Lähettäjä: Jorma 
Päivämäärä:   23.4.25 20:28:02

Aina tullut asusteltua jonkun kanssa. Porukoilta muutin kimppakämppään opiskelujen ajaksi, sitten poikaystävän kanssa, erottua takas kimppakämppään ja sitten uuden poikaystävän kanssa. Nyt tuli ero ja muutin yksikseen. On niin tylsää ja hiljaista, vaikka tulen kotiin yleensä aika myöhään niin silti jotenkin niin yksinäistä. En ole mitenkään kovin nuorikaan enää, mutta tottunut yhteisöön ympärillä.

En tykkää liiemmin vieraista, vierailen itse mielummin muiden luona. Ystäviä ja perhettä nään kerran pari viikkoon, eli en ole mitenkään hirveän yksinäinenkään. Silti on yksinäinen olo.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   23.4.25 20:49:07

Paljon masentavampaa oli asua perseilevien kämppisten kanssa. Yksin asuminen oli ihan parasta nuorena aikuisena. Toki sitten kun kumppanin löysi, niin yhteisasuminen on vielä kivempaa, mutta ehdottomasti mielummin yksin kuin huonossa seurassa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.4.25 21:00:18

Yksin asuminen sopii itselleni hyvin. Ihan saa elää ja jättää tavarat minne haluaa, tulla ja mennä miten huvittaa ilman että kenelläkään tulee paha mieli.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   23.4.25 21:08:29

Otin koiran eikä sen jälkeen ole ollut yksinäistä. Nykyään löytyy kyllä mieskin.

Lähettäjä: Jorma 
Päivämäärä:   23.4.25 21:29:08

No mulla on hyviä kokemuksia muiden kanssa asumisesta! Kavereiden kanssa asuttu ja exien.

Koira olisi kiva, mutta en tiedä saanko järkättyä koiralle esim mahdollista hoitajaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.4.25 21:31:32

Ehkä vielä totut?
Itsellenikin oli alkuun outoa asua yksin, mutta nyt parin vuoden jälkeen en usko, että enää koskaan suostun jakamaan kotia toisen ihmisen kanssa :D

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   23.4.25 21:45:37

No, kokeilepa avointa suhdetta. Täällä minä istua tönötän yksin omassa kodissani kun mies on "ystäväänsä" tapaamassa.

Että huonomminkin voisi mennä.

Ja joo, erota voisi mutta mitä sekään muuttaisi. Sitten olisin aina yksin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.4.25 21:50:00

En mäkään ole koskaan tykännyt yksin asumisesta. Epäluonnollista ihmislajille.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   23.4.25 22:16:53

Koiria kaksi kappaletta niin ei ole koskaan yksinäistä kotona

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   23.4.25 22:33:39

Oi kun saisi asua yksin. Kun asuin lapsuudenkodin ja puolison välillä yksin, nautin rauhastani. Nyt on lapsiakin,niin rauhaa on seuraavan kerran joskus reilun 18v kuluttua.
Oikeasti kyllä tykkään puolisostani ja lapsista, mutta yksinäisyys olis sillointällöin oikein tervetullutta..

Lähettäjä: Jepulis 
Päivämäärä:   24.4.25 00:06:53

-:n kanssa niin samaa mieltä!
Nyt asun yksin ja kun tulen töistä kukaan ei sano mtn. Mahtavaa.

Lähettäjä: Jone O 
Päivämäärä:   24.4.25 01:02:31

Koira tai kissa ovat monille tyhjää parempia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.4.25 01:08:07

Yksin asuminen on parasta. Olen niin introvertti että tuskin pystyisin asumaan toisen kanssa, ellei koti olisi joku palatsi jossa olisi mulle oma siipi keittiöineen ja kylppäreineen:D

Kiva kun saa tehdä mitä haluaa mihin vuorokaudenaikaan vain. Kukaan ei pyydä laittamaan valoja pois yöllä tai olemaan hiljempaa. Mutta onhan meitä erilaisia ja jos on tottunut seuraan niin kyllähän se yksin asuminen voi tuntua kolkolta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.4.25 01:21:14

Itse tunsin nuorempana ahdistusta jos ei ollut ihmisiä ympärillä. Vanhemmaksi kun tulee niin nauttii yksinäisyydestä. En kyllä alkaisi kenenkään kanssa yhteiselämään.

Lähettäjä: Jean-Pierre Kusela 
Päivämäärä:   24.4.25 01:33:32

Ollaan erilaisia. Mä en voi/halua asua kenenkään kanssa. Mä en kestä luultavasti ketään ja olen lähes varma ettei kukaan kestä minua pitemmän päälle.
Unissani puhun, kuorsaan ja pieren, enkä hereillänikään ole aina aurinkoinen persoona.

Lähettäjä: Just niin 
Päivämäärä:   24.4.25 07:38:06

..voi kun saisikin olla joskus yksin, vaikka edes yhden päivän. Sairas mieheni ei poistu KOSKAAN asunnosta, vaan on siellä 24/7. Ikinä mulla ei ole omaa aikaa, että saisin olla yksin kotona.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   24.4.25 08:03:44

Aina voi muuttaa takaisin kimppakämppään, jos se oli oma juttu. Koiran sijaan voi ottaa kaksi kissaa.

Voi myös buukata elämäänsä niin paljon ihmisiä ja tekemistä, että arvostaa jokaista sekuntia, jonka saa olla yksin.

Lähettäjä: Jorma 
Päivämäärä:   24.4.25 08:51:12

En voi oikein hankkia lemmikkejä, sillä monella ystävälläni on jo niitä ja perhe on allergisia. Enkä voi jättää eläimiä yksikseen 3 päivän festarireissun ajaksi.

En ole yhtään intovertti! Tai en oikein pidä tutustumisesta uusiin ihmisiin, jonka vuoksi kämppistely ei nyt kyllä enää onnistu. Ollaan aikuisia ihmisiä ja suurimmalla osalla on jo perheet/puolisot. Ja uusiin kämppiksiin en kyllä lähe tutustumaan, mitä jos ne on ihan kamalia.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   24.4.25 09:17:30

No onhan niitä lemnikkihoitoloita tai -hoitajia olemassa, jos perhe on allergisia. Mä en itse ainakaan sen takia jättäisi ottamatta koiraa. Tosin olenkin eläinrakas ihminen ja en haluaisi muutenkaan elää ilman eläimiä. En suosittele lemmikkejä, jos niistä ei ole oikeasti kiinnostunut/pidä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.4.25 10:35:16

Kun on ollut 30 vuotta naimisissa niin sen jälkeen yksin asuminen on parasta. En ota yhtäkään miestä enää nurkkiini asumaan (enkä naistakaan;D). Koirien ja kissan kanssa viihdytään vallan mainioisti.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   24.4.25 10:46:37

Sitten pitää etsiä uusi puoliso. Laita kuitenkin deitti-ilmoitukseesi rehellinen teksti: 'haluan jonkun, koska en kestä asua yksin'. Näin sielunkumppania etsivät tai edes seksin perässä olevat eivät turhaan vaivaudu.

Lähettäjä: Jorma 
Päivämäärä:   24.4.25 11:10:49

Ongelma tossa seurustelussakin on vain se että en oikein pidä kenestäkään. Ihmisiä ketä jaksaa on hankala löytää mutta sitten viihdyn heidän kanssa tosi hyvin.

Lemmikit ovat kivoja mutta minulla on niin paljon reissuja että tulisi kyllä aika tyyriiksi :) hevoselle on helpompi löytää hoitaja, kun on täyshoitotallilla. Voisihan sitä koiraa miettiä jos saa arjen järjestymään niin ettei tarvisi pitkiä aikoja yksin olla ja sitten tuo hoitaja-asia.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   24.4.25 11:23:31

Olen asunut sekä yksin että yhdessä ja molemmissa on puolensa. Yksin asuessa saa tehdä kaiken juuri niinkuin haluaa, ostaa kaupasta mitä haluaa ja syödä mitä haluaa, mutta onhan se yksinäistä. Mä olen ihmisenä sellainen, joka vajoaa helposti passiivisuuteen ja kivaan sohvan nurkassa oleiluun, jos ei ole mitään ulkopuolista motivaattoria. Yhdessä asuessa tulee tehtyä enemmän kaikenlaista, koska toisen seura piristää.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   24.4.25 11:27:13

Jos kuitenkin on ihmisiä, joiden kanssa Jorma viihtyy 'tosi hyvin', mikä tässä sitten ongelmana? Vai eivätkö nämä ihmiset viihdy Jorman kanssa?

Lähettäjä: Kipa 
Päivämäärä:   24.4.25 12:47:21

Itse olen kotoa muuttanut yksinään asumaan, opiskellessa kyllä asunut kimppakämpissä ja se ollut kyllä ihan kivaa. Näin nelikymppisenä ei koskaan seurustelleena en kyllä osaisi kuvitella tässä (rivarikaksio) asumista jonkun toisen kanssa. :D saa olla ja tulla miten ite lystää, ei tartte tehdä ruokaa jos ei halua (ja huonosti kyllä mitään ruoka osaan tehdäkään) ja saa valvoa ilman että tarvitsee ajatella häiriintyykö toinen jne. Eikä tarvitse yrittää keksiä puheenaiheita toisen kanssa. Vai onko se normaalia että vaikka sohvalla istutaan ja kumpikin on tuppisuuna ja vahtaa puhelinta tai televisiota?