Lähettäjä: Miranda 
Päivämäärä:   28.4.25 12:46:40

Klassinen tilanne. Olen ollut jo jonkin aikaa ihastunut työkaveriin, tai en oikein tiedä onko tämä edes ihastusta vai mitä. Välillä kun ei olla tekemisissä niin tunne jopa häviää aikalailla enkä ajattele häntä juurikaan. Sit kun ollaan taas tekemisissä niin tulee hirveä kaipuu, ja tyyppi pyörii jonkin aikaa ihan liikaa mielessä.

Mitkään ajattele_hänestä_kaikkea_negatiivista-vinkit eivät auta koska mulla ei ole hänestä mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vaan melkein päinvastoin. Ikinä en esim mihinkään parisuhteeseen hänen kanssaan alkaisi koska hänessä on paljon piirteitä, joita en missään nimessä halua että miehessä on.

Joku vaan tuossa miehessä vetää puoleensa. Lähinnä varmaan jotain fyysistä vetovoimaa, mutta tämäkin on ihmejuttu kun en kuitenkaan seksiä halua hänen kanssaan. Tai jos tilaisuus tulisi niin ehkä tulisi kokeiltua, ja todettua että juu, ei toimi. Joku läheisyyden kaipuu joka tapauksessa.

Miten ihmeessä tällaisesta epämääräisestä ihastuksesta tms pääsee eroon?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.4.25 13:13:50

Miksi siitä täytyy päästä eroon?

Lähettäjä: Miranda 
Päivämäärä:   28.4.25 13:20:28

En tykkää tollaisesta turhasta vatvomisesta, ja tunteiden vuoristoradasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 14:58:27

Koeta suunnata ajatukset muuhun.
Itsellä ihastus rupesi haihtumaan kun kuulin että hän oli ruvennut seurustelemaan.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   28.4.25 15:03:47

Varminta ihastua johonkuhun toiseen.

Lähettäjä: Miranda 
Päivämäärä:   28.4.25 15:08:53

Sepä kun ihastun johonkin tyyliin kerran viidessä vuodessa, jos niinkään usein, joten sit jaksaisi odotella.

Lähettäjä: Valehtelija 
Päivämäärä:   28.4.25 16:39:08

Jos nyt lasketaan niin minun ihastus alkoi noin kuukauden ja puolentoista viikon kuluttua 8vuotta sitten. sitten, ei siihen auta kuin kova ihastus johonkin uuteen tyyppiin. Minulla sitä ei ole kohdalle sattunut. En ole pahoillani siitä koska kiva muistella lämmöllä.

Lähettäjä: Miranda 
Päivämäärä:   29.4.25 09:34:26

Mukavia muistoja on erityisesti kahdenkeskisistä hetkistä, mutta voisi jo jäädä siihen että muistelisi vain niitä.