Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 22:19:47

Minulla ei ole ainuttakaan. Millaista arki on, kun on ystäviä?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.4.25 23:16:50

Ystävät ei välttämättä näy arjessa mitenkään. Minulla on vain kaksi hyvää ystävää ja yksi kaveri. Toinen hyvä ystävä asuu nykyään todella kaukana, näemme yleensä kerran-kaksi vuodessa ja viestittelemme myös vain pari kertaa vuodessa. Mutta kohdatessa on aina valtavasti lämpöä ja meillä on myös hauskaa yhdessä! Toinen ystävyyteni on nyt saattanut päätyä tähdenlennoksi, haluaisin olla hänen ystävänsä, mutta ilmeisesti hän ei enää ole yhtä kiinnostunut minusta kun elämäntilanteemme on muuttuneet erilaisiksi. Tämä ystävyys oli aikanaan hyvin tiivistä, nähtiin monta kertaa viikossa ja viestiteltiin päivittäin. Hän tuli minua huonoina aikoina ja minä myös häntä samoin. Tällä hetkellä on tunteena surua, kun tämä ystävyys on kuihtunut. Koen vähän yksinäisyyttä ja kaipaan ihmisiä, ja vaikka nuo ystävät ovat olemassa, he ovat kuitenkin vähän saavuttamattomissa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   29.4.25 03:48:05

Käsitys ystävyydestä muuttuu vanhemmiten. Aikuisen ihmisen elämä on niin monitahoista ja itsellistä ettei samanlaista kumppanuutta kuin lapsena tai teininä oikein pääse enää syntymään.
Ennemmin tulisi olla laaja sosiaalinen verkosto jossa eri ihmisillä on erilainen rooli. Joidenkin kanssa käydään yhteisissä harrastuksissa, työasiat omanaan ja hengailu toisten.
Aktiivinen törmää väkisin toisiin samoista asioista kiinnostuneisiin. Ei se ystävyys oikeastaan ole muuta kuin avoimuutta kohtaamisessa ja kiinnostusta ympäristöstä. Jonkunlainen yhteinen arvomaailma luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Olen yli 60v ja aina on ollut helppo tutustua. Tietty itsekkyys on meissä kaikissa ja määräänsä enempää ei kuitenkaan vierasta ihmistä jaksa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.4.25 16:58:47

Mulla on pari ystävää. En tiedä onko niin ihmeellistä. Aikuisena kun näillä ystävillä on ne perheet niin ensisijassa varsinkin naiset on perheidensä kanssa. Ystävät unohdetaan.

Toinen ystäväni jos voi valita menoon miehensä tai minut niin ottaa aina miehensä ja toinen ystäväni jos voi valita menoon tyttärensä niin ottaa tyttärensä mielummin kuin minut.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   29.4.25 17:07:32

Raskasta, yhteyttä pidettävä ja tavattava säännöllisesti. Nyt ei enää ole kuin yksi ystävä, jolle on ihan ok vaikkei ehtisi ja jaksaisi tapaamaan vähään aikaan.

Lähettäjä: Y 
Päivämäärä:   29.4.25 17:50:37

Mukavaa heidän kanssaan on viettää aikaa.
Kaikki saa ystäviä, jos haluaa.
Vinkki: harrastuksiin vaan, sieltä löytää !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.4.25 10:59:10

Sanoisin, että hyvä ystävyys on parasta. Ystävät läheisempiä kuin aviomies, vaikka tavataankin nykyään harvoin elämäntilanteiden sanelemana. Mutta aina kun tavataan, se ymmärrys, lämpö ja yhteenkuuluvuuden tunne on parasta. Itselläni laaja tuttavaverkosta, mutta onneksi myös ne muutama ystävä kenelle tiedän, että voin soittaa milloin vain ja jotka ovat aina tukenani sekä toki toiskn päin. Täytyy olla vastavuoroista, on myös muutama kaveri, jotka omia asioitaan kyllä tilittävät, mutta eivät todellisuudessa osaa antaa mitään takaisin päin. En heitä siitä tuomitse, luota en kutsu tällaista ihmissuhdetta ystävyydeksi kylläkään itse. Veikkaan, että he pitävät kyllä minua ystävänään.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   30.4.25 11:04:26

"Kaikki saa ystäviä, jos haluaa."

Eivät varmasti saa. Vaikka yksinäinen kuinka menisi ihmisten keskelle, se ei tarkoita, että ihmiset tahtoisivat yksinäisen seuraansa. Ja mitä voimakkaammin yksinäinen yrittää seuraan liittyä, sitä häiritsevämmäksi hänen käytöksensä muuttuu.

Ystävystyvät ihmiset eivät ymmärrä tätä, koska he eivät huomaa sivuun jääviä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.4.25 12:14:29

Aika usein tällaneb typpi, jolla on elämässä kuitenkin ollut erinäisiä ihmissuhteita, mutta on jäänyt ilman ystävää voi katsoa ihan peiliin. Sellaisiin omanedun tavottelijoihin, jotka eivät vaan aidosti osaa olla yhteydessä toisiin ihmisiin olen tavannut muutamia. Sitten itketään kun ei ole sitä ystävää, kun kaikki potentiaaliset on kadonneet ympäriltä viimeistään siinä vaiheessa kun huomaavat, että nämä suhteet ovat olleet vain yksipuolisia ja toiselta puolelta pelkkää tilanteen hyväksikäyttöä. On varmasti myös muunlaisia ilman ystävää, mutta omalle kohdalle sattunut näitä, joilla sit alkaakin jo yleisesti olla hankalan ihmisen maine, eikö syyttä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.4.25 12:45:22

Raskasta

Lähettäjä: rainbow_87 
Päivämäärä:   30.4.25 12:46:59

Ei minulla ole kuin yksi ystävä. Hänen kanssaan nähdään muutaman kuukauden välein, koska hän ei asu Suomessa.
Viestitellään kyllä viikoittain.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   30.4.25 12:49:44

Taas joku hevostallin Uniikki Lumihiutale kerjäämässä huomiota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.4.25 12:53:50

Mulla pari hyvää ystävää, nähdään pari kertaa vuodessa. Toinen asuu Norjassa toinen Suomessa. Ei näy siis arjessa mitenkään. Tykkään ystävistä joiden kanssa ei tartte joka päivä puhua tai kirjoitella vaan kun on oikeesti asiaa. Mulla oli nuoruudessa paljonkin ystäviä mutta semmonen väkinäinen kirjoittelu muiden kanssa alkoi stressaamaan mua niin paljon että taisin vielä masentuneena katkaista välit lähes kaikkiin kavereihin paitsi näihin muutamaan. Aikaa on siitä lähtien ollut mulla paljon enemmän itseä varten, ei tartte olla joka päivä terapeuttina jollekkin eikä tartte vastata maailman turhimpiin viesteihin sillä joillan tuntuu olevan puhelin kädessä 24/7 kun näpyttelevät muille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.4.25 12:53:57

Aika usein tällaneb typpi, jolla on elämässä kuitenkin ollut erinäisiä ihmissuhteita, mutta on jäänyt ilman ystävää voi katsoa ihan peiliin.
---
Aika usein kukaan ei edes huomaa heitä, koska he häpeässään ja arvottomuudessaan vetäytyvät pois ihmisten seurasta.