Lähettäjä: -
Päivämäärä: 27.4.25 14:57:44
Vertaiskokemuksia?
Mies haluaa jatkuvasti seksiä. Ei nyt mitenkään epänormaalin paljon, mutta minun haluihini nähden jatkuvasti. Itselle olisi optimaalinen n 2 kertaa viikossa, joskus useammin ja joskus harvemmin. Mies taas haluaisi viidesti viikossa, tai jopa joka päivä. Emme ole enää nuoria, joten mistään uutuuden viehätyksestä tai hormoneista ei ole kyse. Tai itsellä ehkä hormoneista sen verran, ettei halut ole enää yhtä korkeat kuin nuorena. Olen tässä melkein jo toivonut, että miehen halut jotenkin vähenisivät ikääntyessä mutta ei niin taida käydä.
Mies ei varsinaisesti kiristä tai ”vonkaa”. Uskoo kyllä jos sanon, että en jaksaisi. Huomaan kyllä käytöksestä että on paljon etäisempi tai kireämpi, kun ei saa seksiä pariin päivään mutta en tiedä tekeekö sitä tahallaan tai huomaako itse asiaa. Ei myönnä ainakaan asiaa. Tunnelma taas paranee, kun saa seksiä.
Olemme keskustelleet asiasta ihan kyllästymiseen asti. Mies sanoo, että hänelle seksi ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Näyttää rakkautta muutenkin, mutta seksi on isoin osa. Sanoo, että olin ennen aktiivisempi ja innokkaampi joten ajattelee, etten rakasta enää samalla tavalla tai halu häntä. Eikä se pidä paikkaansa. Rakastan kyllä, ja mies on komea mutta en voi sille mitään että päivät ovat täysiä ja työ imee aika paljon mehuja. Miehen työstä tuntuu paljon enemmän jäävän energiaa jäljelle. Ei ymmärrä työni raskautta ja tarvetta hyville yöunille vaikka toista väittää. Miehessä ei ole vikaa, en vain aina jaksa.
Seksi on niinä kertoina tosi hyvää, kun itse olen motivoitunut ja haluan. Muina kertoina sitten lähinnä pakotan itseni hommiin. Mies ei pidä tästäkään, ja sanoo huomaavansa jos en halua. Jossakin kohtaa jaksoin ”näytellä” haluavani, mutta enää en jaksa tehdä sitä.
Nämä hyvät kerran harvenevat harvenemistaan.. mies on jotenkin ”lukossa” haluttomuuteni kanssa, eikä enää oikein osallistu seksiin koska pelkää etten haluakaan oikeasti. Minun tehtäväksi jäisi siis hoidella mies tavalla tai toisella miehen maatessa selällään. Toki sitten jossakin kohtaa enemmän lähtee mukaan mutta sanoo että haluaa ensin nähdä, että oikeasti haluan. Minä taas en saa mitään lahnana hiljaa makaavan miehen hinkkaamisesta mutta teen sen välillä silti. Koska en kostu tästä yhtään niin päädyn usein hoitelemaan käsin tai suulla.
Tästä on tullut älytön kierre: mies ei tee varsinaisia aloitteita ja yritä innostaa minua enkä minä innostu passiiviseksi muuttuneen miehen virittelystä kovinkaan kauaa. Mutta ilmassa on kokoajan se paine, että jos en tee mitään niin mies kärsii.
En tietenkään halua olla vaatimassa jatkuvasti itseni pitkiä lämmittelyjä tai muuta sellaista, koska tuskin mieskään jaksaa aina olla suorittajan roolissa.
Toisinaan käy onneksi vielä niin että spontaanisti ollaan mukana ja homma sujuu kuin tanssi, ja molemmat saavat. Mutta valtaosa kerroista on lähinnä kiusallisia.
Halusin vain oikeastaan purkautua. En tiedä mitään ratkaisua tähän. Mihinkään ammattilaiselle mies ei suostu eikä erokaan ole vaihtoehto. Ei meistä kumpikaan halua erota. Eikä mitään sivusuhteita.
|