|
Lähettäjä: kummaliina
Päivämäärä: 22.4.25 16:12:26
Nuorempana olin sitä mieltä, että mies ja nainen voivat olla ihan vain kavereita. Nykyään en enää ole, ollut pitkään aikaan.
Miehet muistavat olemassaoloni vain, jos he ovat itse sinkkuja tai puolison kanssa menee huonosti. Tuollaisissa tilanteissa minuun ollaan paljon yhteydessä ja minusta pidetään paljon ja muistetaan joka tilanteessa. Somepostauksista tykätään ja niitä kommentoidaan, ig-tarinoista tykätään ja niihin vastataan, minulle laitellaan viestejä ja kysytään kuulumisia ja halutaan nähdä ja tullaan auttamaan joka asiassa ihan pyytämättä.
Mutta kun on jotain sutinaa jonkun kanssa, tai puolison kanssa menee hyvin, niin minä unohdun kokonaan. Ei mitään huomiota tai yhteydenottoja koskaan. Sometarinat kyllä katsotaan, muitta niihin ei reagoida. Viesteihini ja soittoihini ei vastata, vaikka minulla olisi ihan oikeaa asiaa. Jos joskus vastataan, niin hyvin lyhyesti ja nuivasti.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että heillä on sutinaa jonkun kanssa tai puolison kanssa menee hyvin. Päinvastoin. Olen vain tyytyväinen, jos heillä menee parisuhteessa hyvin. Mutta kun minua ei koskaan esitellä sille tyttöystävälle tai vaimolle. Vain pari kaveria on sellaisia, että olen saanut tavata heidän puolisonsakin, mutta heilläkin käytös poikkeaa sinkkuaikana varatun käytöksestä.
Ja kun minua sitten kyllästyttää tuo käytös, niin he ovat sitten loukkaantuneita minulle, kun heillä olisikin mielenkiintoa olla kanssani tekemisissä. Eli kun joku ei ole kuukausiin, tai vuosiin muistanut olemassaoloani ollenkaan, ja ottaa minuun yhteyttä, enkä olekaan onnesta sekaisin vaan aika nuiva ja suhtaudun kuin keneen tahansa hyvänpäivän tuttuun, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä 10 vuoteen, niin minulle loukkaannutaan, kun "en välitäkään hänestä enää ja olen huono ystävä".
Eräs kaverimies joskus haukkui minut huonoksi ystäväksi, kun hän olisi halunnut jotain läheisyyttä, ja minä torjuin hänet. Tai kun hän olisi halunnut viestitellä, enkä vastannut muutaman tuntiin, kun olin auton ratissa. Hyvä ystävä olisi vastannut viesteihin välittömästi tai ollut läheisyyttä paikkaamassa, mutta minä olen huono ystävä. No, hän onkin entinen ystäväni... :D Ei siis auttanut, että vastatessani sanoin heti, että sori kun en ehtinyt heti vastata kun ajoin autolla. Eikä hänellä edes ollut sen kummempaa aisaa kuin että kävi pyöräilemässä ja oli hyvä sää.
Ja eräs kaverimies oli hyvä ystävä kun hän oli sinkku, mutta todella välinpitämätön kun alkoi parisuhteeseen. Tuolloin olin itse pitkässä suhteessa. Sitten hän muutti toiselle paikkakunnalle ja 10 v suhteen aikana hänestä ei montaa kertaa kuulunut, pari kertaa taisi onnitella fb:ssä, ei muuta. Mutta sinkkuunnuttuaan olikin taas niin hyvää ystävää ja halusi tulla kylään ja nähdä pitkästä aikaa. Sitte löysi itselleen "elämänsä rakkauden", ja otti yhteyttä vaihtelevasti. Kunnes taas aktivoitui ihan kunnolla ja halusi nähdä, kunhan olemme samaan aikaan samalla paikkakunnalla. Ja sitten selvisikin, että olivat eronneet tuon elämänsä rakkauden kanssa. No ilmankos minäkin olen taas hänen kavereitaan... Se täydellinen rakkaussuhdekin oli kuulemma ollut aaltoilua. No, ihmekös sitten, että muisti välillä ottaa yhteyttäkin.
Minäkin olin joskus 12 v parisuhteessa. Sen jälkeen omasta tahdostani jo vuosia sinkku. En ole koskaan sekstaillut tai edes pussaillut kaverimiesten kanssa. Enkä ole kohdellut heitä eri tavalla riippuen siitä olenko sinkku vai varattu.
Mutta miehistä huomaa selkeästi eron, ovatko sinkkuja vai varattuja. Sekin kertoo paljon, ettei minuun osata suhtautua edes asiallisesti kun ovat varattuja ja varsinkin se, ettei minua esitellä puolisolle, kertoo siitä, että nuo miehet valehtelevat väittäessään, että olemme "vain kavereita". Joo-o.
Laitoin joskus instagramin tarinaan kuvan, jolla oli pöytään katettu kaksi ruokalautasta ja kuva otettu jossain muualla kuin minun kodissani. Pari kaverimiestä katkoi välit minuun saman tien ja noin puoli vuotta myöhemmin toinen kysyi, että miten parisuhteessa menee. Oli siis luullut, että minulla on mies jonka luona olin syömässä. Olin kylläkin naiskaverini luona syömässä. Kyseinen nainen oli ollut bestikseni 20 vuotta.
|