|
Lähettäjä: harso
Päivämäärä: 21.4.25 13:16:40
pelkoa, joka tähän liittyy? Koitan tiivistää.
Olen 31-v. ja minulla on sekä biologinen 20-v. pikkusisko että 3-vuotias pikkusiskopuoli, joka siis on isän ja hänen vaimonsa lapsi. Itse olen läheinen kummankin siskoni kanssa ja lisäksi pienemmän kummikin(En käytä sanaa -puoli).
Tilanne on raskas ja joka hetki kummankin siskon kanssa vuorovaikutuksessa ollessani minussa asuu tämä jäytävä kipu asiasta, eli:
äitini (narsisti) vieraannutti vanhemman pikkusiskoni isästämme riitaisan avioeronsa myötä siskon ollessa alkaen 12-v. Äitimme kusetti mm. Poliisia ja lastensuojeluviranomaisia, jälkimmäinen taho vuosia jälkikäteen kuulemma myönsi tulleensa äitimme taholta täysin kusetetuksi, mutta asia oli sitten jo myöhäistä siskon tultua täysi-ikäiseksi. Äitimme kietoi sairaalloisella tavalla siskonsa ympärilleen valehdellen törkeitä asioita isästämme ja vääristelemällä asioita mieleisekseen. Siskoni nieli myrkyn täysin, eli vieraannutitettiin toisesta vanhemmastaan.
Siskoni ei siis ole 8 vuoteen ollut lainkaan tekemisissä isämme kanssa. Olen muutaman kerran vuosien varrella yrittänyt keskustella asioista ihan siskona, että ymmärtääkö hän nyt vuosien jälkeen äitimme olevan todella sairas persoonaaltaan (itse en ole äitimme kanssa ollenkaan tekemisissä juuri siksi, eikä ole ollut sukunsakaan 10 vuoteen; siskoni on ainoa, joka on hänen kanssaan tekemisissä, koska on sairaalloisesti manipuloitu). ja että äiti valehteli hänellä todella törkeitä valheita lisäksi viranomaisia viilaten linssiin.
Sisko kieltää kaiken äitiin liittyvään kriitikin yhä tänäkin päivänä, alkaa pakonomaisesti puolustaa ja kehua äitiä, kieltäytyy ajattelemasta että äitirakas voisi hänellekään koskaan valehdella.
Lisäksi olen vuosien varrella muutaman kerran yrittänyt isämme pyynnöstä pyytää siskoani käsittämään, että hän ei koskaan päässyt kuulemman isämme versiota vanhempiemme vaikeaan eroon liittyvistä seikoista. Hän on kuullut vain 50 % "totuudesta", eli siis mt.potilaan harhaiset valeet. Isämme on minulta siis liki itkien pyytänyt, että voiko sisko ajatella, että vuodet vierivät ja koskaan ei tiedä, milloin joku meistä kuolee. Isä sanoi, että tietenkin tod.näk. hän kuolee luonnollisesti ekana meistä, mutta ikinä ei tiedä tietenkään.
Ymmärrätte ehkä, miltä tuntuu vanhemmasta jolla on 3 tytärtä mutta yksi tyttäristä kieltäytyy isästä, koska on teini-iästä alkaen käärmeen lailla napattu mukaan valheeseen?
Jos ei joku vielä tiennyt, niin nykyäänhän vieraannuttaminen on rikoslaissa eli se on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Ikävä kyllä sisko oli niin lähellä täyttää 18 v., että hitaan prosessin takia ei olisi tuomio onnistunut josko sittenkään, kun eräs sädekehäpää olisi poistanut todistusaineistoja jne. (Lasun sossuhan myös kysyi isältä, haluaako hän tehdä mm. kunnianloukkauksista rikosilmoituksia, koska syyt kyllä täyttyy. Isäni ei jaksanut tehdä.)
Nyt olen pääsemässä siihen tuskaisaan aiheeseen. Minussa asuu tämä möykky koskien kummankin siskoni kanssa erikseen oloa. Vanhemman pikkusiskon kanssa ajattelen asiaa kokoajan hiljaa mielessäni, eli sitä että hän kieltäytyy tutustumasta yhteiseen pieneen siskoomme. Samalla vihaan ja rakastan tätä isompaa pikkusiskoa, viha tulee siis siitä että ei suostu vielä aikuisenakaan älyämään että on vieraannuttamisen uhri ja ne äidin valheet oli täyttä paskaa.
Sitten tämä pieni 3-vuotias sisko. Hän ei tiedä, että hänellä on toinenkin isosisko. Ajattelen tätäkin jatkuvasti hänen kanssa vuorovaikutuksessa ollessani. Viimeksi eilen.
Ymmärrätte varmaan tekin, ettei pienelle lapselle ole voitu kertoa, että hänellä on toinenkin isosisko, mutta tämä toinen ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, syy on isämme. Tämä on äärimmäisen raskas asia minulle myös, sen takia tulin Ht. nettiin avautumaan.
Missäs vaiheessa tälle nyt 3-vuotiaalle siskollemme tulee ilmi, että hänellä on toinenkin isosisko, mutta hänelle ei aiemmin sitä kerrottu, jotta hänen pieni kehittymätön mielensä ei sairaistuisi sellaisesta tiedosta, että oma sisko ei halua tutustua?
Koska isämme 58-vuotiaana on nyt pari vuotta sairastanut aika vakavia asioita, niin siksikin asia on minunKIN mielessäni ollut kovasti. Kukaan ei tiedä, kuka meistä kuolee ensin, mutta varmaa on että jokainen meistä kuolee aikanaan.
Tuleeko asia tälle lapselle ilmi vasta minun hautajaisissani? Ihan suoran rehellinen minun mielikuvani on tämä. Minä en mene naimisiin, en lisäänny (olen sterkkajonossa..), eli sellaisia perhejuhlia ei tule.
Tähän saakka olin ajatellut vain sitä puolta tätä lasta koskien, että kuinka rikki hänen mielensä menee tästä "salaisuudesta" eli siskon olemassaolosta sitten, kun asia kuitenkin ilmi tulee hänelle?
Eilisestä alkaen olen ajatellut sitä, vaikuttaako hänen rikkimenonsa minun ja hänen, siis nuoremman siskon, väleihin? Kokeeko hän, kuten nyt asia ihan tosiaan on, että "häneltä pimitettiin", vaikka häneltä "pimitettiin", koska pienen lapsen mieli sairastuu eikä pysty ymmärtämään, että vika EI ole hänessä millään tavalla, mutta toinen sisko ei suostu olemaan tekemisissä, koska isä?
Olen itse miettinyt, suosittelisinko isääni varaamaan ihan ilman lasta, lastenpsykiatrille keskusteluajan, että miten tässä tilanteessa voisi menetellä surullisista vaihtoehdoista edes sitten nykytieteen mukaisen mahdollisimman oikealla tavalla koskien tätä tietoa toisesta siskosta?
Ei ole mikään uniikki tapaus ikävä kyllä, näitä seinähulluja vieraannuttajia ikävä kyllä on muitakin kuin eräs nimeltä mainitsematon naikkonen.
|