Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 10:00:10

Siihen päättyi se tarina, puolen vuoden väännön jälkeen. Eniten ketuttaa se, että näin red flägit ja varoitusmerkit jo ekan kuukauden aikana, mutta ohitin ne vastoin parempaa tietoa. Menin lankaan ja uskoin puheita, vaikka teot jäi puuttumaan kerta toisensa jälkeen.

Oli sellainen olo, ettei mies ole tosissaan, ettei tunnu oikealta, että suhteen eteneminen on liian kankeaa. Mutta joka kerta lankesin samaan, että katsotaan rauhassa, ei nyt vielä laiteta tälle nimeä, haluan edetä hitaasti jne. Nyt sit tulin jätetyksi, kun mies aloitti seurustelun toisen ihmisen kanssa, ja nyt tämän naisen kanssa ei olekaan mitään ongelmaa lähteä täysillä suhteeseen.

Kaikesta päätellen olin placeholder parempaa ja mieleisempää vaihtoehtoa odotellessa. Järjellä tiedän ettei mies täyttänyt omia kriteerejä, mitään yhteistä elämää ei olisi koskaan tullut. Mutta silti on nyt ikävä päivittäistä viestittelyä, asioiden jakamista, yhteisiä vitsejä, hyviä keskusteluita.

Vähemmän ikävä on sitä jatkuvaa epävarmuuden tunnetta ettei tiedä missä mennään. Ymmärrän että tämä on tietynlainen fyysinen koukku, aivot addiktoituu epätasaiseen palautteeseen, jää odottamaan koko ajan sitä jättipottia, että ehkä sittenkin sieltä tulee se toiveiden täyttymys joskus. Sitä ei koskaan ollut tulossa. Ei minulle, vaikka ilmeisesti tälle toiselle, uudelle naiselle.

Nyt sitten pitäisi uskoa, että jossain on mies, joka valitsee minut yhtä suurella innolla ja panostuksella, sellaisena kuin olen ja haluaa tulla just mun elämään mukaan. Jakaa yhteiset unelmat ja tavoitteet. Olisi tosissaan.

Ehkä nyt vaan itken tämän päivän.

Lähettäjä: Mink 
Päivämäärä:   1.5.25 10:06:26

Vähän samassa tilanteessa mutta ilman tuota toista naista

Lähettäjä: Mink 
Päivämäärä:   1.5.25 10:06:46

Tsemppiä, kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.5.25 10:07:06

Tiedän niin tuon tunteen. Saman koin. - sillä erolla tosin, ettei tällä mun tyypillä ollut/ole uutta?. Olo on niin tyhjä vieläkin.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 10:08:49

Mink: tuli vähän yllärinä itsellenikin, en tajua missä välissä ehti ylipäätään löytää jonkun. Aika puskan takaa tuli tuo tieto.

Somen algoritmit syöttää kyllä hyvää materiaalia näihin fiiliksiin, jatkossa täytyy muistaa kaikki opit aiheesta emotionally unavailable men. Jos miestä ei kiinnosta, niin miestä ei kiinnosta.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 10:11:24

?: tyhjä on hyvä sana. Tässä tulee vähän väliä sellainen olo, että tekisi mieli lähettää joku linkki viestinä tai kuva päivästä tai jakaa joku asia. Sitten muistaa yhtäkkiä että ai niin, ei enää voikaan. Tuli aamuviesti, iltaviesti, pitkin päivää kaikenlaista. Ja nyt yhtäkkiä kaikki ohi. Tuntuu että päivään tuli ihan valtava tyhjä aukko.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   1.5.25 10:30:51

Onhan kiva viestittely myös eräänlainen suhde, ja kyllä siihen koukuttuu. Itse olen vähän samassa tilanteessa, kun viestittelen yhden varatun kanssa. Ei ole siis mitään suhdetta, enkä ikinä menisi tuollaisen epäuskollisen kanssa yhteen. Varmaan tulee henkinen krapula, kun viestittely kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ja meillä ei ole edes ollut mitään actionia sängyn puolella.

Ole iloinen, kun pääsit löysätä hirrestä; tuollaisen miehen kanssa koko elämä olisi ollut samaa jännää. Ajattele, että siinä oli omalta puoleltasi paljon toiveajattelua - sehän on toisaalta hyvä, että on toivoa, koska sen toivon ansiosta paremmalla suhteella on mahdollisuus tulla, kun pääset tästä kokemuksesta yli.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 10:37:10

nomadi: tässä siis tapailtiin myös, seksiä oli, kivoja treffejä. Mutta tilanne taisi olla se, että minä luulin että seurustellaan, mies ajatteli että kevyesti tapaillaan. Ehkä se on kuitenkin tuo päivittäinen yhteydenpidon puute mikä nyt eniten jysähtää silmille.

Toiveajattelu on just oikea sana, nyt kun taaksepäin katsoo niin todella iso osa tätä oli just tismalleen sitä. Mies ehdotti kaikenlaista mutta todella pieni osa koskaan toteutui. Jatkossa taidan suosia sellaisia ihmisiä jotka puhuu vähemmän mutta tekee enemmän. Yritän itsekin ajatella tämän niin etten mä tehnyt tässä mitään väärin. Mä olin valmis sitoutumaan parisuhteeseen, olin valmis hyväksymään tämän ihmisen omaan elämääni sellaisena kuin hän oli, monista puutteista huolimatta. Mä olen siis tunnepuolelta ihan ehjä ja valmis, nyt oli vaan väärä kohde. Parempaa on tulossa, olen siitä 100% varma, mutta just nyt sattuu.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   1.5.25 10:45:28

Olet siinä oikeassa, että jos suhde ei melko nopeasti ala kantaa; eli se toinen on hetkittäin mukana, muttei ole niin kuin oikeassa suhteessa ollaan, ei se siitä koskaan parane. Kaikille meille on tullut vastaan tämmöisiä.

Ainoa oikea ratkaisu on lopettaa tuollainen puolivillainen puoliseurustelu alkuunsa. Se toinen etsii jotakin muuta, ja tulee etsimään, vaikka menisit solmuun ja seisoisit päälläsi.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   1.5.25 10:51:12

"Oli sellainen olo, ettei mies ole tosissaan, ettei tunnu oikealta, että suhteen eteneminen on liian kankeaa. Mutta joka kerta lankesin samaan, että katsotaan rauhassa, ei nyt vielä laiteta tälle nimeä, haluan edetä hitaasti jne. Nyt sit tulin jätetyksi, kun mies aloitti seurustelun toisen ihmisen kanssa, ja nyt tämän naisen kanssa ei olekaan mitään ongelmaa lähteä täysillä suhteeseen."

- Tämä kun me kaikki naiset aina muistettaisiin. Oikeasti kiinnostunut mies ei himmaile eikä halua edetä rauhassa, ei koskaan ikinä ihmiskunnan historiassa ole varmaan tapahtunut. Ja joo, samassa veneessä oltu ja olen nytkin, ja vaikka tämän asian tiedän, en tajua miksi se on niin vaikea itselle hyväksyä, että miestä ei kiinnosta vaikka järki sen sanoo. Kai se on tuo fyysinen koukku mistä ap kirjoitti.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 11:00:28

nomadi ja Q: vannon pyhästi etten enää ikinä lankea tähän samaan ansaan. Seuraavan ehdokkaan pitää olla all in, tai loppuu alkuunsa. Ketuttaa suunnattomasti että kämmäsin näin pahasti. Ei enää ikinä tätä.

Ja myönnän, seisoin päälläni ja vedin itseni solmuun. Useampaan kertaan ja osittain myös vastoin omia arvojani. En tee näin toiste.

Lähettäjä: Te 
Päivämäärä:   1.5.25 11:35:21

Oliko jonkun mies Teemu?

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 11:36:41

Teemusta ei havaintoa. Pitäisikö sellaista varoa, jos vastaan tulee?

Lähettäjä: aivan 
Päivämäärä:   1.5.25 13:03:10

"Eniten ketuttaa se, että näin red flägit ja varoitusmerkit jo ekan kuukauden aikana, mutta ohitin ne vastoin parempaa tietoa. Menin lankaan ja uskoin puheita, vaikka teot jäi puuttumaan kerta toisensa jälkeen."

Propsit ainakin siitä, että olet itsellesi rehellinen ja myönnät mitä tapahtui. Se on tosi hyvä pohja ponnistaa eteenpäin. Kuten olet varmaan huomannut niin 9/10 täällä vastaavassa tilanteessa jatkaa edelleen itsepetosta ja väittää että en huomannut mitään, kaikki oli ihan normaalisti, oli niin hyvä näyttelijä tjsp. Paskapuhetta. Aina ne red flagit ja varoitusmerkit sieltä läpi näkyy, jos ne vain haluaa nähdä. Ja jos niitä taas ei halua nähdä vaan vakuuttelee että kyllä se tästä eikä tämä ja tuo varoitusmerkki varmaan oikeasti ole niin vakavaa, niin sitten ei auta vaikka ne red flägit heiluttelisivat pieniä kylttejä nenäsi päällä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.5.25 13:47:44

Mä olen emotionaalisesti tyhjä, vaikka tapahtuneesta on jo puoli vuotta. Vaikea kuvitella ketään hänen tilalleen. Noh, ehkä aika korjaa se, mihin järki ei pysty. Tosin saattaa loppua aika kesken:(

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 15:05:55

aivan: tässä oli sellaisia elementtejä mitä en ollut aiemmin kokenut. Hölmöä sinänsä mutta en tiennyt mitä tarkoittaa love bombing. En tajunnut, että tosi voimakas ja intensiivinen energia ensimmäisillä tapaamisilla voi olla nimenomaan hälytysmerkki. Mutta kun mies eka kertaa alkoi kiemurrella siitä, ettei halua määritellä suhdetta niin olisi pitänyt tietää. Sitä ei pysty mitenkään selittelemään. Olisi pitänyt sanoa kiitos ja heippa saman tien.

?: mä kirjoittelin päiväkirjaa listaa hyvistä ja huonoista puolista. Huonojen puolten lista oli yli kaksi kertaa niin pitkä kuin hyvien. Ja hyvistä puolista oli pakko myöntää, että niissä oli tosi paljon sitä, että näki potentiaalin muttei todellisia tekoja. Että olisi ollut hyvä tekemään asian X mun elämässä, mutta sitä ei vaan kiinnostanut tarpeeksi. Nyt sitten muotoilen päähäni mielikuvaa, että millainen se parempi vaihtoehto olisi. Sellainen mies jolla ei olisi niitä huonoja puolia. Vähitellen varmaan haihtuu muistikuvat päästä kun sitkeästi vaihtaa ne aina siihen kuviteltuun tavoitemieheen. Tässä toivossa itse elän just nyt.

Lähettäjä: Hukassa 
Päivämäärä:   1.5.25 15:17:30

Täällä vastaavassa tilanteessa oleva!
Ihastuin ihan täysillä ja petyin.
Toista naista ei ole mutta ilmeisesti en kelpaa enkä riitä hänelle muutakuin seksiin.

Meidän osalta ei toki juttua ole päätetty vielä koska päätin olla inhottava ja jatkaa tätä hetken käyttäytyen samoin kuin hän.
Hän on viimeiset kuukaudet ollut etäinen. Viestittelee joo mutta tapaamisia harvoin.
Viimeksi kun menin käymään hänen luonaan niin nopeasti johdattelin homman seksiin ja suihkun jälkeen totesin kylmästi, että nyt täytyy mennä.
Hän tietää, että rakastan kainalossa olemista ja hellyyttä seksin jälkeen.
Jäi hiukan hölmistyneenä katsomaan perään kun puin vaatteet päälle ja lähdin.
Laittoi sitten illalla viestiä ihmetellen nopeaa poistumista johon totesin, että olin unohtanut sovitun menon.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.5.25 15:39:33

Olen myös tehnyt listaa hyvistä ja huonoista puolista. Huonoja oli paljon, jopa sellaisia aika kammottaviakin, mutta tuolla tyypillä vaan jokin ote muhun.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.5.25 15:40:47

Kannattaa olla seurustelematta nyt aika kauan.
Olet niin rakkaudennälkäinen että seuraava mies jonka kanssa natsaa on myös sellainen että et huomioi mitään varoitusmerkkejä. Ignooraat ne, mies käyttää sinua ja dumppaa.

Miehillä ei ole ongelmaa ottaa helppoa ilmaisseksiä. Seksi on kallista kun sen ostaa. Tyhmiltä naisilta saa sen ilmaiseksi. Suojele itseäsi paremmin. Tämä meni oppirahoista.

Ja suruasi helpottaa ajan kanssa kun tiedostat että mies oli hyväksikäyttäjä.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 16:00:52

?: sama juttu, mua pelottaa tässä just se että rikoin omia arvojani tämän ihmisen kanssa. Ja silti se vetovoima oli olemassa.

-: mua ei haittaa pelkkä seksisuhde mitenkään. Itse asiassa nyt on jo sovittuna seksitreffejä parin ihmisen kanssa. Mutta se on eri asia, että lähdetään tekemään syvällistä ihmissuhdetta ja tulevaisuuden suunnitelmia, mutta sitten ei oikeasti tarkoiteta niillä asioilla mitään. Jos olisi alusta asti sovittu vaikka että ollaan kavereita ja harrastetaan seksiä, niin se olisi ollut ihan ok. Mutta tuollainen "edetään hitaasti ja katsotaan mihin tämä johtaa" on oli todella hajottavaa. Kyllä mulle seksi kelpaa kunhan tiedetään missä mennään ja mikä on homman nimi.

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   1.5.25 16:13:55

"Mutta tuollainen "edetään hitaasti ja katsotaan mihin tämä johtaa" on oli todella hajottavaa."

En nyt oikein ymmärrä mikä on ongelma. Deittailun ja seukkaamisen tarkoitus on tutustua niin että tietää, johtaako homma johonkin vai ei. Oletatteko ja vaaditteko te, että sen toisen pitää tietää, että tästä tulee nyt Oikea Parisuhde, vaikka vasta tutustutaan (puoli vuotta, todella lyhyt aika)?

Joskus vain käy niin, että jompikumpi huomaa, ettei tämä ollutkaan sitä mitä MINÄ haluan parisuhteelta nyt ja/tai tulevaisuudessa. Ei se sen kummempaa ole. Tottakai suhteen alussa katsotaan, mihin se johtaa, koska toista ei vielä tunne.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 16:18:32

Täh: ongelmaksi muodostui se jatkuva veivaus edestakaisin. Että yhtenä päivänä tulee kuumaa vettä ja toisena jääkylmää. Se oli se hajottava osuus. Olen ollut aiemmin pitkissä suhteissa, esim ex-aviomieheni kanssa ei ikinä ollut mitään tällaista. Jos mies oli alunperinkin sitä mieltä, ettei ole kiinnostunut minusta niin olisi voinut sanoa sen heti, eikä elätellä toivoa monta kuukautta. Mutta sehän tässä pointtina on, minä tiesin että tässä on ongelmia eikä tästä olisi oikeasti tullut koskaan mitään. Silti sattuu just nyt.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   1.5.25 16:23:51

LähettäjäTäh

Päivämäärä1.5.25 16:13:55

"Mutta tuollainen "edetään hitaasti ja katsotaan mihin tämä johtaa" on oli todella hajottavaa."

En nyt oikein ymmärrä mikä on ongelma. Deittailun ja seukkaamisen tarkoitus on tutustua niin että tietää, johtaako homma johonkin vai ei. Oletatteko ja vaaditteko te, että sen toisen pitää tietää, että tästä tulee nyt Oikea Parisuhde, vaikka vasta tutustutaan (puoli vuotta, todella lyhyt aika)?

Paitsi aloittajan tapauksessa mies oli löytänyt uuden naisen johon oli ollut ilmeisen helppoa sitoutua heti. Miksei tutustunut hitaasti myös hänen kanssaan? Tai sitten vaistosi myös aloittajan epäröinnin, mikä aiheutti jahkailua.

Lähettäjä: Taiska 
Päivämäärä:   1.5.25 16:26:26

Nyt aloittaja tsemppiä ja eteenpäin.
Ajattele positiivisesti, jos suhteenne ei toiminut hyvä vaan että erositte.
Puolivuotta on tosi, tosi lyhyt aika seurustella.
Siinä vaiheessa pitääkin vaihtaa kumppania, jos suhde ei toimi.
Hankalampaa on vaihtaa näin 30 vuoden jälkeen, kun minulla on suhde kestänyt :)

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja Tinderiä selaamaan !
Luontolenkille, niin kyllä se siitä.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 16:26:59

x: ymmärsit pointtini, uuden naisen kanssa ei näköjään tarvinnut jahkailla tai epäröidä yhtään. Mutta joo, ei tässä auta muu kuin uskoa siihen, että minunkin kohdalleni osuu se mies, joka ei sitten epäröi tehdä selvää ja kirkasta valintaa minun suhteeni. Sitä odotellessa.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 16:28:14

Taiska: tinder on jo käynnissä, se kyllä auttaa. Olet ihan oikeassa, parempi että kaatui nyt. Ei tuosta mitään olisi tullut.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   1.5.25 16:32:00

"Paitsi aloittajan tapauksessa mies oli löytänyt uuden naisen johon oli ollut ilmeisen helppoa sitoutua heti. Miksei tutustunut hitaasti myös hänen kanssaan?"

Koska ei tarvinnut, koska tuntui heti siltä että tämä se on. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ei vain se mies joka halusi aloittajan kanssa tutustua hitaasti. Ehkä jokin miehelle tärkeä asia vaivasi tätä ja uudessa naisessa ei mikään miehelle tärkeä asia vaivannut. Tai ei välttämättä edes tärkeä, esim. itseä on aina ärsyttänyt jonkun toisen mielestä hyvä asia eli jatkuva soittelu ja viestittely=vahtiminen kun olen esim. jossakin reissussa. Voihan olla, että puolen vuoden aikana uudessakin naisessa löytyy "vikoja" ja olisi kannattanut tutustua ennenkuin muuttaa yhteen tai tekaisee penskan tmv. Vaan fiiliksellä noissa asioissa mennään.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   1.5.25 17:37:15

no, niinhän se on.

Lähettäjä: Te 
Päivämäärä:   1.5.25 17:53:57

Yritän vaan selvittää löytyiskö hänen omituisuuksilleen selitys...

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   1.5.25 18:08:04

Jos mies on rakastunut, hän löytää varmasti naiselle aikaa, matkustaa naisen perässä kauaskin, pitää aktiivisesti yhteyttä ja huomioi naisen mieltymyksiä. Jos näitä ei tapahdu, hän vain ei ole tarpeeksi kiinnostunut, 'not that much into you'.

Jos mies sanoo yhtä ja tekee toista, kannattaa uskoa tekoja.

Hyvä seksi ei tarkoita rakastumista. Mies voi haluta olla hyvä sängyssä ja nähdä vaivaa naisen tyydyttämiseksi ilman tunnetta - hän pitää seksistä ja arvostaa sitä.

Sama tietysti pätee toisinkin päin; rakastunut nainen tekee miehen takia paljon.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 18:40:39

nomadi: just tämä. Itse asiassa tässä jopa kävi niin, että minulle oli sanottu ettei arkipäivinä ehdi koskaan tavata, että on liian kiire. Mutta kas kummaa, uuden naisen kanssa ei ollutkaan ongelma! Ihan nyt vaan esimerkkinä. Eli joo, minä en ollut hänen valintansa. Ei mahda mitään. Ja oikeasti tiedän että tämän suhteen päättyminen oli hyvä asia. Mutta on tämä vaan kivuliasta just nyt.

Seuraava miesehdokas saa ilon ja kunnian todistaa pidemmän kaavan mukaan että minä olen prioriteetti.

Lähettäjä: /s 
Päivämäärä:   1.5.25 19:21:48

Hyvä, kannattaa ehdottomasti kostaa kaikki kokemaksi tuntemansa vääryydet seuraavalle miehelle, sillä se ura parisuhderintamalla varmasti urkenee.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 19:40:17

/s: jos jokin on tärkeää niin omien rajojen ja arvojen tunnistaminen, muuten tuhlaa vaan kaikkien osapuolten aikaa. Jos miestä kiinnostaa, miestä kiinnostaa. That's it.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.5.25 19:53:10

Minä olen kokenut aiemmin saman ja osannut sitten jo tulkita jatkossa vähän paremmin. Ja pitänyt tavallaan varani etten ihastu liian aikaisin.

Kunnes tapasin miehen joka vei jalat alta. Ei ollut kuitenkaan sellainen salamarakkaus vaan enemmän sellainen fiilis, että tässä on jotain enemmän.
Kaikki on helppoa; on helppo jutella mutta hiljaisuus ei ole kiusallista. Seksi toimii ja se on hyvää enkä ole koskaan saanut sellaisia orgasmeja mitä nyt! (Pidän seksin toimimista itse parisuhteessa tärkeänä
Yhdessä sovittiin ensimmäisen parin kuukauden jälkeen kun oltiin nähty
Sairastuin vakavasti alkukeväästä ja se viimeistään muutti tilanteen. Homma hallussa nyt ja kaikki hyvin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.5.25 19:56:42

Karkasi.
Sairastumiseni muutti jotain meidän väliltä.
Viestittely harveni ja samoin tapaamiset vaikka ensimmäiset pari kuukautta nähtiin 3-4 x vko ja Oltiin päivittäin yhteydessä.
Silloin sovittiin yhdessä, että edetään rauhassa ja katsotaan mihin tämä kehittyy.

Nyt en sitten tiedä onko kiinnostus loppunut. Itselläni vain fiilis etten kelpaa.
Aina kun ollaan yhteyksissä tai nähdään kaikki tuntuu samalta = eli helpolta, hyvältä ja oikealta.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   1.5.25 20:00:35

-: tuo epämääräinen fiilis että jotain on muuttunut ja epävarmuus omasta kelpaamisesta oli tosi kurja kokemus. Toivottavasti teillä asia selviää, voihan se olla ettei mies tiennyt miten olla parhaiten tukena sairauden aikana tms.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.5.25 20:28:43

Voi olla niinkin ettei tiennyt miten toimia.
Voi olla, että myös itse menin kuoreeni koska luonnollisesti säikähdin sairastumista.

Toivon itsekin, että tämä tästä selviää.

Tää fiilis on todella kurja ja tätä olen yrittänyt vältellä sillä etten anna itseni ihastua nopeasti mutta tässä sitä ollaan taas.

Lähettäjä: Pena 
Päivämäärä:   1.5.25 20:51:08

Minkähänlaista ikähaarukkaa olis hakusessa

Lähettäjä: Melinda 
Päivämäärä:   1.5.25 23:00:14

Halusin vaan tulla sanomaan, että samat fiilikset täällä.
Yritän ajatella asian näin tän kaiken keskellä, että onneks tämä tapahtui nyt, niin ehtii vielä viettämään mukavan kesän.
Eli ehtii toipumaan, elämä tuo uusia juttuja ihan varmasti, voimia ja know your worth jatkossa!

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.5.25 01:01:54

Täh: Kyllä sen tietää, onko toinen tosissaan vai ei. Ja kyllä, itse vaadin sitä, muuten en ole mukana lainkaan. Tietenkin mieli voi muuttua puolin ja toisin myöhemmin, mutta todennäköisemmin se muuttuu suhteessa jossa niitä syviä rakastumisen tunteita ei ole ollut alun alkaenkaan, vaan on vain kevyesti tapailtu ja tutustuttu.

Ja kyllähän me kaikki naiset tämä tiedetään mutta silti varmasti kaikki on joskus tähän samaan langennut. Kun itsellä on tunteita pelissä enemmän kuin toisella, niin sitä tulkitsee asiat niiden omien toivelasien läpi. Ja miehet on hyviä keksimään tekosyitä, miksi ei voida tavata ja miksi ei juuri nyt/vielä halua/voi sitoutua. Vaikka sitten kun se oikeampi kävelee vastaan, ollaankin ihan valmiita joustamaan omista menoista ja halutaan sitoutua mahdollisimman nopeasti. Ja tottakai se loukkaa, sillä viesti on raadollisen rehellinen. Eli olit ihan kivaa seuraa muttei ollut tarpeeksi tunteita.

Kun me tavattiin mun miehen kanssa, niin hänen luonaan oli juuri majaillut parisen viikkoa ex-tyttöystävä. He olivat sillä hetkellä muka kavereita, (kaikilla eduilla tietty) sillä mies oli pistänyt suhteen poikki vedoten edellisen eron vaikeuteen..Tää tyypillinen "mä oon nyt liian rikki" -tarina. Mun kanssa päästeessään ensitreffeille, heitti tän naisen kylmästi ulos ja se "ystävyys" päättyi siihen. En tiennyt tätä heti alkuun ja mulle se oli tosi vaikea paikka kun sain tietää. Mietin, et tälläinenkö ihminen tää mies on ja ripitin sen pahasti toiminnastaan.

Todellisuudessa mies on paras mies, jonka tiedän ja kohtelee mua ihan super hyvin. Se eksä ei vain ollut se oikea ja mies ei halunnut loukata joten keksi tollasen tekosyyn. Jäi sitten viettämään aikaa tän naisen kanssa kun ei ollut parempaa tarjolla (oli kyllä muita sit samaan aikaan eron jälkeen ja tää nainen kyllä tiesi siitä). Sit kun mä tulin kuvaan, niin nää kaikki muut jäi samantien. Ja ei, ei sen vuoksi että olisin mitenkään parempi nainen vaan koska mies itse rakastui.

Joten on se selitys sitten mikä tahansa, niin se on vain selitys. Rakastunut mies ei eroa millään tavalla rakastuneesta naisesta. Toisen kanssa haluaa olla joka hetki ja vakinaistaa suhteen. Siinä että on itse halunnut uskoa ja luottaa, ei ole mitään väärää. Väärässä on aina se, joka ei ole täysin rehellinen tunteistaan.

Lähettäjä: Käpylehmä 
Päivämäärä:   2.5.25 01:05:36

Itse olen täysin samassa tilanteessa. Mies love bombasi alussa ihan toden teolla, kertoi kuinka hyvä ja turvallinen olo hänellä on kanssani, kuinka miettii kokoajan millaista olisi elää arkea minun kanssani ja että tulevaisuudessa haluaa perheen kanssani. Sen jälkeen hän alkoi etääntymään päivä päivältä enemmän, viestit vähenivät ja näkeminen loppui kokonaan. Kun olen yrittänyt kysyä missä mennään ja vieläkö hän on minusta kiinnostunut niin kuulemma on, mutta tarvitsee vain aikaa. Saan häneltä pieniä murusia, juuri sen verran, että toivoni pysyy yllä mutta mitään konkreettista ei hänen suunnalta heru eikä tosiaan olla nähty edes muutamaan viikkoon enää. Olen yrittänyt toitottaa itselleni, että unohda hänet, laatinut plussat ja miinukset listaa ja todennut että ei plussiin oikeesti edes jää enää kuin ulkonäkö, koska hän on niin monesti antanut tyhjiä lupauksia ja mitään tekoja ei ole niiden tueksi. Olen ihan loppu tähän tilanteeseen, mutta jokin hänessä vaan pitää minut otteessaan. Ehkä se on se pieni toivo siitä että hän valitsisi minut kuitenkin, ehkä kaikki se mitä toivoin hänen olevan ja millaisen tulevaisuuden kuvittelin meille tai ehkä hänen taitava manipulointinsa.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 06:57:33

Melinda, Ainokainen, Käpylehmä: kiitos teille <3 Mulla on ollut tällä viikolla niin helkkarin hölmö olo.

Käpylehmä, sulla on dopamiinikoukku päällä. Mä en tiennyt tästä ilmiöstä aiemmin, oli pieni shokki kun tajusin. Ns hedelmäpeliefekti, aivot jää odottamaan sitä että jos sittenkin tulisi vielä se päävoitto pelistä, jos vielä hetken pelaa. Mä yritän hoitaa tätä niinkuin mitä tahansa muutakin addiktion tapaista, että korvaa sen kohteen muulla asialla, niin että dopamiinia tulis muualta. Suklaan syöminenkin auttaa <3

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.5.25 07:52:43

Täällä vähän samat, tosin aika erilainen tarina.

3v ajan säädettiin, mies jätti ja blokkasi lukemattomia kertoja mutta aina lopulta (1vk-9kk jälkeen blokeista) halusi minut takaisin. Joku käsittämätön vetovoima siinä oli joten tein yhden elämäni tyhmimmistä teoista: muutin miehen luo, mentiin kihloihin, alettiin yrittää lasta.

No miten kävikään, kaikki red flagit toteutui alle 2kk muutosta ja mies veteli turpaan ja päätyi yöksi putkaan. Viime viikolla muutin toiselle puolen Suomea aivan liian kalliiseen kämppään jossa minun on pakko asua 6kk. Menetin kodin jossa olin asunut 11v hyvällä vuokralla, menetin 3v viimeisiä lastenhankintavuosiani tuolle miehelle eli 99% varmuudella jäin nyt lapsettomaksi vanhaksipiiaksi koko loppuelämäkseni. Täytän 37v tässä kuussa ja tuo oli ainoa oikea suhteeni.

Toisin kuin kaikki edelliset erot, en ainakaan vielä koe valtavia sydänsuruja, en tiedä olenko yhä shokissa (yritän varata aikaa lääkärille että saan lausunnon pahoinpitelystä jääneistä pysyvistä vammoista, kutsu käräjille voi tulla milloin tahansa) vai menikö vaan kaikki kunnioitus miestä kohtaan ja se tappoi viimeisetkin tunteet.

Mutta joo, hienosti pilasin elämäni kun ensimmäistä kertaa elämässäni uskalsin antaa rakkaudelle ja elämänmuutokselle mahdollisuuden.

Voimia aloittajalle ja teille muillekin, muistakaa että aina voisi olla huonomminkin.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 08:00:52

..: ei helsveetten mikä tilanne. Toivottavasti pääset lääkärille pian! Pyydä samalla esim unta auttavia lääkkeitä ja muuta sellaista mikä tukee päivittäistä jaksamista, oikeusprosessi vie voimia. Ja kyllä, olet todennäköisesti shokissa just nyt, tunteet tulee sitten myöhemmin pintaan.

Mutta älä vielä menetä toivoa rakkauden ja lasten suhteen, asiat voivat vielä muuttua. Nyt kuitenkin tärkeintä saada itsellesi oikeutta. Elämäsi ei kuitenkaan ole pilalla, parin vuoden päästä voit elää unelmiasi todeksi! Sitä vaan voi olla tosi vaikea uskoa just nyt...

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.5.25 08:17:02

vertaistuki: Kiitos todella paljon. :')

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   2.5.25 08:48:47

Ajan kanssa helpottaa, oikeasti.

Minulla oli hyvin samankaltainen tarina viime kesänä. Jalat alta vienyt äkkirakastuminen, joka tuntui aluksi olevan molemminpuolinen: ihania pitkiä viestejä, yhteinen kuuma kesäreissu, rakastuneita katseita, hempeilyä… Kyseessä oli etäsuhde, jossa näimme keskimäärin vain viikonloppuisin, mutta silloin fyysinen kemia oli upeaa. Kaikki oli olevinaan mahtavaa ja hienoa, ja silti aistin pian jonkin olevan vinossa.

Yksi esimerkki, jossa hukkasin järkeni ja vaistoni täysin, oli tämä: mies kertoi, että asui ensimmäistä kertaa elämässään yksin, mutta melkein samassa lauseessa möläytti, että silti hänellä on ollut kaksi pitkää avoliittoa. Täysin ihastuneena ohitin tämän, vaikka punaliput liehuivat aivojeni perukoilla: tämähän vain tarkoitti, että mies oli tehnyt aiemmissa suhteissaan ns. läpsystä vaihdon ja muuttanut edellisen avovaimon luota seuraavan nurkkiin.

Muitakin vastaavia punalippuja oli, mutta sivuutin ne. Esimerkiksi yksi omituisuus oli, että koska mies oli somessa hyvin aktiivinen, hän halusi myös minun päivittävän someen yhteiskuviamme. Silti kahden kesken mies ei halunnut määritellä mitä olemme tai emme ole, "katsotaan päivä kerrallaan". Se oli tietenkin iso vaaranmerkki, kaiketi eräänlaista julkista reviirin merkkausta miehen puolelta? Myös sängyssä hän muuttui kerta kerralta erikoisemmaksi.

Lopulta mies päätti juttumme whatsapp-viestillä muutaman kuukauden jälkeen, koska halusi päästä katselemaan muuta tarjontaa, kun nyt kerrankin sinkkuna oli (kertoi tämän ihan suoraan). Jälkikäteen ajatellen etäsuhde oli häneltä laskelmointia alusta saakka: kätevä pitää varalla ja erityisen kätevä unohtaa, kun ex-naikkonen ei kävele tavallisena tiistaina kadulla vastaan.

Olin tosi rikki, mutta pari viikkoa "suhteen" päättymisestä tapasin upean miehen. Olin aluksi hirveän epävarma, koska edellisestä suhteesta oli niin vähän aikaa ja pelkäsin, että astun taas ansaan. Mutta tapaamani mies oli niin turvallinen, rauhallinen ja kaikin puolin ihana, että se kortti oli pakko katsoa.

Ja se kannatti. Minun ei tarvitse enää arvailla. Minun ei tarvitse vuodattaa päiväkirjaan pelkojani ja ahdistuksiani. Mies tekee suhteemme eteen jatkuvasti asioita (kuten toki minäkin), ajattelee pitkälle tulevaisuuteen, pitää huolta että minulla on asiat hyvin, ottaa mukaan jokapäiväiseen elämäänsä ja haluaa olla osa minun elämääni. Kaikki on kohdallaan. Ei yltiöpäistä rakkauspommitusta, vaan jotain, jonka perustuksille voi vuosien varrella rakentaa kestävän ja vankan suhteen. Tämä pelotti minua aluksi, koska olin jo ehtinyt tottua kylmään ja kuumaan tuon edellisen kanssa. En uskonut, että joku voi olla niin pyyteettömästi ihana.

Enkä tarkoita, että kaikkien täytyy hypätä heti uuteen suhteeseen. Ei tarvitse eikä edes kannata! En tiedä oliko se minunkaan kohdallani järkevää, mutta uusi mies oli niin napakymppi, että oli pakko antaa jutulle mahdollisuus. Haluan vain sanoa, että huonon suhteen päättymisen jälkeen on okei olla särkynyt, mutta samalla on hyvä tiedostaa ne syyt, miksei suhde toiminut, ettei tule vahingossa palanneeksi samaan vanhaan. Koska nuo rakkauspommittajat todellakin yrittävät luikerrella takaisin, muistakaa se!

Niin teki tietenkin myös tämä aiempi etä"suhteeni": hän viestitteli minulle pari kuukautta viimeisen tapaamisemme jälkeen, kertoi olevansa tulossa kotikaupunkini lähelle erääseen tapahtumaan ja pyysi minua sinne kanssaan. En lämmennyt. Myöhemmin pikkulinnut lauloivat, että samasta tapahtumasta mies sitten löysikin uuden, sattumalta taas etäsuhteen…

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 09:36:44

D: mielenkiintoinen tarina! Ja hei, toi päiväkirjaan kirjoittaminen kolahtaa. Tajusin nimittäin vasta nyt, että mulla on itse asiassa täyttynyt yksi kokonainen päiväkirja jotakuin pelkästään tähän mieheen liittyvistä jutuista. Hyvin mielenkiintoista lukea jälkikäteen kun merkinnät vaihtelee ääripäästä toiseen, että voi juma, lähti jalat alta kun on niin upeaa ja sitten seuraava merkintä, että tosi paha olo, en tiedä mikä on pielessä. Olen iloinen että tallensin tätä matkaa niin tarkkaan, helppo myöhemmin palauttaa mieleen ne varoittavat fiilikset.

Mutta mulla alkaa olla nyt hyvä olo. Jonkinlaista prosessointia tapahtuu varmaan vielä pitkään mutta tuntuu että olen jollain lailla irrottautunut tästä eksästä nyt. Tärkeä läksy mutta nyt ehkä opittu se mitä pitikin.

Lähettäjä: sivusta 
Päivämäärä:   2.5.25 10:39:58

Einiten ihmisestä kertoo se, miten tämä on käyttäytynyt aikaisemmissa parisuhteissaan, aikaisempia parisuhdekumppaneitaan kohtaan, millaisia hänen parisuhteensa ovat olleet kestoltaam, sitoutumiseltaan, onko pakko olla aina joku. Jokainen heistä on ollut samassa asemassa kuin nykyinen nyt, ei kukaan ala suhteeseen sellaisen kanssa, jonka kanssa ei halua suhteeseen. Miten hän puhuu entisistään, siten hän tulee puhumaan myös minusta jos eroamme. Miten hän on kohdellut entisiään eron jälkeen, hän kohtele myös minua jos eroamme. On se ja sama, millainen olen (vaikka tietenkin olen paljon parempi, kauniimpi ja taitavampi kuin ne kamalat entiset), koska kyse ei ole minusta eikä niistä entisistä vaan kumppanistani. Siihen oman erityisyyden harhaan monet naiset menevät, ei se MINUA petä, ei sen MINUN kanssani tarvitse kännätä, ei se MINUN kanssani tee sitä tai tätä kun minähän olen Ihan Erilainen ja Erityinen. Voi olla, mutta kun se toinen osapuoli on koko ajan ihan sama. Sitä sopii ajatella.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   2.5.25 10:48:12

Nuorisosta en tiedä, mutta ainakin aikuisten ihmisten kohdalla olen todennut, että todella paljon kertoo ihmisestä se (niin naisesta kuin miehestä), miten hän puhuu entisestä puolisostaan. Jos hän moittii ja nimittelee ex-puolisoaan ja suhdetta eikä edes voi moikata tätä jos vastaan tulee, se kertoo katkerasta luonteesta ja oman osuuden ymmärtämisen puutteesta = kannattaa jättää väliin.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 10:54:38

sivusta ja J: kaikki edelliset naiset olivat kuulemma hulluja :D Mutta osasi puhua siitä niin hienoilla sanakäänteillä etten tajunnut, että sitähän se meinasi. Nyt olen varmaan yksi uusi tarina lisää, että naiset on ihan hulluja, vaativat ihan mahdottomia.

Lähettäjä: Tyy 
Päivämäärä:   2.5.25 10:55:16

Hyvä, jos alkaa tuntua, että pystyt päästämään vähitellen irti :)

Itse jäin ikävään liskuun, kun entuudestaan tutun miehen kanssa suhde syveni ollessani ulkomailla. Se oli mahtavaa aikaa muutenkin, once in a lifetime kokemus, jota täydensi onni ja ilo, että joku odottaakin minua kovasti kotiin. Pari kuukautta meni tosi hyvin, ehdittiin sopia, että yhdessä tässä ollaan ja mietin, miten paljon hyvää yhteen vuoteen voi kolmen vuoden koronakurimuksen jälkeen mahtua. Mutta sitten mies alkoi etääntyä ja suhde hiipui hänen puoleltaan ilman, että koskaan varsinaisesti erottiin eikä mulle koskaan selvinnyt, mistä kiikasti. Jälkeen päin on kuitenkin helppo nähdä, ettei yhteinen loppuelämä olisi ollut vaihtoehto, vaikka mies sitä kovasti alussa maalaili.

Mutta tuota reissua muistelen varmasti vielä kiikkustuolissa. Valitettavasti reissuun palaaminen ja sen muistelu tarkoittaa, että tuo mieskin nousee aina silloin mieleen ja ne kaikki reissun aikaiset mieheen liittyvät muistot on vaan hyviä ja positiivisia ja ainakin toistaiseksi tulee vaan hirveä ikävä. Toivon, että aika lopulta auttaa tai löytyy uusi parempi suhde. Täällä vaan on valitettavan vähän tarjontaa miehissä, itse ihastun todella harvoin ja viihdyn kyllä hyvin itseksenikin.

Lähettäjä: Tyy 
Päivämäärä:   2.5.25 10:58:28

Jäi tarkentamatta, pari kuukautta palattuani Suomeen meni tosi hyvin. Eli ei oltu vain etäsuhteessa, puhuttiin jopa yhteen muuttamisesta :O

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 11:01:46

Tyy: alkaa olla parempi olo, tästä ketjusta on paljon apua <3 Mutta voi hitsi, tuollainen selittämättömäksi jäävä hiipuminen on rankkaa. Hyvä kuitenkin jos voi muistaa edes osittain hyvällä. Ikävän laimentumiseen menee varmasti aikaa, hyvät hetket on kuitenkin hyviä hetkiä. Varmaan mullakin tulee vielä vastaan monta hetkeä missä vihlaisee, kun tulee mieleen joku yksityiskohta siitä mitä talven aikana tapahtui, mille yhdessä naurettiin, millaista tsemppausta sain parhaina hetkinä, millaista oli hellyys, silloin kun sitä oli olemassa. Paljon hyvää, mutta kaikesta päätellen ohimenevää huumaa sille toiselle osapuolelle. Seuraavalla kerralla ehkä toisin.

Lähettäjä: Nti50 
Päivämäärä:   2.5.25 11:51:12

Täällä kans hedelmäpelipelaaja ilmoittautuu. On se jännä miteb tiedostaa asiat mut jatkaa vaan.

Lähettäjä: Käpylehmä 
Päivämäärä:   2.5.25 12:21:41

Vertaistuki: Toi dopamiinikoukku pitää varmasti paikkansa kohdallani. Mulle olisi varmasti parasta jos vain estäisin hänet kokonaan somessa ja whatsapissa, koska niitä kautta hän muistuttaa minua itsestään. Nytkin oli useampi viikko kun hän ei edes katsonut Ig-stoorejani, kunnes nyt yhtäkkiä alkoi tykkäilemään niistä. Tästä tietysti heräsi minulle ajatus, että ehkä hän kohta sanoo haluavansa minut. Etenkin, koska hän on vielä viimeisimmissä keskusteluissamme antanut ymmärtää, että mun pitäisi nyt vaan hengittää ja nauttia elämästä ajattelematta häntä, mutta että hän kyllä tahtoo minut, lähitulevaisuudessa. Joten tässä minä nyt odotan ja kerään noita murusia mitä saan. Samalla tiedostan kyllä, että kaiken tämän jälkeen, miten hän on tämän tilanteen hoitanut, hän ei ole ihminen kenen kanssa haluaisin parisuhteen, joten en edes tiedä mitä odotan enää. Kai mä vaan haluaisin, että ne kaikki kauniit sanat, joita aluksi minulle sanottiin, olisi ollut totta.

Lähettäjä: >.> 
Päivämäärä:   2.5.25 12:52:11

En kelvannut minäkään salamarakkaus miehelle. Meillä oli ihanaa yhdessä, oli hellyyttä, hyviä keskusteluja, mahtavaa seksiä ja hän osasi myös tukea minua vaikeassa tilanteessa. Mutta hän ei halunnut seurustella. Inhottaa edes ajatella kuinka olin kuin rakkaudenkipeä koiranpentu hihnassa ja hän oli siinä hihnan toisessa päässä. Tiedostin kyllä ettei tästä mitään tule ja yritin puhua itselleni järkeä. Lopulta suivaannuin ja otin kunnolla etäisyyttä. Yritin kuolettaa niitä tunteita ja unohtaa koko miehen. Tämä oli hyvin vaikeaa, mutta lopulta se etäisyys auttoi siihen että sain itseni irrottautumaan hänestä. Vaan kummasti jonkin ajan päästä tämä mies oli alkanut seurustelemaan toisen naisen kanssa. Eli tämän uuden naisen kanssa ei ollut mitään ongelmia sitoutua. En voi sille mitään että tunsin itseni täysin petetyksi ja hyväksikäytetyksi. Mies kuvitteli etten tiedä tästä hänen uudesta suhteestaan ja ehdotti tapaamista n. puoli vuotta siitä kun oli alkanut seurustella tämän uuden kanssa. Totesin hänelle että en usko hänen uuden tyttöystävänsä tykkäävän jos tavattaisiin. Mies meni aivan puihin tästä vastauksesta. Tuon jälkeen ei olla oltu enää yhteydessä lainkaan. Näin vuosia myöhemmin voin kertoa että tästäkin selvittiin ja elämä jatkuu.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 13:30:29

Käpylehmä: auh, tuo storyjen seuraaminen on paha, mun aiempi eksä on tehnyt tota. Tulee tosi outo fiilis kun näkee sen nimen siellä katsojissa. Itsekin toivon samaa, tai että ne kauniit ehdotukset ja ideat olisi muuttuneet käytännön toteutukseksi. Jännä miten lupaillaan ties mitä reissua ja retkeä mutta sitten kun kysyy seuraavien treffien ajankohtaa niin mies kilahtaa täysin, että ei saa painostaa. Ei enää tämmöistä ikinä.

>.> : ei jumankauta. Noi hyvät keskustelut jäi kyllä kieltämättä ihmetyttämään, siis miksi ylipäätään keskustelee syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita sellaisen ihmisen kanssa jota ei ole aikonutkaan pitää elämässä mukana? En ole aiemmin törmännyt tällaiseen, siksi menin siihen lankaan että herkkien asioiden jakaminen tarkoittaisi jotain.

Lähettäjä: ehh 
Päivämäärä:   2.5.25 14:11:46

"miksi ylipäätään keskustelee syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita"

Ei erityisesti sinuun liity, mutta on olemassa manipuloivia, kontrolloivia ihmisiä, jotka tarkoituksella luodakseen juurikin sellaisen tärkeyden/erityisyyden tunteen, jakavat henkilökohtaisia asioita hyvinkin varhaisessa vaiheessa (joko tosia tai keksittyjä, mistä sitä voi tietää onko esim. 3-kymppisen kertoma koulukiusaustarina totta vai ei, tai tarina kaameasta poikaystävästä tmv). Samaan kuuluu nopea sitoutumishalu (tyyliin parissa kk:ssa halutaan kihloihin, yhteenmuuttoa, ostaa yhdessä asunto, hankkia penska) ja tarinointi siitä, kuinka tämä on jotain erikoista, jollaista ei ole koskaan ennen ollut, ihan soulmatet on kohdanneet, vaikka toisiaan ei vielä tunneta kuin pintapuolisesti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.5.25 14:13:05

Minulle kävin vähän samalla tavalla, tai mies antoi kyllä kryptisen selityksen viestillä ja katosi elämästäni kokonaan sekä blokkasi. Tästä on nyt vähän yli kuukausi ja edelleen mietin tätä melkein päivittäin..

''Noi hyvät keskustelut jäi kyllä kieltämättä ihmetyttämään, siis miksi ylipäätään keskustelee syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita sellaisen ihmisen kanssa jota ei ole aikonutkaan pitää elämässä mukana? En ole aiemmin törmännyt tällaiseen, siksi menin siihen lankaan että herkkien asioiden jakaminen tarkoittaisi jotain.''

Tätä mä en myöskään ymmärrä, mies jakoi henkilökohtaisia ajatuksiaan ja meillä oli hyvin syvällisiäkin keskusteluita.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 14:19:50

ehh: tämä on kyllä varmaan totta minunkin tapauksessani. Jotenkin vaikutuin siitä että ihminen on "avoin" ja "valmis keskustelemaan vaikeistakin asioista". Keskustelukyky vaan hävisi merkillisesti just sillä hetkellä kun olisi pitänyt puhua niistä asioista mitkä on miehelle suhteessa vaikeita ja haasteellisia. Täytyy jatkossa olla tarkkana tämän ilmiön kanssa!

-: Mulla on vähän pska fiilis siitä että olen kertonut arkoja asioita miehelle ja sitten kävi näin. Että jos ei suhde oikeasti kiinnosta niin pitäisi sitten keskustelutkin kevyellä tasolla. Se olisi ollut ihan ok.

Lähettäjä: ehh 
Päivämäärä:   2.5.25 14:34:45

"Mulla on vähän pska fiilis siitä että olen kertonut arkoja asioita miehelle ja sitten kävi näin."

Jos on ollut tekemisissä manipuloijan kanssa, hän on juuri siksi halunnut jakaa asioitaan (tosia tai keksittyjä), että toinenkin jakaisi omiaan (todennäköisesti hänen ovat tosia), joita manipuloija voi sitten hyödyntää jatkossa toista ns. vastaan ja pettää luottamuksen. Esim. ilmanko oot tollanen kun sun lapsuus oli sellanen, en ihmettele että sun ex kävi vieraissa kun et sitä tai tätä, jaa työpaikkakiusataan on se kumma kun joitakin aina kiusataan on ne koulussa tai töissä jne.

Ei oikeasti kannata kertoa ihan kaikkia vaikeita juttujaan tuoreelle tuttavuudelle, vaikka se kuinka tuntuisi liian hyvältä ollakseen totta. Joskus se on just sitä.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 14:42:25

ehh: ja minä vielä yritin olla varovainen :D Mutta todennäköisesti olisi käynyt just noin kun sanoit. Muistan jatkossa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.5.25 14:48:13

Ihanaa että täällä on näin paljon väkeä jakamassa kokemuksia, että ei olla yksin vaikka paljon eroa kokemuksissa onkin. Toivon niin että tuo D:n kohtalo osuisi omallekin kohtaa, että löytyisi se helmi vaikka onkin jo pettynyt ja osin luovuttanut. Ei sitä tässä vaan enää tiedä mistä edes aloittaisi.

Ja ilmoitanpa että pääsin tänään lääkärille kiireelliselle ajalle näyttämään otsan pattia ja sain samalla lähetteen erikoissairaanhoitoon kun akuutin stressin/ahdistuksen takia en ole syönyt kuukausiin kuin 0-500kcal/vrk ja on outoja hengitysongelmia. Muuten meni hyvin mutta paluumatkalla voimat loppui, olin pyörtyä ja oksensin (vettä) jalkakäytävälle melkein uuden kotitalon viereen. Nyt en sitten hetkeen kehtaa naamani näyttää tässä uudessa naapurustossa. :D

Voi kun sitä tietäisi etukäteen että mihin miehiin ei missään nimessä kannata sekaantua.

Tsemppiä kaikille.

Lähettäjä: Käpylehmä 
Päivämäärä:   2.5.25 15:30:02

Toi syvällisten puhuminen on myös yksi mikä itseä näin jälkikäteen harmittaa. Hän avautui minulle omista vaikeista asioistaan ja kannusti myös minua puhumaan sanoilla "puhutaan ihan kaikesta niin meidän välille ei tule ongelmia". Hän loi jotenkin todella turvallisen ilmapiirin ja uskouduin hänelle koulukiusaamistaustastani, josta en ole uskaltanut kertoa edes omille vanhemmilleni. Hän myös halusi kuulla miksi aiempi 6 vuoden parisuhteeni päättyi ja kerroin hänelle henkisestä väkivallasta jota koin koko suhteen ajan. Hän tähänkin sanoi taikasanat "sun ei tarvi enää koskaan kokea tuollaista". No tämä mitä hän harrastaa on mielestäni aika lähellä henkistä väkivaltaa myös ja aina jos yritän hänelle puhua tunteistani, niin hän vaan uhriutuu eikä suostu keskustella. Se siitä, puhutaan kaikesta niin ei tule ongelmia, jargonista :D mutta harmittaa että koin silloin että hän on ihminen kelle pystyn kertoa asioista, joista en ole kertonut koskaan ja nyt hän käyttää niitä minua vastaan mm. vähättelemällä aiempaa parisuhdettani ja melkeinpä antaa ymmärtää että luulee minun valehtelevan. No, täytyy jatkossa muistaa että en kerro mitään vaikka toinen kuinka haluaisi tietää.

Lähettäjä: Nti50 
Päivämäärä:   2.5.25 15:38:52

Puhumalla ne ongelmat selviää....niin, kun sinä saat puhua ja minä kuuntelen. Kun esitän oman asiani, saapuu hiljaisuus ja löytyy parempaa tekemistä. Näin on puhuttu monasti ja aina sama sävel.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 17:50:22

..: hyvä että sait apua <3 Naapureista viis, kunhan pääsit kotiin ja voit nyt lepäillä kunnolla.

Käpylehmä: niin tuttua, niin tuttua...

Nti50: jep, jännästi ne mun tarpeet alkoi unohtua.

Mä kirjoitin just päiväkirjaan listaa asioista mitä tämä eksä lupaili tai ehdotteli, mutta mitkä ei sit koskaan toteutuneet. Meni 3 aukeamaa :D Ja nyt muistan koko ajan lisää :D Suurin osa ihan pikkujuttuja, joiden toteuttaminen olisi onnistunut hyvin vähällä vaivalla. Pelkästään treffipaikkojen ideoita muistui mieleen kymmenkunta, että joojoo mennään tekeen sitä tai tätä, mutta eipä koskaan sit löytynyt aikaa ja mies suuttuu kun kyselee että nähdäänkö ylipäätään vai ei... Aika vähiin jäi käytännön näytöt tältä kaverilta. Ja silti tällaiseen sotkuun jää koukkuun!

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   2.5.25 17:58:54

Onkohan naisissa paljon vastaavia roikuttajia?

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 18:05:34

nomadi: jos ja kun tämä käytös liittyy välttelevään kiintymyssuhdemalliin niin se on miehillä kai yleisempää kuin naisilla. Mutta ehkä muutkin asiat aiheuttaa samanlaista. Mä olen kerran eläessäni joutunut tekemään niin että ilmoitan toiselle että suhde päättyy ja jatkankin toisen kanssa. Se tapahtui kun olin 15 vuotias. Vieläkin on pska fiilis siitä että tein niin. En pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta että vedättäisin toista ihmistä vastaavalla tavalla kuukausitolkulla. Ei riittäisi pokka, ei millään.

Lähettäjä: Käpylehmä 
Päivämäärä:   2.5.25 18:07:51

Alkaa kuulostaa kyllä niin pelottavan samalta, että herää väkisinkin kysymys onko sama mies kyseessä vai onko noita oikeesti paljonkin? Hänkin ehdotti että tehdään seuraavaksi uuniperunoita kun hän tulee mun luo kylään. Noh, ei oo miestä näkynyt oven takana perunapussin kanssa ja tuostakin ehdotuksesta on aikaa jo kaksi kuukautta :D

Oon ollut niin kauan ulkona näistä gameistä, että ihan alkaa pelottaa mikä sankari seuraavaksi tulee vastaan jos eka oli jo tällainen ja Instagramin algoritmien ja tämän keskustelun perusteella tällaista se deittailu juurikin on miesten kanssa nykypäivänä.

Lähettäjä: Käpylehmä 
Päivämäärä:   2.5.25 18:11:00

Ja lisättäköön vielä, että hänkin suuttuu aina jos kyselen näiden hänen ehdotuksen ja lupauksien perään. Tai no, nykyään tuntuu että hän suuttuu jos kysyn edes että mitä kuuluu :D

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.5.25 19:57:01

On paljonkin. Moni mies on myös koukussa ihastumiseen ja valloittamiseen.

Siitä mä oon eri mieltä, etteikö jokainen voisi muuttua. Moni vannoutunut pelimies lopulta aikuistuu ja haluaakin niiden vaihtuvien suhteiden sijaan perheen ja aidon elämänkumppanin. Sitä ennen jälkeen jää kuitenkin aika monta särkynyttä sydäntä.
En tiedä, miten ihminen voi itselleen selittää sen että leikkii muiden tunteilla. Ilmeisen helppoa se monelle, erityisesti miehelle tuntuu olevan.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   2.5.25 20:31:51

"Moni vannoutunut pelimies lopulta aikuistuu ja haluaakin niiden vaihtuvien suhteiden sijaan perheen ja aidon elämänkumppanin."

Niin, koska MINÄ olen erilainen ja niin paljon parempi kuin ne muut, joita mies kohteli huonosti kun ne ei vaan olleet riittävän hyviä. Ne ei vaan olleet riittävän kynnysmattoja ja juosseet perässä sitä enemmän mitä huonommin niitä kohteli, siksi ne oli "huonompia".

'Se hyvä puoli noissa kaikenlaisissa manipuloijissa, kontrolloijissa ja narsisteissa on (sukupuolesta riippumatta), että ne kohtelevat kaikkia samalla tavalla. Seuraava ei saa sen parempaa kuin edellinenkään, ero on vain siinä kuinka paljon ja kuinka kauan kulloinenkin kumppani sietää.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   2.5.25 20:44:46

# vähän tuli kylmät väreet tästä viestistä. Mun eka ajatus nimittäin oli, että toivottavasti se uusi nainen tajuaa mihin on ryhtymässä. Kun siis tuli tieto että mut jätetään toisen naisen takia. Mua ei kiukuttanu itseni puolesta vaan hirvitti sen seuraavan naisen puolesta!

Pakko todeta että tämä taisi nyt lopullisesti kirkastaa tämän mun tilanteen. Jestas. Mulla oli muutenkin sellainen olo, että jos olen siinä suhteessa niin joudun koko aja pienentämään itseäni miehen takia. Mitenkä pitkälle mun olisi pitänyt itseni tuhota jotta olisin kelvannut?

Huh.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   2.5.25 23:42:10

# tuo nyt on vain katkeraa toiveajattelua, eikä perustu mihinkään. Sulla taitaa olla vähän huono itsetunto, jos todella luit viestini noin, kun kerroit. Itse kuitenkin kerroin että monella muuttuu se tärkeysjärjestys aikuistuessaan ja silloin halutaankin toimia toisin. Siinä on siis kyse nimenomaan niistä miehen omista muuttuneista haluista, ei siitä, kuinka "hyviä" naiset on olleet suhteessa toisiinsa.

Koko toi sun ajatus ylipäätään siitä, että kyseessä olisi joku kilpailu, on tosi vinoutunut. Muut naiset ovat ylimielisiä ja miehet muuttumattomia kus*päitä? Onko tuo susta terve asenne ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin?

Tiesitkö että narsisteja on vain prosentti ihmisistä? Kaikki huonosta kohtelusta valittavat eivät siis ole välttämättä koskaan edes kohdanneet narsistia vaikka monen kaltaisesi elämässä niitä tuntuu oikein vilisevän..

Tämäkin ketju on täynnä tarinoita siitä, että nainen on hyvin tiennyt ettei homma toimi, mutta siitä huolimatta ei ole osattu tilanteesta lähteä (katso vaikka otsikko). Se on tosi ymmärrettävää muttei tosiaan ihan täysin miesten syytä. Kuten jo aiemmin sanoin niin moni mies on koukussa valloittamiseen ja sillä selittyy se rakkauspommitus alkuun. Kuitenkin tosi moni nainen on myös kertonut etteivät sanat ja teot olleet alusta astikaan linjassa toistensa kanssa. On kuitenkin tosi ymmärrettävää että kun on itse ihastuneempi kuin toinen, huonoonkin tilanteeseen jäädään roikkumaan. Siitä tulee tuo aloittajan kokemus itsensä pienentämisestä vaikka uskon että hän hyvin tietää, ettei ollut kyse siitä ja ei edes ollut mahdollista "kelvata" miehelle.

Mä ylipäätään inhoan tuollaisten sanojen käyttöä tässä yhteydessä. Kahden ihmisen rakastuminen on pitkälle kemiaa ja luontaista yhteenkuuluvuutta. Ei sitä voi teeskennellä enkä voisi kuvitella kiinnostuvani kenestäkään sen takia, että hän lähtis väkisin mua miellyttämään. Todennäköisimmin kävisi ihan päinvastoin.

Ja siksi sillä, miten joku on aiempiin kumppaneihin sitoutunut, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin solmuun mies on valmis menemään sen oikean kohdatessaan. Ei siis paremman vaan itselleen sopivamman. Tässäkin ketjussa on moni jotka on kertoneet ettei miehellä ollut mitään vaikeuksia sitoutua siihen seuraavaan naiseen. Ja miksi siis edes pitäisi sitoutua johonkuhun josta ei ole tarpeeksi kiinnostunut? Jotta toiselle ei tulisi paha mieli? Eihän siinä ole mitään järkeä. Moni ei myöskään pidä sinkkuna ollessaan kevyttä tapailua ja seksin harrastamista mitenkään vakavana. Monet tapailee useampaakin (myös naiset) kunnes joku oikeasti kolahtaa.

Se taas on huono juttu, ettei siinä omassa mukavuudenhalussa kunnolla kertota toiselle, missä mennään. Ajatellaan että ollaan joko molemmat samaa mieltä asiasta, toivotaan että toinen "lukee rivien välistä" tai sitten ei vain yksinkertaisesti välitetä sen tapailukumppani tunteista tarpeeksi. Viimeisin on musta kamalaa muttei oikeasti kerro mitään siitä, miten tämä samainen mies tulee jatkossa vaimoaan ja lastensa äitiä kohtelemaan. Koko ajatus on siten ihan järjetön.

Ja ei, se tapailukumppani ei ole ihmisenä tai naisena vähempiarvoisempi kuin se vaimo ja lasten äiti. Niillä on kuitenkin hurja ero sen miehen mielessä. Eikä siitä voi ketään syyttää. Se on ihan normaalia. En varmaan itsekään ole kaikkia miehiä kohdellut elämäni varrella niin hyvin kun olisin voinut, sillä joku satunnainen tapailusuhde ei ole koskaan ollut kovin merkityksellinen. Sen sijaan puolisoani rakastan syvästi ja tekisin hänen vuokseen mitä vain. Toivottavasti tämä vertaus auttaa ymmärtämään mistä on kyse. Jos ei kestä torjuntaa, ei kannata deittailla lainkaan. Jokainen ihmissuhde on riski ja useimmat meistä joutuu tekemään monta virhevalintaa ennen sitä oikeaa. Niin me naiset kuin miehetkin.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   3.5.25 00:06:21

Jos jonkun huonon käytöksen syynä on esim. narsismi tai suhteessa esiintyy toisen taholta manipulointia, kontrollointia, mielialanvaihteluja, tänään haluaa naimisiin ja huomenna erota, koko ajan toisessa on jotakin vikaa vaikka tämä tekisi mitä niin näistä on ihan tutkittua tietoa netissä ja kirjoja kirjastossa. Ei se muutu, koska syy ei ole kumppanissa ja suhteessa. Ei kaikki tietenkään ole narsisteja, on myös ihan vaan mlkeroita eikä sillä ole kokijan kannalta väliä, mistä käytös johtuu - jos se loukkaa niin se loukkaa ja se riittää. Aina kuitenkin joku jää ja pysyy, joku hyväluonteinen, jolla on huono itsetunto, miellyttämisenhalua, omat rajat ja tahto toisen taskussa ja lapsuudesta malli huonosta kohtelusta, joko vanhempien parisuhteen kautta tai vanhemmat kohdelleet tylysti, jolloin huono suhde tuntuu tutulta ja oikealta ja onhan se niin ihana aina siinä välissä kun se ei ole kamala. Jos se jättää niin aina otetaan takaisin. Ei voi ymmärtää.

Lähettäjä: Huom 
Päivämäärä:   3.5.25 00:23:43

Se mikä on sulle ok, ei välttämättä mulle ole ja toisinpäin, joka tarkoittaa että sama mies voi olla sekä huono että hyvä, riippuen siitä mitä toinen osapuoli arvostaa.

Esim. ehdottomuus sen suhteen, ettei tarjoa minulle kutsuessaan treffeille tai tuo edes kukkia merkkipäivänä, on minulle nounou, mutta jotakuta toista ei haittaa. Tai joku haluaa, että mies soittaa ja viestittelee jatkuvasti, minä taas koen sellaisen roikkumiseksi ja kyttäämiseksi. Eri ihmiset voi puhua samasta henkilöstä ihan eri tavalla. Homman idea onkin päätyä yhteen sen samoinajattelijan kanssa, joka huomioi toista ja ymmärtää omankin ajan tärkeyden.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.5.25 00:24:04

Mulle kävi aloittaja ihan samalla tavalla muutama vuosi sitten. Oli vanha tuttu, ja sitten päädyttiin lyhyen viestittely jälkeen seurustelemaan. Mies kyllä suostui ettei tapailla muita. Tosin rehellisesti en usko, että olisi ollut kauheasti tarjontaakaan, varsinkin kun elettiin koronavuosia. Vakuutti, että on suhteessa tosissaan, kun kysyin. Oli aikaisempaa kokemusta siitä, että yhtäkkiä suhdetta ei enää ole.

No, meni ehkä kaksi viikkoa tästä, kun kertoi että on tunteita toista kohtaan ja "haluaa katsoa sen kortin". Olin ihan rikki, vaikka olin alkanut jo olla epäilevä siitä, että mies ei ymmärtänyt mulle tärkeitä asioita ja meidän elämät ei jotenkin sujunut yhteen. Toiveet oli erilaisia ja kun kysyin esim miehen aiemmasta toiveesta muuttaa ulkomaille, vastaus oli joku "kyllä mä sitä mietin" eikä yhtään sellainen, että se päätös vaikuttaisi meidän tulevaisuuteen jos ollaan yhdessä. Eli joo, varoitusmerkit oli ja oma epäilyskin oli. Silti miehen ilmoitus oli pommi.

Itkin aikani, puin asiaa kaikille kavereille jotka vaan suostui kuuntelemaan. Ja sainkin aika nopeasti puhuttua asian "rikki". Tajusin sen, että miehen käytös ei ollut mun arvoista. En jaksa kaikkea tähän kirjoittaa mutta esim synttärinä ei edes subin patonkia voinut tarjota.

Mutta muistan sen tyhjyyden tunteen siitä, että ei ollut ketään jota kiinnostaisi aina mun viestit. Mä tajusin, että kyllähän mä voin laittaa viestejä myös esim siskolleni ja kavereilleni. Toki ei mitään love love hyvää yötä, mutta niitä linkkejä tai hassuja ajatuksia. Äkkiä siihen kuitenkin taas tottui, että viestittely on vähäisempää.

Mulla meni puoli vuotta, kun yhtäkkiä tapasin miehen, jonka kanssa iski. Ja se tunne, kun toinen aidosti haluaa sut sen elämään. Tää on nykyinen ja oon niin onnellinen, että aikaisempi luuseri vaihtoi mut siihen toiseen (joka jo jätti sen), koska mä sain tilalle jotain niin paljon parempaa. Nyt tiedän mitä tarkoittaa, kun kumppani arvostaa, rakastaa ja haluaa sulle vain parasta.

Tiedän, ettei se tunnu just nyt siltä, mutta annat hetken aikaa, juttelet jonkun kanssa tai kirjoitat tänne. Tajuat, ettet menetä mitään, että tommonen mies lähtee sun elämästä. Ja se vapauttaa sut etsimään suhdetta, jossa sä olet sen toisen ihmisen ykkönen (ja se sun) ja joka parantaa ja täydentää sun elämää, eikä vaadi mitään sirkustenppuja edes siihen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.5.25 00:45:44

"Toi syvällisten puhuminen on myös yksi mikä itseä näin jälkikäteen harmittaa."

Ai että, tuli tästä mieleen että toi mun sankari joskus sanoi että haluaa puhua syvällisemmin ja kun sitten sain kyseltyä että mitä sillä tarkoittaa ja vastailin hänen kysymyksiin henkilökohtaisista asioista ja hetken päästä aloin kysyä häneltä samoja, hän totesi että riittävästi syvällistä tälle päivälle, hän kertoo myöhemmin.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   3.5.25 00:49:27

"Ai että, tuli tästä mieleen että toi mun sankari joskus sanoi että haluaa puhua syvällisemmin ja kun sitten sain kyseltyä että mitä sillä tarkoittaa ja vastailin hänen kysymyksiin henkilökohtaisista asioista ja hetken päästä aloin kysyä häneltä samoja, hän totesi että riittävästi syvällistä tälle päivälle, hän kertoo myöhemmin."

- Ei apua. Siis oon pahoillani sun puolesta, mutta on tämä käsittämätöntä mistä sontatunkiolta näitä helmiä meidän elämään könyääkin. Melkein naurattais jos ei itkettäis.

Ihanaa vertaistukea ollut kyllä tämä topa, kiitos ja tsempit teille kaikille! <3

Lähettäjä: realisti 
Päivämäärä:   3.5.25 00:52:24

En oikein ymmärrä tuota Ainokaisen ajattelumallia. Tarpeeksi kiinnostumiset ja kemiat siis, ei kai kukaan kuvittele etteikö nykyinen puoliso olisi ollut yhtä kiinnostunut ja kemioissa myös aikaisemmissa suhteissaan? Tokko kukaan alkaa suhteeseen, jossa ei tunne mitään mielenkiintoa ja kemiaa toiseen, erovalmiilla ajatuksella että aletaan nyt vaikka ei yhtään kiinnosta.

En minä ainakaan kuvittele ja uskottele itselleni olevani jotenkin niin spesiaali etteikö mies voisi joskus haluta erota. On hän eronnut aikaisemminkin, vaikka on yhtä tosissaan nekin suhteet aikanaan aloittanut ja kyseinen nainen ollut silloin se oikea. Samoin minulla on entisiä suhteita, joihin olen mennyt yhtä tosissani kuin nykyiseenkin suhteeseen. Kemia voi lakata tässäkin suhteessa siinä missä aikaisemminkin, niin kauan suhde on hyvä kuin se ei sitä ole. Se on ihan vaan realismia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.5.25 00:54:57

Kiitos Q <3

Mun tapauksesta onneksi on jo vuosia ja tosiaan kaksi peräkkäistä pistettä olen minä, eli nykyään onnellisessa suhteessa.

Jos jotain pienintäkään ajatusta olisikin ollut, se kuoli viimeistään kun tää sankari alkoi talvella laittaa viestejä "anteeksi siitä miten jätin sut" ja sen jälkeen useammassa eri kanavassa perään kun en vastannut. Lopulta totesin hänelle että tää on enemmän nyt susta kun musta ja sen jälkeen avautui ahdistuksesta ja ocd:sta ja niiden hoidosta ja vaikka mistä. Totesin vaan, että thank god tyyppi ei ole enää mun ongelmani.

Lähettäjä: ennen ja nyt 
Päivämäärä:   3.5.25 01:13:02

Niin, ei sitä nyt niinkään voi suhteessa olla, että ajattelee että ero tästä tulee kuitenkin kun ennenkin olen eronnut ja jukkiskin on eronnut. Vaan ei ole sen parempi ajatella niinkään, että ei koskaan varmasti erota, kun ei jukkiksen puolesta voi tietää eikä sitäkään, mitä itse haluaa joskus tulevaisuudessa. Itse ajattelen niin, että jos keski-ikäisellä kumppanilla (tai itsellä) on takana paljon lyhyitä vain vuoden-parin suhteita, se kertoo jotakin - ehkä myös tulevasta, samoin kuin se jos entisiä suhteita on vain pari ja niiden kesto on ollut esim. 10v ja 7v.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   3.5.25 01:58:47

realisti: Näissä tarinoissa on ollut kyse pelkistä tapailusuhteista, joissa on ollut paljonkin varoitusmerkkejä. Ne eivät ole olleet tasa-arvoisia, pitkäaikaisia parisuhteita. Aloittaja kertoo kuinka hän piti tapailua seurusteluna mutta näkee myös sen, ettei mies pitänyt. Toinen kertoo heti perään "ilmeisesti en kelpaa enkä riitä hänelle kuin seksiin". Kolmas kertoo kuinka mies "suostui" siihen ettei tapailla muita ja kaksi viikkoa myöhemmin ilmoitti tavanneensa toisen naisen ja haluavansa "katsoa tämän kortin". Kaikki nämä ovat tosi kaukana molemminpuolisesta ihastumisesta jossa ollaan tosissaan toisen kanssa.

Hyvin moni muukin kuin minä on todennut täällä ihan saman, eli ettei mies ole selvästikään ollut kovin kiinnostunut alunperinkään. Ja sehän siinä niin kovasti loukkaakin. Samalla harmittaa että itsellä on ollut enemmän tunteita pelissä ja on käyttäytynyt siten että on loppupeleissä vain loukannut itseään.

On ihan totta että näiden miesten olisi pitänyt olla rehellisempiä mutta kyllä myös naisten tulee ottaa vastuuta siitä, millaisiin ihmissuhteisiin suostuu jäämään. Ja sit kun tulee lopulta "jätetyksi" vaikkei mitään todellista seurustelusuhdetta edes ollut, niin on ihan turha mollata seuraavaa naista haukkumalla häntä "kynnysmatoksi".
Huomauttaisin kuitenkin että kaikki nämä naiset ovat tulleet jätetyksi miehen puolelta joten suhteessa roikkuminen ei ole ollut edes vaihtoehto.

Ja tottakai fiksu aikuinen ymmärtää, että kaikki voivat lopulta muuttaa mielensä, myös minä. On kuitenkin aika eri asia erota avioliitosta jossa on lapsia kuin tapailusuhteesta jossa kovin kummoisia tunteita ei ole koskaan ollutkaan. Jos siis vertaat itseäsi pitkässä, erittäin hyvässä ja rakastavassa liitossa sellaiseen, niin se ei ole realisismia vaan todella huonoa itsetuntoa.

Vaikka itse kerrot että olet aloittanut useita suhteita yhtä tosissasi kuin nykyisesi, niin kaikilla ei ole samaa tilannetta. Kaikki suhteet kun eivät ole samanarvoisia, on täysin järjetöntä edes ajatella siten. On yhden illan suhteita, tapailusuhteita, pelkkään seksiin perustuvia suhteita ja ihastumiseen perustuvia suhteita jotka kuitenkin nopeasti kariutuvat. Sitten on syvään rakastumiseen perustuvia suhteita mutta täysin väärän ihmisen kanssa. Ainakin itselläni on ollut näitä kaikkia. En ole koskaan ollut näin rakastunut kuin nykyisen kanssa eikä mies ole koskaan aiemmin ollut edes kihloissa, saati halunnut naimisiin tai lapsia kenenkään kanssa. Runsaasti suhteita on kyllä taustalla, ettei siitä ole ollut kiinni.

Olisi siis todellista vähättelyä sanoa että mitään näistä voisi verrata nykyiseen liittooni, vaikka olen kerran ollut pitkään naimisissakin. Sekin kun on täysin erilaista kun olet naimisissa itsellesi sopivan ihmisen kanssa. Kumpikaan meistä ei puolisoni kanssa ole ollut koskaan näin onnellinen eikä näin toimivassa suhteessa. Ja ei, se ei johdu paremmuudesta vaan nimenomaan siitä että me sovimme toisillemme niin hyvin. Yhdessä olemme enemmän kuin yksin olisimme koskaan. Luonteemme, arvomme ja tulevaisuudenhaaveemme käyvät yksiin. Miksi siitä ei saisi olla onnellinen vaan pitäisi ajatella että kun toinen on joskus aiemminkin eronnut.. Mitä ihmeen realismia se on ettei ymmärrä oman suhteensa ja kummankin poikkeuksellista arvoa siinä? Musta toi että nykyinenkin kumppani on vain huonosti päättyneiden suhteiden jatkumoa eikä mitenkään erityinen, kuulostaa vain surulliselta ja saa miettimään, miksi edes olla sellaisessa suhteessa jonka poikkeuksellista arvoa ei vain näe?

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   3.5.25 04:56:40

"En oikein ymmärrä tuota Ainokaisen ajattelumallia. Tarpeeksi kiinnostumiset ja kemiat siis, ei kai kukaan kuvittele etteikö nykyinen puoliso olisi ollut yhtä kiinnostunut ja kemioissa myös aikaisemmissa suhteissaan? Tokko kukaan alkaa suhteeseen, jossa ei tunne mitään mielenkiintoa ja kemiaa toiseen, erovalmiilla ajatuksella että aletaan nyt vaikka ei yhtään kiinnosta."

Kyllä näitä on, missä on syystä tai toisesta päädytty suhteeseen, vaikka mitään järisyttävää kemiaa ja rakastumista ei alun perinkään ollut. Itse olin sellaisessa nuorena 12 vuotta. Suhde alkoi, kun kaverini alkoivat tahoillaan seurustella, ja alkoi olla yksinäinen olo. Ikäkausi myös sellainen, että oli tarve aikuistua ja vakiintua. Mitään omaa kiinnostuksen kohdetta ei siihen hätään kohdalle osunut, joten kun yksi mies taholtaan osoitti kiinnostusta ja oli ihan asiallinen ja tarkoitukseen sopiva, niin ajauduttiin yhteen. Tarkoitukseni oli katsella ehkä pari vuotta ja sitten lähteä muualle. Sitten kuitenkin alkoi olla jo yhteistä asuntoa (ensin toki vuokralla), kaveripiiriä ja muuta, mikä nosti eroamisen kynnystä. Eikä toisessa edelleenkään ollut erityistä vikaa, vaikka en ollut rakastunut. Sitä sitten jatkui niin kauan, että kohdalle osui toinen mies, johon rakastuin, ja rakastan syvästi edelleen näin parinkymmenen vuoden jälkeen.

Varmasti miehilläkin voi olla vastaavaa, etenkin kun niillä on usein seksin tarve niin suurta että sitä tyydyttämään pitää aina joku olla. Kyllä sen silti huomaa, kun miehellä oikeasti kolahtaa, on sitten ihan toinen ääni kellossa kuin niissä aiemmissa puolivillaisissa viritelmissä. Sivusta seuraten olen tehnyt sen havainnon, että näissä tapauksissa se nainen on monesti ulkoiselta olemukseltaan selkeästi miehen ns. tason yläpuolella.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   3.5.25 07:37:00

Ainokaisella on ihan hyviä pointteja. Tosin tässä mun tapauksessa kyse ei ole siitä että mies olisi "aikuistumassa", kuitenkin yli 50 vuotias ihminen. Pikemminkin kyseessä ihminen joka on jumiutunut toistamaan naisten kanssa samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen eikä itse hahmota yhtään mitä tekee ja miksi. Mutta varmasti nuoremmilla tapahtuu just tota, että sitten jossain iässä yhtäkkiä lamppu syttyy ja haluaakin kohdella sopivaa puolisoehdokasta hyvin.

Mutta ai että, eilen illalla just ennen kun olin nukahtamassa, välähti päähän pari muistikuvaa eksiin liittyvistä keskusteluista. Nyt kun asiaan on tullut sopivasti etäisyyttä, tajusin yhtäkkiä että useampikin niistä miehen tarinoista on sellaisia, ettei tapahtumien aikajärjestys tai aikajana ole mitenkään voinut pitää paikkaansa. Eli vaikka hän "avoimesti kertoi" aiemmista suhteista niin niissä jutuissa taisi olla sepitettä varsin runsaasti. Ei tässä voi enää muuta kuin nauraa, mua vedettiin höplästä ihan täysin :D

Ehkä tästä keskustelusta joku oppii jotain ja onnistuu omalta osaltaan välttämään vastaavanlaisen käytännön koulun.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   3.5.25 07:50:05

Henkilökemiasta vielä. Mulla oli pitkä avioliitto. Kun se alkoi, se alkoi nimenomaan niin että ensimmäisellä tapaamiskerralla mulla oli todella turvallinen olo. Pystyi rentoutumaan ja rauhoittumaan siinä miehen rinnalla heti. Muistan kyllä sen fiiliksen mikä siinä tapaamisessa oli ja mikä oli se meidän vakiotunnelma yli 10 vuoden ajan. Se homma kaatui miehen päihteiden käyttöön, mutta hyvissä tunnelmissa pysyttiin jopa eroprosessin vaikeimmissa vaiheissa.

Tämä mun auervaara sen sijaan oli sellainen keissi, että ensimmäisellä tapaamisella meinasi lähteä jalat alta. Se energia oli semmoista pyörryttävää, huimaavaa, koko keho kihisi ja lepatti. Sellaista levotonta ja sykettä nostavaa. En muista vastaavaa ilmiötä koko elämäni ajalta. Youtubessa on paljon videoita joissa selitetään asiaa keskushermoston toiminnan näkökulmasta ja niin noloa kuin se onkin sanoa, niin just tämän tyyppinen reaktio on iso hälytysmerkki siitä että kyseessä on ns. trauma bond.

Tokihan sen nyt järjellä tajuaa jälkikäteen, että jos miehen seurassa ei ole turvallinen ja rauhallinen olo, niin onhan siinä väistämättä silloin jotain pielessä. Jotenkin vaan huumannuin siitä fiiliksestä ja sen jälkeen jäikin näkemättä iso määrä punalippuja. Ei enää ikinä näin!

Lähettäjä: Käpylehmä 
Päivämäärä:   4.5.25 10:09:10

Minäkin näin jälkikäteen olen useampana yönä maannut sängyssä ja miettinyt jotain kuukauden takaista keskustelua ja tajunnut että eihän hänen juttunsa täsmänneet keskenään ollenkaan ja harmittaa, ettei niiden aikana ole sitä tajunnut vaan vaaleanpunaiset lasit silmillä imenyt kaikki valheet totena itseensä.

Mulla taas tämän henkilön kohdalla oli ihan päinvastainen tunne. Nimenomaan tämä mies oli ensimmäinen kenen kanssa tunsin todella syvän ja kokonaisvaltaisen rauhan tunteen, kun taas kaikkien aiempien kanssa se on ollut heti alusta asti niitä kuuluisia ilotulituksia. Ja kun sen rauhan tunsi, tajusi, että se on se miltä sen kuuluu tuntua. Tuntuu jotenkin pahalta ajatella, että se ei ollutkaan totta. Tai minun osalta kyllä, mutta ei selvästi hänen.

Pahinta tässä on kuitenkin ehkä se, että olin juuri tehnyt päätöksen, että alan elää tätä elämää itselleni ja teen asioita joita en ole edellisen parisuhteen takia voinut tehdä ja en varsinkaan ala tapailemaan uutta miestä. Ja sitten hän käveli elämääni. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan, jälleen sydän särkyneenä. Joudun jotenkin yrittää tsempata itseni uudestaan siihen samaan mentaliteettiin elämän elämisestä itseäni varten, mutta tämän tapauksen myötä se tuntuu jotenkin äärimmäisen vaikealta taas, kun tuntuu että kaikki ajatukset pyörivät vain hänessä, vaikka kuinka yrittäisi niitä harhauttaa harrastuksilla yms.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   4.5.25 10:44:22

Käpylehmä: ai hitsit, onpa kurja jos oli just toi rauhallinen fiilis. Mutta ehkä sen voi ajatella just noin, että sulla oli tunne-elämä kohdallaan vaikka toisella ei olis ollutkaan. Ja itse asiassa, mullekin kävi noin, mä olin ajatellut että tapailen ihan vaan kevyesti useampia miehiä, mutta sitten tää kaveri pölähti paikalle ja lähti tosi intensiivisesti kehittämään suhdetta. Vaikka sit siitä tulikin loputon veivaus että onko se seurustelua vai ei! Ei voi ku nauraa tälle. Mutta ehkä ollaan nyt vähän viisaampia...

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   4.5.25 11:07:21

Ei viisikymppinen enää muuksi muutu, jos on vetänyt koko aiemman elämänsä samalla kaavalla. Ja nuoremmille asiatiedoksi: viisikymppisenä ei tule mitenkään jatkuvasti hyviä sinkkuja vastaan.

Varmaan tämäkin kertoi, että sillä on ollut huonoa tuuria naisten kanssa, kun on tullut aivan kamalia tapauksia vastaan. Ja kyllä pystyisi muuttumaan, ja aikoo muuttua, kun vain kohtaa oikealaisen naisen. Haluaa toki hyvää, kestävää, uskollista parisuhdetta...

Juuri tämmöinen rajatapaus on kaikkein kuluttavin. Selkeälle rentullehan jo osaisikin osoittaa ovea. Kun on kuitenkin vahvat kemiat ja hyvät hetket, kyllä siinä muutamat punaliput ja varoitusmerkit sivuuttaa kevyesti.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   4.5.25 11:13:56

nomadi: kyllä vaan, kaikki eksät oli hulluja ja hän niin kovasti yritti parhaansa. Jatkossa olen tästä kyllä tarkempi, tarina edellisistä suhteista on syytä kuunnella herkällä korvalla!

Koomistahan tässä oli se, että mä olin ihan oikeasti valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Että jos on jotain tunne-elämän traumaa sun muuta niin sitten käsitellään ne yhdessä. Mutta se ei sit onnistunut, miehelle oli helpompaa vaihtaa naista kuin oikeasti työstää omia asioitaan.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   4.5.25 15:38:39

Ei ”edetään rauhassa” aina tarkoita sitä että toinen ei halua suhdetta.
Oma mieheni oli aluksi ”edetään rauhassa, en halua kiirehtiä” ja ”en halua laittaa meille mitään titteliä, koska vasta tutustutaan”
Niinpä vain puolen vuoden päästä esitteli minua puolisonaan, halusi vakiintua ja nyt ollaan oltu jo vuosia naimisissa.

Kertoi joskus suhteen vakavoitumisen jälkeen että edellinen parisuhde oli niin traumatisoiva ett siksi halusi edetä hitaasti ja tutustua rauhassa.
Ja hyvä näin, meillä on luja ja vakaa suhde.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   4.5.25 15:48:04

?? : arvaa vaan kuinka monta kertaa mä selitin tota itselleni ja kavereille, että se nyt vaan haluaa edetä rauhassa ja sillä on siihen syynsä jne. Mä en ole aiemmin ollut tuollaisessa suhteessa joten aattelin, että en vaan osaa suhtautua asiaan ja sit jatkoin ja jatkoin vaikka oli epämääräinen huono olo. Puolen vuoden kohdalla ois mun mielestä ollu just se saumakohta, että olis pitäny tietää missä mennään mutta se oli sit se hetki jolloin mut vaihdettiin toiseen.

Aiemmissa suhteissa on puolen vuoden kohdalla tehty isoja asioita suhteen vakiintumisen ja sitoutumisen eteen, tää on eka kerta kun niin ei käy.

Tänään ollut taas vähän huonompi olo, ikävän aaltoja tulee aina silloin tällöin pintaan. Samalla muistaa koko ajan uusia asioita mitkä oli pielessä. Kuinkahan pitkään menee että ne kasvot lakkaa tuntumasta rakkailta. Ai niin, sekin varmaan olisi pitänyt tajuta huomioida, että kiinnostus yhteiskuvien ottamiseen väheni. Ihan suhteen alussa vähän hätkähdin kun halusi ottaa yhteiskuvia. Mutta sitten se väheni sitä mukaa kun minun mielestä ois nimenomaan pitänyt lisääntyä. Että kun suhde etenee, niin tallennetaan enemmän yhteisiä muistoja.

No joo, tätä varmaan kestää vielä hetki. Olen kiitollinen että suhde oli olemassa enkä haluaisi jatkaa sitä enää vaikka tilaisuus tulisikin. Mutta silti.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   4.5.25 15:53:46

Vertaistuki: sen verran meidän jutuissa eroa, et mulla ei koskaan ollut tunne että hän vedättäis tai ei olis tosissaan.
Hän sanoi tietäneensä alusta asti että tulen olemaan hänen elämässä pitkään, jos olen sitä mitä olin sanonut olevani. Oli vain varovainen ja halusi että varmasti tunnetaan kunnolla ennen kuin mitään isoja päätöksiä tehdään.

Lähettäjä: vertaistuki 
Päivämäärä:   4.5.25 17:45:34

??: toi on tärkeä ero. Mun tapauksessa se epämääräinen kiemurtelu suhteen luonteesta oli oikeasti näkyvissä tosi varhaisessa vaiheessa. Mikä on tosi harmi, koska mulle olisi kelvannut kevyempi suhde, jos sen ois alusta asti määritellyt sellaiseksi. Mutta ei niin, että lähdetään tekemään parisuhdetta ihan täysillä ja sit kuitenkin selitellään että ei, ei, tässä nyt vaan ihan tapaillaan ei tässä mitään... Se jatkuva ristiriita oli se mikä mut tässä rikkoi.