Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.25 17:07:21

Vihdoin luulen tietäväni mitä seuraavalta koiralta haluan. Pitkään palloilin otanko rescuen kun nykyisestä aika jättää, mutta päädyin kuitenkin rotukoiraan. Haluan avoimen, iloisen koiran, joka ottaa helposti vastaan vieraita koiria kotiinsa (rescueiden kotihoito) ja yleisesti "kaikki käy" kaveri joka on todennäköisesti koulutettavissa niin irtipitoon kuin tallikaveriksi ja maastoilun perämieheksi, muita häiritsemättä.

Listana siis olisi:

- Isoa keskikokoa/isoa rotua, kestävää tekoa. Ei saa jäädä kokonsa/rakenteena puolesta "alakynteen" jos kotiin eksyy vaikka ison koiran murkkuikäinen pentu pariksi kuukaudeksi, ja jotta voi ottaa niitä kookkaampiakin kavereita kotiin ilman että tarvitsee huolehtia kokoerosta yllättävissä tilanteissa.

- Huoleton, ystävällinen ja avoin luonne. Ei resurssiaggretaipumusta tai voimakasta oman perheen vahtiviettiä, pitää päästää omalle reviirille tuntemattomia koiria.

- Hiljainen rotu, joka ei esim. Ilmoita ja haukuskele turhia. Tulee mukavaksi tallielämän joka paikan höyläksi, joka ei säntäile rottien, kissojen saati hevosten perässä :D

- Yhden ihmisen koira joka avoimuudesta huolimatta on sen oman ihmisen perään ja opetettavissa pysymään näköpiirissä.

- Säänkestävyys plussaa mutta mieluummin puen kuin hoidan turkkia.

- Ketterä kaveri joka pärjää hankalassakin maastossa.

Tällä hetkellä mietinnässä eniten labbis. Muita ideoita?

Minkä koiran itse ottaisit elämään missä arkea jaetaan välillä enemmän, välillä vähemmän kotihoitokoirien kanssa, kodin ja tallin välillä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 17:10:51

Ihan ensimmäisenä tuli kyllä labbis mieleen :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 17:20:45

Sileäkarvainen collie. Tosin niillä on luonne eroja. Kaikki jotka itse olen tavannut (yhteensä 6kpl) on olleet täydellisiä. Samoin belgianpaimenkoirat joita on vielä enemmän tullut nähtyä. Ei reagoineet villieläimiin tai kissoihin, hiljasia ja yhteistyöhaluisia. Semmosia että kun niiden kanssa työskenteli niin halusi itsellekkin kyseisen rodun edustajat.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.25 17:24:06

^ Belgistä pitkään kyllä haaveillut, mutta ehkä kuitenkin turhan terävä mulle.

Mutta se yhteistyökykyisyys kyllä viehättää ja niissä on muuten sellaista draivia että saisi paljon tokotreeneistä irti. Voisin myös kuvitella että fiksu Belgi voisi ihanteellisissa olosuhteissa olla tosi järkevä "opetuskaveri" koirille jotka vasta opettelevat koiran taitoja ja osaavat odottaa takavasemmalla tarvittaessa.
Hösä, häslä ja ahne labbis voisi taas olla enemmän tiellä arjessa silloin kun pitää antaa tilaa ja aikaa uusille tulokkaille.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.4.25 17:24:24

Yleisesti ottaen paimenet voi olla vahtiviettisiä, teräviä ja pidättyneitä, joten on ihan tuuripeliä niiden kanssa. Labbis on todennäköisesti varmempi valinta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 17:25:47

no miten se labbis sopii tuohon? osin joo mutta ei.mikä se tärkein kriteeri on? mustis on rauhallinen mutta reviiritietoinen, ilmoittaa kyllä muttei turhia räksytä.
tuo pentujuttu on nyt vain niin ettei ikinä ikinä tuoda minkäänkokoista pentua tai vanhusta kenenkään koiran kotiin valvomatta tilannetta.
mitä ihmettä aloittaja edes ajattelet? heitetään vieraat koirat sekaisin ja toivotaan ettei tapa vahingossa toisiaan? WTF?
pelkkä kokoero voi olla se hautajaisniitti. ei ole tehty kaikenkestävää, ryskää päälle koiraa tai muutaskaan eläintä.
pehmoleluissa löytyy valintaa. etsi niistä miellyttävin.

Lähettäjä: Sinä 
Päivämäärä:   26.4.25 17:29:09

Tuli mieleen airedalenterrieri. Toki se on turkkirotu

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.25 17:33:25

^ Noh, pitää olla kiitollinen että hötölässä sai muutaman kivan vastauksen ennen ensimmäistä sekopäätä :D

Mistä ihmeestä sait sen idean että olen heittämässä tuntematonta rescueta tyyliin oven raosta, jättäen ne keskenään valvomatta?

Voin luvata että kotihoidossa pyörivät ovat turvallisissa olosuhteissa, valvonnassa sekä kokeneissa käsissä, mutta kiitos huolenpidostasi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 17:43:44

ihan sama vaikka kyttäät kontallassi turpa vieressä niin se vahinko sattuu jos on sattuakseen. miten voit ola noin pihalla että se koko vaikuttaissi siihen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 17:44:06

"Haluan avoimen, iloisen koiran, joka ottaa helposti vastaan vieraita koiria kotiinsa (rescueiden kotihoito) ja yleisesti "kaikki käy" kaveri "

Kuulostaa pahalta. Aikuinen koira ei ole näin sosiaalinen eikä kukaan lajista riippumatta halua vieraita reviirilleen jatkuvasti. Todella epäreilua koirallekin, jos tämän täytyy 24/7 vahtia asemaansa tai sietää milloin minkäkinlaista äksyilijää, resurssiaggrea, dominoivaa tms. rescuekoiraa kodissaan.

Jos haluat niitä rescue koiria auttaa niin:
A) et ota omaa koiraa ja toimit kotihoitajana
B) hankit rescue koiran tai pari etkä toimi kotihoitajana.

Jos ostat koiran, anna sen olla koira. Anna sellä olla persoona ja oma tahto. Kuulostaa, ett haluat kynnysmaton.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.25 17:58:49

Ai ettei koko vaikuttaisi? Noniin, hei jos ei ole kokemusta koirista tai eläimistä ylipäätään, niin ei tarvitse vastailla :D

En halua pikkukoiraa jonka hyvinvoinnista tarvitsee olla lenkillä huolissaan jos isompi koira säikähtää ja talloo yli. Kummallinen väittely, en edes jaksa lähteä tähän kokoeroasiaan: kai sinä et sitten näe siinä mitään eroa onko kotihoitoon tuleva koira viisi kertaa oman koiran kokoinen, vai puolet siitä.

Kotona on portit, ovet, jaetut tilat, kukaan ei joudu väkisin sietämään toista omassa tilassaan, erillinen lenkitys tarvittaessa, koirat viettävät aikaa samassa tilassa ainoastaan valvotusti, ja vain jos kemiat kohtaa.

Ja jos joku tulee väittämään että on ihan sama asia vietkö kaukkarin vai labbiksen reviirille vieraan koiran ja etteikö yksikään koira voisi sopeutua kotiin jota jaetaan välillä, hyvin järjestettynä, kotia rescuen kanssa, niin sitten voi painua keskustelusta pihalle.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   26.4.25 18:03:23

Siis kuvitteleeko ihmiset, ettei rescue-koirien kotihoitajilla olisi omia koiria? :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.25 18:03:43

Vielä mainittakoon; rescueita on ollut kotihoidossa jo kymmenkunta. On ollut omaa koiraa seassa, välillä useampi hoitokaveri, eri aikaan kotiutuen.
Ketään ei ole jätetty valvomatta saati vaaratilanteiden, ja kaikilla säilynyt raajat ja hyvinvointi, eikä ketään päästetä kynnysmatoksi.

Enköhän tiedä mitä teen, mutta jos sinulla on enemmän kokemusta rescueiden kotiutuksesta niin kerro ihmeessä mikä huolettaa.

Rotuehdotuksia kuuntelen edelleen, jatketaan :)

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.4.25 18:05:11

Kyllä mä näkisin, että aloittajan spekseihin parhaat vaihtoehdot löytyy noutaja- ja spanielisektorilta. Kultsu, labbis, flatti, sprinkku.

Lähettäjä: Vanha 
Päivämäärä:   26.4.25 18:22:14

Entäs nöffi, landsu, ei omaa kokemusta, mutta tuntemani hyvin lupsakoita, suorastaan laiskanpulskeita, turkkia toki piisaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.25 18:48:05

Sprinkku ei ole tullut edes mieleen, pitääkin tutustua.

Landseerit ja nöffit tuttuja rotuja ja etenkin nöffit hauskoja luonteeltaan, mutta liian isoja ja hitaita :) pitää olla sellainen ketterä metsän samoaja jonka kanssa kaluta metsäpolkuja läpi niin jalan ja juosten kuin hevosen perässä.
Ovat myös turhan vahtiviettisiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 18:53:26

Noutajien ja spanieleiden sekaan heitän näyttelylinjaiset sentterit ja suomenlapinkoiran. Jos siis voit joustaa turkin osalta. Jos olet ehdoton että pitää olla lyhyt ja huoltovapaa turkki, se rajaa pois paljon hyviä rotuja.

Ja mitä rescueiden kotihoitoon tulee, niin yleensä kotihoitopaikoissa on vähintään yksi koira ja monien rescueiden kohdalla se on kriteeri. Yhdellä tutulla kotihoitajalla on mäyräkoira ja toinen rescue omina koirina, ei ongelmia kotihoitolaisista.

Lähettäjä: Jee 
Päivämäärä:   26.4.25 18:58:48

Mulla on kaikki rotikat sopineet noihin spekseihin, mutta ne on täytynyt jo pienenä sosiaalistaa. Nykyinen leikkaamaton uros leikkii yhä veljensä kanssa jolla myös pallit tallella. Eivät siis asu saman katon alla mutta käyvät puolin ja toisin hoidossa. Urokseni on hyvin pehmeä ja ns lapsellinen luonne.

Voi pitää irti koska pysyy omalla pihalla, on minun perään vaikka tykkää kaikista. On lapsiystävällinen ja menee hevosten kanssa loistavasti. Pitää kouluttaa hyvin, ei todellakaan keppiä käyttäen tai saa sen pelkoaggren esiin. Pentuja kun olen käynyt katsomassa emon käytös kertoo aika paljon siitä mitä saa ja se oikeastaan vahvimmin vaikuttaa valintaani. Rotikat on aika lunkeja ja kestää sohvailua myös.

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   26.4.25 19:01:10

Bokseri.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   26.4.25 19:34:22

"aloittajan spekseihin parhaat vaihtoehdot löytyy noutaja- ja spanielisektorilta"

Näin.

Labbis tuli ensimmäisenä mieleen, mutta ketteryyden ja liikunnallisuuden kanssa sopivampi voisikin olla käyttökultsu ! spanieleissa avoimuus olisi vielä melkein varmempi, mutta labbiksen ja käy-kultsun koulutettavuus tai esim luoksetulon varmuuden kouluttaminen ehkä kuitenkin parempia.. ja onhan kaikki spanielit pienempiäkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 19:41:47

eli aloittaja haluaa isonkiltin mtta holtittoman joka runnoo jalkoihinsa kaikki itseään pienemmät. saa suoraan piikille nekin. rescueta kerrassaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 20:18:29

Mikä ihme pistettä oikein vaivaa? :D

Mun rotu ei jo kokonsa puolesta mene aloittajan kriteereihin (38cm/16kg uros), mutta pääsääntöisesti tämän rotuiset kyllä hyväksyvät tontilleen ihan urokset ja nartut leikkaamattomina tai leikattuina.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   26.4.25 20:27:22

Flätti tuli mieleen mutta onko liian touho?

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   26.4.25 20:28:21

Jos turkkikriteeri ei ole ehdoton ja paimenet miellyttää, niin partacollie.

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   26.4.25 20:30:07

Suosittelen labbista. Käyttölinjainen pienempi ja sirompi ja ketterämpi, näyttislinja jykevämpi. Itsellä 2 vuotias hyvin rauhallinen, pehmeä ja lempeä ystävällinen kaveri

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 20:34:22

Minusta näissä koirarotukyselyissä olisi kiva jos aloittaja kertoisi jo ehdotetuista, että mitkä miellyttää ja mitkä ei. Ja voisi myös kertoa, mitkä rotujen ominaisuuksissa tökkii ja mitkä lisää plussaa. Siitä saisi suuntaa, millaista koiraa aloittaja etsii.

Käytyökultsujen kasvattajia on vähän ja pitkälti koirat halutaan omiin lajeihin ja käytännön metsästykseen. Joskus jostain voi irrota muuhun käyttöön käykultsu, mutta ne ovat poikkeuksia.
Köyttölabbiksissa on ongelmana liukuhihnakasvatus. Niille on kova kysyntä joten kaikki käy pennutukseen ja kaikki käy kaupaksi. Lisäksi tässäkin käyttölinjassa on sama ongelma kuin muissa; ollaan haettu lisää tehoa, virettä ja viettiä, silloin on kärsinyt hermorakenne ja labbisten tavaramerkki eli sosiaalisuus ja avoimuus. Tästähän ei puhuta ääneen, sekin kertoo rodun piireistä paljon. Mutta käyttälabbiksien kasvattajia on enemmän ja niitä myydään myös muuhun käyttöön (ja käyttämättömyyteem), joten sellaisen saaminen on helpompaa vrt. käykultsu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.25 21:22:39

Pisteellä on vain huono päivä, annetaan sen tohista jos siitä tulee parempi mieli. :)

Tähän asti miellyttäneet:

Kultsu - käyttö tai näyttelylinja, ehkä jos löytyisi kivan tasapainoinen kasvattaja jolla tietynlaista arvostusta käyttöjuuriin ja sen ominaisuuksiin.

Labbis - Käyttölinja. Ihan jo rakenteen ja fysiikan puolesta miellyttää enemmän.

Colliet eivät ole koskaan oikein miellyttäneet. En osaa sanoa miksi, jotenkin vakavan ja jäisen oloisia jokainen tapaamani :D

Airedalenterrieri - Ei terrieriä. Ihan jo riistavietin ja terävyyden takia.

Flatti - potentiaalinen. Touhottajaluonne ei haittaa, mielellään sellainen iloinen touhottaja kuin vakava.

Rotikka - pidän rodusta paljon, mutta vaatisi kyllä hyvin strategisen ja suunnitellun kasvatuksen rescuekotihoidon kanssa yhdessä että tottuisi tähän elämäntyyliin. Se toki totta jokaisen kohdalla, mutta rotikan kanssa tuntuisi erityisen tärkeältä. Ehkä pitää laittaa mietintään, hyvin kasvatetut tapaamani rotikat ovat olleet todella hienoja, tasaisia ja avoimia koiria.

Bokserit jo liian aivoton touhottaja- kategoriassa :D

Aikaa ja intoa on kyllä ihan loputtomiin kunnon kasvatukseen ja sosialisointiin.

Mutta tässä nyt tiivistetysti ajatukset ainakin näistä ehdotetuista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 21:37:05

Mites dalmis (narttu) ja ne sentterit? Entä ihan eri tyyppinen, eli suomenlapinkoira? Tai samojedi? Kahdessa viimeisessä voi olla liikaa karvaa, mutta mites luonne?

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   26.4.25 21:43:18

Noutajissa, spanieleissa ja muissakin ns koirasosiaalisissa roduissa on yksilöitä, jotka eivät ole koirasosiaalisia / ovat vieraskoira-aggreja / eivät siedä samaa sukupuolta / eivät siedä pentuja jne. Mikä aloittajan ratkaisu on, jos sattuu moinen yksilö kohdalle? Sitä ei pennusta voi todeta. Todennäköisyyksiä voi parantaa ennakkoselvittelyillä, mut siltikin sattuman varaan jää. Noissa tilanteissa ei portit ole ratkaisu, kun se oma koira eläisi sitten stressissä.

Itsellä ns. sosiaalinen rotu. Ja tän pentueen yksilöistä ei tullut koirasosiaalisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 21:45:55

Heitän vielä schapendoesin? Näitä tavannut ja aivan valloittavia luonteeltaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   26.4.25 21:54:06

Kuvailustasi tuli minullekin ekana mieleen käuttölinjan labbis. Australian kelpie olisi hiukan pienempi, mutta sopisi myös. Nahkacollie myös. Seisojissa voisi olla myös sopivia.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   26.4.25 21:58:18

Isovillakoira. Kerran kuussa turkki ajetaan koneella alas, helppo siinä mielessä ja siinä välissä ei sitten lähde sitä karvaa ollenkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 23:10:55

Kerrot rescue-yhdistykselle minkälaista koiraa haluat, otat sentyyppisiä koiria kotihoitoon ja kun oikea osuu kohdalle pidät sen.

Aloituksessa mietit ilmeisesti pentua? Kukaan ei pysty pennusta lupaamaan, että siitä tulee haluamasi lainen, jo aikuisesta rescue-koirasta näet jo millainen se on ja mihin se tulevaisuudessa tulee pystymään.

Aloituksessasi on sinänsä ihan perusseurakoiran ominaisuuksia, mutta osuuko ne ideaalisti siihen yhteen yksilöön on kyllä melko epävarmaa, jos valinta tehdään vain koiran rodun perusteella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.25 23:17:53

No eikös niitä rotuja jalosteta, että "tiedetään mitä saadaan." Ja nyt yhtäkkiä jokainen rotukoira onkin kuin sika säkissä, mitä sattuu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.4.25 01:31:57

Niin, nyt rotukoira on sika säkissä, mutta rescuesta tiedät mitä saat, heh.. :D

On varmasti itsestäänselvää että rotutyypillisestä yksilöstä poikkeavan, pentueen mustan lampaan kanssa sitten eletään niillä korteilla mitä on annettu.

Aikuisesta ei todellakaan tiedä mitä saa, eikä ensimmäiset kuukaudet kerro juurikaan mitään siitä miten ko. Koira suhtautuu vaikka vieraisiin koiriin kotona siinä kohtaa kun on oikeasti kotiutunut. Ei missään nimessä, se nyt on se varmin tapa saada koira jonka kanssa tulee ongelmia, ottaa tarhalta ruoasta ja resursseista taistellut aikuinen näillä spekseillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 05:37:33

Joo, koskaan ei tiedä mitä saa mutta enpä ole tavannut yhtäkään labbista, joka ei aloituksen kuvaukseen sopisi vaikka aika paljon niitä on tullut nähtyä niin harrastuksissa kuin kotikoirina. Käyttölinjaisissa on jonkin verran arkuutta, mutta nekin tapaamani ovat olleet äärimmäisen koirasosiaalisia. En keksi aloittajalle parempaa rotua. Spanieleista voisi myös löytyä, mutta turkkia on enemmän. Esim kelpie ja dalmis eivät ole yhtä koirasosiaalisia, saati airedale. Kuinka paljon setterillä on riistaviettiä?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   27.4.25 05:44:11

Mietin ehdottavani schapendoesia, mutta turkkirotuhan se on, tosin osa pitää lyhyenä, karvaa, ellei käytä näyttelyissä. Olen läheisesti ollut tekemisissä kahdeksan yksilön kanssa ja kaikki ovat olleet järkeviä ja fiksuja koiria, jotka tulevat toimeen missä vaan.

Ja tiedän, että osaa koiraihmisistä järkyttäisi schapendoesmiittien meininki - isokin lauma koiria voi vapaasti leikkiä keskenään täysin ilman ongelmia.

Järkevä peruskoira moneen menoon.

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   27.4.25 07:53:24

No itse unohtaisin labbiksen heti, sillä se ei olisi luotettava maastokaveri. Labbis lähtee nenänsä perään.

Aloittaja ei tunne selvästikään bokseria rotuna. Ihmisillä on kuva ylivilkkaasta häröilijästä, vaikka oikein kasvatettuna koirasta tulee kuin ihmisen mieli. Erittäin sopeutuvainen muihin kotieläimiin ja ihmisiin. Ja muutenkin sopii täydellisesti aloittajan toiveluetteloon.

Mulla oli tallikoirina boksereita. Hevosen ja koirien kanssa tehtiin yhteiset maastolenkit aina.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   27.4.25 08:22:47

Bokserit on selästä sairaita, miksi kukaan sellaista haluaisi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 08:28:11

Labbikdet ja kultsit ovat myös häsliä jos ei kouluta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 08:34:23

Airedale ei sovi sinulle, mutta syy ei ole terävyys. Airikset eivät ole tyypillisesti teräviä yhtään. Kaikkea muuta ne kyllä sitten ovat. Osa on riistan perään, osa ei yhtään. Suurin osa vartioi ja ilmoittaa haukkumalla. Ei sovi kaikille todellakaan tämä rotu, eikä tarvitse.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   27.4.25 08:38:38

Mikä rotu ap:lla on aikaisemmin ollut tallikoirana? Vai oliko ajatus hommata "oikea rotu", viedä se tallille ja ajatella että siitäpä se sitten? Näitä näkee yllättävän usein. Ihmiset ostavat listan mukaisen koiran, tulevat tallille ja ihmettelevät kun koiraa ei voikaan ottaa maastolenkille tai jättää pihaan pyörimään. Sitten voivotellaan kun koira olikin vääränlainen.

Itselläni on ollut tallikoirina eri rotuja ja kaikista on tullut yhtä hyviä siihen. Jokainen on yksinkertaisesti koulutettu hommaan. Koulutusta toki helpottaa rotuvalinta, mutta työtä se ei poista. Maastossa mukana kulkeva koira on oltava välittömästi kytkettävänä, joten jo sen koulutus on monelle iso työ. Hevosten kanssa kulkeminen pitää myös opettaa ettei muille koidu vaaratilanteita ja jopa sosiaalisuus (tai oikeastaan sen puute) pitää opettaa. Noutajat ja palvelusrodut ovat yleensä helpoimpia kouluttaa niin että ne saa kontrolliin myös satulasta käsin.

Mikä oli edellisen koirasi ongelmakohta koulutuksessa ja tottelevaisuudessa, ja lähde miettimään sitä kautta millä rodulla vastaavaa ominaisuutta olisi mahdollisimman vähän.

Lähettäjä: Kielo 
Päivämäärä:   27.4.25 08:40:26

Löytyykö boksereista "normaalinaamaisia"? Minä olen tähän mennessä tavannut vain enemmän tai vähemmän "seinään juosseita". Luonteeltansa kivoja, mutta kyllä minua säälittää koira, joka ei saa kunnolla henkeä.

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   27.4.25 08:48:22

Boksereilla on paljon ventraalista spondyloosia, joka hyvin harvoin aiheuttaa mitään oireita, sillä lihaksikas kroppa suojaa rankaa.

Kuonon pituuteen on alettu kiinnittämään yhä enemmän ja enemmän huomiota. Silti lättänaamoja näkyy, koska näyttelyissä menestyy paremmin naama, missä on fylliä. Mitä pidemmäksi kuono kasvaa, fylli katoaa vähäsen. Itse en sellaisista kenneleistä ota. Koiran vanhemmista saa hyvin osviittaa millaista naamaa on luvassa. Omalla bokserilla on pitkähkö kuono.

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   27.4.25 08:51:48

Viivalla myös hyvää pohdintaa yllä. Omia rahkeita/heikkouksia kannattaa myös rehellisesti punnita. Sen moni koiran ottaja jättää tekemättä ja se näkyy kyllä katukuvassa.

Jokainen koira täytyy kasvattaa ja kouluttaa huolella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 09:23:52

Meillä pihassa pysyvistä ja hevosia ei häirikäivistä ja muille tallilla kävijöille avoimin oli labbis x seisoja mix. Hevosten mukana lenkillä parhaiten pysyi briardi.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   27.4.25 09:54:21

Miksi joku taas tähänkin keksi ehdottaa kelpietä? :D Pientä keskikokoa, eikä luonne todellakaan ole läheskään aina mitenkään huoleton, päinvastoin. Osa yksilöistä on koirasosiaalisia, osa haluaa ottaa muut päiviltä. Resurssiaggressio ei ole mitenkään poikkeuksellista. Oma on ainakin semmoinen helkkarin huutaja että hermot menee jos on vähänkin herkempikorvainen, toki on niitä hiljaisiakin yksilöitä mutta sitä et pentukopasta näe. Voimakkaasti saalisviettisenä rakastaa säntäillä niiden kissojen sun muiden perässä. Ja talvella usein vaatii pukemista. Ja lisäksi kaipaa liikunnan lisäksi aivotyötä ja on usein jopa aktiivisempi kuin bortsu.

Käyttölabbiksissa kannattaa olla tarkkana arkuuden kanssa. Mun miesystävällä on käylabbis ja se pelkää esimerkiksi joitain lattioita, se ei uskaltanut mun mökillä tulla ensimmäisillä kerroilla sisään koska ovessa on heiluvia muovihapsuja ötökkäesteenä yms. Ja tuollaiset ongelmat tuntuvat olevan huolestuttavan yleisiä etenkin just käyttölinjassa. Resurssiaggrekin on tämä tyyppi, ei saa oma koira mennä esimerkiksi lammikosta juomaan samaan aikaan tai tulee hammasta. Irti pysyy juu, tulee takaisin sitten kun sattuu huvittamaan :D toki se on varmasti myös koulutuskysymys osittain, vaan kyllä sen irti pysymisen eteen joutuu monesti noutajien kanssa tekemään enemmän työtä kuin paimenten kanssa. Mutta toisaalta muutoin luonteensa puolesta noutaja on kyllä paimenta varmempi valinta noihin kriteereihin. Tervepäisempi labbis on helpompi löytää näyttölinjasta tai ehkä sekalinjasta. Näyttölinjankin koirat ovat ihan kivan rakenteisia jos niitä ei päästä lihomaan tankiksi :)

Lähettäjä: Suppenkasper 
Päivämäärä:   27.4.25 10:17:41

Mun schäferit täyttää aloittajan kriteerit, mutta tuskin tätä rotua haettiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 10:21:00

Kokemusta löytyy näyttelylinjaisista labbiksista ja enkkusprinkuista. Näistä kumpikaan ei istu täysin aloittajan kriteereihin, mutta silti labbis ehdottomasti paremmin. Sprinkuissa koirasosiaalisuus ei valitettavasti ole mitenkään sanottua ainakaan samaa sukupuolta kohtaan. Ei toki missään rodussa, mutta sprinkuissa tullut aikuistumisen jälkeen koira-aggrea vastaan selvästi enemmän kuin labbiksissa. Näyttelylinjaisen sprinkun turkki vaatii myös työtä selvästi enemmän kuin labbiksen turkki. Toisaalta näysprinkku on keskimäärin fysiikaltaan maastokelpoisempi kuin näylabbis. Kumpikin rotu on ollut omalla otannalla varsin helppo kouluttaa irtipidettäväksi, mutta sprinkuilla keskimäärin enemmän kiinnostusta elävää riistaa kohtaan. Ei sinänsä yllätä, kun spanieli on jo ennen laukausta työskentelevä.

Jäin miettimään, että minkähänlainen koirasosiaalisuus kiharakarvaisilla noutajilla on? Ne vaikuttavat varsin hyvähermoisilta koirilta, mutta eivät ole itselle lähemmin tuttuja.

Lähettäjä: ___ 
Päivämäärä:   27.4.25 11:47:11

"Miksi joku taas tähänkin keksi ehdottaa kelpietä? :D Pientä keskikokoa, eikä luonne todellakaan ole läheskään aina mitenkään huoleton, päinvastoin."
Onko olemassa koirarotuja, joiden kaikki yksilöt ovat huolettomia? Itsellä ihan päinvastaiset kokemukset kelpieistä. Ominaisuudet sopivat hyvinkin aloittajan kuvaukseen. Koko toki pienempi kuin aloittajan toive, mutta ehdottomasti fysiikaltaan koira, joka ei jää jalkoihin. Älykäs, miellyttämishaluinen koira, joka pitää kuitenkin kouluttaa niinkuin kaikki muutkin.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   27.4.25 11:53:36

"Onko olemassa koirarotuja, joiden kaikki yksilöt ovat huolettomia? Itsellä ihan päinvastaiset kokemukset kelpieistä. Ominaisuudet sopivat hyvinkin aloittajan kuvaukseen. Koko toki pienempi kuin aloittajan toive, mutta ehdottomasti fysiikaltaan koira, joka ei jää jalkoihin. Älykäs, miellyttämishaluinen koira, joka pitää kuitenkin kouluttaa niinkuin kaikki muutkin."

Ei, mutta monenlaiset haasteet kelpieiden kanssa ovat hyvinkin yleisiä. Minullakin on suht helppo yksilö, mutta esimerkiksi tämän kuudesta sisaruksesta yksikään muu ei ole huoleton ja helppo. Ja tämä mun oma uros taas semmoinen nössykkä, että luonteensa puolesta jää kyllä vahvatahtoisten jalkoihin. Siinä missä veljensä taas käyvät herkästi kiinni jos joku tunkee liian lähelle omaa tilaa. Herkkänä rotuna myös stressaantuvat helposti jos vaikkapa se oman lauman kokoonpano jatkuvasti muuttuu, joku labbis on paljon helpompi siinä suhteessa.

Jos kelpie kiinnostaa niin bortsun kanssa pääsee takuulla helpommalla. Showpuolen bortsu on astetta rauhallisempi ja hillitymmillä vieteillä varusteltu kuin keskivertokelpie. Säänkestävämpikin eikä se turkki hankala ole hoitaa vaikka sitä jonkun verran onkin. Vaikka ei sekään aloittajan kriteereihin täysin mene, mutta kelpietä fiksumpi vaihtoehto kuitenkin ja yleisyytensä takia helpompi löytää kenellekin sopiva yhdistelmä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 12:12:33

” Onko olemassa koirarotuja, joiden kaikki yksilöt ovat huolettomia?”

Ei tietenkään, mutta on olemassa koirarotuja, joissa ne huolettomat on yleisiä ja muutama poikkeus. Helpommin sen huolettoman saa kun katselee huolettomia rotuja, kuin sellaista rotua, jossa ne huolettomat ovat joku kahdeksas maailman ihme.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 12:25:35

Ei ole varmasti 100% huoletonta rotua, mutta itse olen saanut rotuvalinnalla kyllä just ne ominaisuudet omiin koiriini, joita olen toivonutkin. Miksi olisin tietoisesti ottanut jonkun rodun edustajan, joka lähtökohtaisesti tiedetään vaikeaksi sosialitamisen kannalta esim. Haluan elää stressitöntä elämää ja haluan myös, että vieraatkin kokevat koirieni lähellä näin, ehdoin tahdoin en lähtisi ongelmia hakemaan väärällä rotuvalinnalla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   27.4.25 12:28:08

"Jäin miettimään, että minkähänlainen koirasosiaalisuus kiharakarvaisilla noutajilla on? Ne vaikuttavat varsin hyvähermoisilta koirilta, mutta eivät ole itselle lähemmin tuttuja."

Ovat ihan perusnoutajia sosiaalisuuden suhteen oman kokemukseni mukaan. Vahtiviettiä on enemmän kuin labbiksella, ja kouluttaminen haasteellisempaa. Omani ovat olleet hyvin riistaviettisiä, ja on ollut työtä ja tuskaa kouluttaa koirat sellaisiksi, etteivät hajun perään metsässä lähde. Muutenhan kiharakin sopii hyvin aloittajan kriteereihin.

Lähettäjä: MB 
Päivämäärä:   27.4.25 13:23:03

": .
Päivämäärä: 26.4.25 23:10:55

Kerrot rescue-yhdistykselle minkälaista koiraa haluat, otat sentyyppisiä koiria kotihoitoon ja kun oikea osuu kohdalle pidät sen.

Aloituksessa mietit ilmeisesti pentua? Kukaan ei pysty pennusta lupaamaan, että siitä tulee haluamasi lainen, jo aikuisesta rescue-koirasta näet jo millainen se on ja mihin se tulevaisuudessa tulee pystymään.

Aloituksessasi on sinänsä ihan perusseurakoiran ominaisuuksia, mutta osuuko ne ideaalisti siihen yhteen yksilöön on kyllä melko epävarmaa, jos valinta tehdään vain koiran rodun perusteella."

Nyt kyllä komppaan.
Muuten suosittelisin aloittajalle vinttikoiria, esim. traumatisoitumatonta rescuegalgoa, mutta irti pidettäviä ne eivät aloittajan haluamalla tavalla ole. Mulla on vinttilauma aina ottanut koirasosiaaliset kotihoitolaiset ongelmitta vastaan, ovat ihan parhaita.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   27.4.25 13:26:37

MB, käsitin, että tuo irtiåidettävyys oli aloittajalle varsin tärkeä kriteeri, niin vinttikoira ei kyllä sovi siihen yhtälöön, kuten itsekin toteat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 13:54:12

Käyttönoutajaa et saa ellet käy metsällä tai muuten harrasta aktiivisesti

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   27.4.25 13:55:58

"Käyttönoutajaa et saa ellet käy metsällä tai muuten harrasta aktiivisesti."

Kummasti näitä näkyy ihan kotikoirinakin.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   27.4.25 14:04:09

LähettäjäPippi

Päivämäärä27.4.25 08:48:22

Boksereilla on paljon ventraalista spondyloosia, joka hyvin harvoin aiheuttaa mitään oireita, sillä lihaksikas kroppa suojaa rankaa.

Kuonon pituuteen on alettu kiinnittämään yhä enemmän ja enemmän huomiota. Silti lättänaamoja näkyy, koska näyttelyissä menestyy paremmin naama, missä on fylliä. Mitä pidemmäksi kuono kasvaa, fylli katoaa vähäsen. Itse en sellaisista kenneleistä ota. Koiran vanhemmista saa hyvin osviittaa millaista naamaa on luvassa. Omalla bokserilla on pitkähkö kuono.

Hienoa vähättelyä bokserin selkä ongelmiin:D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 14:22:45

"Käyttönoutajaa et saa ellet käy metsällä tai muuten harrasta aktiivisesti"

Käyttölabbiksen saa. Niitä tuotetaan sitä mukaan kun on kysyntää. Koskee koko rotua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.4.25 14:33:31

"LähettäjäPippi

Päivämäärä27.4.25 08:51:48

Viivalla myös hyvää pohdintaa yllä. Omia rahkeita/heikkouksia kannattaa myös rehellisesti punnita. Sen moni koiran ottaja jättää tekemättä ja se näkyy kyllä katukuvassa.

Jokainen koira täytyy kasvattaa ja kouluttaa huolella."

Aloittajan edellinen koira oli rescuemix, sellaisista roduista, joita ei hullukaan tähän ketjuun ehdottaisi. Valtavan riistaviettinen, ei-koirasosiaalinen, eikä ihmisille avoin yksilö. Luonnollisestikaan siitä ei tällaista tallikoiraa tullut, mutta äärimmäisen fiksu kaveri, joka ensimmäisinä vuosina räjähti vartin tärinäkiljuntaryntäily-syön sut heti-show:hun nähdessään horistonissa niin koiran kuin hevosen, kanin tai peuran tai mitään eläintä muistuttavaa siluettia, ja palautuminen aivan toivotonta koska viestiä oli tuhannen tonnin edestä.

Niin vain siitäkin tuli huolellisella koulutuksella koira jonka pystyi viemään mihin vain, myös tallille hevosia katsomaan, tai kimppalenkille tuntemattomien koirakavereiden kanssa, huoletta. Mutta luonnollisesti koirasta ei koskaan tullut irtipidettävää tallien joka paikan höylää, jokaisesta koirasta sellaista ei saa edes taikomalla. Tämä oli juuri niin hienosti käyttäytyvä kuin sen oli mahdollista olla, niillä korteilla, mitä sille oltiin jaettu. Nyt hän koirarotua jolla on geenien puolesta hyvät kortit, ja edelleen se labbis on kyllä vahva vaihtoehto.

Jossain kohtaa tulee geenit vastaan eikä vaikkapa jackrusselista saa rottien lempeää vahtijaa vaikka olisi maailman kaikki resurssit :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 15:22:41

"No eikös niitä rotuja jalosteta, että "tiedetään mitä saadaan." Ja nyt yhtäkkiä jokainen rotukoira onkin kuin sika säkissä, mitä sattuu."

Tiedätkö jokaisesta pennusta, että se toimii aloittajan haluamissa tilanteissa koska sen rotuisen koiran pitäisi toimia?

"Niin, nyt rotukoira on sika säkissä, mutta rescuesta tiedät mitä saat, heh.. :D"

Luetun ymmärtäminen... rotukoiran pentu on enemmän sika säkissä kuin aikuinen rescue-koira jonka käytös voidaan testata ennen adoptiopäätöksen tekemistä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.4.25 15:25:54

MB, samoin mietin vinttareita! Menisi kaikkeen muuhun kuin tuohon, että varmuudella olisivat irtipidettäviä. Toki tämän kohdalla on merkitystä myös koulutuksella, mutta käsittääkseni myös toisin voi käydä, joten siksi ei sovi kriteereihin. Muuten maailman helpoimpia koiria minustakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 15:28:07

Eli määrätietoinen rotujalostus ei saa aikaan tietyntyyppisiä koiria?

Tällä periaatteella voisin vihdoinkin ottaa sen unelmoimani karjalankarhukoiran seurakoiraksi! Loistavaa! Kun eihän siitä pennusta voi tietää, onko sillä viettiä vai ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 15:30:44

"Kun eihän siitä pennusta voi tietää, onko sillä viettiä vai ei."

Ei voi, tämän voi todeta vaikka metsästäjäryhmissä joissa etsitään koteja metsästyskoirille jotka ei metsästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 15:33:54

Eli aivan sama minkä rodun tai koiran otat, kaikki käy :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 15:34:02

” Eli määrätietoinen rotujalostus ei saa aikaan tietyntyyppisiä koiria?”

Olet varmaan kuullut sanonnan: ”poikkeus vahvistaa säännön.” Se pätee tässä aika hyvin. Tietyntyyppisiä kyllä, mutta ei täysiä kopioita toisistaan.

Esimerkiksi meillä aikoinaan oli cavalierkingcharlesinspanieli. Täysin seurakoiraksi jalostettu rotu, käsilaukkukoira. Silti meidän yksilöä ei voinut irti laskea, katosi kuin pieru saharaan välittömästi.

Sitten taas nyt lähipiiristä löytyy irtipidettävä beagle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 15:35:22

Joo joo. Sanomasi on tullut selväksi. Kaikki koirat ovat samaa massaa, seku ottaa vaan minkä haluaa koirakirjan kuvan perusteella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 15:37:32

” Kaikki koirat ovat samaa massaa, seku ottaa vaan minkä haluaa koirakirjan kuvan perusteella.”

No näinhän kukaan ei ole väittänyt.

Pennun ottajan täytyy kumminkin henkisesti valmistautua siihen, että MITÄ JOS ottamani yksilö ei olekaan oppikirjaesimerkki rodusta. Mitä jos se kaikille ja kaikelle iloisena tunnettu spanieli onkin aggre? Mitä jos se ajokoira ei ajakaan jänistä? Jne

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   27.4.25 15:41:03

"Käyttönoutajaa et saa ellet käy metsällä tai muuten harrasta aktiivisesti"

Käyttölabbiksen saa. Niitä tuotetaan sitä mukaan kun on kysyntää. Koskee koko rotua."

Juuri näin, paljon näkee katukuvassa ihan kotikoirina.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   27.4.25 15:41:24

Todennäköisyyksillähän elävien olentojen jalostuksessa pelataan. On todennäköistä, että kahden peruslabbiksen pennut ovat luonteeltaan peruslabbiksia. Mutta on myös pieni mahdollisuus siihen, että ne ovatkin luonteeltaan jotain muuta. Rotu kannattaa aina valita huolella etenkin rodun luonneominaisuuksien mukaan, MUTTA silti kannattaa aina muistaa se, että kyseessä on kuitenkin elävä olento eikä mikään robotti. Että on mahdollisuus siihen, ettei se oma pentu olekaan tismalleen sen luontoinen mitä olisi halunnut. Jos sitä ajatusta ei kestä, niin silloin kannattaa jättää koira ottamatta.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   27.4.25 15:41:29

Mulla on tallikoirana suursnautseri.
Ollut ihan mahtava kaveri. Pysyy pihapiirissä, ei jahtaa mitään, ollut helppo kouluttaa.

Mutta haaveilen kyllä keltaisesta labbiksesta. :)

Lähettäjä: Cee 
Päivämäärä:   27.4.25 16:31:56

"Käyttölabbiksen saa. Niitä tuotetaan sitä mukaan kun on kysyntää. Koskee koko rotua."

En tunne yhtäkään labbista, jota voisi pitää huoletta vapaana.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   27.4.25 16:46:37

^Ja minä taas en yhtään, jota ei voisi pitää huoletta vapaana.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   27.4.25 16:49:12

Joo koirapuistossa voi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.4.25 17:15:29

"Luetun ymmärtäminen... rotukoiran pentu on enemmän sika säkissä kuin aikuinen rescue-koira jonka käytös voidaan testata ennen adoptiopäätöksen tekemistä"

^ Nyt puhut kuitenkin ihmiselle, jolla sitä oikean elämän rescue-kokemusta on. Etenkin aikuisella koiralla menee todella pitkään ennen kuin näyttää oikeat karvansa. Puhut aikuisen koiran adoptoinnista tietäen, että ei voi olla aavistustakaan siitä, millaisia kokemuksia koiralla on ollut.
Mitä pinttyneempi trauma, sen pidempään se kestää tulla ulos. Tarhalla vuosia viettäneet voivat olla todella kovassa stressistä resurssien suhteen, ja se ei tietenkään näy vieraassa paikassa mitä koira ei vielä tunnista omaksi kodiksi ja reviiriksi. Puhumattakaan siitä millaisia kokemuksia niillä voi olla ihmisistä, ja vaikka esineistä; remmeistä, kepeistä, vaikka kumisaappaista.
Ja sen historian takia aikuiset rescuet tuppaavat olemaan todella tarkkoja omista asioistaan ja etenkin ihmisistään. Edes se "kotihoito kunnes löytyy oma" ei ole millään tapaa varma nakki. Puhumattakaan fyysisistä vioista - näillä on vanhoja murtumia, nivelrikkoja, ja usein huonosti pidettyä fysiikkaa alla.

Ylipäätään suhtaudun huomattavasti enemmän nihkeästi siihen että lähdetään etsimään aikuista rescueta varsin kovaan treeni- ja liikuntakäyttöön. Aikuiselle rescuelle pitää antaa koti joka on täysin valmis mukautumaan koiran ehtoihin ja ne ehdot ovat sika säkissä. Rotukoirasta voi tiettyyn käyttöön ostaessa odottaa, että sille saa vastinetta, eikä pelata täyttä lottoa mitä se rescuen kanssa tasan on.

Mutta hei, tämä on ehkä hötöhistorian ensimmäinen kerta kun ketjussa huudetaan että älä missään nimessä kotimaista rotukoiraa, vaan rescue!! :D
Historiaa on tänään tehty.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   27.4.25 17:19:22

Minulla on keskikokoinen villakoira, joka ihan varmasti lähtee jäniksen tai peuran perään. Ei pidetä vapaana, enkä pitäisi mitään koiraa, vaikka olisi kuinka "100 % varma" luoksetulo.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 17:42:55

” Etenkin aikuisella koiralla menee todella pitkään ennen kuin näyttää oikeat karvansa.”

Tätä komppaan. Rescueista mulla ei ole hajuakaan, mutta mulle on tullut ulkomailta aikuinen kodinvaihtaja kolmisen vuotta sitten. Kotiutumiseen meni kuukausia ja vasta parin vuoden kohdalla voin sanoa, että tunnen koiran ja koira on ”näyttänyt oikeat karvansa.” Ja tällä ei edes ole tiedossa mitään traumaa, elänyt (hyvässä) kodissa, toki hyvin erilaisessa kuin täällä Suomessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 17:43:23

Ainaki mun sileäkarvainen noutaja sopii aloittajan kuvaukseen.

Jos et harrastustykkiä hae, niin ainakin toinen vanhempi olisi hyvä olla ”näyttelylinjainen”. Kahdesta metsästyskoirasta voi tulla turhan paljon vauhtia. Ja kyllä, nämä eivät ole virallisesti jakautuneet käy- ja näy-linjoihin, mutta todellisuudessa kasvattajat kyllä painottavat jompaa kumpaa.

Näy-labbis voisi myös sopia. Käyttölinjaissa tosiaan luonteessa sen verran haasteita, etten itse uskaltaisi ottaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 18:05:52

"En tunne yhtäkään labbista, jota voisi pitää huoletta vapaana"

Minä tunnen noin 50 vähintään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 18:48:53

"Lähettäjä: Pippi
Päivämäärä: 27.4.25 07:53:24

No itse unohtaisin labbiksen heti, sillä se ei olisi luotettava maastokaveri. Labbis lähtee nenänsä perään.

Aloittaja ei tunne selvästikään bokseria rotuna. Ihmisillä on kuva ylivilkkaasta häröilijästä, vaikka oikein kasvatettuna koirasta tulee kuin ihmisen mieli. Erittäin sopeutuvainen muihin kotieläimiin ja ihmisiin. Ja muutenkin sopii täydellisesti aloittajan toiveluetteloon.

Mulla oli tallikoirina boksereita. Hevosen ja koirien kanssa tehtiin yhteiset maastolenkit aina."

Niin, oikein kasvatettuna. Jos sattuu käsiin jokin muu kuin kaikista nöölein näyttelykasvattajan koira, niin siinä tarvitaan jo jonkin verran taitoa, että bokserin saa kasvatettua lunkiksi kaikkien kaveriksi jota voi pitää vapaana missä vaan.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   27.4.25 19:31:31

Onko aloittaja miettinyt mitkä on koiran kriteerit ihmiselle? Kuuluisiko siihen mm. huomiota, turvaa ja yhteiseloa? Onko aloittaja ihan oikeasti miettinyt mitä vaatii rescuen kotihoitopaikkana oleminen? Melko harva näistä "pelastajista" on.

Teen nyt villin oletuksen, että aloittaja käy töissä ja nukkuu kuten keskivertoihminen nukkuu. Hän käy ehkä päivittäin tallilla ja liikuttaa hevosta. Sille omalle aikuiselle koirallekaan ei tässä yhtälössä riitä paljoa aikaa. Rescuelle vielä vähemmän. Sitä kun ei voi pitää vapaana tallissa tai maastossa. Sitä pitäisi kuitenkin totuttaa ja opastaa elämään kotikoirana.

Hoitoon otetaan vain koiria, jota todennäköisesti sopivat omaan perheeseen/laumaan ja asuinpaikkaan. Kaikki muu on liian stressaavaa ihan kaikille.

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   27.4.25 19:37:25

Bokserit ei Suomessa jakaudu mihinkään käyttö/näyttelylinjoihin. On kasvattajia, jotka ovat enemmän kiinnostuneita näyttelyistä ja toiset taas harrastavat koiriensa kanssa tottista ja pyrkivät saamaan koiriaan harrastaviin koteihin. Materiaali kuitenkin samaa kaikilla.

Tässä on nyt vuosien varrella ollut jo yhdeksän omaa bokseria. Toiset on helpompia kuin toiset, mutta yhtä kaikki, mielestäni ihan peruskoira, jonka saa koulutettua helposti. Koulutussessiot pidettävä paljon lyhyempinä kuin vaikkapa saksanpaimenkoiran kanssa. Bokseri kyllästyy helposti. Vikapäitä ei juuri ole. Tervepäinen bokseri on sosiaalinen ja itsevarma koira, joka ei ala tappelemaan muuta kuin puolustautuessaan. Miskommunikaatioita voi tulla muiden rotujen kanssa siinä, että bokserin leikki on aika dominoivaa ja erilaista kuin muilla roduilla (paini, huitominen, patsastelu).

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   27.4.25 19:47:39

"Tämä oli juuri niin hienosti käyttäytyvä kuin sen oli mahdollista olla, niillä korteilla, mitä sille oltiin jaettu. Nyt hän koirarotua jolla on geenien puolesta hyvät kortit, ja edelleen se labbis on kyllä vahva vaihtoehto.

Jossain kohtaa tulee geenit vastaan eikä vaikkapa jackrusselista saa rottien lempeää vahtijaa vaikka olisi maailman kaikki resurssit :)"

Kuulostaa kyllä siltä, että pärjäisit minkä tahansa rodun kanssa ja osaat myös improvisoida, jos kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 19:49:47

Ihan hävetti lukea Q:n tekstiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 20:11:03

"Bokserit ei Suomessa jakaudu mihinkään käyttö/näyttelylinjoihin. On kasvattajia, jotka ovat enemmän kiinnostuneita näyttelyistä ja toiset taas harrastavat koiriensa kanssa tottista ja pyrkivät saamaan koiriaan harrastaviin koteihin. Materiaali kuitenkin samaa kaikilla.

Tässä on nyt vuosien varrella ollut jo yhdeksän omaa bokseria. Toiset on helpompia kuin toiset, mutta yhtä kaikki, mielestäni ihan peruskoira, jonka saa koulutettua helposti. Koulutussessiot pidettävä paljon lyhyempinä kuin vaikkapa saksanpaimenkoiran kanssa. Bokseri kyllästyy helposti. Vikapäitä ei juuri ole. Tervepäinen bokseri on sosiaalinen ja itsevarma koira, joka ei ala tappelemaan muuta kuin puolustautuessaan. Miskommunikaatioita voi tulla muiden rotujen kanssa siinä, että bokserin leikki on aika dominoivaa ja erilaista kuin muilla roduilla (paini, huitominen, patsastelu)."

Tervetuloa nykypäivään, koiramateriaali ei ole enää sitä samaa mitä se on ollut vaikka 20 vuotta sitten, valitettavasti. Vikapäitä löytyy tänä päivänä sen materiaalin joukosta myöskin. Luonne ja koulutettavuus on matkan varrella muuttunut myöskin.

Aloittaja on jo kertaalleen sanonut, että bokseri ei kiinnosta, joten turha siitä on jankuttaa. Se, että ei kiinnosta, on ihan ymmärrettävää jo luonteen, sekä terveyden puolesta. Terveen bokserin löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Ja kuten sanottua, bokserin kouluttaminen vaatiin enemmän kuin minkä tahansa spanielin tai noutajan, joita tässä aloittaja pohtii ottavansa. Helpointa ottaa suoraan kriteereihin jo rotunsa perusteella mahdollisimman hyvin sopiva koira. Turha ottaa koiramaailman pelleä, jos se ominaisuus ei aloittajaa miellytä lainkaan.

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   27.4.25 20:21:53

Piste: En ole tässä pitkään aikaan enää aloittajalle vastannut, vaan oikonut muiden kirjoittajien käsityksiä. Mihin muuten perustat käsityksesi, että tietoni on vanhentunutta? Tälläkin hetkellä minulla on bokseri.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   27.4.25 20:29:04

"Bokserit ei Suomessa jakaudu mihinkään käyttö/näyttelylinjoihin. On kasvattajia, jotka ovat enemmän kiinnostuneita näyttelyistä ja toiset taas harrastavat koiriensa kanssa tottista ja pyrkivät saamaan koiriaan harrastaviin koteihin. Materiaali kuitenkin samaa kaikilla."

Yksittäiset koirat voivat olla samoja, mutta pk-lajeja harrastavat kasvattajat voivat käyttää koiria, joita näyttelykasvattaja ei käyttäisi ja toisinpäin, mikä kyllä eriyttää materiaalia. Harvalla puhtaasti näyttelylinjaisella koiralla tekisi ZTP- saati IGP-tuloksen, mitä kuitenkin boksereilla tehdään.

Mutta bokseria meinasin itsekin aloittajalle ehdottaa. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 21:53:01

Puhuit ensimmäisessä viestissäsi menneessä muodossa.

Ja jos et ole huomannut tuota K:n mainitsemaa asiaa, niin tuskin olet seurannut kovin tarkasti rodun jalostusta. Rotu ei muutenkaan ole enää samanlainen mitä se on ollut vaikka silloin 20 vuotta sitten. Rotua harrasteneena ja jalostusta vuosikymmeniä seuranneena sanon näin.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   27.4.25 21:56:40

Punaisissa settereissä on metsästyslinja ja näyttelylinja.
Kannattaa kysellä (pitkänlinjan) kasvattajilta millaiset pennun vanhemmat ovat olleet.Näy linjaiset yleensä suurin osa ei kovin riistaviettisiä TS.saa hienosti kasvatettua tottelevaiseksi.Setteri on mahdottoman kiva rotu kun sen kanssa on samalla aalto pituudella,pitää olla kärsivällisyyttä ja huumoria mukana.Fiksu rotu ja älykäs,touhottavasta olemuksesta huolimatta:)
Kiintyy omistajaansa ja haluaa seurata joka paikkaan.Osaa hyvin rauhoittua sohvalle.
Minulla on kolmas setteri nyt elämää piristämässä:)

Lähettäjä: Pippi 
Päivämäärä:   27.4.25 22:11:13

Sittenhän sun pitäisi jo nimimerkkini perusteella tietää kuka olen ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.25 22:14:46

Joo, kyllä todennäköisesti tiedänkin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.4.25 22:17:20

"Ihan hävetti lukea Q:n tekstiä."

Miksi ihmeessä, aivan täyttä asiaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.25 06:29:22

Q teki tyhjänpäiväisiä oletuksia ja yleistyksiä. Hävettää ihmiset, jotka luulevat tietävänsä muiden asiat paremmin kuin edes omiaan.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   28.4.25 10:32:47

LähettäjäQ

Päivämäärä27.4.25 19:31:31

Onko aloittaja miettinyt mitkä on koiran kriteerit ihmiselle? Kuuluisiko siihen mm. huomiota, turvaa ja yhteiseloa? Onko aloittaja ihan oikeasti miettinyt mitä vaatii rescuen kotihoitopaikkana oleminen? Melko harva näistä "pelastajista" on.

Teen nyt villin oletuksen, että aloittaja käy töissä ja nukkuu kuten keskivertoihminen nukkuu. Hän käy ehkä päivittäin tallilla ja liikuttaa hevosta. Sille omalle aikuiselle koirallekaan ei tässä yhtälössä riitä paljoa aikaa. Rescuelle vielä vähemmän. Sitä kun ei voi pitää vapaana tallissa tai maastossa. Sitä pitäisi kuitenkin totuttaa ja opastaa elämään kotikoirana.

Hoitoon otetaan vain koiria, jota todennäköisesti sopivat omaan perheeseen/laumaan ja asuinpaikkaan. Kaikki muu on liian stressaavaa ihan kaikille.

^ Aika villejä oletuksia tosiaan. No se osui oikeaan että kyllä, käyn töissä. Kotoa käsin. :D
Kaikki eivät käy toimistolla, jotkut ovat rakentaneet elämänsä niin että aikaa, resursseja ja rakkautta riittää useampaankin eläimeen työelämästä huolimatta.

Lähettäjä: MB 
Päivämäärä:   28.4.25 12:09:01

"Mitä pinttyneempi trauma, sen pidempään se kestää tulla ulos. "

Kaikki rescuet eivät ole traumatisoituneita. Esim. galgoista löytyy täysin ongelmattomia, iloisia, rohkeita ja valmiita kotikoiria vaikka millä mitalla. Mulla on ollut omia kuusi ja kotihoitolaisia aikoinaan parikymmentä ja vaikka otin ihan tarkoituksella hoitoon niitä tarhojen surkeimpia reppanoita, niin kyllä tuohon joukkoon mahtui myös ihan "normaaleja" yksilöitä, jotka olivat alusta asti täysin ongelmattomia ja ne oli hyvin helppo antaa omaan kotiin. Tällä hetkellä on neljä omaa, joista nuoremmista toinen on täysi rasavilli ja toinen ujo, tämän viimeisen otin juuri siksi, että se tarvitsi rauhallisen ja turvallisen ympäristön. Vanhuksista toinen on iloinen ja hilpeä maailman halaaja, toinen haasteellisin tapaus, mitä mulle on tullut ja siksi se mulle jäikin. On omassa laumassa ihan normaali kotikoira, mutta vieraita ihmisiä tulee pelkäämään hautaansa asti. On päivänselvää, että tällaisen koiran ottaessaan täytyy hyväksyä se sellaisenaan, eikä kaikkien todellakaan pidä siihen lähteä.
Mä suosittelen lämpimästi tutustumaan May's Galgo Rescuen toimintaan ja koiriin.