Lähettäjä: Riesa
Päivämäärä: 19.4.25 07:31:46
Juuri noin kun - kirjoittaa. Kokemuksia on yhtä paljon, kuin on niitä uskonnollisissa ympyröissä kasvaneita ihmisiäkin. Itse lukeudun myös heihin, ison perheen vanhimpana lapsena ison maa- ja metsätilan kasvattina ja tiukan uskonnollisessa perheessä lapsuutensa viettäneenä sain kyllä suuret henkiset haasteet pitkäksi aikaa. Vahvuuksiakin toki sain, mutta myös suurta turvattomuutta, jatkuvaa selviytymistaistelua, liikaa vastuuta liian varhain, vanhemmilla ei riittänyt voimavaroja eikä aikaa lapsille, negatiiviset tunteet eivät olleet sallittuja, ei ollut halauksia, läheisyyttä, sen aijaam ruumillista kuritusta, henkistä ja hengellistä väkivaltaa kyllä. Kun sain oman lapsen, nämä asiat nousivat käsittelyyn itselle. Vanhempiin ja sisaruksiin viileät asialliset välit. Ja tämä tausta voi toisilla olla todella turvaa tuova, yhteisöllisyys kantaa pitkälle, joissakin perheissä tuohonkin aikaan osoitettiin hellyyttä ja huomiota lapsillekin jne. Mutta tällaista voi olla ihan ilman hengellistäkin taustaa, harvalla ihmisellä ei minkäänlaista taakkaa olisi kannettavanaan. Varsinkin jos alkaa ikää olla vaikkapa yli 30v. On hankalaa exää, lapsia, outoja sukulaisia, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia. Tutustu kaikessa rauhassa, puhu ja kysele, ole kiinnostunut. Sillä tavalla se selviää.
|