Lähettäjä: Uusavuton vanhempi 
Päivämäärä:   19.4.25 20:58:12

Olin lama-ajan lapsi ja silloin hyvää, turvallista työpaikkaa ja opiskelua pidettiin äärimmäisen tärkeänä. Sattuneista syistä opiskelin hyvän ammatin. Nyt oma tytär 11v ei välitä koulusta, pärjää ihan tyydyttävällä tasolla ihan vasemmalla kädellä (ADD) ja haaveilee ihan tosissaan kpop-idolin töistä.. Itse pidän kpoppia nuorten tyttöjen hyväksikäyttönä, aliravitut reppanat treenaavat 14h päivässä.. Mutta tämä puoli ei taida aueta lapselle kun ne on niin söpöjä ja ihania.
Missä iässä aletaan ymmärtää realistisesti elämän tosiasioista, kuten että joka euro on ansaittava jne? Meillä on hyvä rahatilanne nyt, joten lapsi ei hahmota oikein rahan syvempää merkitystä

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.4.25 21:03:02

No minua ainakin siinä reilu parikymppisenä alkoi kaduttamaan, etten opetellut kieliä tai edes yrittänyt saada apua niissä. Kun ei saanut kunnolla opetusta, sitä vähemmän se kiinnosti ja lopulta olin aivan pihalla.
Olisi pitänyt vaatia enemmän ja olla tietysti itsekin asialla.

Kyllä se rajoittaa työpaikkoja ym, kun kielitaito on surkea. Opiskelut myös jää aina kieliopinnoista kii.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   19.4.25 21:03:12

Olin 30v kun tuli eteen se tilanne, että olisi pitänyt lukiossa pärjätä paremmin. (En päässyt haluamani alan pääsykokeeseen koska huono todistus) ja vähän myöhemmin vielä se havainto, etten ollut koskaan oppinut oppimaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.4.25 21:05:26

Itse aloin miettimään koulunkäynnin tärkeyttä vasta joskus 8. luokalla kun alettiin miettiä toisen asteen opintoja. Samoin kaverini. Tämä oli joskus 2010 aikoihin. Rahatilanne oli perheessä hyvä. En huolestuisi, jos ala-asteikäinen ei vielä sellaisia mieti, mutta en kyllä tiedä lapsista paljoa. Ehkä jotkut miettivät asiaa jo nuorempana?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.4.25 21:05:33

Itsekin olin lama-ajan lapsi, oma tavoitteeni koulussa oli vain selvitä läpi noin 6-7 arvosanoilla. Ei vain ollut luontaista lahjakkuutta muuhun kuin taideaineisiin ja äidinkieleen. En todellakaan 11-vuotiaana haaveillut mistään muusta kuin omasta pupusta ja että aikuisena olisin ihan oikea kirjailija.

En ajatellut että "joka euro on ansaittava" kun lapsen ei kuulu stressata perheen toimeentulotuesta. Jos itse halusin jotain extraa niin säästin pienestä viikkorahasta. Se riitti talouskasvatukseksi.

Lapsella kuuluu olla epärealistisia unelmia ja haaveita samoin kuin vielä pitkään teinilläkin. Korkeakouluun voi sitten aikuisena opiskella aikuisen aivoilla jolloin jo realismi on tullut tutuksi. Moni opettelee esimerkiksi silloin vasta kunnon opiskelutekniikan.

Lähettäjä: Ruums 
Päivämäärä:   19.4.25 21:24:34

Nykyään voi opiskella minkä ikäisenä tahansa. Tärkeintä ala-asteella on sosiaaliset taidot ja että oppii tulemaan toimeen päivärutiinissa, huolehtimaan annetuista tehtävistä ja ylipäätään käyttäytymään ikätasoisesti.
Toki äidinkielen ja matikan perustaidot opitaan ja harjoitellaan erilaisilla opetusmetodeilla taitojen kehittämistä.
Ysiin mennessä tarvii olla sen verran itsestään tajunnut, että tietää omat voimavaransa. Kaikista Suomen toisen asteen oppilaitoksissa terve nuori valmistuu, jos päättää niin ja kotiolot ovat asialliset. Tiukat paikat ja pakkoraot kuuluvat osaksi aikuisuuden haltuun ottoa. Lukiossa ja niihin verrattavissa oppilaitoksissa luodaan edellytykset yliopistotason opinnoissa pärjäämiseen, mutta kyllä ne oppimisen taidot voi saavuttaa ammattikoulun puolella myös tai ihan korkeakouluopintojen aikana.

Elämässä voi pärjätä ilman että koulun merkitys selvenee. Aikuisena sitten joko pysyy siinä kapeassa väylässä, jonka on itselleen valinnoilla luonut tai ryhtyy laajentamaan kaistaa. Vanhempana voit lapselle kertoa, miten asiat on, itse en ottaisi paineita muusta ymmärryksestä kuin että jokaisen tulee hoitaa omat velvoitteensa, huomioimaan muut ja että etujen ja saavutusten eteen tarvii tehdä töitä!

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   19.4.25 21:35:19

Voihan sitä kpoppia käyttää ihan tavoitteellisestikin kannustimena. Kerro että englanti täytyy ainakin ottaa hyvin haltuun ja selvitä voiko korkeaa opiskella jossain. Laulun, tanssin (ja näyttelemisen) treenaaminen on hyvä harrastus tuossa vaiheessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 21:43:21

Ala-asteella monet harjoittelee, kun vanhemmat pakottaa tai pieni osa siksi, että haluaa olla hyviä. Jotkut haluaa olla kilttejä opelle.

Yläasteella osa herää kilpailemaan kavereiden kanssa, osa kapinoi kaikkea vastaan, myös sitä vanhempien pakottamista. Jotkut samastuu ei-lukeviin kavereihin ja haluaa sen porukan kunniaa ja kaveruutta.

Mun toinen lapsi haluaisi varmaan vain olla tallilla, muytta tietää että jos koulu menee surkeasti, niin joutuu ratsastamaan vähemmän. Toisaalta kaverinsa (koulussa) ovat hyviä, eikä halua olla huonompi. Ei ole tosiaan hikipinko mutta yrittää jonkun verran. Saa kaseja ja ysejä. Pikkusisko pänttää ja tsemppaa, saa ysejä ja kymppejä. Molemmat yläasteella.

Ala-asteella kumpikaan eivät tsempanneet erityisesti.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   19.4.25 21:47:03

Itse tajusin sen oikeastaan vasta silloin, kun tajusin mitä haluan opiskella tulevaisuudessa. Yläasteella ja ammattikoulussa minulla ei ollut mitään hajua mitä haluan tehdä "isona". En halunnut hakea korkeakouluun koska en tiennyt mikä kiinnostaa. Jostain syystä asia ei tullut nuorempana selväksi. 25-vuotiaana sain ahaa elämyksen. Toisaalta tämä unelma ei sitten tarvinnut lukiota pohjalle, niin en toisaalta olisi voinut peruskoulua vetää paremmin. Olin kyllä hyvä oppilas peruskoulussa. Ehkä olisin voinut opiskella paremmin esimerkiksi ruotsin ja englannin sekä hyötyä niistä nopeammin tässä ammatissa. Toisaalta ihmisellä on koko elämä aikaa oppia ja kehittyä. Opiskelu pitää virkeänä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 21:56:40

No vanhemman on hyvä opettaa, että raha ei kasva puussa ja kaikkea ei voi aina saada.

Lähettäjä: Letti 
Päivämäärä:   19.4.25 21:56:55

Sain ponin ala-asteen loppupuolella. Vanhempani sanoivat, että jos arvosanat tippuvat, poni lähtee. Päädyin sitten kompensoimaan tätä ja nostin arvosanojani. Samoihin aikoihin päätin myös, että haluan isona eläinlääkäriksi. Vanhemmillani oli tietämystä ja resursseja tukea minua tässä haaveessa ja he kertoivat, mitkä aineet ovat olennaisia jne. Täten aloin siis panostamaan unelma-ammattiini jo ala-asteella. En varmasti ole se tyypillisin lapsi, mutta minulla homma meni näin. Eli tosiaankin jo 11-vuotiaana mietin, mitä teen isona ja miten sen saavutan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 22:07:37

Aikuisena. Sanoisin että hyvästi yli 20-vuoden jälkeen, lähempänä kolmekymmentä.

Lähettäjä: moro 
Päivämäärä:   19.4.25 22:54:28

Joo joskus reilu 20 vuotiaana tajusin. Ei minulla nyt 10 vuotta myöhemminkään kiinnosta mikään mihin tarvitsisi erityisen hyvää oppimenestystä.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   19.4.25 23:04:07

Sitten kun ollaan siinä 30 vuoden paikkeille kun ihmetellään miksi kavereilla on hienommat talot ja autot?

T. Lukion yliopistoon tutustumisretkillä puistokaljalla istuskelija ja yliopistossa helppoja kursseja tarkoituksella valinnut, että valmistuu nopeasti. Onneksi olen älykäs ja kilpailunhaluinen, niin kuitenkin kouluttauduin melko pitkälle.

Lähettäjä: Ech 
Päivämäärä:   19.4.25 23:52:25

"

Lähettäjä: Ech 
Päivämäärä:   19.4.25 23:56:25

LähettäjäHeh

Päivämäärä19.4.25 21:35:19

Voihan sitä kpoppia käyttää ihan tavoitteellisestikin kannustimena. Kerro että englanti täytyy ainakin ottaa hyvin haltuun ja selvitä voiko korkeaa opiskella jossain. Laulun, tanssin (ja näyttelemisen) treenaaminen on hyvä harrastus tuossa vaiheessa."

Tämä. Tosin englanti ei riitä vaan K-Pop-idoliksi päästäkseen pitää osata sujuvasti koreaa, olla hyvä tanssimaan ja laiha (ts. hyvä fyysinen kunto ja hyvä ruokavalio), omata hyvät käytöstavat, osata esiintyä sekä olla haastateltavana, ja osata vastata järkevästi päivänpolttaviin kysymyksiin siten, ettei aiheuta mitään skandaalia. Myöskin seurustelu on pannassa

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   20.4.25 00:14:55

Minä ymmärsin koulun merkityksen aivan hyvin viimeistään peruskoulun päättymisen aikoihin. Ymmärsin myöskin rahan merkityksen erittäin hyvin kun en ollut mistään rikkaista oloista lähtöisin vaan 14-vuotiaasta asti kesä- ja osa-aikatöissä, koska se oli käytännössä ainoa keino saada mitään omaa rahaa.

Mutta fakta on se, että peruskoulun ja lukion jälkeen olin todella, todella kurkkuani täynnä koulunkäyntiä ja opiskelua. Erityisesti sellaista jossa joka hetki annetaan ymmärtää että sinä et ole yhtään mitään, sinun mielipiteilläsi ja tahdollasi ei ole mitään väliä, sinulla ei ole käytännössä mitään oikeuksia, ja paras vaan kiltisti mennä sinulle varattuun muottiin ja pysyä siellä tai muuten tulet katumaan. Vaikka tiesinkin että se olisi järkevää niin ihan viimeinen ajatus siinä vaiheessa oli hakeutua opiskelemaan vielä lisää jotakin, ja siis lykätä oikean aikuisen elämän aloittamista vuosikausilla.

Joten meni viisi vuotta, ennenkuin uskaltauduin koulun penkille uudestaan, ja olin silloinkin aika skeptinen että tuleekohan tästä mitään. Päätin kuitenkin ottaa koulunkäynnin hieman epämiellyttävänä työpaikkana, osana sitä ammattia mihin tulisin valmistumaan. Ja kappas, opettajatkin kohtelivat 25-vuotiasta jo ihan eri tavalla. Valmistuin korkein arvosanoin, sain heti töitä ja sen jälkeen onkin mennyt hyvin, todella hyvin ja vielä paremmin :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.25 00:42:12

Sanoisin, että 25-30-vuotiaana, kun on ehtinyt nähdä mihin vääränlaisen koulutuksen palkka riittää (tai siis ei riitä). Siinä vaiheessa istuu alas ja ymmärtää alkaa katselemaan ammatteja vähän toisenlaisella silmällä. Samoin tuo yllä todettu, että opettajat suhtautuvat aikuisiin oppilaisiin paremmin, joten opiskelukokemuskin on paljon positiivisempi.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   20.4.25 01:14:55

Oma poika jätti amiksen kesken, eikä peruskoulun päästötodistus ollut edes hyvä. Tyydyttävä.
Poika töihin ja on ollut nyt jo kolme vuotta.
On alkanut miettimään, että pitäisikö lukea lisää.

On muuten tullut minulle @!#$, että mitä minä siellä toimistossa teen, kun hän kantaa.
Kerroin, että vaihdetaan hommia. Minä voin tulla siivoamaan ja kantamaan, mutta hoida sinä sitten työmaan paperit kuntoon.
Ei käynyt.

Lähettäjä: *+* 
Päivämäärä:   20.4.25 07:21:37

Omat lapset nyt 10 ja 16 ja kumpikin kyllä ikätasoisesti ymmärtää koulun merkityksen. Ollaan paljon pienestä pitäen keskusteltu, että koulua käydään heidän tulevaisuuttaan varten, ei vanhempia tai arvosanojen suorittamista varten. Erityisesti esikoisen kanssa pohdittu sitä, millaisia aineita tarvitsee mihinkin ammatteihin ja millaisin arvosanoin pääsee eri opintoihin. Palloteltu lapsen vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   20.4.25 08:24:20

Tämä ei ole ollenkaan ikäkysymys, vaan persoonakysymys. Jotkut eivät ymmärrä koskaan ja jotkut ymmärtävät heti 1-luokasta lähtien. Itse kuulun jälkimmäisiin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.25 08:59:09

Valtaosa nykylapsista kuvittelee, että heistä tulee isona tubettajia, somettajia, tiktokkaajia, vaikuttajia ja pelaajia. Nykyisellä kasvatuksella tuotetaan vain työttömiä ja pitkäaikaissairaita. Itse työskentelen kasvatusalalla. Keskustelin juuri ihmisen kanssa, joka työskentelee työttömien parissa. Puhuimme siitä, että on järjetöntä, että ihmisiä koulutetaan liikaa aloille, jotka eivät työllistä. Mielestäni opojen pitäisi ohjata hankkimaan ammatteja, jotka oikeasti työllistävät. Kyllä niille lapsille voi puhua tulevaisuudesta realistisesti.

Lähettäjä: Laura 
Päivämäärä:   20.4.25 09:03:50

No siis ihannetilanteessa se tajutaan silloin kun 1. luokka alkaa. Paljon on kiinni kodista ja opettajasta, mutta osa ei koskaan silti tajua koulun merkitystä. ADD voi osaltaa vaikuttaa siihen että sellainen pitkäjänteinen ajattelu ja tavoitteellisuus voi olla hankalaa jos on omantoiminnan ohjauksessa haasteita. On myös niin, että neuroepätyypilliset saattavat keskittyä juuri tosi intensiivisesti yhteen asiaan (en tiedä mikä tuo tyttäresi haave on, mutta se voi viedä ns. kaiken kaistan ajattelusta tällä hetkellä).

Minäkin halusin rokkitähdeksi nuorena, halusin todella. Mutta hoidin silti kouluni koska se oli helppoa ja koska niin kuului tehdä. Laiskottelin eniten lukiossa, onneksi oli hyvä pohja niin en pilannut mahiksiani päästä haluamaani yliopistoon.

Tytöllesi löytyy ihan varmasti paikka tässä maailmassa, vaikka koulu ei nyt maistukaan. Suurimmalle osalle löytyy se oma juttu jossain vaiheessa.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   20.4.25 10:09:57

Perheen aikuisilla ja käytännössä kaikilla aikuisten ystävillä on yliopistotutkinto ja hyvä työpaikat ja palkat. Eipä lapsille muuta tarvittu että ymmärsivät koulutuksen arvon elämässä, mutta toki vasta yläasteella ja lukiossa, ala-astelaisten ei pitäisi tuollaisia asioita vielä murehtia.

Lähettäjä: Kohtuus 
Päivämäärä:   20.4.25 10:12:21

Kyllä vaan useat nuoret ei ymmärrä sitä että koulutus ja oppiminen ei ole rangaistus vaa etuoikeus.

Lähettäjä: TipTap 
Päivämäärä:   20.4.25 11:07:39

Eikös tämä ole asia, jonka vanhemmat lapselleen opettaa? Eli kaipa sitten silloin, kun viitsit asian lapsellesi selventää…

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   20.4.25 11:32:31

kyllähän se siinä 6. luokalla oli, kun piti valita yläasteen tasokurssit, silloin mietin, että laajimmat kelpaa kaikkiin jatko-opintoihin, amikseen, lukioon ja opistotasoisiin kouluhin. olihan se aika selvää, että lukioon jatkaisin.
ennen piti miettiä jo 4. luokalla kun oli oppikouluun pyrkiminen. ehkä siksi vanhemmat ikäluokat ovat suhtautuneet vakavammin opintoihin ja työelämään pääsemiseen - toisaalta ei ollut kunniallista elää sossun tuilla, työttömyyskorvausta ei saanut, jos puoliso oli töissä jne. eikä ollut tuollaisia outoja some-ammatteja, ne toiveammatit oli oikeesti lakaisulakaisukoneen kuljettaja ja lääkärin hoitaja, toisilla sitten se insinööri ja hammaslääkäri.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   20.4.25 12:17:30

Ymmärsin joskus yläasteen lopulla, että eläinharrastusten takia tarvitsen ammatin josta tienaa hyvin. Kavereilta opin mantran ”lääkis, oikis, kauppis” ja päätin että eläinlääkäri tulee. Olen duunariperheestä ja vanhemmat ei ymmärtäneet korkeakoulujen päälle. Kotoa opin että velvoitteet ja sovitut asiat pitää hoitaa ja parhaansa pitää tehdä mutta tuloksista ei niin välitetty (olin vähällä vaivalla kasin oppilas läpi koulu-uran). No, valmistuin ELL vasta 15 vuotta myöhemmin, kun lukion jälkeen piti opetella opiskelemaan ja oli sisua hakata päätä seinään tarpeeksi kauan.

Olen miettinyt miten toimisin omien lasten kohdalla jotta oppisivat terveellä tasolla vaatimaan itseltään, mutta eivät uupuisi, mikä nyky lukiolaisillakaan ei ole harvinaista…

Kaiken tämän saivartelun jälkeen koen vasta nyt kolmekymppisenä ymmärtäväni todella koulutuksen merkityksen vaikka karkea ajatus siitä syntyi 15-vuotiaana tasolla koulutus=varallisuus.

Lähettäjä: Bink 
Päivämäärä:   20.4.25 13:29:15

Itse muistan, että neljännellä luokalla ilmoitin kavereille, että musta tulee ylioppilas. Se oli silloin 10-vuotiaasta varmasti hienointa mitä tiesin. Omat vanhemmat on aina kannustaneet opiskelemaan ja esim. palkasta ja rahasta on aina puhuttu hyvin avoimesti. Isäni oli maanviljelijä, äiti alunperin vaka-opettaja ja siitä opiskeli vielä 40-vuotiaana lisää. Rahaa ei koskaan ollut ylenmäärin, mutta ymmärsin, että meillä raha oli investoitu maahan. Ihailin vanhempien yrittämistä ja sitä, että äiti teki käytännössä kahta työtä, mutta näin myös, miten se kulutti. Päätin, että mä opiskelen sen verran, että ei tarvitse kituuttaa. Omat lapset on vielä pieniä. Meidän perheessä on paljon enemmän rahaa kuin omassa lapsuudenkodissa. Yritän jo 4-vuotiaalle takoa päähän, että kaikkea ei voi saada ilman työntekoa ja rahaa. On tärkeä oppia asioita ja käyttää päätään, että isompana sitten rahaa ostaa ne kaikki lelut, joista hän nyt haaveilee ja me ei miehen kanssa osteta. Toivon todella, että kun lapsi parin vuoden päästä aloittaa koulussa, hän ymmärtää, miten tärkeää ja upeaa on oppia.

Lähettäjä: Fldl 
Päivämäärä:   20.4.25 13:32:08

Sitten, kun alkaa kaduttaa, kun ei aiemmin viitsinyt opiskella.

Esim. kun lukiossa tajuaa, että päästäkseen opiskelemaan jotain alaa, olisi pitänyt lukea tiettyjä aineita voidakseen kirjoittaa ne hyvillä arvosanoilla. Tai tajuaa, ettei osaa riittävän hyvin ja opiskelu takkuaa, kun peruskoulussa vain vetelehti. Tai kun valmistumisen jälkeen tajuaa, että parhaimmat työpaikat on ulkomailla tai kansainvälisissä firmoissa, ja kielitaidolla onkin merkitystä. Tai kun peruskoulun jälkeen pitää hakea johonkin opiskelemaan eikä keskiarvo riitäkään haluamaansa lukioon vaan joutuu menemään johonkin toiseen, johon keskari riittää.

Ja kun aihe ei vielä kiinnosta, niin siitä on vaikea kiinnostua. Mutta voi siitä silti puhua. Ja kun asian tajuaa, niin silloin voi jo olla myöhäistä.

Viit sanoa lapselle, että haaveammatti voi olla mikä vain, mutta kannattaa opiskella alkaa, joka oikeasti työllistää niin, että kykenee elättämään itsensä.

Ne menestyjät, jotka tienaavat miljoonia pelkän mielenkiintonsa kohteen/harrastuksen vuoksi käymättä kouluja, ovat harvassa. Heilläkin on takanaan aika raaka ura, johon on lähdetty aika tyhjästä eikä kaikilla ura urkene siltikään. Eli jos teinisi ei vielä ole nosteessa, niin hän ei välttämättä koskaan tule tekemään uraa, jolloin on turha kuvitella, että elättäisi itsensä sillä. Haaveilla voi, koska se ei maksa mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.25 14:22:42

Minua tavallaan harmittaa se, etten itse koskaan oikein oppinut tekemään töitä opiskelun eteen. Peruskoulu meni liiankin helposti ja lukiossa jatkoin samaa sieltä yli missä aita matalin -linjaa. Vieläkään en tiedä, mikä minusta voisi tulla isona. Kauppiksen kävin, olin isäni puolelta lähisuvusta ensimmäinen maisteri. Työura ei ole järin loistelias vaikka töitä on riittänytkin, osaltaan siksi, että olen aika kunnianhimoton. Olen tietyllä tavalla vähän alisuoriutuja, älyä on, mutta en ole koskaan oikein osannut tai uskaltanut haastaa itseäni. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt senkin, että heikko itseluottamus ylipäätään on estänyt minua tekemästä monia asioita.

Omille lapsille olen koittanut ikätasoisesti selittää, miksi opiskelu on niin tärkeää. Ja välillä nurinaa kuullessani olen saattanut jopa sanoa, että maailmassa on tälläkin hetkellä valtava määrä lapsia, jotka haluaisivat kouluun, mutteivat sinne pääse esimerkiksi siksi, että elävät lapsuuttaan pakolaisleirillä. Kielten tärkeyttä olen myös koittanut painottaa mahdollisimman paljon, ja sitä että hankalatkin jutut oppii kyllä, kun vaan malttaa harjoitella.

Häpeä tunnustaa, mutta joskus on vaikea pidellä hermojaan, jos lapsi ei tunnu tajuavan tosi simppelin tuntuista asiaa. Sitten sitä aina muistaa, että vaikka itse olisikin omaksunut heti, joku toinenei välttämättä niin tee.

Lähettäjä: Hmnnd 
Päivämäärä:   20.4.25 15:57:22

Lapset saattavat kyllä tajuta sen, että koulunkäynti on tärkeää, mutta eivät silti halua käydä koulua tai tehdä läksyjä. Syynä voi olla esim huono ilmapiiri luokassa, pelko kiusaamisesta, vaikeudet keskittyä, lukiongelmat, tms.

Muistan, kun sanoin joskus ala-asteikäisenä äidille, etten tykkää käydä koulussa. Äiti alkoi sättiä ja haukkua ja huutaa, että maailmassa on miljoonia lapsia jotka eivät voi käydä koulua vaikka haluaisivatkin ja miljoonat lapset antaisivat mitä vain, että voisivat olla minun tilallani koulussa. Sain myös kuulla miten kiittämätön ja huono lapsi olin.

Äiti ei edes kuunnellut, mitä asiaa minulla oli. Sen sijaan, että olisi kysynyt, miksi en tykkää, sain huudot ja haukut. Yritin siis kertoa, että minulla ei ole luokalla yhtään kaveria, koko luokka opettajaa myöten kiusaa, minun on vaikea keskittyä tunnilla kun saan koko ajan pelätä, että joku alkaa haukkua, jne.

Olipa kiva, kun sain vain haukut ja huudot siitä, miten paska ja huono lapsi olen.

Eli muillakin lapsilla saattaa olla kiinnostuksen puutteen takana ihan joku muu syy kuin "ei kiinnosta käydä koulua/opiskella". Eikä koulussa ainakaan ketään kiinnosta puuttua häirikköoppilaiden toimintaan, koulukiusaamiseen, tai muuhunkaan.

Lähettäjä: sisustus-seija 
Päivämäärä:   20.4.25 16:45:17

"Oma poika jätti amiksen kesken, eikä peruskoulun päästötodistus ollut edes hyvä. Tyydyttävä.
Poika töihin ja on ollut nyt jo kolme vuotta.
On alkanut miettimään, että pitäisikö lukea lisää."

Mulla oli myöskin tämmöinen kaveri yläasteella. Ihan ookoo ja hyvä tyyppi muuten, mutta aivot eivät yksinkertaisesti olleet johdotettu minkäänlaiseen kirjaviisauteen. Ei ymmärrettävästi pärjännyt koulussa eikä tykännyt siitä. Viimeisenä keväänä kun käytiin läpi kunkin jatko-opiskelusuunnitelmia ja kysyttiin että no Marko, mites sinä? Vastaus oli että ei mihinkään, hänelle on valmis paikka pedattuna vanhemman kaverin firmasta, on ollut sovittuna jo pitkän aikaa ja työt alkavat heti kun saa päättötodistuksen kouraan ja pääsee tästä pskasta pois.

En ole sittemmin kuullut miten hänellä meni, mutta en ole kuullut että olisi mennyt huonostikaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.25 17:15:28

^^

Siksi onkin tosi tärkeää pysyä kärryillä esim. lapsen kaverisuhteista. Meillä nurina liittyy yleensä läksyjen tekoon ja siihen, jos joku tuntuu hankalalta. Yksinään ei silloinkaan tarvitse räpistellä, autan kyllä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.25 17:23:18

"Eli muillakin lapsilla saattaa olla kiinnostuksen puutteen takana ihan joku muu syy kuin "ei kiinnosta käydä koulua/opiskella". Eikä koulussa ainakaan ketään kiinnosta puuttua häirikköoppilaiden toimintaan, koulukiusaamiseen, tai muuhunkaan "

Tämä. Itse olin rankasti koulukiusattu koko peruskoulun ja yläasteella olin paljon pois 8 ja 9 luokilla, koska en voinut mennä sinne. Vanhemmat tiesi tilanteeni ja yrittivät auttaa parhaansa mukaan, mutta koulu viis veisas yksittäisen tytön koulupahoinvoinnin. Oppimistani on aina varjostanut jonkinlain hitaus tajuta kaavoja, yms. En siihen koskaan saanut varsinaisesti tukea eikä ysärillä semmosiin niin herkästi puututtu kuin nykyään. Vasta nyt aikuisena kun on opiskellut muutaman ammatin, olen huomannut että minulla on jonkin asteinen oppimisvaikeus, en vaan tiedä mikä.

Siitä olen nykyään kiitollinen että nykyään näihin oppimisvaikeuksiin puututaan herkemmin. Veljen tytöllä on lukihäiriö ja on saanut siihen koko peruskoulun ajan tukea.

Lähettäjä: tt 
Päivämäärä:   20.4.25 20:23:11

"Eli muillakin lapsilla saattaa olla kiinnostuksen puutteen takana ihan joku muu syy kuin "ei kiinnosta käydä koulua/opiskella". Eikä koulussa ainakaan ketään kiinnosta puuttua häirikköoppilaiden toimintaan, koulukiusaamiseen, tai muuhunkaan."

^^ TÄMÄ!!!

Tuo ongelma oli minullakin jo ysärillä, ja tuosta on kaikki mennyt vain pahemmaksi. Koulussa ei voi keskittyä ja häirikköjen annetaan häiriköidä ihan rauhassa. Ei siinä paljon auta, vaikka haluaisi käydä koulua ja oppia, kun ei oppimisesta tule koulussa mitään ja koulupäivän jälkeen on ihan puhki ja vielä harrastaakin pitäisi.