|
Lähettäjä: Tai ärsyynnyn
Päivämäärä: 20.4.25 19:11:55
Minua on kaivellut jo kaksi ellei kolmekin vuotta mieheni entienen työkaveri. Meillä oli mieheni kanssa parisuhde kriisi menossa kun hän vaihtoi työpaikkaa ja tutustui tähän naiseen. Minua ärsytti kun mies tuntui puhuvan tästä työkaverista taukoamatta, lukittautui vessaan viestittelemään kun kuulemma kyttäsin hänen puhelintaan. Todellisuudessa en voinut kävellä läheltäkään jos mies viestitteli kun hänelle tuli kiire laittaa puhelin pois whatsapista ja mies oli jatkuvasti puhelimella. Mies koki jo sen kyttäämisenä jos olimme sohvalla yhtä aikaa kun haluaa olla rauhassa puhelimella. Miestä ei ole ikinä saa kirveelläkään huonekaluliikkeisiin tai häntä ei ole voinut vähempää ikinä kiinostaa sisustaminen ymv. Mutta tämän naisen kanssa piti lähteä valitsemaan naisen kotiin milloin mitäkin peiliä, verhoja, sohvaa jne. Olivat laivalla ja Tallinnassa jolloin miehellä puhelin kiinni tämän reissun ajan ja syytti minua vainoharhaiseksi kun puhelin ei kuulemma vain ollut toiminut Tallinnassa. Minulla olisi ollut lapsen sairastumiseen liittyvää tärkeää asiaa.
Minun mielestäni mies oli selvästi ihastunut kun istui kaiken kotonaoloajan hymy korvissa viestittelemässä. Aiheesta ei kuotenkaan voinut puhua kun mies suuttui, haukkui minut vainoharhaiseksi ja syytti, että minä rajoitan hänen kavereiden kanssa olemista.
Kumpikin heistä vaihtoi työpaikkaa ja ilmeisesti yhteydenoito hiipui hiljalleen. Nyt huomasin, että tämä nainen oli kommentoinut mieheni facebook kuvaan, että näytät niin suloiselta, ihan niin kuin aikaisemminkin ja se pinkki kimallus sydän perään. Mieheni oli reagoinut tähän laittamalla välkkyvän sydän giftin ja painanut kommentiin sydämen. Eikä todellakaan ole mieheni tapaista laitella sydämiä. Piti vielä käydä katsomassa tämän naisen facebook profiili ja sinnekin mieheni oli köynyt jo ilmeisesti aikaisemmin kylvämässä sydämiä.
Kun näin tämän kommentin ja miehen reaktion kommenttiin suutuin tai tulin mustasukkaiseksi sekä surulliseksi. En vain näköjään ikinä tunnu pääsen yli tuon naisen olemassaolosta vaan kaikki se 2-3 vuotta sitten oleva vyöryi mieleeni. Pyysin tuolloin mieheltä, että voisinko tavata tämän hänen kaverinsa niin saisin hänestä realistisien kuvan enkä olisi mustasukkainen, mutta tämä ei sopinut miehelle koska minulle ei hänen kaverinsa kuulu.
Millä oppisin suhtautumaan tähän miehen entiseen työkaveriin neutraalisti? En ymmärrä miten joku ihminen jota en ole ikinä edes tavannut voi yhdellä kommentilla saada mieleni taas näin sekaisin. En edes tiedä mitä tunnen, mustasukkainen, surullinen, raivostunut vai ärtynyt.
|