Lähettäjä: Jännittäjä 
Päivämäärä:   22.4.25 17:58:06

Vaikea muotoilla otsikkoa. Olen sosiaalinen ja iloinen ihminen. Ei taustalla mitään traumaattista kokemusta miehistä. Jostain syystä silti koen itseni epävarmaksi miesten edessä, tai oikeastaan miesten joita pidän jollain tavalla viehättävinä, vaikka en siis ole kumppania vailla. Meillä on töissä muutama miespuolinen työkaveri ja jännitän heidän seurassaan, vaikka ollaan oltu työkavereita jo 5 vuotta. Tauoilla jos joskus jutellaan, en keksi mitään puhuttavaa tai kysyttävää, menen jotenkin lukkoon. Osaan sentään vastailla jos minulta jotain kysytään, mutta on vaikeaa ylläpitää keskustelua. Alan hikoilla. Eniten minua vaivaa se, etten oikein uskalla edes katsoa silmiin, tai katson nopeasti tai välttelevästi. Mikä minua vaivaa. Miten tästä voi harjoitella pois? Olen koittanut ajatella heitä ihan vaan ihmisinä, en miehinä, mutta ei ole auttanut. Onko tämä huonoa itsetuntoa, vai ujoutta? Naisten kanssa ei mitään ongelmaa.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   22.4.25 18:00:04

Olin myös nuorempana tuollainen, ikä ja kokemukset ihmissuhteista auttaa.

Lähettäjä: sohjo 
Päivämäärä:   22.4.25 18:01:33

Tylsä vastaus, mutta harjoitus tekee mestarin. Eli rohkeasti hakeutumaan vaan niihin tilanteisiin, missä pääset juttelemaan miehille. Kokeilet ensin välillä katsoa hieman rohkeammin kohti ja silmiin. Ja seuraavalla kerralla taas hieman rohkeammin. Pikkuhiljaa siitä tulee luontevampaa ja luontevampaa.

Lähettäjä: Jännittäjä 
Päivämäärä:   22.4.25 18:38:14

Ei kai siinä muu auta. Ottaisin vastaan jotain mielikuvaharjoituksia, jos sellaisia on. :D Kuvittelin kanssa, että ikä auttaa tähän vaivaan, mutta olen jo 33v. Mietin liikaa mitä nämä miehet mahtavat ajatella minusta. Vaikka ei sillä edes ole merkitystä mitä he ajattelevat, minulla on kumppanina elämäni rakkaus enkä ole näistä miehistä kiinnostunut vaikka komeita ovatkin. Aina toivon kovasti että kaikki pitäisivät minusta, vaikka olen senkin oppinut ettei kaikkia voi mitenkään miellyttää

Lähettäjä: Kira 
Päivämäärä:   22.4.25 21:23:23

Oletko siis ollut parisuhteissa? Ehkä parisuhteessa olo, niissä myös "epäonnistuminen", huomaa että miehetkin on vain ihmisiä. Jossain kohtaa ei sitä ajattele onko siinä mies vai nainen, tai ei jännitä sitä.

Lähettäjä: eli 
Päivämäärä:   22.4.25 21:25:39

Olet siis kuitenkin kumppania vailla.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   22.4.25 21:27:28

Mulla on ihan sama ongelma, jos kyseessä on mies, josta olen kiinnostunut :D tai vaihtoehtoisesti koen jotenkin pelottavana tai jos mies on kiinnostunut minusta ja minä en hänestä. Menen ihan jäihin enkä osaa keskustella yhtäkkiä mistään ja pää on tyhjä. Mut jos sit taas pidän kaverina vaan niin on ihan helppo jutella melkein mistä vaan ja olla oma itsensä.

Luulin kans et iän myötä helpottaisi mut ei oo ainakaan reilu kolmekymppisenä vielä. Oon kyllä muutenkin välillä ärsyttävän epäsosiaalinen.

Lähettäjä: Agentti 
Päivämäärä:   22.4.25 22:16:00

"Mulla on ihan sama ongelma, jos kyseessä on mies, josta olen kiinnostunut :D tai vaihtoehtoisesti koen jotenkin pelottavana tai jos mies on kiinnostunut minusta ja minä en hänestä. Menen ihan jäihin enkä osaa keskustella yhtäkkiä mistään ja pää on tyhjä. Mut jos sit taas pidän kaverina vaan niin on ihan helppo jutella melkein mistä vaan ja olla oma itsensä."

Täällä sama...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.4.25 08:27:52

Mulla tuo on helpottanut näin nelikymppisenä. Vielä vähän yli kolmekymppisenä olin kiinnostavien miesten seurassa ihan tuppisuu. Olen kyllä muutenkin tosi epäsosiaalinen ja välillä on vaikeaa keksiä, mistä puhua, mutta sitäkin voi harjoitella.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   23.4.25 08:42:01

Eiköhän tuo ole ihan normaalia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.25 17:43:42

Minusta on normaalia puhua kaikille niinkuin ihmiselle, ei erotella puhetta sen mukaan kenelle puhuu.. mulla on kaveri, jonka vähän hienostelevasta puheesta mun kanssa kuulee, että hän on juuri puhunut jonkun tietyn miehen kanssa. Näin vaikka ovat tunteneet vuosia. Muuten puhuu minun kanssani normaalisti.