|
Lähettäjä: aaaa
Päivämäärä: 24.4.25 15:14:26
Tai en tiedä millä nimellä tätä pitäisi kuvata. Toki osa on varmaan sellaista, mihin voisi omalla toiminnakin jotenkin vaikuttaa, mutta siis oikeasti alkaa tuntua, että pitääkö vaan jäädä kotiin peiton alle makaamaan, ettei jotain kakkaa tippuisi niskaan koko ajan.
En tiedä mikä ihme kierre on vaivannut viime vuodet. Olen aina ollut sellainen perus positiivinen ja elämäniloinen ihminen. Mutta ihan kuin joku ihme kirous olisi tipautettu niskaani alkuvuonna 2020 ja sen jälkeen on ollut yhtä alamäkeä. Moni ihanaksi aiottu ja odotettukin juttu on kääntynyt tuomaan loppupeleissä vaan enemmän surua ja kuormitusta. Kaverit, veli ja vanhemmatkin on jo ihmetelleet, että miten voi yhdelle ihmiselle sattua noin paljon kaikkea ikävää? Siis tottakai on ihmisiä, joiden elämässä on asiat vielä huonomminkin, mutta ei nämä minunkaan viime vuodet ole mikään ihan normipäivä jokaiselle. Osa asioista on toki sellaisia, mitä moni kohtaa elämässään, mutta väitän että harva kyllä tällaisella tahdilla. Siis tyyliin joku jääkaapin hajoaminen on hyvinkin arkinen asia, johon varmaan lähes jokainen törmää joskus, mutta äkkiä sekin tuntuu vielä yhdeltä kuormittavalta asialta elämässä, jos se sattuu samaan sumaan, kun viime kuussa on ajonnut auto, sen jälkeen kännykkä, koira on juuri kuollut, läheinen joutunut sairalaan, töissä tullut lomautus jne jne.
En nyt rupea tässä kaikkea luettelemaan, ei edes tila riittäisi, mutta käytännössä alkuvuonna 2020 jäin ensin työttömäksi. No, en ollut hirveän huolissaan, olihan minulla säästöjäkin ja koska edellnen työ oli muuttunut aika kuormittavaksi, niin ajattelin, että vaikka töitä täysillä hainkin, niin ettei pieni breikkikään olisi niin paha. No, sittenhän heti perään iski korona, mikä tietysti heikensi työnsaaminen mahdollisuuksia. Sitten vasta parivuotias koirani sairastui, sen kanssa ravattiin lääkäreissä, paloi tuhansia euroja ja koira lopulta kuoli. Samaan syssyyn melkein kuoli sitten eräs läheinen. Keräsin itseni, jatkoin edelleen työnhakua ja parempaan uskomista ja hankinpa uuden koirankin. No, tämä seuraava koira eli puoli vuotta. Ja siitä tarina vaan jatkuu...
Ihan jo jos lemmikeistä puhutaan, niin tämä toinen koira kuoli sitten keväällä 2021. Sen jälkeen olinkin ilman koiraa, kunnes nyt viime kesänä uskaltauduin viimein hankkimaan uuden koiran. Joka muuten kuoli juuri ennen pääsiäistä. Ja millään koiralla ei ole ollut mitään rotutyypillistä sairautta, vaan täysin ennakoimattomat vaivat. Tottahan lemmikkiä ottaessa tiedostaa, että se voi sairastua, mutta tuskin kukaan odottaa, että muutaman vuoden sisään menettää kolme koiraa ja niiden pitäminen on yhtä eläinlääkäriäkulua? Lisäksi tosiaan elämä on muutenkin sitä, että myös ihmisiä on laonnut ympäriltä ja tosiaan tuntuu, että kaikki mikä vaan voi hajota, niin hajoaa. Itselle on myös sattunut kaikenlaisia terveysvaivoja ihan tyhjästä.
Tosiaan, kaikille sattuu, mutta kun tuntuu, ettei ole yhtään hetkeä sellaista tasaista arkea, vaan juuri kun on vaikka edellisen menetyksen tai oman sairauden takia saanut vähän koottua itseään ja yrittänyt löytää uskon tulevaan, niin johan seuraava vastoinkäyminen iskee. Ja siihen väliin satelee sitten tosiaan vielä näitä pyykinpesukone hajoaa ja ensi viikolla puhelin hajoaa-caseja. Alan oikeasti olla siinä pisteesä, että jos ajan autolla pidemmän matkan ja selviän perille ilman onnettomuksia tai auton hajoamisia, niin olen ihan valtavan kiitollinen maailmankaikkeudelle :D Kun tuntuu, että kaikki mihin koskee niin hajoaa (kuvainnollisesti tai konkreettisesti).
Huumorintaju alkaa olla lopussa ja samoin jopa taito positiiviseen ajatteluun. Olin esimerkiksi viime kesänä aivan super innoissani uudesta koirasta ja lisäksi olin juuri muuttanut, mitä olin myös odottanut ihan hurjasti. Uudessa kämpässä on muuten sattunut kaikkea yläkerran naapurin vesivahingosta (joka tulvi minun kämppääni) kaikenlaiseen muuhun asti ja tosiaan sitten vielä tuon koiran sairastelut ja kuolema. Siis montako kertaa ihmisen pitää jaksaa yrittää nousta vastoinkäymisten jälkeen?! En itse kaipaa elämääni tällä hetkellä miiiitään muuta kuin sellaista semi tasaista arkea. Ei tarvitse olla mitään jännää tai erikoista, ihan vaan tasaista arkea, eikä koko ajan jotain mistä pitää yrittää päästä yli, minkä jälkeen pitää koota itsensä, mikä pitää selvittää ja hoitaa.
|