Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   3.5.25 19:36:42

Kuinka tästä selviää? Pitkä suhde takana ja elämä oli pelkästään perhettä ja töitä. Uuteen suhteeseen hyppääminen ei varmaan olisi hyvä vaihtoehto vaikka mieli tekisikin etsiä seuraa jostain.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   3.5.25 19:44:23

No en tiedä auttaako tämä sinua lainkaan. Olen kolmekymppinen nainen, en ole koskaan asunut kenenkään kanssa eikä minulla ole kumppania tai lapsia. Melko paljon on pitänyt tehdä töitä että saa tehtyä elämästä rikasta ilman omaa perhettä tai kumppania. Minulla on työ, opiskeluita, harrastuksia, muutama ystävä ja läheinen suku. Tällä hetkellä olo on sellainen että kumppani olisi vain plussaa. En kuitenkaan tiedä olisinko moneen vuoteen valmis muuttamaan kenenkään kanssa yhteen kun näin on hyvä. Vaikka suhde romahtaisi niin tuskin tuntisin itseäni yksinäiseksi, pitäisi vaan löytää tämä sama tilanne kuin itselläni on nyt, että yksinkin voi olla melko onnellinen. Nyt sinulla on mahdollisuus tehdä omasta elämästäsi uudenlaista. Kyllähän sinä saat heilastella kenen kanssa haluat, vaikka olisikin lyhyempiä tai pidempiä suhteita. Mutta kyllä se yksinolo tekee kaikille jossain välissä aina hyvää, löytää itsensä uudestaan eikä sitten 70 vuotiaana masennu puolison kuoltua, kun ei ole koskaan tullut oikeasti oltua yksin. Tsemppiä.

Lähettäjä: Juups 
Päivämäärä:   3.5.25 19:49:56

Kaikkeen tottuu, yksinäisyyteen kun. Omasta erosta on jo yli kymmenen vuotta eikä kohdalle ole osunut ketään varteenotettavaa. Olen jo luopunut ajatuksesta, että joskus vielä löytyisi parisuhde. Lapset on olleet monta vuotta omillaan ja onhan tämä kieltämättä tylsää ja yksinäistä.

Lähettäjä: Riitta 
Päivämäärä:   3.5.25 21:56:27

Älkää valittako, vaan lähdette sieltä kotoa tuulettumaan.
Kerhoja ja harrastuksia on vaikka mitä - ihan itsestä on kiinni.
Jos miesseuraa kaipaa, niin Tinderistä löytyy.

Lähettäjä: Zen 
Päivämäärä:   3.5.25 23:59:38

Yksinäisyyshän ei jogdu

Lähettäjä: Zen 
Päivämäärä:   4.5.25 00:10:33

Höh. Lähti kesken. Yksinäisyys siis on oikeastaan yhteyden puutetta. Yhteys itseensä on se tärkein. Parisuhteen loputtua on normaalia tuntea olonsa yksinäiseksi, mutta yksinäisyyden tunteen myötä voi opetella parempaa yhteyttä itseensä ja siten myös muihin.
Ei se helppoa ole kun pitää prosessoida luopumista ja surua. Ehkä tosiaankin jokin uusi harrastus ja uudet kuviot voisivat auttaa, että pää ei olisi niin täynnä yksinäisyyttä ja kaipuuta vanhaan tuttuun ja turvalliseen. Tee asioita joita haluat tehdä. Opiskele jotain? Toisaalta jos elämä aiemmin oli vain perhettä ja töitä, ei hiljentyminen ja oman itsensä kanssa ajan viettäminen ehkä ole huono asia.
Joka tapauksessa kovasti tsemppiä! Ei helppoa, mutta takuulla opettavainen ajanjakso, joka voi poikia vaikka mitä uutta sisältöä elämääsi.