Lähettäjä: Riitaisa 
Päivämäärä:   1.5.25 15:07:16

Jos puoliso haluaa jonkin itselleen liian hintavan asian tai harrastuksen, johon hänellä ei ole varaa ilman että sinä osallistut hankintaan tai rahoittamiseen, tekisitkö niin?

Tarkoituksella en määrittele tarkemmin, koska hooteenetin tuntien keskustelu menee silloin jankkaukseksi siitä, kuinka sinäkin viihdyt siellä kesämökillä, matkailuautoilu on hienoa tai voithan sinäkin alkaa reenata omaa hevosta jne. Asia olisi sellainen, josta ei olisi minulle mitään hyötyä eikä se kiinnosta minua edes ajatuksena, joten ainoa homma olisi rahoittaminen. Puoliso ei myöskään osallistu minun harrastuksiini ja hankintoihini samalla perusteella ja se on minulle ok. Toisinpäin kuitenkin sama asia vaikuttaa olevan ongelma.

Lähettäjä: lll 
Päivämäärä:   1.5.25 15:10:26

"Puoliso ei myöskään osallistu minun harrastuksiini ja hankintoihini samalla perusteella ja se on minulle ok. Toisinpäin kuitenkin sama asia vaikuttaa olevan ongelma."

Tässähän se vika piilee. Joko teillä on yhteiset rahat tai sitten ei ole. Joko mietitte mihin _teillä_ on varaa tai sitten mietitte mihin _sinulla_ tai _minulla_ on varaa. Ei voi ottaa vain rusinoita pullasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.5.25 15:19:28

jos harrastus tai asia tärkeä kyllä.
mihinkään ex-tempore villitykseen en lähde.

Lähettäjä: Riitaisa 
Päivämäärä:   1.5.25 15:23:01

Ei tietenkään ole yhteisiä rahoja. En minä oleta, että puoliso osallistuisi minun hankintoihini ja olen tämän jo vuosia sitten tehnyt selväksi, että en oleta itse enkä vastaavasti osallistu toisenkaan kohdalla. Jos minulla itselläni ei ole varaa asiaan a, en hanki tai harrasta sitä, sama toisinpäin. Mutta kuulemma se on itsekästä ja rahaa pitäisi käyttää suhteessa ollessa puolisoon, mutta jota asiaa vaativa puoliso ei itse tee edes pikkuasioissa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.5.25 15:24:51

Kyllä minä annan puolison ostaa yhteisistä rahoista kalastusjuttuja, vaikka kalastus ei kiinnosta minua pätkääkään. Toki syön sitten niitä kaloja mielelläni.
Ja itse ostan välillä yhteisistä rahoista jotakin hevosilleni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.5.25 15:28:20

no eräs ex innostui crossipyöristä. vuoden päivät kun jaksoi hillua radalla ja olla innoissaan ostettiin hälle crossi ja mulle enska.
kyllä siitä harrastus jäi vaikka alkusummat hirvitti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.5.25 15:32:09

En tietenkään. Kaikki normaaliin asumiseen ja talouteen liittyvät kulut maksetaan puoliksi, mutta kyllä jokainen maksaa ihan itse haluamansa ei-välttämättömät huvitukset, on ne sitten autoja, hevosia, harrastuksia tai mitä tahansa. Ei olla missään sugar-suhteessa toisiimme, jos sellaista haluaa niin voi ihan vapaasti etsiä sugarmaman itselleen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.5.25 15:32:47

En. En suostu että minua painostetaan mihinkään. Olen sen läksyn oppinut. Sisareni taannoin erosi kun pitkäaikainen puoliso pyrki painostamaan juurikin mökin ostoon.

Olen ihmeissäni aloittaja että edes harkitset. Täysin kohtuuton, väärä ja epäreilu vaatimus puolisoltasi.

Lähettäjä: Tsäty 
Päivämäärä:   1.5.25 15:35:00

Joko lainaat, jos se sopii sinulle ja et tarvitse niitä rahoja ja sovitte sitovan takaisin maksusuunnitelman. Muuten aikuinen osaa ja pystyy kyllä säästämään ja hankkimaan haluamansa myöhemmin. Ratkaisevaa on, pystyykö toinen todistetusti säästämään, jos ei, eipä kannata lainatakaan.

Kerran olette jo sopineet, että kumpikin maksaa omat harrastuksensa tämä pätee nytkin. Olettaen, että sopimus on pitänyt tähän asti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.5.25 15:38:30

meillä on yhteiset rahat. maksetaan laskut ja shoppailut sovitaan etukäteen. ex-tempore ostokset soitetaan, sopiiko et ostan takin, oli kiva tarjouksessa.
isommat ostokset neuvotellan.
en tajua jos ollaan naimisissa kaikki on yhteistä paitsi rahat? jos molemmat vastuullisia, niin kyllä se toimii.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   1.5.25 15:39:52

Tuohon ravintolakeskusteluun liittyen, on täällä erikoinen meininki. Treffeillä ja ravintolassa ei tietenkään tarvitse miehen tarjota naiselle, mutta naisen kyllä pitää parisuhteessa maksaa miehen moottoripyörät ja golfharrastukset.

Aloituksesta, jos ei ole varaa harrastaa golfia omilla rahoillaan niin silloin ei harrasta tai ottaa henkilökohtaista lainaa. Samoin jos minä haluan itselleni uuden Mersun, ostan sen itse tai otan lainaa ja jos en em. keinoilla sitä saa, olen ilman. Ei se mun miehen ongelma ole, jos minä haluan asioita, joihin minulla ei ole varaa ja toisinpäin.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.5.25 15:50:30

"en tajua jos ollaan naimisissa kaikki on yhteistä paitsi rahat?"

Mistä olet saanut päähäsi, että naimisissa = kaikki yhteistä? Jos olette hankkineet ja laittaneet kaikki hankinnat paperilla yhteisiksi = molempien nimiin, niin silloin teillä on "kaikki" yhteistä, muuten ei. Ei avioliitto vaikuta puolisoiden omaisuuden omistussuhteisiin millään tavalla verrattuna siihen, että olisivat sinkkuja. Avioliittolaki, omaisuuden erillisyys, kumpikin omistaa vain itse sen omaisuuden, joka hänellä oli avioon menness ja jonka hän saa (ansaitsee, voittaa, perii) avioliiton aikana. Vasta liiton päättyessä, ja sehän päättyy aina, omaisuudesta tulee laskennallisesti yhteistä, ellei ole avioehtoa, joka poistaa avio-oikeuden.

Vaikka aloittaja olisi kuinka naimisissa, ei heidän asuntonsa tai rahansa ole yhteisiä sllä perusteella, että ovat naimisissa. Avioliitto ei tee lassen tilillä olevasta miljoonasta yhteistä liisan kanssa tai liisan kesämökistä lassenkin omaa.

On kyllä hämmästyttävää, että vielä 2020-luvulla ihmiset mutuilee avioliiton suhteen vääriä oletuksia, vaikka kaikilla on netit edessä. Ei avioliitto ole vain bileet verho päässä eikä edellytä edes häitä, vaan se on omaisuuteen vaikuttava juridinen sopimus.

Lähettäjä: jooei 
Päivämäärä:   1.5.25 15:52:24

En. En halpaakaan asiaa, hän voi ostaa itse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.5.25 16:08:20

En. Maksan itte omat hommabi ja mies maksaa omansa. Mulka ei edes riitä ymmärrys siijen että olisi pakko saada jotain mihin omat rahat ei riitä.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   1.5.25 16:41:40

En.
Puolisolla on paljon narsistisia piirteitä, joten hänen kanssaan vastavuoroisuus, tasapuolisuus ja antaminen eivät onnistu.
Olen aina ollut puolisoa huomattavasti pienituloisempi, silti hän yrittää ostattaa minulla kaikenlaista ja on maksattanut kaiken puoliksi kun olen ollut esim. köyhyysrajan alla elävä opiskelija. Hän on saanut talot, autot jne vanhemmiltaan ilmaiseksi, minä teen joka pennin eteen töitä.

Aina välillä yrittää painostaa minua ties mihin, isompaan taloon yms Ongelma on siinä, että vain hänen päähänpistojaan pitäisi olla rahoittamassa (näin myös vahingossa hänen verkkopankkinsa ja sen, että voisi ihan helposti ostaa vaikka tänään käteisellä toisen, haluamansa isomman talon!).

Silti jos minä onnistun saamaan vaikka jonkun pienen bonuksen tai palkankorotuksen niin hän alkaa miettimään heti mihin HÄN haluaisi sen käyttää.

Eli tarkkana saa olla. Paras idea vuosien varrella oli se, että ostetaan puolen miljoonan talo ja minä maksan siitä 400 000 eur, koska siitostammani voisi asua talon ladossa! Ja hänen kisahevoset tietenkin treenitallilla :D Eli hevosihminen ihan tosissaan ehdotti että pitäisin siitostammaani ladossa yksin ja maksaisin siitä ilosta 400 000 euroa hänen unelmatalostaan. Ei meinannut ymmärtää mitenkään, ettei minun tuloillani edes saisi tuollaista lainaa. Siitä oli ihan hiljaa että hänellä makaa isompiakin rahoja tilillä devalvaation syötävinä.

Itse en siis koskaan nosta näitä raha-asioita esiin, mutta hän painostaa minua säännöllisesti. Syyllistääkin minua siitä, että minun kanssani ei voi hankkia mitään "kivaa" kun tienaan vähemmän ja en ole mikään rikas perijä.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   1.5.25 17:00:01

eräs: minun ex halusi aikoinaan, että ostetaan puoliksi omakotitalo, joka on lähellä HÄNEN työpaikkaansa (minun työmatkani pitenemistä ei edes maininnut), jonka pihassa on autotalli, jossa HÄN voi pitää autoaan ja jos on kahden auton talli, toista pitää harrastustilanaan (minun autoni olisi ollut ulkona kummassakin tapauksessa) ja joka on HÄNEN mieleiseksen rempattu ja jos ei ole niin HÄN remppaa sen haluamakseen, mutta minä maksan puolet remppakuluista. Oli myös sitä mieltä, että jos hän jää työttömäksi, minun pitää maksaa yhteisistä asumis- ja muista kuluista enemmän, mutta jos minä jään työttömäksi, eihän se hänen vikansa ole ja kulut siitä vähene, joten puoliksi vaan.

En ostanut, vaikka olisi ollut noin hyvä diili tarjolla :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.5.25 17:03:24

Voin osllistua hyvin yksittäiseen kalliiseen hankintaan, kunhan se ei tekisi mitään merkittävää lovea lompakkoon. Olen esimerkiksi maksanut osan mieheni kalliista polkupyörästä, koska hänellä itsellään oli varattuna pienempi summa. Hän sai suoraan mieleisen, ja on aina pitkiltä pyörälenkeiltä kotiutuessaan todella hyväntuulinen, ja osin siihen vaikuttaa myös hänelle itselleen parhaiten soveltuva kulkine.

Mieheni on ostanut minulle myös lahjaksi todella laadukkaan mopokypärän, kun itse olisin tyytynyt sellaiseen ihan hyvään. Hänkin hyötyy ostoksesta sikäli, että jos minulle joskus kävisi jotain, niin hän tietäisi ettei se ollut kypärästä kiinni.

Lähettäjä: / 
Päivämäärä:   1.5.25 17:09:37

En osta, koska omat rahat ja aikuisen ihmisen pitää ymmärtää ja lapsena vanhempien pitäisi olla opettanut, että jos ei johonkin ns. tarpeettomaan asiaan sarjassa "mä haluan mutta oikeasti en tarvitse" ole itsellä varaa, sellaista ei voi vain olettaa saavansa. Aikuinen ihminen osannee säästää tai ottanee lainaa, jos haluamansa asia on niin tärkeä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   1.5.25 17:21:52

Hiljaiseksi vetää, kun lukee, millaisia helmiä Jep ja eräs ovat löytäneet. Kun kumminkin jo suhteen aikana ymmärsitte miesten huonot puolet (aika lievä ilmaisu näissä tapauksissa), mitä niin ihmeen hyvää noissa oli, että pysyitte.

Nähtävästi omaa puolisoakin pitää varoa, jos ei halua romuttaa taloudellista tilannettansa. Noin ahneita rosvoja ei tule vastaan edes pimeillä syrjäkujilla.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.5.25 17:23:36

"Tässähän se vika piilee. Joko teillä on yhteiset rahat tai sitten ei ole. Joko mietitte mihin _teillä_ on varaa tai sitten mietitte mihin _sinulla_ tai _minulla_ on varaa. Ei voi ottaa vain rusinoita pullasta."

No ei se nyt ihan noin mustavalkoistakaan ole, on myös välimuotoja. Meillä on yhteistä rahaa yhteisellä tilillä josta maksetaan (maksettiin) asuntolaina, remontit, yhteiset ruuat ja taloustarvikkeet, ravintoloissa teatterissa ym. yhdessä käymiset, auton kulut, tiemaksu, nuohous jne. jne. Eli kaikki sellainen mikä selkeästi kuuluu molempien peruselämiseen ja asumiseen. Ja sen määrittelyyn mikä tähän kategoriaan kuuluu vaaditaan ehdoton yksimielisyys, eli jos kumman tahansa mielestä hankinta ei ole tarpeellinen tai on vain jommankumman oma juttu, niin sitä ei yhteisillä varoilla sitten hankita, piste. Molemmat rahoittavat tätä tiliä 50:50 ja siitä pidetään hyvinkin tarkasti kirjaa (ei, ei ole oikeasti vaikeaa eikä edes aikaaviepää). On ihan ookoo että toinen on välillä muutaman tonnin edellä tai jäljessä toista, kunhan tilanne ei jää pysyväksi vaan ennen pitkää balansoidaan taas.

Kaikki se mitä ei tämän tilin ylläpitoon vaadita on sitten kummallekin omaa rahaa jonka käyttö ei kuulu toiselle osapuolelle millään tavalla (kunhan ei aiheuta selkeää haittaa toiselle). Aloittajan kuvailema hankinta menisi aivan selkeästi tähän kategoriaan ja siihen ei kinuta toiselta rahoitusta muuten kuin korkeintaan tilapäisen lainan muodossa - ja sekin on helppo hoitaa siten että yhteistilin kirjanpitoon merkataan että lainan ottaja on siellä vastaavan summan toista jäljessä, ja velvollinen rahoittamaan sen takaisin jossain vaiheessa.

Näin meillä toimitaan, en sitten tiedä kuinka monen mielestä on kylmää ja kliinistä ja epäromanttista, mutta meillä tämä on toiminut vuosikymmenet aivan loistavasti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.5.25 17:30:05

Omalle puolisolle voisin ostaa kalliitakin lahjoja, kunhan minulla on niihin varaa. Mutta minulla onkin puoliso, joka suhtautuu minuun samalla lailla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.5.25 17:33:02

Riippuu kyllä paljon siitä hankinnasta, ja siitä että onko se maksu kertaluonteinen, vai joutuuko kuluihin osallistumaan jatkuvasti jatkossakin. Jatkuviin kuluihin osallistuminen olisi mulle täysin nounou. Ehkä johonkin kertaluonteiseen maksuun pystyisin osallistumaan, jos se hankinta olisi järkevää tehdä juuri silloin. En kuitenkaan suostuisi siihenkään, jos mies alkaisi asiasta yhtään kiukuttelemaan ja painostaisi "pahalla". Siinä tapauksessa saattaisi viuhua jopa perinnejalkine.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.5.25 17:43:03

Riippuu siitä mikä se on. Jos se on jokin sellainen asia, josta minäkin hyödyn vaikken sitä millään lailla tarvitsisi (vaikka järvenrantatalo, kun itselleni kelpaisi kuivan maan talokin) niin voin suostua, jos ei talouteni siihen kaadu.

Jos taas puoliso haluaisi alkaa harrastamaan vaikka kilpa-autoilua, enkä minä siitä mitenkään hyötyisi onko hänellä kilpa-auto vai ei, niin en suostuisi maksajaksi. Harrastakoon omilla rahoillaan, jos on varaa.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   1.5.25 18:24:17

No sehän riippuu onko yhteiset evai eri rahat. Meillä on molemmilla melko kalliit harrastukset, olemme katsoneet parhaaksi, että molemmilla on myös omat rahat. Oikein hyvin on toiminut 20v. Puoliso ei painosta minkään ostamiseen, yhdessä on harkittu kalliit ostokset.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   1.5.25 18:29:39

Meillä molemmilla omat rahat ja kumpikin ostaa harrastusjuttunsa itse.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   1.5.25 19:01:53

Juuri tuollaisten mutkumähaluan-ihmisten takia en ole koskaan edes harkinnut yhteisiä rahoja. Joko hommaa omat viihdykeostonsa omalla rahallaan tai on ilman, ei ole itselläkään tapana maksattaa muilla haluamisiaan niin en tee sitä toisinkaanpäin.