|
Lähettäjä: Katariina
Päivämäärä: 23.4.25 19:01:38
"Tiedätköhän sinä edes, millainen on dementoitunut ihminen?"
Tiedän. Tunnen useamman, jotka ovat dementoituneet, esim. kaverini isä. Isoäidilläni oli alzheimer. Ja olen ollut töissä vanhusten hoitoyksikössä ja siellä oli eritasoisesti dementoituneita. Ja huomasi selkeästi sen, että välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia.
Eikä minua haittaa, että äiti on eri mieltä asioista. Mutta tuo kyllä haittaa, että hän ei ymmärrä asioita, on täysin pihalla, ja sitten syyttelee muita.
Ehkä ei kuulosta, kun en viitsi kovin tarkasti kertoa, kun en halua kaikkia yksityiskohtia paljastaa niin, että voisin laittaa keskustelut sanasta sanaan tai vaikka screenshotit keskusteluista niin, että tajuaisit oikeasti, mistä kyse. Ehkä sitten alkaisikin kuulostaa dementikon tekemisiltä, jos laittaisin konkreettiset esimerkit sellaisinaan kuin ne ovat. Mutta yksityisyyden vuoksi en sitä viitsi tehdä.
Välillä äiti käyttää sujuvasti tietokonetta tai puhelinta, mutta välillä ei. Hän haluaa tietää, mihin asti rautakauppa on auki, muttei osaa sitä itse googlettaa. Hän saattaa saada googlen auki, muttei tajua, mitä sitten pitää tehdä. Ei tiedä mikä on osoiterivi tai hakukenttä. Voi istua yli tunninkin läppärin äärellä mököttämässä, kun olin mennyt siivoamaan varastoa enkä ollut opastamassa vieressä. Ja kun kysyn, että mihin asti se rautakauppa on auki niin äiti mököttää "No en minä tiedä" ja "No en minä tiennyt mitä tänne pitää kirjoittaa". Saa sitten sormet näppäimistölle, muttei tiedä, mikä on kursori ja miten googletetaan. Minä joudun sormella lähes tökkimään näyttöä ja sanomaan, että "tuo on kursori ja laita se tonne, klikkaa siitä, ja nyt kirjoita siihen *paikkakunta* K-rauta". Ja hetken päästä "paina enter" ja senkin osoittamaan sormella, että mikä nappi olikaan enter.
Copy-pastettamisessakin on se vika, ettei hän ymmärrä, mitä tietoa pitäisi etsiä, ei ymmärrä lukemaansa, ja kopioi tekstiä, joka on ihan eri aiheesta tai sitten kopioi tekstin, joka sanoo samaa kuin minäkin, ja väittää, että olen väärässä, kun väitin jotain. Vaikka olin oikeassa ja hän väärässä, ja hän itsekin sen todisti, muttei vain ymmärrä lukemaansa.
Kyllä tuo minun mielestäni vähän dementoituneelta kuulostaa, kun välillä toiminta on tuota. Ja välillä hän taas on hyvinkin omatoiminen ja selkeä.
Myös jokainen asia ja tavara tulee hänelle välillä täysin uutena. Vaikka hän on monta kertaa soittanut videopuhelun wa:lla tai fb-mesellä, hän kuulee siitä mahdollisuudesta joka kerta elämänsä ensimmäistä kertaa, kun sanon, että voithan sä soittaa sille videopuhelun. Joka kerta joudun näyttämään, että miten wa:lla saa soitettua videopuhelun, kun hän ei tiedä, vaikka on ihan yksin kotona ollessaan soittanut minulle wa-videopuheluja kun on tarvinnut apua. Jossain vaiheessa me kolme perheenjäsentä kommunikoimme paljonkin videopuheluilla, joten niiden soittaminen ei todellaan ole äidille enää uusi asia. Ja jokainen tavara on sellainen, ettei hän ole eläessään sitä nähnyt, vaikka kyse on ihan arkipäiväisestä tavarasta, jota käyttää päivittäin.
Kyllä tuokin kuulostaa dementikolta, kun välillä on niin kuutamolla.
Tietokonettahan äiti on käyttänyt 80-luvulta asti ja meilläkin oli kotona kasarilla tietokone, ja äiti on aina ostellut ties mitä rakkineita kotiin, eli hän ei todellakaan ole mikään osaamaton tietokoneiden kanssa. Hän hankki älypuhelimenkin ennen minua. Mutta silti unohtaa välillä, miten se toimii, vaikka välillä käyttää sitä todella sujuvasti.
En vänkäisi, jos äiti ei alkaisi inttää ja vängätä. Mutta kun hän puuttuu kaikkeen ja ei anna tehdä. Miksi ihmeessä tunkisin neljä kauhaa kattilaan? Kun jos olisin heittänyt sen toisen kauhan tiskialtaaseen ja ottanut sen toisen kauhan, olisi äiti kohta tunkenut sinne jo seuraavan kauhan ja sitten vielä seuraavan. Kokemuksesta kerron. Eihän se big deal ole kun sitten hän olisi jo tunkenut sinne kattilaan nenäliinojakin.
Ja niistä hoidettavista asioista on pakko keskustella, enkä ymmärrä, miksi äiti alkaa aina vängätä ja väittää, että olen väärässä. Eli ennemmin sinun kannattaisi kysyä äidiltäni, että miksi ei kerro kysymättä tai vastaa kun kysytään vaan alkaa vängätä ja väittää että olen väärässä, vaikka olen oikeassa. Esim. jonkun asian deadline on tämän vuoden joulukuussa. Hän vänkää, että se on vasta kolmen vuoden päästä joulukuussa, joten siihen on monta vuotta aikaa, vaikka se vuosiluku on siinä nokan edessä selkeästi. Ei osaa lukea. Tietää kyllä, mikä vuosi nyt on, mutta lukee sen vuosiluvun 2025 sijaan 2028. Eikä hänellä ole lukihäiriötä ja näkönsä on priima. Ja tuokin vuosilukuesimerkki on muutaman vuoden takaa, eli ei ollut kyse vuodesta 2025. Onneksi se sentään saatiin hoidettua ennen kuin vuosi vaihtui...
Jos suhtautuisin kaikkeen "tehkööt miten huvittaa, big deal", niin arvaatko, miten mahdoton äiti sitten on? Tai mitä katastrofeja ehtisi tapahtua? Ja kuka niitä sitten joutuisi selvittämään? Joten miksi ihmeessä en anna hänen tehdä miten huvittaa ja miksi joku on niin big deal?
Ihan kaikkia asioita ei voi ohittaa vaikka haluaisi. Enkä ymmärrä, miksi äidin pitää vängätä yhtään mistään. Eikä siinä esimerkissä ollut oikeasti kyse mistään keiton sekoittamisesta ja kauhasta, kirjoitan esimerkkitilanteita vähän muunnellen.
--
Nimenomaan. Äitini on käyttänyt tietokoneita sujuvasti jo 40 vuotta ja hankki meille kotiinkin tietokoneen jo kasarilla, mutta viime vuosina on tullut ihmeellisiä jumitilanteita, ettei tajua mitä pitäisi tehdä. Ja vaikka äitini on jo melkein 80 v, niin ei todellakaan ole mikään osaamaton tietotekniikan kanssa. Eli jos vanhustenhoidosta leikataan ja palveluita digitalisoidaan, niin äidilläni on kyllä läppäri, tabletti, älypuhelin ja valokuitunetti valmiina, mutta ongelmana tosiaan nuo lukutaidottomuus- ja ymmärtämättömyyskohtaukset, jotka hankaloittavat elämää. Mutta ei kai niitä muiden nähden sitten paljon tapahdu, tai sitten kaikki muut ympärillä ovat niin lukutaidottomia tai kädettömiä tietotekniikan kanssa, etteivät edes huomaa, jos joku ei osaa lukea tai muista, miten tablettia/läppäriä/älypuhelinta käytetään...
Ja kyllähän nelikymppisiäkin diagnosoidaan dementikoiksi, ei se ole vain vanhusten sairaus.
Enkä minä välttämättä jääkään vänkäämään, vaan lopetan saman tien, ja siitä äiti sitten suuttuu ja mököttää. Eli kääntää minun syykseni senkin. Ja voi mennä tosiaan kuukausia, ettei esim. vastaa viestiini, kun suuttuu. Jos hänellä on asiaa, hän pyytää siskoani kysymään tai sanomaan.
Eli hän on täysin mahdoton. Mikään ei kelpaa ja kaikki on muiden syytä. Ja pointtihan on se, ETTÄ NIILLÄ ASIOILLA ON ISO MERKITYS. Eihän niistä muuten tarvitsisi keskustella eikä niitä ottaa esille ollenkaan :D Mutta kun ongelmana on se, ettei äiti tajua mitään ja alkaa vängätä, ja vaikka asiallisesti oikaisen, niin silti hän väittää minun olevan väärässä. Ja siskoni ei osallistu keskusteluun ollenkaan. Vain silloin, jos vaadin häntä osallistumaan ja sanomaan, niin hän kommentoi "Katariina on oikeassa". Ei muuta. Ja siitäkin äiti suuttuu. En tajua, miksi siskoni ei voi heti sanoa "Kata on oikeassa" tai miksi hän ei voi itse sanoa asioista äidille. Hän ei vain viitsi osallistua, vaikka asiat koskevat häntä ihan yhtä lailla. Sanoo vain joskus myöhemmin "No en mä viitsinyt". Siksihän niistä keskustellaan kolmestaan ja niistä ylipäätään keskustellaan, kun ne asiat on tärkeitä ja niillä on merkitys...
Kun seuraavan kerran menen paikalle, niin aion kyllä valokuvata ja ottaa tilanteita nauhalle, että on sitten tuoreempia todisteita niiden vanhojen lisäksi. Enkä todellakaan aio ratkoa mitään katastrofeja vaan vaadin paikalle jonkun tsekkaamaan tilanteen. Siltä kotisiivousfirmaltakin voisi varmaankin kysyä, että miltä tilanne heidän mielestään on näyttänyt.
"Jotenkin tuntuu että suurin ongelma on nyt sinun ja siskosi välit?"
Meillä oli siskoni kanssa ihan hyvät välit, kunnes äidissä tapahtui tuo muutos. Sen jälkeen siskoni ja minun välit on huonontuneet, kun tilanne tosiaan vaatisi sitä, että siskonikin osallistuisi yhteisiin asioihin ja ottaisi äidistä vähän vastuuta, kun äiti jotain apua tarvitsee. Ja meillä onkin siskoni kanssa ihan hyvät välit, kunhan emme puhu siitä, että äiti on muuttunut ja tarvitsee apua arjessaan.
Puhuin erään lääkärin kanssa siitä, että äitini on muuttunut ja vähän mietityttää, miten pitkään pärjää kotona. Mutta tuo lääkäri ei ole tekemisissä äitini kanssa, joten ei voi häntä sinänsä auttaa, koska asuu minun asuinpaikkakunnallani. Mutta tietää hyvin sen, että vanhusten palvelut menee alaspäin koko ajan.
Tämän ketjun pointtihan olikin se, että onko pakko olla vanhemmillaan apuna ja tukena. Siskoni ei näytä olevan ja minun on vaikea olla, kun siitä saa vain paskaa niskaan.
Ensin ajattelin, että nyt kun äiti on vapautunut tyrannin kahleista, niin saa itse olla se tyranni ja määräillä muita, mutta sitten kun käytös oli jatkuvasti tuota, niin se alkoi vaikuttaa jo siltä, ettei ole enää kaikki kynät penaalissa. Mutta jos vanhustenhoidon resurssit on riittämättömät, niin eihän se ihme ole, jos apua on vaikea saada. Kun ei ole mistä antaa...
Kiitos toivotuksista ?. Mutta kovin paljon en uskalla sanoa äidille "joo joo, sinä olet oikeassa", koska se oli juuri se tapa, jolla pastapää-isäni vattuili äidille. Eli se saattaisi triggeröidä äidissä jotain. Isäni kun ei tainnut olla päästään ihan terve, muttei hänelläkään mitään virallista diagnoosia ole. Mutta kun joskus heitin puolivitsillä, että onkohan isällä ___, niin äiti sanoi miettineensä ihan samaa ja kertoi muutaman esimerkin, mistä on moinen päähänsä tupsahtanut. Isä vaikutti kuulevan ääniä päässään, joten skitsofrenialtahan se kuulostaa. Eli pitää olla todella varovainen mitä ja miten äidille puhuu, koska osaa olla marttyyri ja mököttää ihan kaikesta. Siis ihan kaikesta.
|