Lähettäjä: Kiekko 
Päivämäärä:   15.4.25 19:25:59

Jälkeen. Ystäväni sai lokakuussa ihanan tytön. Ennen sitä oltiin kun paita ja perse. Nyt hän ei enää pyydä tapaamisia/näkemisiä. Huom. Ymmärrän kyllä että lapsen saanti muuttaa asioita ja asettaa lapsen etusijalle. Ja että väsyttää, on neuvoloita yms. Mutta ärsyttää silti että aina se olen minä joka ehdottaa tapaamista. Osaako joku antaa näkemystä tilanteeseen miten teillä mennyt? Tuntuu vain ettei hän arvosta ystävyyttämme enää.

Lähettäjä: baby blues? 
Päivämäärä:   15.4.25 19:26:48

Voiko hän olla esim masentunut?

Lähettäjä: tässä ja nyt 
Päivämäärä:   15.4.25 19:31:25

Kiekko, oletko itse kokenut vauva-arkea? Se saattaa olla aika raskasta, jos lapsi ei anna nukkua.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   15.4.25 19:32:41

Jotkut vauvat voi olla vaativia . Jotkut äidit saattavat myös alkaa elää niin vauva elämän keskipisteenä. Joillain äideillä tulee synnytyksen jälkeinen masennus. No älä vaadi tapaamisia -kysele kuulumisia .

Lähettäjä: jj 
Päivämäärä:   15.4.25 19:34:59

Haluaako aloittaja siis nähdä kaveriaan ilman vauvaa? Vai oletko tarjoutunut seuraksi niin, että vauva saa olla mukana? Ehdotatko tapaamista heillä kotona vai jossain muualla?

Ehkä heidän kotinsa on kaatopaikka, eikä halua sinne ketään, tai hän ei jaksa lähteä kotoa pois, tai ei voi tai halua olla erossa vauvastaan?

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   15.4.25 19:35:07

Minusta olet vähän kohtuuton. Hyvä ystävyys kestää kyllä hiljaisetkin ajat. Toki muutos voi olla iso, jos olitte tottuneet näkemään jatkuvasti, mutta aikuisten elämä vähän on sellaista ettei kavereille enää ole jatkuvasti aikaa.

Se tapaamisten suinnittelukin vie energiaa eikä sitä välttämättä väsyneenä niin jaksa tehdä eikä kaverit muutenkaan todennäköisesti pyöri mielessä jatkuvasti. Sinä jaksat järjestää tapaamisia ja hyvä niin, hoida sinä se kun energiaa on. Miksi se ärsyttää? Jos haluat nähdä kaveria, miksi et voisi nähdä nyös vähän vaivaa siihen, kun kaverilla on raskaampi elämäntilanne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 19:39:25

Itse olen suhteellisen tuore äiti. Lapsi on osoittautunut vaativaksi, on koliikki. Voin sanoa etten jaksa mitään ylimääräistä tällä hetkellä. Siitä ei pidä loukkaantua, eikä kukaan ystäväpiiristäni ole onneksi loukkaantunut vaan ymmärtävät että on voimat ja unet vähissä. Kyllä tämä joskus helpottaa, sitten on taas enemmän aikaa ja energiaa muillekin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 19:44:56

Minulla on jo hiukan isompi lapsi, mutta edelleen lapsen nukkuessa kaipaan vain hiljaisuutta, en juttuseuraa, vaikka minulla onkin ikävä ystäviä. Jos puoliso vapauttaa minulle omaa aikaa, kaipaan enemmän metsässä istuskelua kuin kahvittelua

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 19:53:11

Mutta minä en pitkään halunnut tavata ystäviäni vauvan kanssa yhdessä, koska he ovat kaikki veloja, ja minua ahdisti ajatus että he hiljaa mielessään säälii minua. Kun ruokin hikisenä vauvaa ja yritän nopeasti livahtaa vessaan ennen kun alkaa itku. Ja katoan nukuttamaan vauvaa ja sit ehditään vartti jutella, ennen kun vauva taas herää syömään. En halunnut ystävieni pyörittelevän elämälleni silmiä, vaikka itse olinkin todella onnellinen tilanteessani. Sitten moneen kuukauteen minulla ei ollut mitään muuta kerrottavaa kuin vauvaan liittyvät asiat (tietenkään) mutta kun kaverit alkoivat vastaamaan juttuihini että Joo joo (vaikka itse puhuivat deiteistään vähintäänkin yhtä paljon) niin vietin aikaa mielummin yksin kuin vähäteltynä kavereiden kanssa.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   15.4.25 19:58:23

Aina, kun joku saa vauvan, niin kuulostelen, onko kaikki hyvin. Sitten joko kysyn normaalisti kahville tai tarjoan apua. Ja se apu on sellaista kaupassa käymistä tai ikkunan pesua tai kuuntelemista tai isompien kanssa ulkoilua. Taaperoita en hoida, vaikka voin seurustella niidenkin kanssa oman jaksamiseni mukaan. Jos apua tai seuraa ei kaivata, niin sekin sopii.

Terveisin se yhden helpon lapsen äiti

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   15.4.25 20:27:30

En odottaisi tai ihmettelisi pariin vuoteenkaan (pidempäänkin jos lapsia tulee lisää) jos ei kutsu ketään mihinkään. Ei kaikille tapahdu niin, mutta ei se kummia tarvitse niin voi olla niin puhki ettei todella ajattelekaan mitään kahvilla käymisiä. Yllä jo mainittiin kaikkea muutakin: ei halua ihmisiä myöskään kotiinsa, voi olla masennusta tai jotain kipuja/vaivoja, haluaa puhua lapsiasioista (ensikertalaiset äidit ovat niin eri asia kuin toista tai kolmattaan saavat, siinä voidaan olla aika hysteerisiäkin aika ajoin ja kokeneet äidit ovat se seura mitä halutaa, ei itsekkäät velat!), haluaa olla lapsensa (tai perheensä/sukulaistensa/äitinsä) kanssa eikä kavereiden jne. Jos olette pyynnöstäsi tavanneet niin hienoa, mutta voi olla että tunsi olonsa jotenkin vaivaantuneeksi, joko omista tai sinun tekemisistäsi. Pienen lapsen kanssa asiat vain ovat niin eri tavalla ja voivat olla niin monella eri tavalla eri lailla, että jos oikeasti olet hyvä tai edes minkäänlainen ystävä niin et todella ota nyt herneitä etkä jankkaa tapaamisesta vaan juurikin niitä kuulumisia ja vointia kyselet, ole tyytyväinen jos joskus saat esim puhelun vauvan nukkuessa tms. Ja silti "viestiystävyys" voi olla fakkta pitkänkin aikaa..ja sekin on muuten ok, jos oikeasti olette minkäänlaisia ystäviä !

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   15.4.25 20:28:55

"ensikertalaiset äidit ovat niin eri asia kuin toista tai kolmattaan saavat, siinä voidaan olla aika hysteerisiäkin aika ajoin ja kokeneet äidit ovat se seura mitä halutaa, ei itsekkäät velat!)" Ei tarvinnut kauaa heruttaa :D

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   15.4.25 21:07:37

Normaalia.

Kaikki ei pyöri sinun ympärilläsi. Lapsiakin on tosi hektistä ja helposti asiat vaan jää ja joskus unohtuu jopa vastata kun lukee viestin vaikka imettäessä ja asento kuitenkin sen verran huono, että kirjoittaa ei pysty tai pelkää että kännykkä tipahtaa näpeistä lapsen päähän ja sitten se unohtuukin kun on 40 min ollut vauva tiskissä kiinni.

Ymmärrän että on ystävää ikävä, mutta onko se nyt niin vaikeaa itse ehdotella näkemisiä, jos haluaa ystävän pitää ja olla tukena. Ei elämässä mene kaikki aina tasan. Tulee aikoja, jolloin varmasti taas sinä olet se "huonompi" ystävä.

Kannattaa myös ehdottaa treffejä, niin että sen lapsen saa mukaan vaunulenkille, kahville, kotiin kylään yms. Ei iltamenoja.

Vanhemmat on väsyneitä, olisi toki kiva välillä tuulettaa, mutta usein ne vajaatkim unet nyt vaan on tärkeämmät kun on valmiiksi univajetta.

Lähettäjä: jee 
Päivämäärä:   15.4.25 21:52:45

Lapsen saaneet kaverit eivät itse ota yhteyttä eivätkä vastaa kun heihin ottaa yhteyttä. Heitä ei kiinnosta nähdä eikä tehdä mitään. Heidän luokseen ei voi mennä eivätkä he tule mihinkään. Ja jos joskus jostain puhuvat, niin ainoastaan lapsestaan, ja siitä mitä se niin söpösti sanoi. Tuossa vaiheessa lapsi osaa siis jo puhua ja kaveri palannut töihin. Ja kun kavereita ei kiinnosta pitää yksipuolisesti yhteyttä, niin sitten se lapsen saanut valittaa, kun kaverit ovat hylänneet.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   15.4.25 21:57:03

Kun se nyt vaan on niin, että se pikkulapsiaika on niin hetkistä, ettei siinä elämässä kauheasti ole muuta kuin ne lapset, niin niistä on sitten lähinnä kerrottavaa, jos joku kysyy kuulumisia.

Mulla on myös aina koirista puhuvia kavereita kun elävät niin aktiivista koiraelämää. Kuuntelen minä heitäkin mielenkiinnolla vaikka koirat nyt ei niin mun juttu olekaan. Ihan kiva sitäkin puolta kuulla kun ei siitä itsellä ole kokemusta. Tosiystävyys kyllä kestää erilaiset elämäntilanteet.

Sellaiset ihmiset saa painuakin muualle etsimään uusia kavereita, jotka eivät tätä ymmärrä. Eivät ne tosiystäviä olleetkaan.

Itselläni on pisimmät kaverisuhteet luotu 3-4 vuotiaana ja edelleen ollaan kavereita pian 35 vuotta myöhemmin.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   15.4.25 22:18:03

Tosiystävyys kestää kaikenlaiset elämäntilanteet ja hiljaiset vaiheet. Ystäväsi voi olla masentunut, vauva voi valvottaa tai vähintään elämä on tosi hektistä. Anna hänelle aikaa. Ei haittaa, vaikka sinä olet se, joka ottaa yhteyttä, jos ystäväsi kuitenkin näkee sinua, kun pyydät. Tulee toisenlaisiakin aikoja. Menkää yhdessä vaunulenkille tai kysy, missä kaveri mieluiten näkisi sinua.

Lähettäjä: Kerstin 
Päivämäärä:   15.4.25 22:20:47

Jos pueniä lapsia on useampi tai se yksi on vaikka koliikkivauva tai on muita huolia, niin voihan se olla hektistä. Aloittajan kaverilla on yksi 7-kuukautinen vauva... tosin emme tiedä, mitä muuta hänellä on.

Itse olen saanut "helpot" lapset isommalla ikäerolla ja mies on ollut kuvioissa mukana, niin on saatu lapset hoidettua ja maatila ja työt pyöritettyä ihan kunnialla. On ollut aikaa puhua hevosista, koirista, heinistä ja kuunnella toisten mökkiremontit ja tiehuolet.

Heti alkuun tein kyllä selväksi, että nämä kokeneet äidit saavat antaa neuvonsa mieheni kautta, niin eipä niistäkään kovin paljoa riesaa ollut. Miehen kimppuun eivät uskaltaneet ja minä parin jauhot suuhun saman tien. Muuten meille on kaikki tutut olleet tervetulleita, olivatpa veloja tai suurperheen vanhempia tai lapsia tai isoukkeja.

Lähettäjä: jee 
Päivämäärä:   15.4.25 22:29:21

"Kun se nyt vaan on niin, että se pikkulapsiaika on niin hetkistä, ettei siinä elämässä kauheasti ole muuta kuin ne lapset, niin niistä on sitten lähinnä kerrottavaa, jos joku kysyy kuulumisia."

Tämä varmasti pätee niihin, joilla ei elämässä ole tosiaan muuta sisältöä kuin lapsi tai lapset. Mutta ihmetyttää, kun elämässä on paljon muutakin, eikä silti keksi mitään muuta kerrottavaa, kuin että "kaksivuotias lapsi tuli lässyttämään "minä aluan puuloa"" ja kertoo tuon vielä itse lässyttäen. Okei. No kiva, että lasta lässytyttää. Mutta mites se työelämä, talon remontti, vaellusreissu, perhetapahtuma toisella paikkakunnalla, tai mitä tahansa muuta, mitä elämässäsi on tapahtunut vaikka viimeisen vuoden sisään...

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   15.4.25 22:56:37

Alkuun aivan ymmärrettävää ettei ehdi tai jaksa. Lapsen kasvaessa turha enää vedota siihen ettei ole aikaa kenellekään muulle kuin lapselle. Tai voihan se olla niin, mutta sitten on turha miettiä mihin kaikki ystävät katosivat. Minulla on entisiä kavereita, joilla oli ilman lapsiakin aina niin kiire, että heidän kanssa tapaaminen tuli sopia vuosi etukäteen. Minun asioillani ei ollut heille merkitystä. Kovasti ihmettelivät kun muuttuivat entisiksi kavereiksi.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   15.4.25 23:19:08

jee

Kun siihen elämään on vaan aika vaikea saada mahtumaan mitään muuta kuin lapset. Etenkin jos lapsia useampi ja on jo palattu töihin. Töistä taas en jaksa jauhaa vapaalla.

Vietin omaa aikaa tänään laskostamalla pyykkejä, ei kovin jännää sekään.

Voisin toki harrastaa sitä ja tätä 4 iltana viikossa ja mies toiset 4 iltaa jos yksi viikonloppupäivä toinen harrastaisi aamulla ja toinen illalla, mutta sitten kärsisi ensinnäkin parisuhde kun yhteistä aikaa ei olisi yhtään, elämä olisi hektistä läpsystä vaihtoa ja lapset ei sitten ainakaan ehtisi harrastaa mitään.

Nyt tuntuu kiireiseltä palapeliltä jo se, että lapsilla on molemmilla yksi harrastus viikossa, mulla yksi ja miehellä yksi ja molemmat vamhemmat tekee töitä.

Jos mun lapsiarki ei kiinnosta, niin ei sitten ollutkaan mun ystävä. Onnekseni olen valinnut hyvin jo lapsena ja samat ystävät tosiaan edelleen.

Eikä mun elämä ole mitenkään surkeaa tai että vaan lapset kiinnostaa. Ollaan nyt vaan haluttu priorisoida tämä näin ja nauttia siitä kun ne lapset on saatu ja on perhe. Aika äkkiä ne ei enää viihdykään kotona vaan kaveririennot kutsuu siinä 12-13 vuoden iässä viimeistään.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   15.4.25 23:21:44

"lapsi tuli lässyttämään "minä aluan puuloa"" ja kertoo tuon vielä itse lässyttäen. Okei. No kiva, että lasta lässytyttää. Mutta mites se työelämä, talon remontti, vaellusreissu, perhetapahtuma toisella paikkakunnalla, tai mitä tahansa muuta, mitä elämässäsi on tapahtunut vaikka viimeisen vuoden sisään..."

Tällä äidillä on varmaan juuri enemmän juttelemaan alkanut lapsi ja tuo oli todennäköisesti oikeasti äidin päivän paras juttu. Sääli ettet osaa olla toisen puolesta iloinen.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   15.4.25 23:23:19

” Mutta ihmetyttää, kun elämässä on paljon muutakin, eikä silti keksi mitään muuta kerrottavaa, kuin että "kaksivuotias lapsi tuli lässyttämään "minä aluan puuloa"" ja kertoo tuon vielä itse lässyttäen. Okei. No kiva, että lasta lässytyttää. Mutta mites se työelämä, talon remontti, vaellusreissu, perhetapahtuma toisella paikkakunnalla, tai mitä tahansa muuta, mitä elämässäsi on tapahtunut vaikka viimeisen vuoden sisään...”

Ihmiset puhuvat eniten niistä asioista, mitkä ovat merkityksellisimpiä tai muuten päällimmäisenä mielessä. Se voi olla että lapset ovat sitä vaikka elämässä olisi muutakin. Aloittajan lapsi on alle vuoden, joten elämässä ei välttämättä hirveästi edes ole muuta.

Oikea ystävä kuuntelee ystävää myös silloin, kun aihe ei olisi itselle läheinen. Ja sitten voi kysellä niistä muista asioista joita ystävä ei ehkä huomannut kertoa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.4.25 23:26:56

Syitä voi olla monia, emme tiedä miten äidillä menee. Omista yksi oli koliikkivauva ja voin kertoa etten muista siitä ensimmäisestä vuodesta mitään muuta kuin ihan julmetun väsymyksen. Ei tarvinnut hössöttää tai mitään muutakaan ylimääräistä mutta se kuukausien univelka ei korjaantunut ihan samaa tahtia kuin vauvan nukkuminen parani.
Onneksi mun ystävät ymmärsi ettei musta yksinkertaisesti ollut mihinkään.

Lähettäjä: jee 
Päivämäärä:   15.4.25 23:52:24

***
No aika moni kavereistani tunkee vapaa-aikaansa paljon muutakin kuin sen lapsen tai ne lapset. Eli luulisi, että olisi jotain muutakin puhuttavaa kuin se lapsi. Ja tuolla yhdellä, joka kertoi lässyttävästä lapsestaan, on vain yksi lapsi.

Kuten sanoin, niin ymmärrän hyvin, jos elämässä ei mitään muuta sisältöä ole kuin lapset, ettei silloin ole muuta puhuttavaa kuin lapset. Mutta jos elämässä tuntuu olevan enemmmän muuta sisältöä kuin lapsia, niin miten kummassa (varsinkaan lapsettomien) kavereiden kanssa ei puhuta mistään muusta kuin niistä lapsista. Tai siitä yhdestä lapsesta, joka sekin viettää suurimman osan elämästään päivähoidossa, isällään tai isovanhemmillaan.

-.-
No se olisikin ihan kiva kuulla, jos tuo asia olisi ollut hänen elämänsä paras juttu, koska enimmäkseen hän valitti, että lapsi on ärsyttävä eikä jaksa häntä. Se onkin yksi syy siihen, miksi minä olin paljon lapsenvahtina kun lapsi oli pieni, kun kaverini halusi niin paljon omaa aikaa. Lapsi oli oppinut puhumaan jo ajat sitten.

Hauskaa on myös se, että tuota kaveria ei koskaan muiden asiat kiinnosta, mutta kaikkien pitää olla kiinnostuneita hänen asioistaan.

Lähettäjä: Snipper 
Päivämäärä:   16.4.25 06:20:09

Jotkut katoaa sinne vauvakuplaan. Toiset pysyvästi, toiset ei.

Jotkut herää huomaamaan jossain kohtaa että pitäisi päästä ilman lasta/lapsia jonnekin, ja sitten ollaan kiukkuisia jos vanhat ystävät eivät pysty aikaa järjestämään juuri sopivaan hetkeen. Toisilla lapset on osa elämää ja siihen mahtuu ystävät ja harrastukset mukaan. Toisille taas elämä on lapsia varten ja elämään ei muuta mahdu vuosiin. Joillain ystävien olemassaolo alkaa kiinnostaa sitten jos kohdalle osuu pikkulapsiaikana niin yleinen ero.

Jokaisen pitää vain miettiä mitä ystävyys kestää omalta puolelta, jos on liikaa ottaa vieraita vastaan, seuraksi vaunulenkille, vaihtaa muutama viesti tai puhua hetki puhelimessa niin onko ystävyyttä ansaittu? Jos vanha ystävyys on omalta kohdalta niin tärkeä että vuosienkin katoaminen ei haittaa niin sekin on ok. Ulkopuoliset eivät voi tulla sanomaan että ei saisi tai saisi loukkaantua tuoreen tai vähemmän tuoreen äidin käytöksestä, jokaisen oma asia.

Jos tilanne on siinä pisteessä että aloittaja on aina yhteyttä ottava osapuoli niin kannattaa tehdä ystävyyssuhteiden liittyvät pohdinnat ja jatkaa sen mukaan. Jos lopetat yhteydenotot niin niitä ei tule sinullekaan päin ja sen jälkeen tilannetta on hankala korjata. Jos jatkat, joudut kokemaan negatiiviset tunteet niin kauan kun sama meno jatkuu.

Tsemppiä! Tiedän kokemuksesta miten hankalaa on olla tuossa pisteessä. Itse tein yhden kaverin kohdalla osittain myös muista syistä päätöksen olla ottamatta yhteyttä ensin ennen kuin hänestöä kuuluu jotain, tässä nyt ollaan yhdeksättä vuotta odottelemassa ja tuskinpa enää kuuluu.

Lähettäjä: Milli 
Päivämäärä:   16.4.25 07:44:06

Ihmettelen aina näitä "ystäviä", jotka ei jaksa ja halua kuunnella, kun ystävä kertoo itselleen tärkeistä asioista. Onneksi minulla ei ole tuollaisia ystäviä! Ystävät kuuntelee, vaikkei aihe itseä kiinnostaisikaan ja ymmärtää, että se on tärkeää sille toiselle.

Lähettäjä: MJ 
Päivämäärä:   16.4.25 07:50:07

"Jotkut katoaa sinne vauvakuplaan. Toiset pysyvästi, toiset ei."

Edellinen tapahtui ystävälleni ja suren sitä vieläkin. Vauvan saatuaan ei enää oikein halunnut tavata ja sama jatkui vauvan kasvettua taaperoksi ja esikoululaiseksi. Jonkin aikaa soiteltiin, mutta enää ei edes sitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.4.25 07:57:53

"Mutta ärsyttää silti että aina se olen minä joka ehdottaa tapaamista."

Miksi se ärsyttää? Onko sillä loppupeleissä väliä kuka ehdottaa tapaamista?
Pystytkö ajattelemaan että tässä kohdassa ystävyyttä tämä voi olla sinun tapasi auttaa ystävääsi, ehdottaa tapaamisia kun hän ei jaksa/muista?

Ystävällä kuitenkin on vasta puolivuotias vauva.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.4.25 08:17:03

Nyt sitten te valittajat, ettehän te ole ystäviä enää ollenkaan. Lukekaas uudelleen vähän miten te ystävienne kuvailette.

Ehkä ihan parempi ettette ole tekemisissä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   16.4.25 08:23:43

Kyllä vauva-aikana ja varsinkin sitten, kun lapsi menee tarhaan, luulisi löytävän puheenaiheita. Jos on käynyt lenkillä, niin on ehkä kuunnellut podcastia tai bongannut linnun tai huomannut, että Metsätie on siinä kunnossa, että sinne ei kannata mennä. Onko ehkä käynyt kaupassa ja löytänyt uuden karkin tai reseptin. Tai kun lapsi menee tarhaan, niin "se on siinä sun työmatkasi varrella, nyt ymmärrän mitä tarkoitit sillä kamalalla risteyksellä". Tai "Ai kävit leffassa/laivalla! Kerro kaikki! Minkälaista oli, mitä söit, kenen kanssa olit...?" Tai "miten ne voivat painostaa sinua tuolla tavalla ylitöihin, painostetaanko toisia...?"

Lähettäjä: Kerran 
Päivämäärä:   29.4.25 08:55:29


"ensikertalaiset äidit ovat niin eri asia kuin toista tai kolmattaan saavat, siinä voidaan olla aika hysteerisiäkin aika ajoin ja kokeneet äidit ovat se seura mitä halutaa, ei itsekkäät velat!)"

Ai kauhee

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   29.4.25 09:29:43

Ihmettelen näitä puolustamisia vauvaäityleitä kohtaan. Vaikka se vaavi olisi kuinka vaativa, on naurettavaa väittää, ettei ehdi edes joskus laittamaan ystävälle viestiä. Toisilla on kymmenenkin lasta ja arki pyörii. Aika kädetön täytyy olla, jos väsyy niin, ettei voi lähettää edes tekstaria silloin tällöin. Aloittajalle sanoisin: kerro rehellisesti, mutta kauniisti kaverillesi, miltä tuntuu. Jos mikään ei muutu, jätä hänet vauvakuplaansa. Älä myöskään ole saatavilla, kun hän alkaa ruikuttaa jossain vaiheessa ystävien perään. Se juna meni jo.

Lähettäjä: Kerran 
Päivämäärä:   29.4.25 09:37:14

Mää: ihan hyvä puolustaa. Aina jostain löytyy tyhmä pikkunainen, joka nimittelee äitejä.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   29.4.25 09:43:24

^ sellaisella ystävällä jolta puuttuu ymmärrys, ei kukaan tee mitään. Joutaakin kadota elämästä. Onneksi minulla on tosiystävä mukana elämässäni vaikka olen tehnyt kolme lasta.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   29.4.25 09:50:42

Jatka ehdottelua. Tuo on ohimenevä vaihe. Ihanaa kun joku muistaa ja haluaa pitää yhteyttä.

Lähettäjä: Kerran 
Päivämäärä:   29.4.25 10:10:08

"
^ sellaisella ystävällä jolta puuttuu ymmärrys, ei kukaan tee mitään. Joutaakin kadota elämästä. Onneksi minulla on tosiystävä mukana elämässäni vaikka olen tehnyt kolme lasta." Kyllä. Myös katkerat nimittelijät joutavat pois.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   29.4.25 10:14:08

”Kyllä. Myös katkerat nimittelijät joutavat pois.”

Hyvä lisäys. Näin on!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.4.25 10:34:13

Minun tapauksessani ystävä ei halunnut nähdä, kun olin saanut lapsen. Hän on vela, enkä ole puhunut yhtään vauva- tai lapsijuttuja, koska tiedän, ettei häntä kiinnosta. Ehdottelin näkemistä entiseen tapaan, ilman lasta tietenkin. Mikään ei vaan käynyt, joten annoin olla. Edelleen viestittelee satunnaisesti, mutta nähty ei olla kohta kymmeneen vuoteen.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   29.4.25 10:36:34

Kerran-nimimerkille: mutta itse nimittelet minua tyhmäksi pikkunaiseksi!!

Lähettäjä: Ex 
Päivämäärä:   29.4.25 10:38:22

Mulla oli tuollainen äitikaveri, joka katosi täysin. Yritin monta vuotta pitää yhteyttä ja yritin myös ymmärtää. Ystävyys kuihtui kokoon, enkä nykyisin edes moikkaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   29.4.25 10:42:46

Minä potkaisen myös tuollaiset "oman elämän suorittajat" ulos elämästäni aika nopsaan. Jos ei koskaan liikene aikaa niin saapi mennä koko "kaveri" . Uusia ystäviä löytyy aina.

Lähettäjä: Kerran 
Päivämäärä:   29.4.25 11:09:49

Mää: tietysti! Samoin kuin sinä saat haukkua sitä äityliä, joka ensin nimitteli sinua.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   29.4.25 13:04:17

Joistain kommentoijista huomaa, ettei heillä ole harmainta haisuakaan siitä, mitä on äitiys tai pikkuvauva-arki. Tai sitten on vaan ollut jollain tapaa todella helppoa se oma arki, ja jokin empatiakasvatus jäänyt väliin.

Oksettavia "ystäviä".

Aloittaja, anna aikaa. Kysy, mitä kuuluu. Hänellä on nyt maailman tärkein ihminen siellä sylissään. Se et valitettavasti ole sinä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.4.25 13:56:26

Se lapsi muuttaa aika monta asiaa. Esimerkiksi siten, että jos ennen on voinut tuosta vaan sopia esimerkiksi kahville lähtemisen tai minkä tahansa muun menon ystävän kanssa klo x, niin se ei välttämättä enää ole mahdollista. Koska lapsi ei niihin aikatauluihin pysty sitoutumaan.