Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ei o 
Päivämäärä:   22.4.25 21:23:03

Tuntuu taas siltä, ettei vaan jaksa edes yrittää enää.

Tulin töihin vapailta tänään. Olin kasvattanut asiakkaita ja henkilökuntaa ilahduttamaan nätin rairuohon tipuineen päivineen + vein suklaamunia tarjolle. Ajattelin ruohon olevan vielä tämän viikon koristeena. Suklaat oli syöty ja ruoho oli kuivunut pilalle, kun kukaan ei ollut kastellut sitä, vaikka olin jättänyt lapun aiheesta.

Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta tuli jotenkin tosi paha mieli tästä. Tuntuu siltä, ettei ketään kiinnosta yhtään, että koetan tehdä jotain yhteistä pientä kivaa muille ja ketään ei tunnu kiinnostavan. Muistan kaikki syntymäpäivät, lähetän ihmisille synttärikortit ja joulukortit, tuon pullaa jos olen leiponut ja muuta pientä. Koetan aina huomioida muita pienillä teoilla ja miettiä, mikä saattaisi ilahduttaa. Töissä, kavereille, muille ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä. Olen jättänyt joskus postinjakalallekin joululahjan ja niin edelleen.

Nyt vaan tuntuu, etten enää jaksa, kun ketään ei tunnu kiinnostavan eikä kukaan arvosta vaivannäköäni pätkääkään. Ehkä en vaan enää viitsi sitten miettiä kellekään koskaan mitään pientäkään kivaa. Ja tiedostan, että olen ehkä lapsellinen, mutta nyt meni kyllä oikeasti tuo rairuoho tunteisiin, oli vaan jotenkin viimeinen niitti.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Agentti 
Päivämäärä:   22.4.25 21:51:30

XD apua....

Onneksi et ole meillä töissä.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.4.25 21:53:33

Keskity hoitamaan oma työsi ja anna muiden juttujen tippua.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   22.4.25 22:02:04

Ikävä juttu, ei olisi ollut iso vaiva lirauttaa vähän vettä siihen ruohoon sen sijaan että vain rohmutaan ilmaiset tarjottavat naamariin. Ymmärrän että oli viimeinen niitti kun siinä ruohon kuollessahan ihan silmin nähden näkyi se välinpitämättömyys. Kannattaa itseä säästääkseen minimoida ylimääräiset huomionosoitukset kiittämättömille tyypeille ja keskittyä vain niihin jotka osaavat niitä arvostaa.

Muista silti että aina on niitäkin jotka oikeasti ilahtuvat vaivannäöstäsi vaikka eivät samassa mittakaavassa antaisikaan takaisin :)

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.4.25 22:06:45

Ymmärrän aloittajaa. Kannattaa kuitenkin muistaa että kaikilla on kädet täynnä omia töitä ja kun sitä rairuohon kastelua ei oltu osoitettu kellekään tietylle tai sovittu yhdessä kasteluvuoroja, niin tokihan se jää tekemättä. Mutta uskon että monikin varmasti mietti että onpa ihana kun tuotu rairuohoa ja suklaamunia:) Mutta jatkossa ei tosiaan kannata tuollaisella itseään stressata. Teet vain työsi kuten muutkin.

Minä olen tykännyt järjestää päivällisiä, teen hyvää ruokaa ja panostan kattaukseen ja tunnelmaan. Pakko myöntää että joskus meni tunteisiin kun siskoni perhe tuli paikalle viisi minuuttia ennen ruoka-aikaa, söi nopeasti ja lähti. Olin ajatellut että oltaisiin voitu vaikka ruoan jälkeen pelata lautapelejä ja yleisesti seurustella, mutta kävivät syömässä kuin jossain abc:n noutopöydässä ja lähtivät. Pari kertaa ovat tehneet tuon ja sitten lopetin heidän kutsumisensa. Tuli juuri tuollainen olo että ei yhtään arvostettu tai kiinnostanut, tultiin vain ilmaisen ruoan perässä.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.25 22:17:16

No onhan se aika aikaa vievä juttu kaataa tilkka vettä rairuohoon... Vähän oma-aloitteisuutta aikuisilta ihmisiltä, jos suklaat kuitenkin kelpaa :D Ikävän kuvan antaa myös asiakkaille yrityksestä kun kuivunut rairuoho siinä näkyvillä...

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.4.25 22:20:32

"Muista silti että aina on niitäkin jotka oikeasti ilahtuvat vaivannäöstäsi vaikka eivät samassa mittakaavassa antaisikaan takaisin."

Tämä on totta.

Muistelen usein minulle tehtyjä hyviä tekoja. Esimerkiksi kerran joku oli jättänyt minulle valmistujaislahjan kotini rappusille enkä vieläkään tiedä kuka. Joku oli vain hyvästä sydämestään halunnut ilahduttaa haluamatta siitä kunniaa.

Töissä monta kertaa anonyymi asiakas on jättänyt minusta palautetta ja kiittänyt. Se on ollut heille ylimääräinen vaiva. Heidän on pitänyt kaivaa aspan tiedot ja ottaa aikaa kirjoittaa se palaute. Ihan vaan koska ovat halunneet ilahduttaa.

Kerran kun olin lapsi, lemmikkini kuoli. Eräs luokkakaverini jonka kanssa emme olleet erityisemmin ystäviä, kirjoitti minulle osanottokirjeen. En kiittänyt häntä kirjeestä enkä sanonut siitä hänelle mitään koska pelkäsin että purskahdan itkuun kun asia oli niin tuore. Varmaan vaikutin super-ääliötä mutta kuinka kiitollinen sisälläni olinkaan.

Näistä en ole päässyt kiittämään enkä ole saanut huomioida heidän kiltteyttään heille suoraan mutta aina muistan ja olen kiitollinen.

Vaikka muut eivät jaksa samanlaista huomiointia, vaikuttavat kiittämättömiltä ja osa varmaan ihan onkin kiittämätöntä, siitä huolimatta voit olla varma että kaikki tekemäsi heijastuu sinuun hyvällä ja sinulla on ihmisten mielissä hyvä mielikuva. Kun muut ajattelevat sinua, olet heidän mielissään hyväntahtoinen. Vaikka eivät kiittäisi ja ignooraisivat.

Samalla ymmärrän täysin että rairuohot oli viimeinen pisara. On hyvä että olet luonnostasi huomioiva. Älä kovetu tai muuta itseäsi mutta muista että saa olla itsekäskin toisinaan.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   22.4.25 22:27:38

"Nyt vaan tuntuu, etten enää jaksa, kun ketään ei tunnu kiinnostavan eikä kukaan arvosta vaivannäköäni pätkääkään. Ehkä en vaan enää viitsi sitten miettiä kellekään koskaan mitään pientäkään kivaa."

Olet oikeassa tuossa. Ei heitä kiinnosta, eivätkä he arvosta vaivannäköäsi. Olet poikkeuksellinen, kun työkavereiden vuoksi näet vaivaa ja haluat heitä ilahduttaa. Se on harvinaista.
Lopeta tuo vaivannäkö, jos saat siitä pahan mielen. Hoidat vain työsi jatkossa.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.25 23:38:31

Harkitse tarkkaan kuka tai ketkä ovat vaivannäkösi arvoisia. Muuten keräät ympärillesi vain niitä, jotka käyttävät sinua törkeästi hyväksi.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   23.4.25 00:42:17

Nyt aloittajalla mainio tilaisuus osoittaa "sitä saa mitä tilaa". Olet ollut toisia ilahduttava ja saat olla ylpeä siitä, mitä olet heille antanut. Olet antanut itsestäsi lämminhenkisen ja hyvää työilmapiiriä luovan kuvan.

Nyt on aika muuttaa tyyli täysin päinvastaiseksi ja olla ylpeä entisestä Minästä. Uusi Minä ei luo mitään kivaa työyhteisöön, mutta on silti kohtelias. Siten sulle tulee vapaus nähdä, miten työkaverit huomaavat, ettei toi enää olekaan se mitä oli ennen. Siitä seuraa, että työkaverit alkaa miettiä omaa kiittämättömyyttään. Ja sinä voit hymyillä itseksesi "hyvä minä" , että jaksoin heitä ilahduttaa.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: hukka 
Päivämäärä:   23.4.25 01:29:38

” Nyt on aika muuttaa tyyli täysin päinvastaiseksi ja olla ylpeä entisestä Minästä. Uusi Minä ei luo mitään kivaa työyhteisöön, mutta on silti kohtelias. Siten sulle tulee vapaus nähdä, miten työkaverit huomaavat, ettei toi enää olekaan se mitä oli ennen. Siitä seuraa, että työkaverit alkaa miettiä omaa kiittämättömyyttään. Ja sinä voit hymyillä itseksesi "hyvä minä" , että jaksoin heitä ilahduttaa.”

Ehkä ne kaikki muut työkaverit ovat tehneet juuri tämän saman jo aiemmin

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.25 01:45:09

Niin. Tässäkin ketjussa muutama kuulostaa juuri sellaiselta, joka yrittää saada aloittajaa jatkamaan tuota käytöstä koska itse hyötyy siitä, vaikka aloittaja kärsii.

Itse olen halunnut ilahduttaa ja auttaa muita useita vuosia, hyvinvointini kustannuksella, koska trauma taustalla. Olen hakenut sillä turvaa ja hyväksyntää muilta. Ja saamani kiitokset ja kehut ovat vain lisänneet siihen oravanpyörään vauhtia. Mikä on kaukana terveestä. Nyttemmin nämä kiitolliset kehujat aiheuttavat minussa pahoinvointia pelkällä olemassaolollaan.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.25 01:52:49

"Ehkä ne kaikki muut työkaverit ovat tehneet juuri tämän saman jo aiemmin "

Voi olla, mutta olemassa on myös sellaisiakin jotka käyttävät muita hyödyksi minkä ehtivät. Saatu kasvatus vaikuttaa paljon. Yleensä ne, jotka ovat oppineet ja saaneet lapsesta saakka esimerkiksi manipuloida tai kiusata muita, ovat juuri näitä. Ovat oppineet esittämään pyhimystä vaikka ovat todellisuudessa piruja.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: halaus 
Päivämäärä:   23.4.25 01:54:15

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 23.4.25 01:45:09

Niin. Tässäkin ketjussa muutama kuulostaa juuri sellaiselta, joka yrittää saada aloittajaa jatkamaan tuota käytöstä koska itse hyötyy siitä, vaikka aloittaja kärsii.

Itse olen halunnut ilahduttaa ja auttaa muita useita vuosia, hyvinvointini kustannuksella, koska trauma taustalla. Olen hakenut sillä turvaa ja hyväksyntää muilta. Ja saamani kiitokset ja kehut ovat vain lisänneet siihen oravanpyörään vauhtia. Mikä on kaukana terveestä. Nyttemmin nämä kiitolliset kehujat aiheuttavat minussa pahoinvointia pelkällä olemassaolollaan.

Saathan varmasti jotain ammattiapua tuon traumasi käsittelyyn?

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   23.4.25 02:40:58

Pitää vielä lisätä aiemmin kirjoittamaani se, ettei aloittaja maininnut onko hän esimies asemassa vai samalla palkkatasolla työkavereiden kanssa. Jos esimies asemassa, niin tietty skisma työkavereiden toimesta saattaa johtua siitä.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.25 02:58:05

Kuulostaa tosi oudolta, että esimiestä kohtaan olisi työntekijöiden kohdalla tuollaista skismaa. Luulisi että kaikki haluaisivat näyttää hyvältä esimiehen silmissä.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.4.25 03:52:45

Ymmärrän ap:n fiilikset. On tosi kurja koettaa järjestää ja nähdä vaivaa, kun muita ei tunnu kiinnostavan. Tykkään organisoida illanviettoja, laittaa pöydän hienoksi ja niin edelleen, mutta kyllähän se ihmistä syö, kun muut tulee ns. Valmiiseen pöytään eivätkö tajua, että asioiden eteen on nähty vaivaa oikeasti.

Omalla kohdalla ärsytystä on aiheuttaneet yhteisten majoitusten yms varaaminen. Minä olen aina se järjestäjä ja eniten ottaa päähän, jos joku alkaa kitistä jostain asiasta - etsipä itse parempi majoitus, googlailin näitä tunteja etsien parasta sijaintia yms! Moni tulee mieluusti valmiiseen pöytään, kunhan ei tarvitse itse nähdä yhtään vaivaa.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   23.4.25 04:31:10

. "Luulisi että kaikki haluaisivat näyttää hyvältä esimiehen silmissä."

Entäs siinä tapauksessa, jos esimies onkin valittu työkavereiden joukosta esimieheksi ja saa enemmän palkkaa kuin muut.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Paskahomma 
Päivämäärä:   23.4.25 05:12:28

AP on liian altruistinen ja liian herkkä. Työstä molempia.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   23.4.25 06:28:14

Olet aivan ihana työkaveri kun muistat ja yrität piristää muita ja luoda viihtyisyyttä yhteisiin tiloihin, itse olisin kiitollinen tuollaisesta! Harmi vaan toiset osaavat olla hieman juntteja, eivätkä ajattele omaa napaansa pidemmälle..

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: pos 
Päivämäärä:   23.4.25 08:48:45

Siis uskomatonta. Siinä tilanteessa ymmärtäisin aloittajan ruikutuksen jos joku olisi tahallaan pilannut rairuohon tai nakannut sen suorilta roskiin. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaan aloittaja olettaa, että muut huolehtivat hänen istuttamastaan rairuohosta. Olet varmasti siinä oikeassa, ettei muita kiinnosta pätkääkään. Harvaa kiinnostaa joku rairuoho ja se on oikeasti paljon vaadittu, että vaadit muita huolehtimaan asiasta joka on heille aivan saman tekevä. Rairuoho luultavasti ilahdutti ainoastaan aloittajaa ei niitä muita. Jos sinä viet töihin jotain huolenpitoa vaativaa, sinä olet myös se joka siitä huolehtii. Ei niin, että kaadat homman muiden niskaan.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   23.4.25 08:56:13

Omituista että töissä pitäs juhlia työkaverin synttäreitä tms. Lapsesta asti oon ollu vaan iloinen että mun synttärit on hiihtolomaviikolla. Ei töissä vietetä synttäreitä vaan tehdään töitä ja välillä on tauot.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ei o 
Päivämäärä:   23.4.25 12:55:32

Ei meillä kenenkään synttäreitä juhlita mitenkään. Muistan kortilla kavereita ja työkavereita, tai saatan jonkun suklaapatukan tuoda. Meillä kyllä usein omina synttäreinä saatetaan tuoda tarjottavaa muille sankarin toimesta.

Ja kuten sanottu, rairuoho ei nyt ollut tässä se juurisyy, vaan siinä jotenkin kiteytyi se, että muita ei kiinnosta. Meillä on töissä muutoinkin kasveja, joista huolehditaan, niin ehkä siksi harmitti vielä enemmän.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ei o 
Päivämäärä:   23.4.25 15:50:15

Ja tässähän ei ole kyse siitä, etteikö sitä rairuohoa haluttaisi, se siis ei ollut samantekevä, kun tauolla useampi sanoi, että pitäisikö laittaa jotakin pääsiäisjuttuja muiden iloksi kun on aiempinakin vuosina ollut. Siksi kasvatin sen ruohon. Meillä on yleensä ollut jouluisin joulukoristeet, pääsiäisenä pääsiäiskoristeet ynnä muu, ei mitään isoa, mutta kuitenkin jotain. Tuntuu kurjalta, että halutaan jotain yhteistä, muttei sitten yhdessä huolehdita siitä.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   23.4.25 15:54:51

"Muistan kaikki syntymäpäivät, lähetän ihmisille synttärikortit ja joulukortit, tuon pullaa jos olen leiponut ja muuta pientä."

Kuulostaa todella omituiselta. Työkaverit eivät ole perhettäsi, he ovat työkavereita.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ei o 
Päivämäärä:   23.4.25 16:21:36

Ei o, tuossa korttien lähettämisessä ei ollut nyt kyse työkavereista, vaan läheisistä. Kerroin esimerkkejä, miten huomioin ihmisiä. Töissäkin tosin läheisimmille työkavereille olen kortit antanut (yhdenkin kanssa olemme työskennelleet 10 vuotta varsin tiiviisti). Taukohuoneeseen olen tuonut joskus herkkuja, se on totta, esim suklaarasian tai jotain leipomuksia, jos on jäänyt yli. Parempi viedä käyttöön kuin heittää pois.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: 9 
Päivämäärä:   23.4.25 18:42:02

"Tuntuu siltä, ettei ketään kiinnosta yhtään, että koetan tehdä jotain yhteistä pientä kivaa muille ja ketään ei tunnu kiinnostavan"

Ilmoittaudun, ei kiinnosta. Työpaikalla on joku yksityäinen tommonen ihme touhuaja enkä tosiaan arvosta enkä saa niistä näperryksistä hyvää mieltä.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.4.25 18:48:28

Minusta on aika surullista, kun täällä muiden huomiointi koetaan negatiivisena asiana, kuten esim nimimerkki 9. Aloittajahan ei tässä puhunut pelkästään töistä, vaan yleisesti, tuo rairuoho oli vain yksi esimerkki. Muiden huomioiminen on hyvä asia.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   23.4.25 18:52:35

Ihmiset haluaa keskittyä töihinsä. Jospa he kokee jopa rasittavana käytöksesi vaikka hyvää tarkoittausit

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.4.25 19:01:40

???, sain kyllä käsityksen, että niistä somisteista oli puhuttu ja hän nyt niitä toteutti?

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: 9 
Päivämäärä:   23.4.25 19:18:54

Tainnut olla aloittajan oma tulkinta että ihmiset oikeasti haluaisivat jotain koristeita

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.4.25 19:53:45

9, aika erikoisesti väännät tuon aloittajan tekstin. Niistä koristeista oli puhuttu ja aloittaja kertoi niitä olleen aiemminkin. Tämä on taas oikein tyyppiesimerkki siitä, miten kaikki on aloittajan vikaa. :D

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ei o 
Päivämäärä:   24.4.25 18:47:16

Ällö sanoikin. Kyseessä ei ole siis vain työt, vaan ylipäätään kaikki asiat. Tuntui vaan kurjalta, kun oli puhuttu pääsiäiskoristeista muiden aloitteesta ja kun toin niitä, niin jätetään hoitamatta.

Ja täällä osa on ilmeisesti tarkoituksella halunnut ymmärtää väärin, en ole mikään ylenmääräinen touhuaja, mutta jos meillä on ollut juhlat ja jäänyt tarjottavaa, niin mieluummin vien töihin, kun siellä joku syö, kotona ei. Miten tämä voi olla jonkun mielestä väärin ja ei kiinnosta "näperrykset", kuten joku sanoi? Aina ne on syödyksi tulleet.

Tuntuu vaan kokonaisvaltaisesti siltä, ettei perhe, kaverit, sukulaiset, töissä tai missään ei lopulta kiinnosta se, että koettaa järjestää jotain, edes pientä mukavaa.

Tassu pystyyn - olisiko sinusta kiva saada kahvitauolla pullaa tai vaikka kaverilta joulukortti? Vai onko tämä häiriköintiä ja ärsyttävää?

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   24.4.25 19:38:24

Eka kerta ku kuulen,että jotain tuotua pullaa ja rairuohoa pidetäää liiallisena "touhuamisena" ja ärsyttävänä toimintana. Ihmiset hei,olkaa kiitollisia, jos joku edes koittaa parantaa työiomapiiriä! Ketjun alkuperäinen kirjoittaja ois paljon kivempi työkaveri kuin moni tänne vastannut, ainaki hän haluaa teille hyvää!

Ja älä muutu. Varmasti moni arvostaa sinua.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: Ei o 
Päivämäärä:   24.4.25 22:16:34

Kukaan ei sitten enää vastaakaan?

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   24.4.25 23:18:42

"Muistan kaikki syntymäpäivät, lähetän ihmisille synttärikortit ja joulukortit, tuon pullaa jos olen leiponut ja muuta pientä. Koetan aina huomioida muita pienillä teoilla ja miettiä, mikä saattaisi ilahduttaa. Töissä, kavereille, muille ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä. Olen jättänyt joskus postinjakalallekin joululahjan ja niin edelleen."

Ei sinun tarvitse mielistellä muita. Riität omana itsenäsi.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   24.4.25 23:56:29

Ap, jos haluat ilahduttaa muita niin ilahduta, mutta tee se puhtaasti tekemisen ilosta. Et voi odottaa että muut jäävät kiitollisuuden velkaan ja ovat velvollisia antamaan jotain takaisin. Oli se sitten kehu tai rairuohon kastelu, tai muu sinusta mitättömän pieni asia. Jos hyväntekeminen ei itsearvoisesti tuo sinulle mielihyvää niin lopeta se. Älä jää kerjäämään kiitosta tai vastavuoroisuutta, siitä saat vain pahan mielen (kuten nyt kävi). Minäkin tykkään viedä töihin välillä herkkuja ja kukkia, ja muistan työkavereiden juhlapäiviä, mutta en silti odota että kukaan muu niitä kukkia kastelee tai kakkuvadin siivoaisi pois. Se ei oikein kuulu siihen ilahduttamisen juttuun.

  Re: Miksi edes yritän enää...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.4.25 00:22:20

"Ei niin, että kaadat homman muiden niskaan."

Tämä. Se ei tarvitse olla iso juttu, mutta on kohtuutonta kaataa mitään (etenkään turhia töitä) työkavereiden niskaan, eivät ne siitä ilostu. Työkavereita ilahdutetaan hoitamalla omat työt hyvin, ripeästi ja aina vaikka hiukan yli sen kuin oma rooli välttämättä vaatisi - se ilahduttaa työkavereita. Ei se, että joutuu kasvien kastelijaksi kun toinen lomailee.

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.