|
Lähettäjä: P
Päivämäärä: 24.4.25 11:57:47
On tehty. Elämäni paras päätös. BMI oli alkutilanteessa 42, pudotin ennen leikkausta niin, että oli 28. Nyt kuusi vuotta leikkauksen jälkeen 24.
Operaatio sinällään helppo ja siitä toipuminen nopea, tottuminen uuteen elämäntapaan on isompi prosessi ja vaatii sitoutumista ja ajatustyötä. Leikkaus itsessään ei ole oikotie onneen, se on vain työkalu, jonka avulla elämänmuutoksen toteuttaminen onnistuu siihen sitoutuneelta henkilöltä. Tunnen oikeasti useita, jotka ovat leikkauksen jälkeen lihoneet takaisin vanhoihin mittoihinsa ja myös pari, jotka kärsivät leikkauksen jälkeen syömishäiriöstä. Eli fyysisesti prosessi on helppo, mutta henkiselle puolelle suosittelen ottamaan heti alkuun vaikka omakustanteisesti psykologin ja ravitsemusterapeutin sekä oikeasti työstämään niitä asioita. Kun lihavuuden syyt ja mielen solmut on avattu, on tehdyssä päätöksessä helpompi pysyä ilman pakkoajatuksia.
Toki kaikilla leikkaus ei suju ilman kompikaatioita, mutta leikkauksen riskit ovat verrattavissa sappileikkaukseen. Oma leikkaukseni tehtiin Oys jonopurkuna Oulun Terveystalolla, eli julkisen kautta päädyin yksityiseen sairaalaan leikattavaksi. Kuluja tuli joitain satasia yhteensä, edeltäviä polikäyntejä, sairaalamaksut ja kela-taksit.
Minä pudotin suurimman osan tosiaan jo ennen leikkausta. Sain polkuni käyntiin työterveyden kautta. Vatsalaukun ohitusleikkaukseen oli kuitenkin helpompi päästä kuin abdominoplastiaan. Se venynyt iho kun ei tietenkään palaudu kiinteäksi kauniiksi keskikropaksi, vaan jäi hautumia aiheuttavaksi haisevaksi vyölaukuksi. Sen poistokin lopulta suoritettiin julkisella, mutta vasta kun ongelmat olivat niin pahat, että tarvitsin osastohoitoa märkivän napani kanssa. Leikkaus oli paljon isompi ja vaikeampi (ja ihokin pääsi kaikesta hoidosta huolimatta tosi pahaan kuntoon), mutta nyt parin vuoden jälkeen olen todella tyytyväinen myös sen lopputulokseen. Minusta ei kukaan uusi tuttavuus voisi uskoa, että olen joskus ollut lihava.
Haittoja ei ole juuri ollut. Toki joskus ärsyttää, kun hyvää pihviä on jäljellä vielä 200g ja on se päivä, että tulee totaalinen stoppi parin haarukallisen jälkeen. Tai kun sukulaisetkin luulevat, että et voi syödä enää mitään, vaikka käytännössä voit syödä ihan kaikkea, mutta pieniä määriä ja fiksuilla valinnoilla oma olosi pysyy paljon parempana. Kun sadannen kerran selität, että tykkäät enemmän proteiinirahaksta kuin täytekakusta. Vitamiinit ja hivenaineet täytyy muistaa ottaa ohjeiden mukaan, niiden imeytyminen on heikentynyt leikkauksen seurauksena. Yksi paha raudanpuuteanemia on hoidettu rautatiputuksella, mutta se ongelma näyttää tasaantuneen, kun vähensin tavoitteellista urheilua muista syistä. Jos vielä treenaan kovemmin, niin luultavasti joudun hakemaan yksityistä kautta rautatankkausta suoneen, raudanpuutteen hoito on Suomessa totaalisen retuperällä ja tablettimuotoisena se ei minulle imeytynyt lainkaan, vaikka vuoden asian kanssa taistelin.
Muista, että olet hyvä juuri tuollaisena. Paino ei muuta ihmistä ja ihmisyyttä. Laihuus ei tee sinusta parempaa versiota itsestäsi. Mutta jos haluat tehdä sijoituksen omaan terveyteen ja hyvinvointiin, niin leikkauspolku on sinulle oikea. Tsemppiä!
|