Lähettäjä: ap 
Päivämäärä:   28.4.25 19:21:14

Viimeiset pari vuotta ovat olleet aika tuuliset.. ensimmäisen lemmikin tapaturmainen kuolema, tästä kahden päivän päästä koko elämän (n. 20v) kestänyt parisuhde päättyi, ala-asteelta asti ollut ystävä hylkäsi, lemmikin kuolema ja tänään viimeisin lemmikin kuolema.

Itkin kun lemmikki lopetettiin, mutta en oikeastaan sen jälkeen. Tuntui pahalta, mutta nyt en tunne oikeastaan mitään. Onko tämä nyt sitä kun elämä kovettaa ja lun tarpeeksi kauan sattuu, niin sitten vaan yksinkertaisesti lakkaa sattumasta.. vai mitä @!#$ä?

Lähettäjä: tears 
Päivämäärä:   28.4.25 19:32:35

Ei tämä turtunut tuska ole sekään ilon aihe. Jos minulta kysytään, en söisi masennuslääkettä mutta ei minua oteta tosissaan vaikka masennuslääke tukkii tunteet jotka aiheuttaa itkemisen muttei tuo mitään tilalle..ulospäin nkyy kaikki tunteet mutta tunteet ei "tunnu" miltään.

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   28.4.25 19:49:32

Mulla oli kans vuosia sitten erittäin raskas ajanjakso, kun kolme koiristamme kuoli peräjälkeen 8 kk sisällä. Sitten vielä itse sairastuin ja piti antaa sen takia hevonen pois. Kissakin jouduttiin lopettamaan kaiken päätteeksi.

Mulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia, luulin olevani sisältä kuollut, mutta oikeasti olin vain ihan turta. Aika se tässäkin parantaa, mutta kieltämättä se oli kauhea vuosi, eikä sellaista tuskaa toivo kenellekään. Jotenkin siitäkin vain on selvitty, tästä on jo 15 vuotta aikaa.

Tsemppiä aloittajalle.

Lähettäjä: Ida 
Päivämäärä:   28.4.25 20:44:25

Kuulostaa ihan luonnolliselta. Itsellä oli kymmenisen vuotta sitten tosi raskas ajanjakso, pitkä parisuhde päättyi erittäin rumasti, minkä takia jouduin vaihtamaan kokonaan asuinpaikkaa ja työpaikkaa ja siihen päälle vielä ystävän äkillinen tapaturmainen kuolema. Lisäksi pari eläintä poistui vehreämmille laitumille vanhoina kylläkin.
Menin myös ihan turraksi, yhtään mikään ei tuntunut miltään. Viimeisen hevosen lopetus oli kuin olisi katsellut kahvin tippumista, ilmekään ei värähtänyt, vaikka se oli hätälopetus ampumalla ja tilanne kaoottinen.

Siitä meni pari vuotta omituisessa sumussa tunne-elämän suhteen kunnes tapahtumat alkoi tulla uniin. Sitten ne tunteet tuli vähitellen pintaan ja kävin niitä jälkikäteen läpi.
Jonkinlaisen jäljen tuo aika kyllä jätti, puristi kyllä minusta pahimman optimismin. Mutta kyllä siitä toipui.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 21:05:44

Kyllä vähän kuolleelta tuntuu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.4.25 17:04:54

2015 eli tasan 10v sitten multa kuoli hyvin läheinen isovanhempi, lemmikki 1 sai syövän ja kuoli, lemmikki 2 sai syövän ja kuoli, lemmikki 3 sai veritulpan ja kuoli, mieheni tuli kotiin ja ilmoitti löytäneensä uuden naisen ja että se on ero nyt, menetin kotini, jouduin muuttamaan yksin satojen kilometrien päähän ja elin rahalla joka vastaa noin puolta toimeentulotuesta. Tämän stressin takia sairastuin harvinaissairauteen joka on paratumaton.

Mulla meni pari vuotta että jokin turvallisuudentunne palasi. En ihan sama ihminen ole enää mutta aika hyvää ja normaalia elämää elän nyt. Kyllä kaikesta voi toipua. Kyllä näitä kauhuja sattuu muillekin. Et ole yksin. Olen tosi pahoillani että nyt sullakin on tuollainen raskas jakso. Kyllä sullekin ajan kanssa palaa paremmat ajat.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.4.25 12:14:19

Ei pidä ottaa lemmikkejä jos ei kestä niiden menetystä. Ne kun yleensä elää vähemmän aikaa kuin ihminen. Jonkin aikaa voi surra, mutta lemmikin kuoleman ei pitäisi kenenkään omaa elämää ja psyykettä kaataa.
Parisuhteita ja ystävyyssuhteita päättyy myös, ihmiset kun tuppaa muuttumaan. Se on elämää.

Lähettäjä: jokke 
Päivämäärä:   30.4.25 12:30:29

Lapsi on terve kun se leikkii.