Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   18.4.25 20:35:25

Otsikossa kysymys.

Itselläni vahva epäily, että lapsella olisi lievän adhdn lisäksi nyt uhmakkuushäiriö tai ainakin hyvin siihen osuvaa oireilua. Nykyään siis kotonakin ongelmia ja jatkuvaa vääntämistä.

Kokemuksia 8-10 vuotiaan uhmakkuushäiriö oireilusta? Mitä oireita on ollut, miten kehittyi ja miten on hoidettu? Miten koulussa ja kotona? Kiitos paljon jos jollain on jotain annettavaa aiheeseen, yllättävän vähän löytyi muualta kokemuksia.

Lähettäjä: .m 
Päivämäärä:   18.4.25 20:41:08

Onks tää se sama lapsi, joka ei käyttäytynyt koulussa, ja vanhempi katosi keskustelusta heti, kun kysyttiin mitä seuraamuksia on tullut (eli ei mitään)?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.4.25 20:46:37

Meillä adhd-lapsi, jolla myös uhmakkuushäiriö diagnosoitu 9-vuotiaana (nyt 14). Meillä ollut lääkitys (adhd-lääke ja melatoniini), mutta sen lisäksi ruutuaika rajattu minimiin ja ulkoilu maksimoitu. Nyt jo alkaa helpottaa, mutta muutama vuosi sitten jos jäi koulun jälkeen sisään jumittamaan pelikonsolin tai puhelimen kanssa niin illat oli ihan järkyttävää taistelua. Aika raskasta oli alkuun rajata melko tiukasti, mutta se on kannattanut ja nykyään elämä sujuu ihan mukavasti.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   18.4.25 21:02:56

.m: Ei ole. Tästä ensi kertaa täällä kysymässä. Ja eikös se kirjoittaja ole tehnyt monta topicia aina vähän eri tilanteista.

...: Haluatko kertoa oireilusta enemmän? Oliko fyysistä vai sanallista uhmakkuutta, vastaan väittämistä ym? Oliko lapsella jotain traumaa/menetystä taustalla? Entä miten koulussa esim opettajien tottelu ja tehtävien teko?

Täällä kotona tuntuu olevan kaikki jo vähän varpaillaan, että mistä seuraavan kerran saa vääntää. Ja se inttäminen, jankkaaminen ja provosointi milloin mistäkin ei lopu millään, muuta kun ohjaamalla lapsen pois rauhoittumaan omaan huoneeseen. Ei siis rauhallisella keskustelulla ja järkeilyllä, millään lopu. Saattaa siis yhtä paikkansa pitävästä asiasta kun että maa on litteä jankata vaikka tunnin. Kotona ongelmat nyt kärjistyneet muutaman kuukauden sisään, mutta koulussa ongelmia ollut lieviä ongelmia jo eskarista asti. Ja täällä siis myös vahva peliriippuvuus, aina ollut ainakin tarkat ja tiukat rajat mutta nyt on pannassa kokonaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.4.25 21:09:17

Oireilu oli juurikin tuollaista inttämistä ja nimittelyä, lisäksi ihan fyysistä voiman käyttöä sekä vanhempia että sisaruksia kohtaan. Tuo meillä käytössä silloin olleen lääkkeen teho kesti juuri koulupäivän, eli siellä ei ongelmia juurikaan ollut (oli silloin pienluokalla, yläasteella siirtyi tavalliseen luokkaan).
Kovasti tsemppiä teille! Meidän kohdalla oireilu alkoi selkeästi helpottaa murrosiän myötä, nyt ollaan jo ihan mukavassa vaiheessa.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   18.4.25 21:24:35

Kiitos! Menikö teillä heti fyysiseksi vai kehittyikö sellaiseksi? Itse epäilen, että ollaan nyt polun alussa ja nyt kun tartuttaisiin härkää sarvista ja haettaisiin apua, tilanne voisi helpottua ennen ääripäitä. Täällä ollut tähän mennessä asioiden ja tekemisen haukkumista, mutta vielä ainakaan ei ole ihmisten nimittelyä ollut tai muihin kohdistuvaa fyysisyyttä. Ja toivottavasti ei olekaan... Toisella vanhemmalla selkeä sokea kohta lapsen kanssa, ja ei suostu näkemään tilannetta...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.4.25 21:32:51

Tiedän äidin joka etsii lapsestaan jatkuvaa vikaa. On ollut (lapsi siis) testeissä ja ei ole todettu mitään. Äidin mukaan on aivan varmasti adhd huolimatta ettei sitä todettu ei todettu mitään muutakaan haastetta äidin mukaan lapsi on hankala ja ilkeä lapsi joka haastaa riitaa väittää vastaan.

Tiedätte varmaan tällaiset lapset? Tämä kyseessa oleva lapsi ei ole sellainen. Sen sijaan kotiolonsa on epävakaat, vanhemmillaan, äidillä erityisesti haastetta omien tunteiden säätelyssä. Olen tätä sivusta katsellut päätä puistellen ja äiti on täysin sairaudentunnoton mitä tulee omaan käytökseensä.

Mietin että oletko aloittaja katsonut peiliin. Mieti tarkkaan oletko saanut joskus jotain palautetta äitiydestäsi.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   18.4.25 22:10:38

Piste: Lapsesta tulee viikoittain palautettua koulusta ja alustavia tutkimuksia tehtiin jo ykkösluokalla, ADHD mukainen oireilu näkyi testauksissa.Muusta oireilusta on raportoinut mm lapsen mummi. Meillä on vakaa, turvallinen ja terveellinen koti. Mutta kiitos, joskus ollaan tietysti puolison kanssa eri mieltä asioista ja varmasti olen mälsä joskus lasten mielestä, niin kuin kaikki vanhemmat kun rakastamisen on lisäksi rajoja. Olen kyllä kova reflektoimaan, ja vikoja on minustakin. Mutta ei nyt istu tähän tarinaan vika äidistä, pahoittelut!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.4.25 22:21:06

Piste voisi nyt itse katsoa peiliin.

Aloittajalle, meillä kyllä meni heti fyysiseksi. Ensin kohdistui lähinnä nuorempaan sisarukseen. Puhelimesta tai pelikonsolista luopuminen aiheutti aivan totaalisen meltdownin. Liikunta ja ulkoilu erityisesti metsässä selvästi tasasi lapsen oloa ja metsässä pystyi usein ihan hyvin reflektoimaan omaa käytöstään. Meillä oli lapsella muutaman vuoden tukihenkilö, sellaista kannattaa tiedustella esim. perheneuvolan kautta. Meillä siitä oli tosi paljon hyötyä. Myös perhetyö kävi meillä jonkun jakson.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   18.4.25 22:35:37

Kiitos kokemuksistanne! Ja hyvä kuulla, että tilanne on rauhoittunut teillä. Täällä lapsi ei osaa juuri sanoa omasta toiminnastaan mitään, ja vastuunkanto on huono, eli omassa toiminnassaan näkee harvoin mitään vikaa ja yrittää ainakin ensimmäisenä löytää syyn muusta ja muista. Ja ei siis auta ajan antaminenkaan. Joskus tosin sitten, usein seuraavana päivänä yrittää vähän hassuilla tavoilla pyytää anteeksi. Lomien jälkeen yhteys ja aika koulukuraattorille ja toivottavasti puoliso myös pian avaa silmät tälle ennen kun kaikki muutkin oireillaan!

Ja lisää saa kertoa kokemuksia asiasta.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   19.4.25 09:49:49

Vielä kaipailen lisää tarinoita, jos tämä olisi tuttua jollekin.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   19.4.25 13:49:45

Up

Lähettäjä: Sii 
Päivämäärä:   19.4.25 15:33:47

Työn puolesta tapaan ajoittain lapsia kyseisellä diagnoosilla. Jotkut lekurit vaatii ennen diagnoosia sen että lapsen arjessa on peruspalikat kunnossa ja ns arki sujuu. Eli nukkuu riittävästi, syö säännöllisesti, käy koulua/päiväkotia, ruutuaika minimiin jne. Onko teillä nämä kunnossa?

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   19.4.25 16:51:08

Kyllä on. Ruokailu on terveellistä ja kasvispainotteista, pelaaminen nyt täysin pois, telkkaria/ohjelmaa saa katsoa maltillisesti. Pieniä poikkeuksia toki päivissä on, mutta aika rutinoitunutta ja tasaista on arki. Käy koulussa tietenkin ja harrastuksissa. Eli olosuhteiden pitäisi olla kunnossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 18:02:53

Inttämisessä ei vaan anneta periksi. Meillä lapsi vastustaa vaatteiden laittoa tai sopivien vaatteiden, lopulta taipuu ja sanoo okei sitten. Sama muun kohdalla. Kerrotaan, miksi pitää toimia niin. Yritämme välttää sikeriaia ruokia, mistä saa lisää pontta.saako lapsi päättää asioita? Jos kokee, ettei saa mihinkään vaikuttaa, se voi aiheuttaa vastustusta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 18:03:39

Sokerisia ruokia

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 18:04:59

"Jos kokee, ettei saa mihinkään vaikuttaa, se voi aiheuttaa vastustusta."

Tämä. Kasvoin itse tuollaisessa ympäristössä ja allekirjoitan täysin.

Lähettäjä: KK 
Päivämäärä:   19.4.25 18:13:25

Meillä ei ole diagnoosia, mutta 9 vuotiaan kanssa on ajoittain todella raskasta. Suuttuessaan nimittelee meitä vanhempia typeryksiksi tai idiooteiksi, sanoo vihaavansa meitä jne. Ja nämä haukkumiset lähtee ihan siitä ettek suostuta johonkin hänen pyyntöönsä tai jos vaikka ilmoitetaan, että huone on siivottava ennenkuin voi lähteä kaverille.

Nuorempana homma meni useinkin fyysiseksi, nykyään aniharvoin. Paitsi tänään oli käynyt huitomaan isäänsä. Huoneen siivoaminen on pahinta mitä häneltä voi vaatia. Saattaa tapella ja huutaa vaikka kahdeksan tuntia putkeen ettei siivoa.

Lapsella on paljon kavereita, käy mielellään harrastuksissa. Kodin ulkopuolella tätä käytöstä ei näy. Ruutuajat on meillä todella tiukat, koska jää helposti jumittamaan näyttöjä.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   19.4.25 18:15:59

Joissakin asioissa tietenkin saa vaikuttaa, ja asioista voidaan kyllä keskustella. Sitten on asioita joista ei neuvotella. Mutta inttäminen syntyy usein ihan yllättäen enemmänkin, ja lähtee ihan kummallisille kierroksille jossa lapsi väittää asioita, jotka itsekin tietää että ei ole totta. Tyyliin että maa on litteä. Eli ei ole autoritääristä kasvatusta, mutta rajat on ja joistakin asioista ei neuvotella, eikä lapsi niitä päätä. Itsetuntoa koitetaan myös vahvistaa, eli kaikki hyvä ja pienet asiat muistetaan huomioida tosi hyvin ja joka kerta.

Mutta siis enemmänkin haluaisin kuulla, miten uhmakkuushäiriö muilla on näkynyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 19:07:05

No mitä näissä tilanteissa tehdään?
Meillä sanotaan, että näin ei tehdä, ketään ei lyödä, keskustellaan, tarvittaessa uhka että leluja viedään sellaiseen paikkaan jäähylle,mistä ei saa niitä viikkoon, jos ei korjaa niitä. Vintti ajaa tämän asian meillä. Ja kyllä se on toiminut. Jos ei korjaa, tavarat menevät vintille.
Lyöminen toppuutetaan heti. Usein lapsi voi kaivata myös läheisyyttä jos ärhentelee.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.4.25 19:45:15

Mitä jos sen lapsen ohjaa tekemään jotain mielekästä tekemistä yksin tai yhdessä tuollaisen inttämisen yhteydessä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 19:48:14

Voisikohan inttäminen johtua myös, jos lapsen kanssa ei keskustella riittävästi ja kokee, että inttäen saa huomiota, kuten, että maa on litteä-vanhempi lähtee mukaan eipäs juupas väittelyyn. Voisiko tässä ottaa käsiin vaikka kirjan planeetoista ja katsoa niitä lapsen kanssa ja keskustella?
Jätetäänkö lapsi vain juttelemaan kavereiden kanssa ja sisarusten? Lapsi voi kaivata ja kaipaakin aikuisen seuraa ja huomiota.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   19.4.25 20:54:54

Meillä samanlaista käytöstä ollut lapsella (paitsi ei väkivaltaa). Jonkin verran on auttanut huomion antaminen, eli yhdessä leikkiminen tai muu puuhailu missä keskitytään vain lapseen. Yllättävän paljon kaipaa huomiota vielä 9v.