Lähettäjä: Nimetön
Päivämäärä: 16.4.25 06:54:25
Hevosten pito on alkanut vuosi vuodelta kiinnostaa yhä vähemmän. Nykyään jaksan liikuttaa niitä ehkä muutaman kerran kuussa, eikä siitäkään enää saa samanlaista iloa kuin ennen. Hevoset ovat iältään jo vanhempia, yli 10-vuotiaita entisiä ravureita (lämminverisiä), ja yksi on 18-vuotias ylipainoinen suomenhevostamma.
Kaikki ovat ns. tavallisia maastopuksuttimia – eivät varsinaisesti osaa mitään erityistä, eikä yksikään ole sellainen helppo ja mutkaton, jollaisia monet kilpauransa lopettaneet ravurit saattavat olla. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat tehneet ainakin yhden varsan, mutta jälkeläisistä ei ole tullut juoksijoita, joten siitokseenkaan ei oikein ole järkeä.
Hevoset ovat olleet jo useamman vuoden tässä omassa pihassa omana laumanaan. Suurimmalle osalle meistä on pitkä yhteinen historia – osa on entisiä ajokavereita ravivuosilta, osa tullut ystäviltä, jotka lopettivat hevosharrastuksen ja halusivat hevosilleen loppuelämän kodin.
Tällä hetkellä tuntuu pahalta ajatus siitä, että useampi perusterve hevonen pitäisi lopettaa vain siksi, ettei itsellä enää riitä into tai aika. Toisaalta ihan järjettömältä tuntuu pitää yllä tällaista porukkaa, kun hevosharrastus ei enää tuo mitään iloa, vaan on lähinnä jatkuvaa velvollisuutta.
Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Miten olette ratkaisseet sen?
|