Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 16:44:09

... sairauteensa, kertoisitko lapselle kuolemasta? Jos kertoisit, niin miten?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 16:45:36

En.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   28.4.25 16:46:12

En tiedä, en välttämättä kertoisi.
Jos kertoisin niin siihen tyyliin että pääsee paikkaan missä on keijukaisis ja My little ponyja ym.jos siis niistä tykkää. Ehkä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.4.25 16:54:48

En kertoisi.

3-vuotiaalla ei ole kapasiteettia ymmärtää mikä on kuolema mutta aikuinen voi säikäyttää lapsen hyvin pahasti selittelemällä ja näin tuottaa turhaa tuskaa.

Jos näin surullinen tilanne on elämässä, kysy sairaalasta tahoa jonka kanssa neuvotella mitä kertoa lapselle koskien sairautta (esim. hoitoja ja kipuja.)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 18:35:04

.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.4.25 18:39:33

Ai kamala, en tiedä eikä toivottavasti tarvitse asiaa miettiä koskaan.

Ehkä en, ehkä sairaalassa olisi tarjolla asiantuntevuutta, miten tuollaisista asioista yleensä kuolevan lapsen kanssa jutellaan.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   28.4.25 18:43:08

Ikätasoisesti kyllä kertoisin.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   28.4.25 19:07:58

En varmaan kertoisi. Olisi hirveä tilanne mutta ehkä lapsi vaan pelkäisi enemmän.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   28.4.25 19:23:06

Riippuis lapsen kehityksestä ja uteliaisuudesta. Ei voi ymmärtää kuolemaa kuitenkaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.4.25 20:25:34

Tuon ikäinen lapsi usein osaa sitä jo itse kysyä enkä tiedä osaisinko valehdellakaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.4.25 21:52:04

Eikös tässä vaikuta aika paljon mikä se elinajanodote on. Jos on jotain 10 tms ja on ihan normaalilla järjellä varustettu lapsi niin voi saada tietoon jotain muuta kautta. Jos taas 3v lapsella on elinajanodote joku 4v niin olisi eri tarina

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 23:07:42

Nojoo riippuu toki onko kuolema odotettavissa päivien-viikkojen vai vuosien kuluttua? Vastasin "en" kun mielessäni ajattelin että elinaikaa max. pari viikkoa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   29.4.25 02:16:30

Riippusi varmaan sairaudesta ja onko lapsi kohdannut ennen kuolemaa.

Esimerkiksi tilanne, jossa täysin terve lapsi, jonka isovanhemmat ja lemmikkieläimet ovat elossa, sairastuisi keuhkokuumeeseen ja kuolisi siihen, en varmaan kertoisi.

Sen sijaan syöpäsairas tai elinsiirtoa odottava lapsi, joka on koko elämänsä viettänyt sairaalassa ja nähnyt sairaalakavereiden kuolevan, kertoisin kyllä.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   29.4.25 08:44:05

Jos lapsi sitä osaisi itse kysyä, mutta taitaa olla useimmalle noin pienelle turhan abstrakti asia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.4.25 08:56:14

Kyllä lapsi huomaa ettei kaikki ole kunnossa. Valehtelu tekee ilmapiiristä vain painostavan ja epäaidon. Helposti se myös lietsoo pelkoa. Niin pelottavaa pelkoa, ettei siitä voi puhua.

Lähettäjä: .2 
Päivämäärä:   29.4.25 09:00:57

Onneksi en tuollaisessa tilanteessa ole ollut, mutta varmaan sieltä sairaalasta saa asiantuntija-apua, kuinka asioista on hyvä puhua lapselle. Ei tarvitse meidän hötönettiläisten arvuutella miten tekisi.

Lähettäjä: Höhöö 
Päivämäärä:   29.4.25 09:45:12

Jaa-a riippuu varmasti mikä olisi arvioitu elinikä. Jos lapsi kuolisi ihan muutaman viikon/kk kuluttua, en kertoisi. Yrittäisin tehdä lapseni olon mahdollisimman onnelliden/turvallisen oloiseksi että sitten kun lähtö tulisi, hän voisi lähteä turvallisuuden tunteen ympäröimänä. Jos lapsi kuolisi myöhemmöin, esin vuoden/vuosien kuluttua, olisi pakko ikätasoisesti kertoa että aikamme käy vähiin.
Ja kuulkaa, täällä mä itken kun kirjoitan tätä, mulla on 4 ja 1v lapset ja heidän menettäminen olisi niin kova paikka etten pysty edes näin teoreettisesti sitä ajattelemaan ;(

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   29.4.25 12:32:43

En kertoisi ellei lapsi erikseen kysyisi, koska silloin selvästi olisi jo miettinyt asiaa ja ehkä kuullut jo jotain. Silloinkin pitäisi osata selittää se jotenkin niin ettei tulisi viimeisistä hetkistä ikävämpiä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.4.25 12:38:00

Apua, pahin pelkoni ja kurkkua kuristaa ja kyynel nousee silmään pelkästä ajattelusta. Tuttavilla on syöpään sairastuneita lapsia ja ajoittain itselläkin käy pelko, että jos jotain tulee...

Haluaisin hyvissä ajoin keskustella ammattilaisen kanssa, että mitä lapsen kanssa kannattaa käydä läpi. En haluaisi vahingossakaan pelotella lasta vaan tehdä tehdä loppuaikana kaikkea lapsen mielestä ihanaa toisen kanssa

Lähettäjä: .-.-. 
Päivämäärä:   29.4.25 12:51:57

Kertoisin, koska kyllä se lapsi osaa jo ihmetellä, kun ihmiset käyttäytyvät normaalista poiketen.
Ja tosiasiassa en usko yhdenkään vanhemman pystyvän käyttäytymään tuollaisessa tilanteessa normaalisti