Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.4.25 23:00:14

Ja olitko yhtä hysteerinen ensimmäisen kohdalla? Entäs sinä, joka sait useamman lapsen, muuttuiko suhtautuminen sen toisen jälkeen?

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   18.4.25 23:02:48

En ollut hysteerinen edes ensimmäisen kanssa. Kummallinen kysymys.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.4.25 23:06:57

En ollut hysteerinen kenenkään kohdalla.

Lähettäjä: En 
Päivämäärä:   18.4.25 23:07:06

Eka lapsi oli oksenteli, ripuloi eikä nukkunut. Olin todella väsynyt ja tuntui että jatkuvasti sai taistella, että lapsi sai hoitoa. Raskaus oli myös oli vaikea ja jouduin tappelemaan lääkäreiden kanssa monesta asioista. Tokan raskaus ja lapsi oli helpommat. Olin kotona tokaa odottaessa ihan tietoisesti joten ei tarvinnut taistella asioista. Vauvan synnyttyä olin luonnollisesti herkkä kuuntelemaan josko on jotain allergioita ja lapsen pahan ihottuman vuoksi en jäänyt jahkailemaan vaan otin heti yhteyttä yksityisiin lääkäreihin.

Lapsulla ollut vaikka ja mitä, mutta koskaan en ole ollut ymihysteerinen vaan aina ajatellut lapsen parasta eikä koskaan intuitio ole ollut väärässä.

Lähettäjä: Haha 
Päivämäärä:   18.4.25 23:08:26

En ollut! Eihän kukaan ole! Loukkaannuin kyllä kun esikkoäidit eivät halunneet neuvojani, vaikka olen aikas kokenut. Nimim Sarkasmi

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   18.4.25 23:20:54

Jaa-a. Kolmen äitinä voin todeta, että ekan kanssa olin. En halunnut antaa häntä kenellekään muulle edes syliin. Hän olikin aivan äitin tyttö. Kolmas on viettänyt eniten aikaa isän kanssa ja sen kyllä huomaa. Tiedä sitten onko se vain luonne-eroja.

Hysteerinen on aika voimakas ilmaisu, mutta omalla kohdalla tuntuu, että tietynlaista rentoutta on tullut lisää lapsi lapselta. Sitä on vaikea selittää olematta epäkohtelias yhden lapsen äitejä kohtaan. ;) Ehkä vain kuvittelen koko jutun.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.4.25 23:25:06

What: voisitko kuitenkin hellittää sen verran, että ajattelisit, että sinun kohdallasi asiat nyt menivät noin ja joku toinen kokee asiat toisin?

Itselläni on kolme biologista lasta ja useita lainalapsia. Vierestä seurailen siskoani, joka sai lapsen pitkän yrityksen jälkeen, ja joka ei minun mielestäni ole lainkaan kokematon saati hysteerinen. Mutta toisaalta, en ole kokenut samaa kuin hän ...

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   18.4.25 23:32:21

Olin hysteerinen sen ensimmäisen viikon ekan ja tokan kanssa. Enempää mulla ei lapsia olekaan.

Varmaan ne hormonit iskee vaan niin vahvasti.

Olin esimerkiksi ihan varma molempien kanssa että tukehtuvat kaukaloon automatkan aikana ja tokan kanssa en mahtunut takapenkille (siellä.lyös esikoisen istuin), joten piti pysähtyä kaksi kertaa vartin matkalla tarkistamaan vauva.

Normaalisti olen tosi rento ihminen ja äiti.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   18.4.25 23:39:26

"What: voisitko kuitenkin hellittää sen verran, että ajattelisit, että sinun kohdallasi asiat nyt menivät noin ja joku toinen kokee asiat toisin?"

Huomasitko, että kirjoitin _omalla kohdalla_? Itse koen, että lapsi lapselta on moni asia ollut rennompaa. Minulla itselläni äitinä siis.

Minulla on lähipiirissä useampikin yhden lapsen äiti ja verrattuna taas tuntemiini useamman lapsen äiteihin he ovat keskimäärin enemmän huolissaan mitä ihmeellisimmistä asioista ja paapomassa yhtä sun toista. Luultavasti luonnollisesti, koska heillä on siihen aikaa, ja tiedän tasan tarkkaan olleeni ekan kanssa samanlainen.

Lyhesti: minun kohdallani asia on näin, mutta ei kaikkien kanssa välttämättä ole. Heti tuli vastakkainenkin esimerkki.

Mutta tätähän se on. Yksi tärkeimmistä asioista on oppia, että kaikki ei tosiaan mene joka lapsella ja perheellä ja äidillä samalla tavalla. Onko sitten järkeä kokemuksistakaan puhua, jos heti aletaan riidellä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.4.25 23:49:07

"Vierestä seurailen siskoani, joka sai lapsen pitkän yrityksen jälkeen, ja joka ei minun mielestäni ole lainkaan kokematon saati hysteerinen. Mutta toisaalta, en ole kokenut samaa kuin hän"

Todennäköisesti hänkin olisi vieläkin rennompi seuraavien lasten kohdalla jos saisi useamman lapsen. Onhan se aivan luonnollista että kokemus vaikuttaa.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   19.4.25 06:46:15

En minä ollut hysteerinen ensimmäisenkään kohdalla, enkä kolmannen. Miksi olisin ollut?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 08:58:40

En ollut ekassakaan

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   19.4.25 09:05:17

“ Minulla on lähipiirissä useampikin yhden lapsen äiti ja verrattuna taas tuntemiini useamman lapsen äiteihin he ovat keskimäärin enemmän huolissaan mitä ihmeellisimmistä asioista ja paapomassa yhtä sun toista. Luultavasti luonnollisesti, koska heillä on siihen aikaa, ja tiedän tasan tarkkaan olleeni ekan kanssa samanlainen.”

Mulla taas enemmän kaveripiirissä ollut niin että ne jotka on aina halunnut useamman lapsen ja useamman hankkinut, on myös aina olleet rentoja äitejä. Muutama on ollut sellaisia jotka on oikeasti olleet tosi huolissaan ja stressaantuneita lapsen kanssa ja he ovat itsekin sanoneet että päättivät ihan tietoisesti olla hankkimatta toista koska on henkisesti liian rankkaa.

Kannattaa huomioida että synnytys voi laukaista niin masennuksen kuin myös ahdistushöiriönkin johon pitäisi saada ihan lääketieteellistä apua mutta joka toki usein jää hoitamatta

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   19.4.25 09:05:25

En ollut enkö esikoisenkaan kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 09:18:54

En tapaa olla hysteerinen. En lasten kanssa, enkä ilman.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   19.4.25 09:20:33

Taas naiset itse täällä viljelevät naisvihaa, tuo hysteriasyytöshän on kuin suoraan 1800-luvulta.

En tunne ketään hysteeristä.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   19.4.25 09:29:21

En ollut kummankaan kanssa. Onneksi oli ns helpot lapset.

Lähettäjä: MiiMai 
Päivämäärä:   19.4.25 09:45:21

Kun esikoinen syntyi, sairastuin itse vakavasti ja miehen kontolle jäi kaikki muu paitsi imetys. Siinä ei ollut "mahdollisuutta" olla hysteerinen, piti vain luottaa, että mies hoitaa. Ja kun kuopus syntyi, oli ensimmäisen lapsen myötä tuomaa varmuutta.

Mutta tiedän mistä puhutaan, sillä koin ekan pentukoiran kohdalla "hysteriaa", esim. pelkäsin koiran tukehtuvan/myrkyttyvän johonkin puskasta löytämäänsä. Sinänsä hassua, että koin näin, sillä pentukoirakaan ei ollut elämäni eka koira. Ja toki koiran kanssa tunteet on varmasti laimeammat kuin lapsen.

Minulle/perheellemme oli ehkä onni onnettomuudessa tuo sairastumiseni, sillä silloin oli pakko antaa miehelle tilaa hoitaa vauvaa. Voisin hyvin kuvitella, että olisin hormonihuuruissani saattanut muuten "omia vauvan".

Lähettäjä: Bink 
Päivämäärä:   19.4.25 09:57:49

Samat kokemukset kuin Whatilla. Tosin en ekan kohdallakaan ole ollut erityisen huolissani mistään, mutta olin tarkempi syömisten, nukkumisen, rytmien kanssa kun oli pienempi. Toka on tullut tuossa sivussa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 10:29:13

Ekaa vartioidaan ja hoidetaan siksi eniten, koska ehditään, jaksetaan ja opetellaan. Mutta joskus se, että vikaa (jos lapsia monta), ei niin ehdikään, kostautuu lapsen onnettomuusherkkyydellä ja sillä, ettei lapsi saakaan ihan niitä eväitä, mitä olisi ansainnut.

Tämä siis lähinnä monilapsisessa perheessä, joita nykyään entistä vähemmän.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.4.25 13:13:42

What: "Sitä on vaikea selittää olematta epäkohtelias yhden lapsen äitejä kohtaan. ;) " ;)