Lähettäjä: omistaminen? 
Päivämäärä:   28.4.25 12:00:45

- Pariskunta asuu omissa asunnoissaan (ei vuokra, vaan omissa)
- A haluaisi muuttaa yhteen asumaan, itse on tätä ehdottanut ja vonkaa, mutta ei kummankaan asuntoon vaan "uuteen" yhteiseen
- A haluaa erilaisen asuntotyypin kuin missä nyt asuu
- A on sitä mieltä, että asunto on ostettava yhdessä 50-50
- B ei halua ostaa yhteistä asuntoa, mutta A:lle ei mitenkään käy, että asunto olisi vain hänen hankkimansa ja omistamansa ja siinä asuttaisiin yhdessä jakaen asumiskulut, mutta ei tietenkään mahdollista lainaa, jonka maksaisi se joka asunnon omistaakin
- Jos A ei osta yhteistä asuntoa 50-50, B ei halua asua yhdessä

Eikö tämä nyt kuulosta vähän siltä, että A haluaa B:stä osarahoittajan omille asuntotoiveilleen (joihin hänellä ei ehkä itsellä ole varaa) ja yhteenmuuton haluamisen syy ei ole halu asua yhdessä vaan saada maksatettua B:llä puolet haluamastaan asunnosta? Jos yhteenmuuttamisen haluaminen olisi todellinen syy, ei silloin laitettaisi ehtoja yhdessä asumiselle ostamisen vaatimisella (varsinkin kun B itse on se, joka haluaa asua yhdessä ja on sitä ehdottanut).

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   28.4.25 12:07:34

Voi olla tai voi olla olematta.

Yhteinen uusi koti olisi aloitus puhtaalta pöydältä molemmille, ja kyllähän usein pariskunnalla on korkeampi elintaso ja suurempi asunto kuin yksin asuvalla, joten en nyt pelkästään ahneeksi haukkuisi sen takia että sellaista toivoo.

Onhan ne ihan eri tilanteita, jos toinen omistaa yhteisen kodin 100 % mutta isolla lainalla, tai että molemmilla on omaisuutta mutta asutaan toisen omistamassa asunnossa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.4.25 12:08:06

"Eikö tämä nyt kuulosta vähän siltä, että A haluaa B:stä osarahoittajan omille asuntotoiveilleen (joihin hänellä ei ehkä itsellä ole varaa) ja yhteenmuuton haluamisen syy ei ole halu asua yhdessä vaan saada maksatettua B:llä puolet haluamastaan asunnosta?"

Kyllä. Haluaa tietynlaisen asunnon, johon itsellä ei ole varaa, mutta puolikkaaseen on. Jos haluaa asuan yhdessä, se ei vaadi yhdessä omistettua asuntoa.

Toisekseen, en suostuisi muuttamaan suoraan kenenkään kanssa yhteen asumaan asuntoon, joka olisi ostettu yhdessä ja olisin vielä myynyt oman omistusasuntoni. Vasta yhdessä asuessa saa käsityksen siitä, millainen toinen oikeasti on ja jos kumppani olisikin jokin kontrolloiva manipuloija - mitä tuollainen vaatiminen ja ehtojen asettaminen voi olla - niin helpommin eroaa kun ei ole mitään yhteistä omaisuutta.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   28.4.25 12:15:37

Yhdessä asumista kokeillaan ensin joko jommankumman omistusasunnossa asuen tai yhteisesti hankitussa vuokra-asunnossa. Ei koskaan yhteisen asunnon ostoa ennen kuin on edes asuttu vuosi pari yhdessä ja nähty tuleeko siitä mitään.

A voi myydä oman asuntonsa, koska haluaa tulevaisuudessa joka tapauksessa erilaisen ja B jättää omansa vuokralle, niillä rahoilla sitten yhteiseen vuokra-asuntoon.

Lähettäjä: / 
Päivämäärä:   28.4.25 12:15:40

"Onhan ne ihan eri tilanteita, jos toinen omistaa yhteisen kodin 100 % mutta isolla lainalla, tai että molemmilla on omaisuutta mutta asutaan toisen omistamassa asunnossa."

Tottakai on. En minä aikuisena ihmisenä omaa omaisuuttani myisi vain saadakseni asua jonkun kanssa, varsinkaan jos se joku esittäisi vaatimuksia, miten ja mihin minun pitäisi OMIA rahojani käyttää. En minäkään ole vaatinut mieheltäni, miten hänen pitää käyttää OMIA rahojaan, saati että hänen pitäisi minun mieltymysteni mukaan asioita ostella.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   28.4.25 12:15:49

A laittaa vuodeksi asuntonsa vuokralle ja asuu B.n luona. Jos tämän jälkeen yhteinen asunto on ajankohtainen, sitten se asia vireille.

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   28.4.25 12:27:31

Riippuu myös siitä, minkälaisia ne nyt omistetut asunnot ovat. En muuttaisi yhteen minkäänlaiseen yksiöön, ja kaksiokin olisi siinä ja siinä. Pyyntö muuttaa isompaan olisi siis perusteltu, ja vaatimuksenakin ok, mutta vähintään pitäisi keskustella ja päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen tavasta, jolla asia hoidetaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.4.25 12:31:27

"Eikö tämä nyt kuulosta vähän siltä, että A haluaa B:stä osarahoittajan omille asuntotoiveilleen (joihin hänellä ei ehkä itsellä ole varaa) ja yhteenmuuton haluamisen syy ei ole halu asua yhdessä vaan saada maksatettua B:llä puolet haluamastaan asunnosta?"

Kuulostaa siltä, että B haluaa lokkeilla puoli-ilmaisessa asunnossa.

Lähettäjä: omistaminen? 
Päivämäärä:   28.4.25 12:36:49

"- Jos A ei osta yhteistä asuntoa 50-50, B ei halua asua yhdessä"

Piti tietenkin olla niinpäin, että jos B ei osta yhteistä asuntoa, ei A joka halusi muuttaa yhteen, siinä tapauksessa haluakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 12:40:21

En nyt ihan ymmärtänyt mitkä ovat vaihtoehdot? Haluaisiko B mieluummin itse ostaa koko talon ja A vain makselisi puolet kuluista? Ja tämä ei jostain syystä käy A:lle?

Vai onko kyse, että B haluaa asua pienessä murjussa eikä suostu muuttamaan isompaan, jos joutuu siitä puolet maksamaan? Silloin voi todeta vain, ettei pariskunnan toiveet tulevaisuudelle ole riittävän samankaltaiset ja ero on ratkaisu. Vai yrittääkö B päästä elämään siivellä isompaan lukaaliin?

Mielestäni on ihan normaali toive, että parisuhteessa voi ostaa sellaisen asunnon, johon yksin ei olisi varaa.

Lähettäjä: häh 
Päivämäärä:   28.4.25 12:44:33

"Kuulostaa siltä, että B haluaa lokkeilla puoli-ilmaisessa asunnossa."

Miten se puoli-ilmainen on jos muut kuin omistamiseen liittyvät kulut jaetaan puoliksi?

Olen itse aikanaan seurustelun alussa muuttanut miehen silloiseen asuntoon, joka oli yli 100m2 ison kaupungin aivan keskustan ns. arvotalossa. Lokkeilinko puoli-ilmaiseksi koska asunto oli miehen?

Erikoisia nämä lokkeilun perusteet. Silloin olisin lokkeillut jos olisin vaatinut miestä hankkimaan kyseisen asunnon, lisäksi se olisi kontrollointia, ja sitä aloituksen A tekee. Ei A halua asua yhdessä vaan A haluaa asua asunnossa, jonka joku ostaa hänen kanssaan. Yhteinen omaisuus on btw siitä kätevä, että sillä tekee eroamisen hankalammaksi ja samalla voi hallita myös toisen taloutta, koska hänen rahansa ovat yhteisessä omaisuudessa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   28.4.25 12:44:48

Sehän nyt on selvää, että tuosta pariskunnasta ei aloituksen perusteella kyllä ole muuttamaan yhteen, kun toiveet ja käsitykset on noin erilaiset.

Lähettäjä: Sivusta 
Päivämäärä:   28.4.25 12:47:35

"Vai yrittääkö B päästä elämään siivellä isompaan lukaaliin?"

Tuossa on tullut selkeästi virhe, jonka aloittaja korjasikin. Minä huomasin sen jo lukiessa.

Ainoa joka yrittää hyötyä, on A, koska hänelle yhteenmuuttamisen ehtona on yhdessä ostaminen ja hän oli se, joka yhteenmuuttoa on halunnut. Do the math.

Ettekö ihmiset tunnista näitä narsistisiä ja manipuloivia henkilöitä parisuhteissa?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   28.4.25 12:48:56

Voihan se olla manipulointiakin, mutta kyllähän aika moni pariskunta omistaa kotinsa yhdessä :D

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   28.4.25 12:50:16

" A haluaa erilaisen asuntotyypin kuin missä nyt asuu "

Onko tässä nyt se olettama, että A:lla ei ole varaa omakotitaloon yksin, ja sen takia tämä on paha asia?

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   28.4.25 12:56:18

Siis A haluaa (kovasti) muuttaa yhteen, mutta vain sillä ehdolla, että pariskunta ostaa uuden asunnon puoliksi. Mikään muu vaihtoehto ei käy ja jos ei saa tahtoaan läpi, niin ei halua muuttaa yhteen ollenkaan.

B:nä sanoisin, että kiitos heippa. Kaipaan puolisoa, joka kykenee kompromisseihin eikä painosta minua taipumaan tahtoonsa. Tai sitten jatketaan niin kuin tähän asti. Seurustellaan ja asutaan omissa asunnoissa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   28.4.25 12:56:32

"Onko tässä nyt se olettama, että A:lla ei ole varaa omakotitaloon yksin, ja sen takia tämä on paha asia?"

Täh? Ei omakotitalo tarkoita = kallis. Kaveri asuu omakotitalossa korvessa ja sen talon hinnalla ei saisi edes kunnollista pientä kerrostaloasuntoa täältä, missä minä asun.

Ei kaikki sitäpaitsi halua asua omakotitalossa. Omakotitaloja harvemmin on Helsingin tai Tampereen keskustassa.

Off topic, mutta ärsyttää aina tämä sama jankutus täällä "omakotitaloa haluaa kaikki, omakotitalo on kallis". Voi olla, mutta usein on myös olematta. Voin vakuuttaa, että yli parinsadantonnin kerrostalo- tai rivariasunnossa asuva ei ole kateellinen ja kadehdi sitä korvessa sijaitsevaa, koko ajan laittoa vaativaa ja siltikin kulahtanutta max sadantonnin omakotitaloa, "koska ei ole varaa sellaiseen".

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   28.4.25 12:56:40

Järkevintä kokeilla yhdessäasumista niin että asutaan toisessa kämpässä ja laitetaan toinen vuokralle. Jos menee hyvin vuosi pari niin voi alkaa miettiä niin isoa asiaa kuin yhdessä ostaa isompi kämppä. Typerä teko ostaa ensin asunto ja muuttaa sitten yhteen. Aina se toinen ei olekkaan se unelmien prinssi tai prinsessa kun yhteen muuttaa.

Lähettäjä: JooEi 
Päivämäärä:   28.4.25 13:00:09

Ei minulta ainakaan tulla parisuhteessa vaatimaan yhtään mitään, mikä liittyy minun varallisuuteeni tai itseeni. Voi vaatia tekemään osansa kotitöistä tmv, mutta ei vaatia käyttäämään omia rahojani johonkin mihin en halua. Jokainen ostakoon millaisen asunnon haluaa, omien, huom omien, mahdollisuuksiensa mukaan.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   28.4.25 13:03:28

"Kuulostaa siltä, että B haluaa lokkeilla puoli-ilmaisessa asunnossa."

Puolethan B maksaisi yhteisistä kuluista.

Ja miten B lokkeilisi, mutta A ei vaatiessaan B:tä rahoittamaan omaa ilmeisen itselleen liian kallista asuntoa ostettaessa? Maksajaahan B hakee kun omat rahat ei riitä liian polleisiin haluamisiin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   28.4.25 13:06:40

Missäänhän ei ole sanottu, etteikö A:lla olisi varaa tai että uusi yhteinen asunto olisi kalliimpi. Vonkaaminen on tietysti ikävää, mutta tämä taitaa olla hötölän ainoa ketju, jossa yhteenmuutossa huonoimmaksi ratkaisuksi ollaan äänestämässä uuden yhteisen kodin ostoa :D

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   28.4.25 13:07:50

Vaikea sanoa. Olin itse pitkässä avoliitossa niin, että toinen muutti minun omistamaani asuntoon, enkä voi sanoa että se olisi ollut hyvä kokemus. Kaikki asiat olivat minun vastuullani. Toinen esimerkiksi valitti, että meillä oli liian vähän tilaa (kaksio) eikä omaa rauhaa saa, mutta kun ehdotin, että myyn silloisen kotimme ja ostetaan yhdessä tilavampi, niin sekään ei sitten käynyt. Lisäksi vähitellen selvisi, että toinen ei aidosti halunnut sitoutua, ja se minun nurkissani vätystely oli vain keino asua halvalla. Lusikat menivät jakoon.

Tämän kokemuksen pohjalta sanoisin, että jos A:lla on vastaava kokemus, ymmärrän tavallaan sen, että haluaa toiselta vastaavan sitoutumisen kuin itse on valmis suhteeseen laittamaan. Toisaalta on kuitenkin kohtuutonta vaatia, että ostaisivat heti asunnon, jos B ei tätä halua. Yhteinen vuokra-asunto olisi kohtuullinen vaatimus, siinä ei kumpikaan muuta toisen nurkkiin mutta yhteiselon laadun voi testata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 13:18:37

Vai onko niin, että B ei ole tosissaan suhteessa ja siksi ei halua laittaa nimiä yhteisiin papereihin ja A aistii tämän. Ongelma ei siis ole oikeasti se yhteinen asunto vaan se, että B haluaa pitää helpon poistumistien auki, muttei puhu asiasta

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   28.4.25 13:20:49

Ei tähän voi sanoa mitään, kun ei tiedä mitä oikeasti kumpikin haluaa. Turha arvailla.

- Millaiset asunnot kummallakin on nyt, onko mahdollisuuttakaan että asuttaisiin yhdessä jommassa kummassa nykyisin omistetussa asunnossa?
- Minkä B näkee järkevänä ratkaisuna, jos pitäisi muuttaa yhteen? Onko hän valmis myymään oman asuntonsa ja missä tilanteessa?
- Onko toiveet asunnon suhteen samat kummallakin, vai haluaako A esim. kalliiseen omakotitaloon, mikä ei B:ta kiinnosta yhtään?

Ymmärrän hyvin kyllä A:n näkemyksen enkä aloituksen perusteella voi tuomita että hän etsii vain rahoittajaa haaveilleen. Toisen kotiin muuttaminen on aina haastavampaa, se vaatii sopeutumista molemmilta. On helpompi aloittaa yhteinen elämä ns. puhtaalta pöydältä uudessa kodissa.

Monet myös kaipaavat sitä tilaa ympärilleen ja usein se parisuhteessakin eläessä on ihan hyvä, että on riittävästi tilaa eikä ahtauduta pieneen yksiöön tai kaksioon. Mutta isompi asunto on kalliimpi, joten totta kai kaksistaan sellaiseen on paremmat mahdollisuudet.

Jos kummallakaan ei ole erityisen suuret tulot, on myös helpompi kun omistetaan asunto puoliksi. Tällöin oikeasti voidaan kustantaa yhteinen elämä puoliksi, eikä niin, että toinen maksaa kallista asuntolainaa ja toinen voi sitten käyttää rahansa miten huvittaa.

Toisaalta en näe järkeä muuttaa heti yhdessä omistettuun asuntoon. On hyvä harjoitella sitä yhteiseloa ainakin vaikka vuosi tai pari joko yhteisessä vuokra-asunnossa tai toisen omistamassa kämpässä.

Lähettäjä: voivoi 
Päivämäärä:   28.4.25 13:24:40

A siis kiristää B:tä käytännössä koko suhteen jatkolla sillä verukkeella että muutto yhteen = yhteinen omistusasunto tai ei mitään. Ei, ei oo eikä tuu. Jos tuntuu ettei asiat ole mallillaan ja universumin laajuudelta kilkattaa hälytyskellot niin ota vinkistä vaarin. Vapauta luontoon tommonen tyyppi suosiolla.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   28.4.25 13:25:23

Vai onko tässä vain kaksi ihmistä, jotka haluavat suhteelta ja elämältä eri asioita?

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   28.4.25 13:28:21

"A siis kiristää B:tä käytännössä koko suhteen jatkolla sillä verukkeella että muutto yhteen = yhteinen omistusasunto tai ei mitään. Ei, ei oo eikä tuu. Jos tuntuu ettei asiat ole mallillaan ja universumin laajuudelta kilkattaa hälytyskellot niin ota vinkistä vaarin. Vapauta luontoon tommonen tyyppi suosiolla."

Enpä lähtisi noin nopeasti vetämään johtopäätöksiä, tässä puuttuu aika paljon tietoja.

esim. B kiristää sillä, että A:n pitää ostaa heille asunto. Mehän emme tiedä B:n motiiveja lainkaan tässä. Onko B esim. valmis muuttamaan A:n asuntoon tai yhteiseen vuokra-asuntoon tai suostuuko siihen, että A muuttaa hänen luokseen ja onko B:n omistama asunto sellainen, että sinne 2 henkilöä mahtuu järkevästi tai sijainniltaan sopiva heille molemmille.

Emmekä tiedä, olisiko A:lla varaa ostaa sellainen asunto, että se sopisi molemmille.

Emmekä tiedä, onko keskusteltu vaihtoehdoista että asutaan esin. vähän aikaa jomman kumman asunnossa ja mietitään sitten sitä yhteistä.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   28.4.25 13:37:28

Tuossa voi kumpi tahansa olla heikoilla. Riippuu täysin tekemisten motiiveista. Esim. A voi haluta B:stä itselleen laveamman asumisen rahoittajaa silkkaa ilkeyttään, mutta voi myös ihan vaan haluta kahden tulojen mahdollistamaa mukavampaa elämää.

Vaikka asuinkulut muuten jaettaisiinkin tasan, niin kyllähän lainan maksaminen A:n omaa taloutta verottaa aika paljon. Se on kuitenkin vain pieni osa kuluneesta rahasta, joka oikeasti jää omana omaisuutena talteen.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   28.4.25 13:37:56

"Kuulostaa siltä, että B haluaa lokkeilla puoli-ilmaisessa asunnossa."
"Puolethan B maksaisi yhteisistä kuluista."

No esimerkiksi tässä minun omakotitalossa juoksevat kulut puoliksi olisi sellaiset 120 euroa per kk. Vasta remontoitu kämppä niin ei myöskään ole odotettavissa isoja kertaluonteisia menoja, ja eihän se toinen niistäkään tietty mitään maksaisi kun menisi talon omistajan hyödyksi.

Lainaa korkoineen toki maksan noin 1000 euroa kuukaudessa. Kustannusten jako siis tuossa tapauksessa menisi niin, että minä maksan samassa paikassa asumisesta 1120 euroa/kk ja se toinen 120 euroa/kk. Arvatkaa, ottaisinko jonkun äijän tänne asumaan sellaisella diilillä? No en.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   28.4.25 13:39:58

B ei selvästi halua luopua omasta asunnostaan jostain syystä. Onko se velaton eikä hän halua enää lainaikeeseen? Onko se hänen kotipaikkansa? Jostain muusta syystä tärkeä, tai niin arvokas ettei siitä halua luopua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 14:25:16

A haluaa siis yhteisen oman kodin.

Minusta siinä ei ole mitään pahaa, ilkeää tai manipuloivaa. Se on aika yleinen toive ja jopa vaatimus parisuhteessa. Aika monella olisi ero edessä, jos kumppani ei haluaisi muuttaa yhteen.

B taas ei siis halua muuttaa yhteen. Eikä ainakaan ostaa yhteistä asuntoa. Kuulostaa, että sitoutuminen suhteeseen on ihan toista maata ja ero olisi parempi.

Jos taas A haluaa Nurmekseen omakotitaloon ja B Tampereelle kerrostaloon, on silloinkin ero hyvin todennäköisesti fiksu ratkaisu. Se, että sanoo että "paikkakunta x tai sitten se on ero" ei oke kiristämistä. Se on toteamus. Ja niin on ehkä hyvä toimia. Ei itseään kannata hukata parisuhteen vuoksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 14:30:03

B ei halunnut ostaa yhteistä asuntoa. Ei siitä voi vetää johtopäätöstä, ettei hän haluaisi muuttaa yhteen.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   28.4.25 14:40:00

"Siis A haluaa (kovasti) muuttaa yhteen, mutta vain sillä ehdolla, että pariskunta ostaa uuden asunnon puoliksi. Mikään muu vaihtoehto ei käy ja jos ei saa tahtoaan läpi, niin ei halua muuttaa yhteen ollenkaan."

Tämä olennainen. Kun haluaa toisenlaisen asumismuodon niin myy vaikka nykyisensä ja pariskunta KOKEILEE yhdessä asumista Been asunnossa tai yhteisesti vuokratussa sellaisessa ja jos se oikeasti menee niin hyvin että molemmat haluavat yhteen ja muutkin toiveet asumisen suhteen natsaavat niin siinä vaiheessa sekä a että b varmastikin haluavat samanlaisen asunnon ja sen yhdessä ostaa.. Jos ja jos ja jos, haiskahtaa ettei toiveet useammassakaan kohdassa kohtaa niin silloin todellakin kannattaisi sitä yhteiselämää kokeilla ennen minkään ostamista !

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   28.4.25 17:40:07

"B ei halunnut ostaa yhteistä asuntoa. Ei siitä voi vetää johtopäätöstä, ettei hän haluaisi muuttaa yhteen."

Tämä. Yhteen muuttaminen ei tarkoita = yhteinen omistusasunto. On monia pariskuntia ja jopa perheitä, jotka asuvat yhdessä vuokralla. Vuokralla asuminen ei tarkoita = ei ole varaa ostaa omistusasuntoa, joten pakko asua vuokralla, vaan se voi olla valinta ja joustavampi vaihtoehto.

Enemmän kuin se, mitä kukakin haluaa kenenkin ostavan ja missä asuvan, häiritsee tuo että A haluaa puheidensa mukaan muuttaa yhteen asumaan, MUTTA vain jos molemmat laittavat yhtä paljon rahaa asunnon ostoon - jos niin ei tehdä, ei muuteta yhteenkään. Ei tarvitse olla erityisen fiksu ymmärtääkseen, että A ei halua asua yhdessä B:n kanssa vaan A haluaa ostaa asunnon, jollaisen saadakseen hän tarvitsee B:n rahoittamaan.

Jos olisin B, kysyisin suoraan, että kumpaa sinä varsinaisesti haluat, muuttaa yhteen vai hankkia asunnon, johon sinulla ei ole itselläsi ole varaa ilman minun rahojani ja pidät minua vielä niin tyhmänä, että en huomaa.

Jos yhteenmuuttamisen ehtona on toisen omien rahojensa käyttöoikeuteen puuttuminen niin ei todellakaan kannata muuttaa yhteen, edes toisen asuntoon tai vuokralle. Sen jälkeen tulee muita vaatimuksia "jos et tee sitä tai tätä niin...". Sen verran lippu liehuu, että tyhmemmänkin pitäisi huomata, millaisen henkilön kanssa ollaan tekemisissä.

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   28.4.25 18:15:24

Miksi B on tässä jokin hyötymistä yrittävä lokki, kun A:han se on vaatimassa yhteenmuuttamisen ehtona B:n rahoja asunnon ostoon? B:hän ei aloituksen mukaan ole ilmoittanut, että yhteen ei muuteta ellet tee sitä tai tätä, vaan A on sanellut ehtoja koskien B:n omien rahojen käyttöä asiaan, johon tämä ei halua niitä käyttää. A ei halua muuttaa yhteen vaan saada asunnon, josta B maksaa puolet. A_ei_halua_muuttaa_yhteen.

Ei kai B edes harkitse tuollaisen taloudellisen hyväksikäyttäjän kanssa asunnon ostoa? Jos minulla ei ole rahaa/saa velkaa haluamaani asuntoon, silloin tingin vaatimuksistani ja hankin parhaimman minkä voin saada enkä vaadi jotakuta muuta maksamaan minun toiveitani omista rahoistaan. Se on lokkeilua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.4.25 18:38:34

Tai sitten A ei koe asumiskokeilua tarpeelliseksi eikä halua muuttaa montaa kertaa. Joka tapauksessa B:n ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, mutta ei A:nkaan ajatus yhteisestä asunnosta automaattisesti ole hirveää narsismia ja taloudellista hyväksikäyttöä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.4.25 18:49:50

"Miten se puoli-ilmainen on jos muut kuin omistamiseen liittyvät kulut jaetaan puoliksi?"

Ne omistamiseen liittyvät kulut on yleensä leijonanosa asumiseen liittyvistä kuluista. Meillä laina reilun tonnin kuussa, muut kulut n. 400. Eli jos toinen maksaisi vain puolet muista kuluista, toinen maksaisi 200 e, toinen 1200 e.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.4.25 18:58:32

Ei kukaan jaksa lukea tuollaista soopaa. Ota asianajaja ja teetä hänellä jokin sopimus. Älä häiriköi palstaa tällaisella paskalla, johon kukaan ei jaksa uppoutua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.4.25 20:11:19

Tai sitten A ei koe asumiskokeilua tarpeelliseksi eikä halua muuttaa montaa kertaa. Joka tapauksessa B:n ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, mutta ei A:nkaan ajatus yhteisestä asunnosta automaattisesti ole hirveää narsismia ja taloudellista hyväksikäyttöä.

Tämä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   28.4.25 21:07:39

Huono idea tuo, että ostettaisiin heti yhteinen asunto, jonne muutettaisiin yhteen. Iso riski. Mitä jos yhteisasuminen ei sujukaan? Eikö sitä olisi hyvä kokeilla ensin? A:n vaatimukset näkisin red flagina enkä haluaisi muuttaa hänen kanssaan yhteen, saati jakaa asuntolainaa.

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   28.4.25 22:15:18

"Meillä laina reilun tonnin kuussa, muut kulut n. 400. Eli jos toinen maksaisi vain puolet muista kuluista, toinen maksaisi 200 e, toinen 1200 e."

Jos kyseessä on meidän laina, tietenkin silloin molemmat maksavat sekä lainasta oman osuutensa että muista kuluista puolet. Mutta jos kyseessä on vain toisen nimissä oleva laina ja myös lainan kohteena oleva asunto on vain tämän toisen nimissä, tietenkään lainaton ja ei-omistava osapuoli ei maksa kuin puolet muista kuluista. Se maksaa lainan yksin, jonka nimissä asuntokin on ja tulee olemaan. Ei kai kukaan toiselle ala tämän lainaa maksamaan ja asuntoa tälle omaksi, mahdollisen eron tullen toki tämä asunnon omistava on tyytyväinen jos joku on niin tyhmä ollut :D

Täällä on kyllä erikoinen ajattelumalli; se lokkeilee, joka maksaa vain kuluista puolet eikä vain toiselle asuntoa omaksi, mutta se ei lokkeile toisen rahoilla joka maksattaisi lainansa ei-omistavalla osapuolella eikä riittäisi puolet asumisen kuluista.

Lähettäjä: Anonyymi 
Päivämäärä:   28.4.25 22:29:44

"Se maksaa lainan yksin, jonka nimissä asuntokin on ja tulee olemaan. Ei kai kukaan toiselle ala tämän lainaa maksamaan ja asuntoa tälle omaksi, mahdollisen eron tullen toki tämä asunnon omistava on tyytyväinen jos joku on niin tyhmä ollut :D"

Hep, minä olin näin tyhmä! :') No ihan sama. Rahaahan se vain oli.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   28.4.25 23:28:09

"Mutta jos kyseessä on vain toisen nimissä oleva laina ja myös lainan kohteena oleva asunto on vain tämän toisen nimissä, tietenkään lainaton ja ei-omistava osapuoli ei maksa kuin puolet muista kuluista. Se maksaa lainan yksin, jonka nimissä asuntokin on ja tulee olemaan. Ei kai kukaan toiselle ala tämän lainaa maksamaan ja asuntoa tälle omaksi, mahdollisen eron tullen toki tämä asunnon omistava on tyytyväinen jos joku on niin tyhmä ollut :D"

Jos maksan lainani yksin, myös asun yksin. Ei missään muuallakaan saa asua muutamalla kympillä tai, kuten tämän talon kohdalla olisi, 120 eurolla kuukaudessa. Ei se tonnin lainanlyhennys korkoineen kuitenkaan tule kokonaan omistajan hyödyksi, korkoja ei saa takaisin eikä myydessä välttämättä pääomaakaan. Aivan vähimmillään saisi maksaa muut kulut kuin lainan kokonaisuudessaan, eli peräti lähes kolmesataa euroa per kk joutuisi pulittamaan. Ja siitäkin hyvästä saisi olla jo aika hyvä panemaan :D

Lähettäjä: Neiti 2 
Päivämäärä:   28.4.25 23:36:30

"Ei se tonnin lainanlyhennys korkoineen kuitenkaan tule kokonaan omistajan hyödyksi, korkoja ei saa takaisin eikä myydessä välttämättä pääomaakaan."

Ei niin. Siksi korot on laskettava mukaan asuinkuluihin. Yllä olevan esimerkin luvuilla asuja joutuisi maksamaan 150e kk + puolet korkokuluista. Tai sitten hankkikoon oman asunnon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.4.25 08:02:10

Kuka hullu lähtee enää nuihin 50/50-asumiskuvioihin..? Liian suuri todennäköisyys, että yhdessä ei olekaan kivaa tulevaisuudessa ja sitten jäädään kiinni elintasoon, johon ei ole varaa.
Pitäisi ehdottomasti varmistaa, että on varaa ostaa toinen asunnosta/talosta ulos.
Olen aina ihmetellyt, miksi parisuhteissa on niin korostunut motiivi siitä, että elämä tulee halvemmaksi, kun on toinen maksaja ja yhdessä asuttaessa elämä tulee halvemmaksi. Mitä merkitystä sillä on sitten kun tekisi mieli erota ja et pärjääkkään omilla rahoillasi?

Lähettäjä: yksviiskytkuus 
Päivämäärä:   29.4.25 09:36:28

Ihmeen paljon pariskunnat kuitenkin ostavat yhteisiä asuntoja ja asuvat yhdessä...tätä topikkia kun lukee tulee ajatus, että yhteenmuutto on lähinnä itsemurhaa vastaava toimi, että yhteen muuttaessa menettää omaisuutensa, itsenäisyytensä, parisuhteensa, ihan kaiken.

Toki on viisasta harkita yhteenmuuttoa, mutta ei kai se nyt NIIN hirveää voi olla? Ja pääsee siitä eroonkin halutessaan, ei Suomessa tarvitse kenenkään asua suhteessa, joka ei miellytä.

Lähettäjä: Emma 
Päivämäärä:   29.4.25 10:16:28

Jos joku ajattelisi asuvansa luonani vain kulut puoliksi maksan niin hohhoijaa. Omakotitalo hienolla paikalla maalla, on tilaa harrastaa ja puuhailla. Olen tätä isolla rahalla laittanut ja edelleen maksan lainaa. Asumiskulut sinänsä ovat pienet. Ei kukaan voi asua kenenkään toisen omistamassa talossa vain kuluilla, ei puolison tai vuokranantajan.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   29.4.25 10:20:12

En minä edes harkitsisi yhteiseksi kodiksi mitään muuta kuin yhdessä omistettua kohdetta. Joku asumiskokeilupätkä ehkä joo, mutta aikuisina ihmisinä en kyllä alkaisi muuttaa kaikkia kamoja vuodeksi ja sisustamaan yhtä kämppää uusiksi ihan vaan testimielessä. Omalla seurustelutyylillä se yhdessä asuminen tulee testatuksi ihan sillä, että vietetään muutenkin paljon aikaa yhdessä.

Eli minulle ei sopisi B:n kaltainen kumppani, enkä minä sopisi B:lle.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   29.4.25 10:24:59

Ongelma tuossa tosiaan se että B vaatii ostamaan taloa ja entä jos yhdessäasuminen ei toimikkaan ??? Taloja ei eron sattuessa ole aina helppo myydä - voi kestää kauankin tai sitten myytävä niin halvalla että menee kaupaksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.4.25 10:29:10

"Ei kai kukaan toiselle ala tämän lainaa maksamaan ja asuntoa tälle omaksi,"

Vuokralla asuessa kuitenkin ihan normikuvio.