|
Lähettäjä: joo
Päivämäärä: 19.4.25 12:41:43
Siis mikä ihme voi olla. Tuntuu että olen nyt sössinyt asiani jotenkin jo aika lailla solmuun ja päätynyt vaan kauemmas kokoajan siitä mitä ainakin luulen haluavani. Siis voisihan asiat toki huonomminkin olla, en ole esimerkiksi opintolainaa lukuunottamatta onneksi velkaantunut, tosin eipä kyllä säästöjäkään juuri ole. Oon tässä viime aikoina pohtinut, että tuntuu että en vain jotenkin ole kykeneväinen aikuisuuteen, vaikka toki olen aina parhaani yrittänyt.
Ikää on siis 37 vuotta. Muutin omilleni 21-vuotiaana ja tuntuu, että siitä lähtien on jotenkin mennyt pieleen. Milloin olen syönyt liikaa, milloin liian vähän, milloin olen treenannut yltiöpäisesti, milloin olen linnoittautunut passiivisena kotiin, milloin olen hankkinut itselleni liikaa töitä ja muita velvollisuuksia, milloin en ole harrastanut mitään, milloin taas kalenteri on ollut liian täynnä. Yksin ollessa myös esim. en saa siivottu kunnolla vaan hutaisen mitenkuten, sohlaan ja pilaan kokkaukset, teen heräteostoksia tai käyttäydyn muuten epärationaalisesti jne. Katkaissut ihmissuhteita, hankkinut lemmikkejä vähän hetken mielijohteesta jne. En saa oikein hoidettua asioita.
Talossa, jossa asun (vuokralla, ylläri, koska en ole saanut koskaan säästettyä tarpeeksi jotta voisi saada lainan yksin, tuloni kun eivät ole hirveän suuret) oli tuossa aiemmin tänä vuonna putkiremontit ja asuin sen aikaa evakossa vanhemmillani. Tuntuu kuin sisimpäni olisi ollut paaaljon rauhallisempi, käyttäydyin rationaalisemmin, tein jopa työni paremmin tuona aikana. Nyt kun palasin takaisin ns. omaan arkeen, on kaikki taas kaaosta. Ja en tarkoita, että olin vanhemmillani vain passattavana, tottakai kävin itse kaupassa, osallistuin kustannuksiin, siivosin ja auttelin. Sain jopa tehtyä edes suht järkeviä päätöksiä asioissa, jotka olisin voinut sössiä.
Mikä hitto voi olla, että sössin ja sähellän yksin asuessani ja en vaan kykene ns. oikeaan aikuiseen elämään? Saatan myös tehdä jonkun päätöksen ja olla ihan kiihkoissani ja aaaaivan 100% innoissani/varma, että TÄMÄ on se oikea ratkaisu, näin haluan toimia. Kunnes sitten kun tuo asia on tapahtunut, niin minulle tuleekin aivan yhtä kiihkeä halu korjata asia aivan päinvastaiseksi (mikä ei tietenkään aina ole mahdollista).
|