Lähettäjä: trr 
Päivämäärä:   23.4.25 11:37:50

Kuinka olette päässeet yli tai oppineet elämään jonkun traumatisoivan asian kanssa?
Näin jonkun aikaa sitten asian/tapahtuman, joka ilmeisesti järkytti minua, se muistikuva tulee mieleeni usein.
Ei onneksi unissa vaivaa, mutta muuten tuo asia saa minut tuntemaan vihaa, surua...

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   23.4.25 11:44:38

Voisiko vihaa ja surua kanavoida johonkin, joka auttaisi muita, jotka ovat kokeneet jotain traumaattista?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.4.25 12:34:06

Terapia

Lähettäjä: musti 
Päivämäärä:   23.4.25 12:48:31

Pistin luiskaan

Samalla pääsin liikakiloista ja alkoholismista

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.4.25 13:07:54

Yksi keino on ihan vaan dissata trauma ja muistikuvat. Itse pääsen traumoistani eroon, kun lopetan niiden vatvomisen ja en vaan enää välitä, paketoin ne pieneksi säälittäväksi paketiksi, jonka lähetän aivojeni takanurkkaukseen, ja jätän sinne.

Lähettäjä: meppu 
Päivämäärä:   23.4.25 13:08:56

Mä en ainakaan osaa tähän vastata. Jouduin onnettomuuteen kymmenisen vuotta sitten jossa loukkaannuin. En kovin pahasti, vain yksi luu murtui. Siitä tuli kovat pelot tilannetta kohtaan, mutta pääsin siitä sitten yli kun olosuhteet tuntui turvallisilta ja pikku hiljaa siedätin itseäni.
Mutta nyt yllättäen jouduin samankaltaiseen tilanteeseen "läheltäpiti" ja traumat iski taas päälle ihan täysillä. Nyt pelkään taas.
Mulla liittyy siis vahvasti pelkoon siitä että loukkaannun fyysisesti.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   23.4.25 13:09:23

Suosittelen terapiaa. traumoilla on nimittäin tapana jossain vaiheessa purkautua jos ne jättää huomioimatta. Kokemusta on.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   23.4.25 14:18:10

"Mutta nyt yllättäen jouduin samankaltaiseen tilanteeseen "läheltäpiti" ja traumat iski taas päälle ihan täysillä."

Minulla on ihan sama kokemus. Selvisin säikähdyksellä, mutta kaikki menneet, samankaltaiset tapahtumat iski muistiin oikein urakalla. Kai tämä olo tästä joskus tasaantuu. Vasta vajaa vuosi mennyt, niin joutaahan tässä odotella.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.4.25 15:20:40

"Yksi keino on ihan vaan dissata trauma ja muistikuvat. Itse pääsen traumoistani eroon, kun lopetan niiden vatvomisen ja en vaan enää välitä, paketoin ne pieneksi säälittäväksi paketiksi, jonka lähetän aivojeni takanurkkaukseen, ja jätän sinne."

Olen käyttänyt tätä tapaa ja se toimi. Eihän sille mitään voi kun mielikuva ja muisto palaa mutta se taas on tietoinen päätös jääkö sitä ajattelemaan. Mä aloin laskemaan kertolaskuja päässä aina kun se muisto palasi, mulla oli myös yksi elokuva jonka juonen aloitin aina uudelleen ja muistelin sitä. Eli ajatukset tietoisesti muualle. Ajan kuluessa se trauma-asia tuli harvemmin mieleen.

Lähettäjä: × 
Päivämäärä:   26.4.25 21:13:58

Tapping, tapahtumaan kohdennettu ohjattu sessio. Sinne jäi, joutavien, merkityksettömien muistojen joukkoon. Olisinpa vaan tehny aikaisemmin tämän.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.25 21:53:57

Ei siitä pääse koskaan eroon, mutta sen kanssa oppii elämään. Kannattaa opiskella traumoista, siitä miten ne vaikuttavat aivoihin ja kehoon.

Tuollainen traumojen työntäminen aivojen syvimpään nurkkaukseen ei ole kovin terveellinen tai pitkäikäinen ratkaisu, vaikka ymmärränkin sen viehätyksen. Ne on siellä silti ja ne tulee kyllä esiin, ja todennäköisesti oireilevat jatkuvasti tavoilla joita et ymmärrä traumareaktioiksi.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   27.4.25 09:13:25

Terapia autto. Vieläkin nään painajais unia tapahtuneista, viimeksi viime yönä mutta ei ne enää mun vointiin vaikuta millään tavalla.

Lähettäjä: herttinen 
Päivämäärä:   27.4.25 11:08:47

Traumaterapia ja EMDR auttanut jonkin verran, traumaattisesta tapahtumasta tulee kesällä kuluneeksi vuosi. Mielialalääkityksen aloittaisin jos voisin, mutta se ei ole mahdollista toistaiseksi. Olen pakottanut itseni elämään tekemällä erilaisia suunnitelmia jne, että olisi aina edes jotain kiintopisteitä tulevaisuudessa.

Töihinkin palasin, mutta se tuntuu ihan yhdentekevältä ja töissä on aika stressaavaa, joka aiheuttaa sen, että keho menee siihen hälytystilaan ja on alkanut tulla voimakkaita takaumia traumaattisesta tapahtumasta. Yritän hyväksyä, ettei minusta tule enää samaa ihmistä kuin ennen traumaa ja oma "suorituskykyni" on pysyvästi laskenut. Perusturvallisuuden tunne on täysin kadonnut ja samaan aikaan kun toivon kuolemaa, pelkään kuolemaa myös todella paljon. On sellanen olo, että hetkenä minä hyvänsä minä tai joku läheinen saattaa kuolla ja elämä romahtaa taas.

Traumasta selviää varmaan niin, että jotenkin vaan pakottaa itsensä selviytymään yksi päivä kerrallaan eteenpäin, kun ei muitakaan vaihtoehtoja ole. Ja ottaa tarjotun avun vastaan.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   27.4.25 13:50:04

Ikävä kuulla. Millaisesti asioista teillä on traumoja tullut? Pahoittelut, mutta yritän verrata omaan tilanteeseen

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.4.25 14:36:09

Lapsuuteni oli yksi iso trauma, vanhempani eivät olleet hyviä vanhempia ja olin heitteillä. Kaikki huomio jota sain oli negatiivista, lääkäriin ei päässyt, apua ei saanut, jne. Siihen päälle diagnosoimattomana autistina kasvaminen, vakava itsetuhoinen masennus jo ala-asteella, sosiaaliset vaikeudet mitä kaikista noista seuraa... Väkivalta, raiskaukset, tilanne jossa uskoin aidosti kuolevani väkivaltaisesti, toistuvasti... Ne vaan kasaantuu.

Lähettäjä: ei pä'äse eroon 
Päivämäärä:   28.4.25 08:58:17

Lapsuus juoppoluolassa, mistä pääsin eroon vasta 15 vuotiaana kun muutin omilleni. Olihan siinä läsnä turvattomuus ja mua triggeröi tänäkin päivänä juopuneet ihmiset.

Nyt keski-ikäisenä seurustelin miehen kanssa, joka joi joka viikonloppu. Kaljatölkin sihahdus oli hetki, kun pakenin suojamuurin taakse. Ja tietenkin mies oli mahtava selvinpäin... Kun sain ukon jätettyä, alkoi taas arpien parantelu.

Mulle toi juopuneen ihmisen kanssa oleminen on se pahin trauma. Ja menikin vuosia tuosta kokemuksesta taas toipumiseen. Oli pakko katkaista kaikki välit, en pysty jatkamaan edes kavereina. Estin somessa, ennen enää edes kuule siitä.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   28.4.25 10:00:42

Kylmä, narsistinen äiti ja isä, joka yritti sulkea silmänsä tilanteelta. Koulukiusaus, työpaikkakiusaus, fyysinen epämuodostuma. Oirehdin juomalla, ketjupolttamalla, yliherkillä reaktioilla jne. Mietin itsemurhaa. Kävin terapiassa, mutta se vain pahensi tilannetta. Aloin juoksemaan ja käymään salilla ja siivosin elämästäni pahaa oloa aiheuttavat ihmiset. Ja kas: koko siihenastinen paska lakkasi haittaamasta. Enkä usko, että enää alkaa haittaamaankaan, muutoksesta nyt kolmisenkymmentä vuotta; olen 65-v.

Lähettäjä: mii 
Päivämäärä:   28.4.25 10:12:56

Millaista on traumaterapia, kertoisko joku?

Lähettäjä: rainbow_87 
Päivämäärä:   28.4.25 10:51:29

Käyn keskustelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla. Kela ei maksa terapiaa.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   28.4.25 12:23:15

Vahva suositus tuolle että vain kylmästi poistaa elämästään ihmiset jotka aiheuttavat pelkkää pahaa oloa. Olin itse pitkään kiinni sellaisissa kavereissa siinä pelossa että jäisin muuten ihan yksin. Olin pahasti kiusattu koulussa ja kotona sai välillä pelätä vanhempia.
Mutta yksin on parempi kuin huonoissa suhteissa. Uskallatte kyllä, pärjäätte kyllä.
Antakaa itsellenne aikaa ja olkaa armollisia, takapakkeja tulee aina mutta niistä selviää.
Mielestäni psyk sh tai psykologit eivät auttaneet koska niillä oli niin kauhea kiire - olisi pitänyt voida paremmin ihan viikon sisään ja jos voi huonommin, suorastaan suuttuivat

Lähettäjä: Pelin 
Päivämäärä:   28.4.25 18:11:57

Eft-naputtelulla tehty ohjattu traumanpurku