Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   19.4.25 18:34:21

Hei, vertaistukea vinkkejä, mitä vaan:
Olen yli 15v suhteessa tällä hetkellä. Meillä yhteisiä lapsia useampi, talo, autot, talous, tilit, raha-asiat jne. Koko elämä rakennettu yhdessä.
Olen ollut onneton enemmän ja vähemmän varmaan ainakin, parisen vuotta, ehkä enemmän. Vuodet ovat kuluneet nopeaa lasten kasvaessa. Mies ei ole halunnut puhua, en tiedä mitä ajattelee tilanteesta, mutta arki rullaa.. kämppis olo ollut jo kauan. Seksiä viimeksi varmaan loppukesänä viime vuonna. Olen yrittänyt puhua suhteesta, meistä, haluista, viime vuonna muutamaan otteeseen mutta puhuminen johtaa lähes aina pieneen riitaan.. mies syyttää minua lähes kaikesta, olen melko tottunut että vika on aina minussa. Hyviäkin hetkiä on toisinaan kun emme kinastele.. silloin aina unohtuu hetkellisesti, että en ole onnellinen. Lasten ja koko yhteisen elämän vuoksi olen edelleen tässä, kynnys lähteä on suuri vaikka suhde ei todella tarjoa minulle mitään. Ei läheisyyttä, halauksia, kivoja sanoja. Saan huomiota vain muilta miehiltä ja sillon ymmärrän että kotona olen vain siivooja, lastenhoitaja ym. Pärjään ilman seksiä mutta onhan se alkanut tympäisemään, n 40vnä kö loppui seksielämäni?

Oma prosessi erosta ollut jo jonkin aikaa mielessä. Mies tuntuu olevan aika ulkona minun ajatuksistani, suunnittelee yhteistä kesää ym. En voi ymmärtää... tilanne on alkanut olla ahdistava ja vaikka itse tykkään puhua ja se on tärkeää on minunkin vaikea ottaa puheeksi suhdettamme. Miten edetä, talo myyntiin, autot? Yhteishuoltajuus? Miten olette selvinneet? Entä lähipiiri, isovanhemmat ym. Miten muut reagoivat... tälläistä mietin päivittäin.
Olen lähestynyt miestä viime vuonna halauksin mutta en saa vastakaikua. Olo on torjuttu ja tämän vuoden puolella olen alkanut viimein itsekin luovuttaa... miksi yksin yrittäisin mitään? Koko elämän uudelleen järjestely tuntuu vain erittäin suurelta muutokselta. Jos meillä ei olisi lapsia, olisin lähtenyt vuosia sitten.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   19.4.25 18:36:45

Hyviä hetkiä toisinaan silloin kun ette kinastele? Lue uudelleen tuo lause. Mieti.

Onko terapiaa ehdotettu? Onko miehellä terveysongelmia, esim alentuneet testot?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.4.25 18:37:12

Tuohan on ihan perinteistä, että miehestä menee hyvin ja vaimo on riidanhaastaja kun tuo esiin omia haluamisiaan. Siitä tilanteesta suhdetta on aika mahdotonta pelastaa, sillä miehen mielestä mitään muutostarvetta ei ole. Hänestä on hyvä, kun seksiäkään ei tarvitse harrastaa, saatika huomiodia vaimoa ja kotihommat ja lapset tulee hoidettua.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   19.4.25 18:49:06

Kolme pistettä tiivisti hyvin.. Ainoa mahdollisuus muutokselle on se eron toteuttaminen, joskus ääriharvoin mies sellaisessa kohdassa havahtuu ja alkaa tapahtua ! 99 prosenttisesti ei ja sehän vain vahvistaa päätöksen olevan oikea.. Mutta se, että päivittäin jo mietit niitä käytännön asioita ilman mitään konkretiaa syö energiaasi aivan valtavasti ! Muiden mielipiteitä ei varsinkaan etukäteen kannata pohtia yhtään, listaa vaikka asioita mitä SINÄ haluaisit ! Missä ja miten haluaisit asua, miten jotain sellaista olisi mahdollista toteuttaa. Netissä voit suunnilleen laskea miten osituksessa kävisi (onko mahdollista ostaa asuntoa edes hetken päästä vai mentävä vuokralle suoraan sellaiseen missä aikoo olla pidempään), minkälaiset elarit yms. tulisi jos lapset olisivatkin kanssasi enemmän kuin 50% (haluaisit miten vain niin miehet voivat yllättää, kuka pitämällä tiukasti kiinni omasta puolesta ajastaan ja kuka taas niin että juuri ja juuri saa pakotettua sen joka toisen vkl:n jos sitäkään) ja kaikki se energia mikä nyt menee ns haaveiluun voisikin kulua oikeasti suunnitteluun ! Koska suunnitella kannattaa, valmistautua ja sitten toimia !

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   19.4.25 19:17:36

Ennen eroamista ehdottaisin miehelle pariterapiaa. Ja jos ei sinne suostu, vaikka kerrot, että olet miettinyt eroa, niin sitten se ero.

Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   19.4.25 19:38:01

Kiitos kommenteista, luulen että mies ei suostu terapiaan, tätä on lähimmät ystäväni myös ehdottaneet. Toki sittenhän asia olisi sitä myöten selvä. Mulla on vaan joku este vielä etten saa suutani auki... joka pv todella mietin voisiko elämäni olla vielä onnellista. Hulluinta asiasta tekee juuri se että mies tuntuu olevan todella pihalla asiasta. Pitäisi ostaa uutta telkkaria ja uutta autia miettii ym. En todella halua enää mitään yhteistä ostaa. Miten tämä on edes mahdollista, miten hölmö mies voi olla?? Itselläni tietenkim huono omatunto kun mietin häipymistä ja olen siutä jo lähimmille ystävilleni puhunut ja mies senkun suunnittelee tulevaa :// ja kum riitelemme mainitsee hänkin kuinka erilaisia olemme ja pitäisiköhän mietti miten tämä voisi jatkua mutta ei koskaan kuitenkaan tee mtn konkreetrista, ei puhu, ei ole pussannut moneen aikaan, ei kehu ei huomio. Toki minulla alkaa olla samaa sillä niin metsä vastaa...
Emme ole naimisissa, mutta mistä aloitan suunnittelun? Vuokrakämppä? Miten lasten asiat? Mitä minun tarvitsee tehdä etukäteen? Kiitos tuhannesti kommenteista <3

Lähettäjä: ## 
Päivämäärä:   19.4.25 19:48:46

Ette ole naimisissa? Onko asunto yhteinen?

Minusta teet kyllä väärin, jos et puhu rehellisesti miehellesi näistä ajatuksista. Toiset ihmiset ei tajua suhteen onnetonta tilaa, jos sitä ei ääneen sano.

Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   19.4.25 19:58:54

Teen väärin onhan se niinkin kun en saa suutani auki, mutta asia niin iso että hirvittää! En koskaan uskonut että eroan... mutta nyt tässä ollaan ei auta kun se todeta. Asunto on yhteinen ja velkaa vaikka kuinka.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   19.4.25 20:03:01

Mitäs jos kokeilisi eka vaikka sitä, että hankkii jonkun sellaisen parisuhdetehtäväkirjan mitä on nykyisin tarjolla erilaisia? Ja sitten ehdottaa että teette niitä tehtäviä miehen kanssa. Sillä miehen saisi ehkä puhumaan jotain ja saisit sanoitettua sitä että mitä toiveita sulla olisi ja miten avioliiton pitäisi sun mielestä toimia.

Koska asia voi tosiaan olla oikeasti niin ettei miehellä ole mitään tajua siitä että jokin on pielessä. Ei ehkä edes ajattele, että avioliiton pitäisi olla 15 vuoden kohdalla jotain muuta kuin mitä se nyt teillä on. Mutta jos asiaa vähän avaisi niin siitä tulisi joku reaktio, hyvä tai huono mutta ainakin saisi keskustelun käyntiin.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   19.4.25 20:11:49

Vuokra-asunto oman tulotason mukaan, mutta lapsille mitoitettuna. Sinne auttava määrä huonekaluja, niistä olemassaolevista kun vain puolet on sinun (ja asia mistä saa helposti mehevän riidan aikaiseksi). Lähde ajatuksesta, että järjestät Sinulle ja lapsille elämän, miehen osallistumisesta lasten kanssa tai haluistaan heidän suhteensa ei ikinä voi tietää. Sitten suuta auki, että kun sinun puheitasi ja toiveitasi asioiden muuttamisesta ei ole koskaan kuunneltu niin tilanne on sietämätön ja sinä lähdet lasten kanssa. Ja sitten lähdette. Sen jälkeen tulee tapaamiset lastenvalvojalla, missä huoltajuudesta ja elatuksista sovitaan ja jos mies ei halua ostaa sinua talosta ulos niin voi joutua oikeuden kautta hakemaan yhteiselämän lopettamista jolloin yhteinen omaisuus voidaan laittaa myyntiin jne. (pankilta lyhennysvapaata siihen asti ja jos lapset tosiaan ovat sinulla niin et enää juokseviin kuluihinkaan osallistu).
Reilumpaa -ja ainoa mahdollinen hyväksytty tapa jos sukupuoliroolit olisivat toisinpäin- olisi sanoa nyt, että tilanne on sietämätön Sinulle ja et enää istu odottamassa ja ottamassa asiasta puhuessa syitä niskoillesi, että mitä mies haluaa tilanteelle tehdä ? Vaihtoehdot puhua ja perata asiat kunnolla läpi tai erota. Jos sanominen on liian vaikeaa niin kirjoita kirje siitä kuinka paha olo sinulla on ja että sinua ei kuunnella kun tästä pahasta olosta puhut, miten mies haluaa asian ratkaista ja per heti ?

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   19.4.25 20:28:16

Tota, onhan sun aloitettava keskustelu että haluat erota niin miksi et uskalla puhua jo aiemmin ettei kaikki ole kunnossa?
Vai miten meinasit erosta ilmoittaa?

Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   19.4.25 21:04:36

En mä tiedä... varmaan kun asia on niin iso, eikä vaikuta vain mun elämään, vaan just esim lapsiin. Toki eka oon prosessoinu tätä mielessäni mutta nyt pikkuhiljaa pitäs avata suuki :/ se on pelottavaa.. tavallaan tuhota kaikki mitä on vuosia rakentanut. Mutta joo, en voi sanoa että olisin onnellinen. Ehkä hienosta talosta joo mutta siihen se sitten jääkin. :(

Tilanne vielä semmoinen että kun viime vuoden puolella juttelin tai yritin nostaa asioita esille, niin nytkun mainitsin niistä käydyistä keskusteluists jonkun riidan yhteydessä, ei mies muista muka mitään. Kieltää kaiken. Ja jos olen laittanut asioita viestillä vastaa ettei lue niitä. Kommunikaatio sakkaa pahemman kerran, vaan silti suunnittelee yhteisiä ostoksia ja tulevia menoja...

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   19.4.25 21:19:16

Sanot sille, että yhteistä kesää, ''yhteisiä kesämenoja tai hankintoja EI TULE jos meidän tilanne on edelleen tämä''.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 22:14:34

Jos eroat niin siinä on taas yksi mies jonka muija jättää "ihan puskista".

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   19.4.25 22:28:55

Koita mainita niistä käydyistä keskusteluista jonakin tavallisena hetkenä, ei riidan yhteydessä. Riidellessä ei varmasti muistu mieleen kun aivot on muutenkin lukossa. Mutta kehoittaisin samaan kuin muut, jotenkin asia olisi saatava kakaistua pihalle, kirjoittamalla sitten jos ei puhumalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 22:42:22

Itse en kyllä eroaisi tuossa tilanteessa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 22:52:49

Kuulostaa exältäni tuo, kun yrittää keskustella niin kääntää kaiken naisen syyksi. Todella turhauttavaa semmosen ihmisen kanssa yrittää minkäänlaista keskustelua luoda.

Lapsetkin huomaavat huonon suhteen vaikka kuinka yritätte sitä peitellä.

Lähettäjä: Eeva 
Päivämäärä:   19.4.25 22:56:40

Älä nyt ainakaan välitä siitä mitä muut ajattelevat, itsehän sinä elämääsi elät eikä ne muut.
Jos lapset ovat este erolle, ja muuten olisit jo lähtenyt. Tämä todistaa oikeat ajatuksesi.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja puhut miehellesi. Siitä ei nyt pääse yli eikä ympäri. Itse en usko mihinkään parisuhdeterapioihin.
Eli kissa pöydälle ja yhdessä pohditte mitä teette.

Lähettäjä: Peile 
Päivämäärä:   19.4.25 23:58:09

Mä melkein tein jo itsemurhan, ku koitin lukea tota yhteenkirjotettua romaania, et sympatiat miehelle

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   20.4.25 08:04:57

No minä ihan suoraan sanoisin seuraavan kerran kun mies miettii kesäsuunnitelmia että ei ole mitään järkeä suunnitella mitään kun en edes tiedä ollaanko vielä yhdessä silloin. Kun puhuu TV:n ostosta niin sano että ei kannata, enemmän jaettavaa erossa. Jos mitään reaktiota ei saa niin sitten voit jatkaa siitä sanomalla että jos ei herraa kiinnosta suhde ja sinun hyvinvointisi pätkääkään niin mitäpä siinä yhdessä enää olemaan, tämä oli tässä. Ja sitten lähdet järjestelemään käytännön asioita

Lähettäjä: naku 
Päivämäärä:   20.4.25 09:56:32

Ihmiset eroaa ihan kokoajan. Vaikka se tuntuu (ja on) isolta kriisiltä, tota samaa käy kokoajan niin moni läpi. En oo itse ainakaan kuullut kenenkään tässä tilanteessa olleen ja siitä eronneen, katuvan eroa..

Kaikki käytännön asiat hoituu kyllä.

Itse antaisin suhteelle kaksi vaihtoehtoa. Asenteen muutos tai ero.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   20.4.25 11:06:45

Miten olisi parisuhdeterapia ? Joku romanttinen kylpyläreissu ?
Keskusteluissa kotona pitää olla myös pelisäännöt että voi keskustella. Toisen pitää kuunnella mitä toinen sanoo. Pariterapiassa nuo opitaan.

Lähettäjä: Hillevi 
Päivämäärä:   20.4.25 11:41:37

Ootko sä aloittaja ihan oikeasti miettinyt sun elämää eron jälkeen, mikä siinä on niin paljon parempaa?
Kysyn koska olen itse ollut samantyyppisessä tilanteessa jossa omassa päässä ero oli lähes valmis ja kaikki niin paljon helpompaa ilman miestä, mutta asiasta puhuminen vasta konkretisoi tilanteen molemmille ja mies sai sanottua että ei todellakaan eroa halua. Siinä tilanteessa ei kannata ihan koko kuormaa kaataa toisen niskaan vaan pikku hiljaa avata tilannetta. Ei se terapeutti tuo tilanteeseen lisäarvoa ellette sitten ole täysin mykkiä kumpikin.
Itsellä tilanteen kriisiytyminen sai näkemään sen eron ja kaikki sen vaikutukset itseen ja muihin. Mies ei kaivannut kauheasti seksiä kun mun ulosanti oli pelkkää kiukuttelua, mun kiukuttelun määrä moninkertaistuu jos läheisyyttä ei ole ja oravanpyörä on valmis.
En sano että olet täysin samassa tilanteessa, mutta mieti omaa elämääsi ja analysoi tarkkaan varsinkin se tilanne eron jälkeen. Katsotko sitä realistisesti vai onko ruusunpunaiset lasit silmillä?
Suomalaiset eroaa osin liian helposti ja lasten kanssa semmoinen on-off- tilanne on viheliäinen, olen ollut sen lapsen asemassa ja suoraan sanottuna tilanne traumatisoi teini-ikäisen.
Omasta erohaaveilusta ja tilanteen eskaloitumisesta on jo useampi vuosi ja meidän suhde meni paremmaksi kuin ennen lapsia. Toivon samaa muillekin.
Tsemppiä kovasti, mihin sitten päädytkin!

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   20.4.25 12:21:19

täällä jengi ehdottelee parisuhdetehtäväkirjoja ja kylpylöretkiä… itse epäilen että tuo on sellainen mies joka vaan nauras tehtäväkirjoille ja kylpyläreissu tois kuvitelman että kaikki tosiaan on hyvin, miksi muuttaa mitään?

Aloittaja on saanut myös jo mieheltä palautteen, että kaikki on aloittajan vikaa, kun on yrittänyt puhua suhteen tilasta. Joten ihan ymmärrettävää, että on vaikea alkaa puhua.

Aloittajana kuitenkin miettisin nyt tarkkaan eroa. Millaisen kuvan annat lapsillesi parisuhteesta? Jos sulla on tyttö, haluatko että hän elää samanlaisessa parisuhteessa kuin sinä nyt? Eli puoliso voi tehdä mitä haluaa, viis veisaten siitä että toinen ei ole onnellinen.

Vai opetatko lapsen siihen, että puolisoa pitää arvostaa ja ongelmista pitää puhua.

Voin sanoa, että itse olisin toivonut vanhempieni eroavan huonosta liitosta aiemmin ja äitini opettaneen minulle, että itseään pitää arvostaa eikä aina olla se joka tekee uhrauksia muiden vuoksi ja voi itse huonosti.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   20.4.25 12:22:58

Olen Hillevin kanssa samalla linjalla. Jos kämppiksinä olo sujuu niin en lähtisi hajottamaan kaikkea vaan eläisin omaa elämääni siinä samalla.

Todellakaan et pelaa nyt reilusti, kun et juttele miehen kanssa. Meinaatko vaan muuttaa joku päivä ja sanoa, että tää oli tässä?

Lähettäjä: kl 
Päivämäärä:   20.4.25 12:34:02

Minä väitän, että mies on hyvin tietoinen eroaikeista ja toisen tyytymättömyydestä. Mutta kun pelkää, eikä osaa ratkaista asiaa puoleen tai toiseen, niin heittäytyy mykäksi eikä muka ymmärrä tai muista.
Väittäisin myös luetun perusteella, ettei mies halua erota. Ei sillä että siivooja/kokkaaja/lastenhoito häipyisi, vaan sen takia että on unohtunut arjen kiemuroissa miten toista rakastetaan ja huomioidaan.
Täysi kus*pää ei suunnittelisi yhteisiä asioita ja tulevaisuutta.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   20.4.25 12:39:30

En eroaisi vaan keskustelisin. Nimenomaan keskustelisin, en riitelisi. Tuo ei todellakaan ole puolisolle reilua että märssytään omaa pahaa oloa vuosia ja sitten pakataan laukut. Meillä on hyvin samantyyppinen perhe-elämä ja kämppisliitto. Molemmille tämä sopii hyvin, yleensäkin miehille "kaveruus"liitto on usein ihan omiaan. Reilua on se että molemmat tietää missä mennään. Olisi aika shokki jos nyt jompikumpi sanoisi että onkin ollut vuosia onneton ja haluaa erota koska parisuhde ei ole mitä haluaa. Ongelma ei olisi se että arkea pitäisi muuttaa vaan se että toinen ei ole sanonut mitään pahasta olostaan. Olisin itse ainakin todella loukkaantunut ja voi olla että luottamuksen romahtaminen näin isoissa asioissa veisi lopulta eroon, ei se että toinen haluaa muutosta.

Nyt ap ala puhua sen puolison kanssa!! Jos toinen ei suostu puhumaan mitään mistään niin mieti sitten tilanne uudestaan. Mutta niin kauan kun sinä et kerro eikä toinen voi vastata, ongelma suhteessanne olet sinä, ei puoliso.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   20.4.25 12:47:15

Viiva: joo, ei tuo ole reilua, että aloittaja on pitkään puhunut huonosta olosta, eikä mies vieläkään tajua. Pakkohan sille on piste laittaa ja laukut vihdoin pakata, kun toinen ei kuuntele.

Itse en kaveriliittoon suostuisi. Joko korjataan suhde tai erotaan. Mieheltä tuo on henkistä väkivaltaa, ettei suostu puhumaan reilusti. Aloittajan mies kun ei selkeästi suostu puhumaan niin, että milemmat tietäis missä mennään.

Lähettäjä: Juuh 
Päivämäärä:   20.4.25 15:05:33

Sitten vähän realismia +40-vuotiaiden sinkkujen seksielämästä. Kyllä, kaikenkarvaisia sänkykumppaneita yhdelle-kahdelle kerralle riittäisi, mutta nämä eivät sitten halua yhtään mitään muuta sen toisen kanssa.
Aloittajana miettisin kyllä sitäkin rehellisesti, että kelle ne lapset menee/kuinka järjestetään heidän asiansa ja kuinka sen härdellin keskellä sitten järjestellään aikaa niiden uusien tapailuun?
Kova kovaa vastaan sen nykyisen ukon kanssa, että homma ei nykyisellään voi jatkua näin, että keskustellaanko näin vai avustajien kera?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   20.4.25 15:13:03

Tullutkin jo paljon hyviä neuvoja, mutta olen huomannut, että käytännössä moni odottaa siihen, että lapset ovat kouluikäisiä. Pienempien kanssa on yksin niin pallo jalassa koko ajan, että moni pysyy huonossakin liitossa.

Juuh, totta, mutta eronneena on edes vähän toivoa seksistä, nykyisellään ei.

Moni mies odottaa, että on uusi nainen katsottuna ennen kuin tekee mitään eron eteen, tai edes suostuu eroon. Sitten lähteekin kuin luoti, kun löytää uuden.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   20.4.25 15:16:11

Hyvään parisuhteeseen tarvitaan se, että molemmat haluavat tehdä toisensa onnelliseksi. Jos yksi ei ole kiinnostunut osallistumaan hyvän suhteen ylläpitoon, ei toinen voi sitä yksin kannatella.

Enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että "voi kun vanhempani olisivat pysyneet yhdessä riitelystä huolimatta". Ei kannata ainakaan lasten takia jäädä huonoon suhteeseen. Vanhempien hyvinvointi useimmiten heijastuu lapsiinkin.

Lähettäjä: hei 
Päivämäärä:   20.4.25 18:23:17

Sanoit että kämppis olo, ja arki rullaa. Siinä mielestäni on lapsilla jo ihan riittävän turvallinen olo. Olet ilmeisesti kuitenkin avioliitossa, sinua ei pahoinpidellä henkisesti eikä fyysisesti, lapsilla on ruokaa edessä ja kumpikin on kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan. Kysyisin kuitenkin mieheltä ystävällisesti ja huolissani että miksi läheisyyttä ei ole. Lähtisin siitä, että miehellä on jokin oikea syy siihen miksei hän halua olla lähellä. Reilua olisi keskustella asiasta ymmärtäen ja armollisesti. Avioliittolupaus on tarkoitettu sekä myötä- että vastoinkäymisissä, ja se on lupaus olla rinnalla myös huonoina päivinä. Mikäli rakkaus on loppunut, eikä kumpikaan halua sitä uudelleen lähteä etsimään, niin sitten ero tapahtuu yhteisellä päätöksellä. Missään nimessä en tekisi johtopäätöksiä ilman että tiedän oikeasti mitä taustalla on.