalo 
Päivämäärä:   6.5.25 15:04:20

Valot on kyllä koko talosss päällä niin että kaikki tietää että joku on kotona ja valveilla, puhelin lähettyvillä.

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   6.5.25 15:10:24

Enemmän kaupungissa pelottaa. Tosin en yksin asu ja vain osan viikosta maalla. Paitsi välillä kun mies on reissussa olen yksin.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   6.5.25 20:09:23

Tuo on hauska dilemma.
Jos pelkää olevansa yksin, niin silloinhan pelkää, että ei ole yksin.

Lähettäjä: köpö 
Päivämäärä:   6.5.25 22:21:07

Ei pelota, ulko- ovikin on sitä mallia että aukeaa kunnon nykäisyllä lukossakin. Sanotaan niin että mua saa tunkeutuja pelätä, en jää virkavaltaa odottelemaan tilanteen tullen. Nukun yöt hyvin, koska koirat kyllä herää räksyttämään jos se päivä koittaa että ovesta joku läpi tulee :D totta että tänne ei talvella apu pääse mutta se nyt ei edes haittaa kun ei täällä muita asu. Toiselle ihmiselle hankkisin apua, omilla vaivoilla ei niin väliä. Kerrostaloelämä on ihan kärsimystä, en ymmärrä miten siellä kukaan viihtyy tai melussa pystyy nukkumaan.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   6.5.25 22:29:58

Syrjässä asumisella ainoita haittapuolia on se, että esimerkiksi ambulanssi ei ole niin nopeasti paikalla.
Poliisista on turha huolehtia.
Ei nekään ole sillä sekunnilla paikalla, vaikka tappelu olisi kaupungin keskustassa suoraa laitoksen edessä.
Nyrkkeilyssä yksi erä kestää kolme minuuttia ja siinä ehtii tulla vaikka ja mitä.

Lähettäjä: Kira 
Päivämäärä:   7.5.25 07:02:11

"Mua pelottais just et joku hullu tai hullut eksyisi vahingoittamis tarkoituksessa."

Jos tuommoisia hulluja - tai edes yksi - alkaisi kierrellä peräkylillä maaseudulle, mikä olisi todennäköisyys, että se eksyisi juuri sun taloosi?

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   7.5.25 10:33:00

Ei pelota. Asutaan maalla, tosin naapureita on 2 noin 150 m säteellä. Lähin taajama 8 km päässä. Itärajalle muutama kymmenen km. Ei meillä ole edes koiraa, mutta en pidetä edes ovea lukossa yöllä. Mikäpä täällä pelottaisi.

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   7.5.25 11:30:23

En näe mitään syytä pelätä.Kaupungissa varmaan pelkäisin narkkareita ym.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   7.5.25 11:34:09

Asuin 15 vuotta yksin syrjässä, käytännössä keskellä metsää, lähimpään naapuriin muutama sata metriä. Oli aivan parasta, kun sai olla rauhassa, eikä tarvinnut pelätä häiritsevänsä ketään. Koskaan ei pelottanut, päinvastoin.
Nyt asun suvun perintötalossa, missä naapurit tontin molemmin puolin ja ei sovi mulle. Kun mahdollista, tämä paikka menee myyntiin ja hommaan uuden paikan riittävän skutsista. Harmi sinänsä, koska talo on ihana, mutta ei auta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.5.25 22:37:13

Ajatus siitä että jos näkee ylimääräistä liikettä, todennäköisyys sille et kyseessä on joku epäilyttävä on suurempi kuin kaupungissa. Koska kaupungissa liikkuu koko ajan joku, joten se on tavallista eikä tunteita herättävää. Maalla kun havaitset pimeällä liikettä niin se on heti epätavallista ja aistit terävöityy. En tykkää siitä että on tavallaan koko ajan liipasimella et mikä hetki tahansa ne koirat voi hermostua tai jostain kuulua asiaankuulumaton kolahdus. Esim. Kerrostalossa kolisee jatkuvasti eikä niihin reagoi mitenkään.

Lähettäjä: Äläp 
Päivämäärä:   7.5.25 23:29:36

Olen haaveillut ihan syrjässä asumisesta, mutta osa näistä viesteistä laittoi ajattelemaan uudestaan.

Juuri ne tilanteet, kun yöllä pimeään pihaan ajaa vieras auto. Kun maailman meno on tällaista, niin pelkään juuri rikollisjoukkoja eli lähinnä huumeidenkäyttäjiä, jotka keikkaavat mökkejä/taloja. Ehkä myös näitä ulkomaisia ryöstelyn ammattilaisia. Vaikkeivat kumpikaan ryhmittymä ehkä yleensä ole väkivaltaisia, niin silti.

Itse pidän naapuriavusta ja small talkista, luo turvallisuutta. Mutta kaipaisin rauhaa ja metsää ympärille.

Ristiriita, niinpä!

Lähettäjä: Jone 
Päivämäärä:   7.5.25 23:37:21

Koira on vain 6+ kg ja vaikka mun ilmakivääri onkin tuurilla tappava, niin aselupaa mulla ei oo. Ei estettä saamiseen. Äitini pelkää mökillä pimeää, koirakin auttoi. Ei mitään logiikkaa. Ite alan olla niin kypsä tähän kaupunkitouhuun, että kohta ajan parran, laittaudun ja kysyn kuka täältä pyytää kylään ;)

Lähettäjä: Marko Fanttila 
Päivämäärä:   7.5.25 23:41:38

Pelkään että aloittaja koputtaa joskus oveani.

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   8.5.25 00:26:28

Ei meille ole kukaan yrittänyt yöllä sisälle. Koirat, kun nostaa metelin, niin ovat häipyneet pihasta. Nämä etsii korvesta koirattomia taloja. Koiralliset talot jättävät yleensä rauhaan. Huumeiden käyttäjät tuskin viitsii korpeen tulla.
Lukossa pidän ovea, kun olen nukkumassa, ettei kukaan tallustele sisälle. Alku vuosina meinasi yksi tyyppi kylästä saada hammasta, kun tuli sisälle. Oli yövuoron jälkeen nukkumassa.

Lähettäjä: mare 
Päivämäärä:   8.5.25 01:24:25

En tottunut kolmessa vuodessa. Oli suuri koira jonka tiesin vaistoavan jos joku lähistöllä olisi liikkunut, silti hevosten iltaruokinta oli yhtä @!#$ä pimeään aikaan. Myös yöllä jos satuin heräämään, kuuntelin aina hetken olinko mahdollisesti herännyt johonkin ääneen, vaikka tiesin ettei ääniä kuulunut koska koira ei ollut reagoinut. Huomasin, että hermot olivat ylivirittyneitä koko pimeän ajan ja sitähän tässä maassa riittää. Aikani kärvistelin ja kypsyin päätökseen, myin hevoset pois ja muutin taajama-alueen laitamille katuvalojen ulottuviin. Ja olen hyvin onnellinen ratkaisustani, takaisin en menisi mistään hinnasta.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   8.5.25 02:56:39

Mare, ei sopinu sulle vaikka oli koira... yli 80 tsi yli 90% pärjäis ilman koiraakin. Ei saa yleistää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.25 06:57:08

Olen ilmeisesti itse sitten hullu, mutta en osaa pelätä ryöstäjiä ja rikollisia enkä sairaskohtauksia, mutta kauhuelokuvien katseleminen loppui, kun korpeen muutin. Pelkään siis joskus yliluonnollisia ilmiöitä ja kummituksia..!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.5.25 07:20:43

Syrjäseudulla tapahtuu eniten tilastollisesti murtoja ja henkirikoksia
...ennemmin siedän naapureita kuin asun siellä, missä ei kukaan auta.

Lähettäjä: möksä 
Päivämäärä:   8.5.25 07:39:03

...: henkirikoksissa taitaa olla tekijänä lähes aina joku tuttu, ei siis mikään tuntematon hiippari. Murtoja tapahtuu, mutta silloin kun talo on tyhjillään.

Eniten riskejä liittyy säähän. Jos jotain on syytä pelätä tai jos johonkin on syytä varautua niin pitkiin sähkökatkoihin ja muihin luonnonilmiöistä aiheutuviin riskeihin. Siinä on se suurin vaara minkä kanssa pitää osata toimia oikein.

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   8.5.25 09:03:25

Hetkinen ... syrjäseudullako tapahtuu eniten murtoja ja henkirikoksia?
Tässä oli kyse pelkäämisestä. Murtautumiset tehdään yleensä tyhjinä oleviin taloihin ja mökkeihin, joissa oletetaan olevan jotain arvokasta vietävää. Henkirikokset ovat yleensä joko perheen sisäisiä tai juoppoporukoissa tapahtuvia. Kumpaakaan ei tarvitse sen enempää pelätä syrjäseudulla kuin taajamissa. Ei nyt tule mieleen syrjäseudulla täysin tuntemattomien satunnaisten kulkijoitten tekemää henkirikosta kuin muutama vuosi sitten Pudasjärvellä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   8.5.25 09:35:22

Tilastollisesti on tosiaan paljon vaarallisempaa liikkua yöllä kaupungissa - ja on vaarallisempaa olla mies.

Vain yksi on ilmoittanut pelkäävänsä yliluonnollisia ilmiöitä. Ehkä tällaiset eivät yksin maalle muutakaan. Vaikka tosin kaupungeissa pitäisi olla enemmän kummituksia, koska siellä kuolee enemmän ihmisiä.

Olen asunut taloyhtiössä, jossa on tehty kaksikin henkirikosta, mutten havainnut kummittelua. Yksi naapuri asuikin murha-asunnossa, muttei asia häntäkään häirinnyt.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   8.5.25 11:32:30

Jos on luonteeltaan arka ja kyttää kaikkia mahdollisia kolahduksia ja rasahduksia, niin sitten ei kyllä kannata muuttaa metsän keskelle.
Kun mä olin ostanut edellisen taloni ja kerroin töissä iloisena, kuinka naapureita ei ole lähellä ja katuvalojakaan ei ole viimeiseen viiteen kilometriin, niin yhden työkaverin kommentti oli, että "voi kamala, onneksi sulla on koirat turvana!" Olin hetken ihan hämmästynyt, kun mulle tuo pimeys, metsä ja oma rauha oli juuri se paras asia paikassa. Muutama sekunti meni, että tajusin kollegan olevan tosissaan. Näin eri tavalla sitä voi asiat kokea.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   8.5.25 12:45:54

Enpä ole tullut edes ajatelleeksi että pitäisi pelätä jotain yliluonnollisia juttuja. Omituisia tapahtuu välillä täälläkin, sellaista mitä kukaan ei ole osannut selittää, mutta en ole niitäkään osannut pelästyä, olen vain ihmetellyt, että mitähän tuossakin tapahtui.