Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   18.4.25 19:24:14

Missä edes tapaa oman ikäisiään sinkkuja? Ja jos tapaa, mikä on todennäköisyys, että kumpikin kiinnostuu toisestaan?

Ihan satuolentohommia.

Lähettäjä: Sonja 
Päivämäärä:   18.4.25 19:26:42

Vaihtelevasti tinderissä 8v, yksikään juttu ei äitynyt vakavaksi seurusteluksi koska sitä sopivaa ihmistä ei löytynyt. En olisi ikinä uskonut tapaavani ketään mutta niin vain lopulta perinteisesti baarista lykästi ja uskon että olen tavannut loppuelämän ihmiseni.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.4.25 19:36:34

Olen niin kummallinen että minä en ainakaan löytäisi sopivaa kumppania tinderistä. Tiedä sitten mistä olisi jotain toivoa, kai pitäisi alkaa pelata taas wowia tai jotain.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   18.4.25 19:45:05

Aloita uusi harrastus. Golf, ammunta, jousiammunta, metsästys, noutajaharrastus, retkeily, tms. Näissä tapaa sinkkuja ja on sinkkujen Facebook-ryhmiä.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   18.4.25 19:47:13

Siihen nähden miten paljon on paria etsiviä sinkkuja, sinkkutapahtumia on kumman vähän. Ihmettelen miksi joka ikisillä festareilla, messuilla, tangomarkkinoilla tms. ei voisi olla sinkkutapahtumaa.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.4.25 19:55:22

Mä oon yrittänyt miettiä jotain harrastusta, mut mikään ei oikein kiinnosta. Siis sellainen, jossa voisi tavata muita ihmisiä. Sen jälkeen olen todennut itseni kovin tylsäksi ja ehkä täytyy elää tämä elämä vaan yksin eläinten kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.4.25 20:00:52

Tapasin mieheni kaverin tupareilla. Ollaan nelikymppisiä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   18.4.25 20:01:06

Se on netti tai baari.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.4.25 20:11:21

- , naiset ovat pelanneet konsolipelejä ja tietokoneella jo ennen syntymääsi. Miksi tämä sinua jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen? Omat muistikivat ovat mm pacmanin pelaamisesta ja oman gameboyn sain 1990. Pelattiin myös segalla, lynxillä, nintendolla, varhaisilla maceilla ja joskus myöhemmin pleikkarilla jne.

Lähettäjä: Poppis 
Päivämäärä:   18.4.25 20:36:52

Facen sinkkuryhmissä

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   18.4.25 20:45:19

"Mä oon yrittänyt miettiä jotain harrastusta, mut mikään ei oikein kiinnosta. Siis sellainen, jossa voisi tavata muita ihmisiä. Sen jälkeen olen todennut itseni kovin tylsäksi ja ehkä täytyy elää tämä elämä vaan yksin eläinten kanssa."

Viestistäsi voisi päätellä, että saattaisit olla luontoihminen kun eläimiäkin on? Mä löysin oman ukkoni erähenkiset sinkut-nimisestä ryhmästä facebookista, ja siellä siihen eräilyynkin on varsin löyhät kriteerit. Asut maalla niin se riittää, tai sulla on mökki jossain metsässä, tai metsästät tai retkeilet tai marjastat tai mitä vain, niin tervemenoa sinne vaan. Paljon sinne jäi hyvältä vaikuttavia miehiä vaikka sieltä yhden nappasinkin. Hänen sinkkukavereistaan taas olen muutaman sinne käskenyt naista etsimään.

Ihan mukavasti siellä pariutumisia tapahtui ainakin pari vuotta sitten.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   18.4.25 20:48:53

Missä harrastuksessa ei tapaa muita ihmisiä?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.4.25 20:54:13

Heh, on paljon harrastuksia, joita harrastetaan yksin. Tai sellaisia, joissa ketään ei fyysisesti tavata. Tapaako vaikka ristikoiden täyttäjät, postcrossaajat, geoktäköilijät tai kotijoogaa harrastavat ihmisiä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.4.25 20:56:20

Tinderistä löytyi aviomies, lapseni isä.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.4.25 20:58:55

Ei ole omaa mökkiä, en asu maalla, marjasta tai metsästä, mutta tykkään koirien kanssa kävellä metsissä ja rannoilla. Ja reissussa käydä luontokohteissa, luonnosta siis pidän kyllä. Ja joskus tietysti pääsee saareen telttailemaan, jos onnistuu saamaan joltain tutulta kyydin tai kaverin mukana hänen saarimökilleen.

Harrastuksia, joita olen yksin harrastanut, on ollut esimerkiksi piirtäminen ja maalaaminen, valokuvaus, puutarhanhoito ja kukat sekä huonekasvit, koiranäyttelyt (en tosin enää ole niistä kiinnostunut liiemmin), ratsastus (siellä tapasin lähinnä vain naispuolisia, mutta sen harrastuksen jätin kun tuli kalliiksi). Baareissa on tullut käytyä ja kerran olen kymmenessä vuodessa sieltä onnistunut löytämään järkevän miehen :D mutta se suhde päättyi sitten muihin asioihin. Konserteissa en ole koskaan tutustunut uusiin ihmisiin, kaikki yleensä omissa porukoissa tiiviisti. Kaveripiirissä ei ole myöskään mitään kavereiden kavereita potentiaalisina. Kaveripiirit muutenkin vanhemmiten kaventuneet.

Lähettäjä: Poikamies 
Päivämäärä:   18.4.25 21:07:19

Menin viime syksynä kahteen kirjapiiriin ja kansalaisopiston näytelmäryhmään. Lopputulos. Ei edes yhtään ikäistäni naista, saati sinkkua. Kävin kaikki loppuun ja olin paikalla joka kerta. En kadu, mutta ei tuo kyllä seuran löytämistäni auttanut.

Kirjapiireissä melkein kaikki olivat naisia, mutta eipä sattunut edes suunnilleen ikäistäni. Ja jos olisi sattunut, mikä olisi ollut todennäköisyys sille, että hän olisi ollut sinkku, kiinnostunut minusta ja että minä olisin ollut kiinnostunut hänestä?

Harrastukset eivät ihan hirveästi mahdollisuuksia lisää.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   18.4.25 21:17:53

Kyllä tuohon mun mainitsemaan sinkkuryhmään koirien kanssa metsissä kävelykin riittää. Sitä omakin "eräily" suurimmaksi osaksi on, ja ihan hyvin sovin joukkoon. Kannattaa se käydä vilkaisemassa jos facebookissa on, ei siinä mitään menetäkään jos katsastaa olisiko siellä omaan makuun sopivia miehiä.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   18.4.25 21:23:08

Montaa harrastusta voi epäilemättä harrastaa yksin, mutta myös yhdessä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.

Ristikkoseuroja on Suomessa useampia. Voithan tarvittaessa vaikka perustaa oman Facebook-ryhmän, sinkut täyttää ristikoita. Joogaa voi harrastaa olohuoneen lisäksi tavattoman monilla kursseilla tai mennä retriittiin, vaikka ulkomaille.
Piirtämiseen, maalaamiseen ja valokuvaukseen löytyy jos jonkinmoista kurssia. Luontokuvaukseenkin jos siitä tykkää. Facebookissa on sinkut Luontoihmiset ryhmä. Jokaisessa kaupungissa on oma puutarhaseura ja niillä jos jonkinlaista toimintaa, reissua ja tapahtumaa. Ota koira jonka kanssa voit harrastaa noutamista ja pääset tutustumaan metsästäjiin.

Tietenkin sattumalta on aina epätodennäköistä löytää kumppania joltain kurssilta, mutta pelkkä kaveripiirin laajeneminen voi parantaa mahdollisuuksia.

Lähettäjä: Kristitty 
Päivämäärä:   18.4.25 21:23:49

Joku ehdotti ekassa viestissä luterilaista kirkkoa, joihin Lhpk kuuluu. Jos aloittaja on nainen, niin luterilaisista kirkoista tuskin löytyy. Ne ovat täynnä yksineläviä naisia, miehiä on paljon vähemmän.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.4.25 21:31:42

Juu voihan sen ryhmän vilkaista :) olen käynyt valokuvauskursseilla joskus ja kansalaisopistossa espanjan sekä venäjän kielen kursseilla, kuulunut veneseuraan, harrastanut yleisurheilua, käyn uimahallissa ja joskus salilla. Mut harvemmin tulee noissakaan kenenkään kanssa juteltua. Ja sitten toinen, että nuo paikat usein täynnä itseäni paljon vanhempia ihmisiä :D juu ei kotoa kukaan tule hakemaan.

Lähettäjä: Frozen 
Päivämäärä:   18.4.25 21:59:41

Miksi hevosihmisille ei ole omaa sinkkuryhmää esim fb? Siis suomalaista, ulkomaalainen ryhmä kyllä mutta ei siellä suomalaisia ole.

Joku sanoi että ei voi tehdä sinkkuryhmää, koska hevosihmiset eivät ole sinkkuja mutta käyttäytyvät kuin sinkut 
Noh, uskoisin että kyllä sinne ihan oikeitakin sinkkuja löytyisi.
Minä ainakin.

Kuka voisi perustaa ryhmän? Kenellä riittäisi aika ylläpitoon?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.4.25 22:28:40

Varmaan siksi kun sinkkuja hetero heppamiehiä on alle kourallinen vs. naisia on sen kymmenen kourallista.

Facessa on ollut vastaava sinkkujen koiraihmisten ryhmä. Sama ilmiö oli sielläkin 95% porukasta oli naisia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.4.25 23:51:20

Hyvä tuuri ja harvoille sitä sattuu.
Mikä on niin vaikeaa antaa asian olla ja keskittyä ihan hyvään elämään yksin..? Turhaa käyttää hirveästi energiaa siihen pakonomaiseen seuranhakuun ja pahimmillaan koluta jotain harrastepiirejä seuran toivossa tai ylitulkita työpaikalla ihmisten käytöstä. Ei se maailma kaadu, jos sitä elämää elää ilman parisuhdetta..

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.4.25 00:38:40

Ainakin facessa on sinkkuryhmä, kovin aktiivinen sellainen. Jostain semmosesta kai niitä sinkkuja löytää..

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   19.4.25 00:57:37

..., eihän täällä kukaan ole mitään väkisin etsinyt ja pistänyt omaa elämää sen takia tauolle :D minä ainakin teen paljon juttuja vaan itseni takia, enkä odottele, että joku joskus löytyis ja kaikki muuttuisi paremmaksi. Saa sitä silti ihmetellä miten sitä itse onnistuisi koskaan löytämään jonkun ja mitä sen eteen voisi yrittää halutessaan tehdä. Sitten onnistaa jos onnistaa. Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja monet eivät halua yksinään koko elämää viettää. Jotkut haluaa ja joillekin se on pakko. Nykyaika on vaan kovin yksilökeskeistä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   19.4.25 01:13:54

Mitä kavereita katsoo, niin tinderpareja on useita, töistä tai opiskeluista on löytynyt seuraa, kavereiden tai harrastusten kautta, nettiryhmien kautta, myös joltain teemaristeilyiltä, baarista... Eli miltei mistä vaan löytyy seuraa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 04:14:03

"Mikä on niin vaikeaa antaa asian olla ja keskittyä ihan hyvään elämään yksin..?"

Vaikka nykyään ihannoidaan ja eletään wahwojen itsenäisten naisten kulta-aikaa, kaikki ei silti halua olla ja elää yksin. Eikä kukaan kotoa hae treffeille. Jos haluat tulla löydetyksi, pitää olla edes vähän jossain näkyvillä.

Lähettäjä: Frozen 
Päivämäärä:   19.4.25 09:07:53

... Mitä fb ryhmää tarkoitat?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   19.4.25 09:22:58

Olisi jopa aika creepyä, että joku tulisi työväenopiston kurssille tai uimahalliin seuran toivossa. Kyllä sinkun on parempi etsiä seuraa sinkkusovelluksista, jos siis ei pysty käymään baareissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 09:26:18

"Kyllä sinkun on parempi etsiä seuraa sinkkusovelluksista, jos siis ei pysty käymään baareissa."

Ai että muualta ei saa bongata kiinnostavia tyyppejä kuin sovelluksista ja räkälöistä? Ei harrastuksista, opiskellessa koulusta?

Voi miten monta väärin muodostunutta paria maailmassa onkaan nomadin ajatuksen juoksun mukaan.

Lähettäjä: Riderjack 
Päivämäärä:   19.4.25 11:16:08

Ei olisi mahdotonta. Vika on siinä, kun olette passiivisia, odotatte että juuri se sopiva tupsahtaa eteen tavalla, joka on teidän kuvitelmissa oikea. Ihan kuin jossain Disneyn piirretyssä, tai romanttisessa komediassa. Jos vaikka jotain sopivaa osuukin kohdalle, suhtaudutte tavalla tai toisella negatiivisesti.
Annan esimerkin.
Minä olen mies, 48v 180cm vartalo hyvässä kunnossa. Rohkenen väittää, että varmasti riittävän hyvän näköinen. Olen siisti, hyväkäytöksinen, kiltti ja huomaavainen. Lähes kaikki ne ominaisuudet minussa on luontaisena, joita tällä foorumilla miheltä on sanottu kaivattavan. Vain mittava varallisuus ja korkea koulutustaso puuttuu.
Eikä ole mitään niitä huonoja puolia, mitä täällä miehistä moititaan. Ratsuhevosista piitkä harrastelijatason kokemus ja todennäköisesti aktivoidun jälleen sillä saralla tulevaisuudessakin.
Luulit, ettei tällaista ole olemassakaan, kylläpä vain olen. Kaiken järjen mukaan ottajia jonoksi asti, mutta eipä vaan kiinnosta ketään.
Yhteystieto on näkyvissä, yhtään viestiä en tule saamaan.

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   19.4.25 11:16:13

Ei taida enää olla mahdollista entisaikaiseen luonnolliseen tutustumiseen, kun kaikki kökkii kotona netissä.
Ulkomailla tapaa miehiä, jotka juttelee, mutta ne onkin sitten peliniehiä enimmäkseen. Toki, jos harrastuspiirissä tapaa niin on zäänssi.
Kait sitä vois kivannäköiselle treffejä ehdottaa vaikka kaupassa, mutta ulkonäkö ei kauas kanna.
Lappeenrannass on vähemmän naisia kuin miehiä, että sinne!

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   19.4.25 11:24:08

Ei entisaikoihin mitään luonnollisia tutustumisia ollut. Vanhemmat valitsivat puolison, tai otettiin naapurinpoika. Joku huono-onninen lähti ihastuksissaan shemeikan matkaan.

Nyt sentään nainen saa käydä yksinkin ravintoloissa, kumppaninhakusivustoita on tusina, ja lenkilläkin voi selata tinderiä.

Mielestäni on yhä creepyä, jos joku menee uimahalliin tai kirjastoon iskumielessä. Työpaikkaromanssit onnistuvat joskus, mutta ainakin itse ole työelämässä ihastunut lähinnä varattuihin, eikä siitä seurannut koskaan mitään hyvää.

Lähettäjä: Poikamies 
Päivämäärä:   19.4.25 11:26:53

"Mielestäni on yhä creepyä, jos joku menee uimahalliin tai kirjastoon iskumielessä."

En mä mennyt lukupiireihin ja teatteriryhmään ketään iskemään, mutta tietenkin toivoin, että kohdalle sattuisi ihmisiä, joiden kanssa voisi syntyä parisuhde.

Minusta mennään todella kauaksi ihmisen perustarpeista, jos parinvalinta sallitaan enää netissä. Tämä on myös leimallisesti yksilöllisten kulttuureiden piirre. Sosiaalisemmissa kulttuureissa kohdataan vielä ihan eri tavalla kasvokkain. Ei tarvitse mennä kuin Etelä-Eurooppaan.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   19.4.25 11:38:32

Poikamies, yhden kurssin otos väestöstä on niin häviävän pieni, että kumppanin löytäminen sieltä on hankalampaa kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Olen minäkin ollut teatteriryhmässä ja vaikka millaisilla kirjoittajakursseilla, enkä muista, että niillä olisi koskaan syntynyt kenellekään yhtään romanssia. Toki olisi hyvä, että kumppani olisi saman mielinen (esi, kirjoittaa itsekin), mutta parinmuodostukseen vaaditaan paljon enemmän, alkaen vaikkapa siitä, että toinen olisi vapaa ja sopivan ikäinen. Plus kaikki muut toiveet ja vaatimukset.

Netissä voi kumminkin rajata vaikka tusinan vapaita ihmisiä, joilla on toivotut perusasiat kunnossa. Ja jos ei mätsää, siirtyy seuraavaan tusinaan.

Lähettäjä: Poikamies 
Päivämäärä:   19.4.25 11:53:07

"Netissä voi kumminkin rajata vaikka tusinan vapaita ihmisiä"

Minä en vain pysty tähän. Tuntuu, kuin lihakaupassa asioisi. Tällainen nettikauppa perustuu hyvin pinnallisiin asioihin, joissa ihminen ei nouse esiin sellaisena kuin hän oikeasti on.

Esimerkiksi teatteriryhmäläinen vaikuttaa ihan erilaiselta ihmiseltä sen jälkeen, kun on nähnyt hänen laittavan itsensä likoon 60 tuntia. Kurssin alussa hänestä ei tiedä mitään, mutta vähitellen hän kuoriutuu esiin omana itsenään.

Oletus siitä, että ihmiset jotenkin aina klikkaisivat yhteen, on ihan harhainen. Hyvin usein kiinnostus kehittyy, eikä valmiiksi ole jossain mystisessä kemiassa.

Lähettäjä: tota 
Päivämäärä:   19.4.25 12:08:47

Tässäkin hommassa pätee parhaiten ”sen saat mistä luovut”. Tarkoitan siis tapauksia joista paistaa melkein epätoivo siitä ettei kumppania ole löytynyt. Jätä tuo kiivas etsiminen niin jopas saattaakin yllättäen tulla onni vastaan.

Lähettäjä: Poikamies 
Päivämäärä:   19.4.25 12:16:18

Saattaa toimia joidenkin naisten kohdalla, mutta miesten kohdalla ei, koska miesten oletetaan edelleen tekevän aloite.

Minä olen keskivertomies, eikä minua ole koskaan lähestynyt yksikään nainen niin, että hän olisi tehnyt selvän aloitteen. Itse on pitänyt aina puurtaa, jotta on suhteisiin päässyt.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   19.4.25 12:35:05

Poikamies, yksi kurssi on väkitarjonnaltaan niin vähäinen, että todennäköisyys löytää sieltä mitään on lähes nolla. Jos kuitenkin teatterikurssin kautta jatkat harrastusta, ja pääset mukaan produktioihin ja teatteriväen bileisiin, voit hyvinkin löytää sieltä jonkun (sen kiivaammin etsimättä). Sittenhän kurssi on ollut tärkeä askel kohti pariutumista.

Lähettäjä: Poikamies 
Päivämäärä:   19.4.25 12:41:00

"Poikamies, yksi kurssi on väkitarjonnaltaan niin vähäinen, että todennäköisyys löytää sieltä mitään on lähes nolla."

Entisessä maailmassa suhteet kuitenkin aina lähtivät kasvokkaisesta kohtaamisesta. Silloin suhteita ei myöskään vaihdettu jatkuvasti niin kuin nykymaailmassa.

Kummallista, miten ihmiset ovat menettäneet kykynsä kohtaamiseen, joka ennen oli ainoa mahdollisuus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 12:56:58

"Vika on siinä, kun olette passiivisia, odotatte että juuri se sopiva tupsahtaa eteen tavalla, joka on teidän kuvitelmissa oikea. Ihan kuin jossain Disneyn piirretyssä, tai romanttisessa komediassa."

Tämä. Kukaan ei sinua löydä eikä tiedä, jos olet vain kotona neljän seinän sisällä etkä edes niissä äpeissä ole näkyvillä. Kukaan ei kotoa sinua hae.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 13:10:17

"yksi kurssi on väkitarjonnaltaan niin vähäinen, että todennäköisyys löytää sieltä mitään on lähes nolla"

Miten ihmiset ennen löysi kumppanin juurikin sieltä naapurista, koululuokalta tai kesätyöpaikasta. Tuskin silloin oli sen enempää naamoja mistä valita. Miten nykyään tarvitsette katalogin jos toisenkin, mitä selata?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.4.25 13:20:49

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 19.4.25 13:10:17

"yksi kurssi on väkitarjonnaltaan niin vähäinen, että todennäköisyys löytää sieltä mitään on lähes nolla"

Miten ihmiset ennen löysi kumppanin juurikin sieltä naapurista, koululuokalta tai kesätyöpaikasta. Tuskin silloin oli sen enempää naamoja mistä valita. Miten nykyään tarvitsette katalogin jos toisenkin, mitä selata?''

Minusta se on vaan positiivista ettei tarvitse välttämättä tyytyä siihen samalla yläasteella olevaan Penaan. :D Rehellisesti, millä todennäköisyydellä se on juuri se elämän rakkaus? Mä en halua itse tyytyä vaan ihan hyvään, vaan olen mieluummin sitten yksin. Toki sitten pitää nähdä enemmän vaivaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.4.25 14:37:56

"ei voi tehdä sinkkuryhmää, koska hevosihmiset eivät ole sinkkuja mutta käyttäytyvät kuin sinkut"

Reps! :D :D Totta.

Kannattaa hankkiutua töihin miesvaltaiselle alalle (plussana hyvä palkka) tai töihin, joissa asiakkaat tai yhteistyökumppanit ovat pääasiassa miehiä. Miehissä on se hyvä puoli, että jos olet heidän mielestään kelpo nainen niin niitä vastaehdokkaita alkaa ihan itsestään löytymään heistä ja heidän tuttavistaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.25 14:42:24

"Rehellisesti, millä todennäköisyydellä se on juuri se elämän rakkaus? Mä en halua itse tyytyä vaan ihan hyvään"

Mistä sitten tiedät että se katalogin kaikki kriteerit täyttävä sen hetken unelmien uros on elämäsi rakkaus? Vai tämänkö takia ne suhteet vaihtuu tiheämmin kuin alushousut, kun keksii aina uuden jutun, mitä nykyisessä puolisossa ei ole ja siitä syystä vaihtoon.