Lähettäjä: joku 
Päivämäärä:   15.4.25 14:40:47

Olen hieman ujo, hiljainen, mielestäni ystävällinen ja kohtelias kaikille, ainakin pyrin olemaan.

Töissä perehdyttäjä huutaa, kun en ymmärrä jotain asiaa. Kaupungissa ihmiset kävelevät päin, eivät yhtään väistä. Somessa ihmiset vastaavat ilkeästi. Koulussa jätetään ryhmän ulkopuolelle. Ihmiset joita luulit kaveriksesi, olivatkin vain halunneet hyötyä sinusta. Olet aina se, joka aloittaa viestit ja ainoa, joka kysyy toisen kuulumisia tai tapaamisia. Ja entä ensimmäinen (ja ainoa) parisuhde jonka koit? Ihminen johon luotit ja annoit kaikkesi, halusikin sinulta vain yhtä asiaa ja käytti henkistä väkivaltaa.

Onneksi kissani eivät ole hylänneet minua. Ihmisiin on mennyt luotto, olen mielummin yksin. Onko muita?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 15:25:24

Ilkeydelle on helppo antaa periksi, jos itse voi huonosti, toisen kilttikin lähestyminen voi olla kuormitus johon vastataan raivoisasti.

Mietin juuri aamulla isovanhempiani ja sitä, miten paljon elämään vaikuttaa jos on hyvinvointia. Jos on rahaa pitää koti lämpimänä, kaapit ruokaisina, on terveyttä, on myös jaksamista ystävällisyyteen. Jos ei ole ruokaa, on jatkuva hätä, jos ei ole lämpöä ja jaksamista, silloin huudat lapsille, olet katkera ja raivokas ja silloin lapsetkin saattavat kasvaa katkeriksi, omaksua huonot kommunikointitaidot ja nämä välittyvät näiden lapsille.

Viittaan nyt tällä kaikella siihen miksi suomalaiset on synkkiä ja kiukkuisia. Ja miksi ruotsissa ollaan optimistisia, kannustavia ja luottavaisia. Meillä on niin erilainen tausta ja ylisukupolviset traumat kulkevat meillä yhä tänä päivänä sukupolvelta toiselle.

Valtaosaa ihmisistä välttelen itse koska suomessa on niin paljon ilkeyttä. Ja olen joskus ilkeä itsekin jonka pyrin kyllä huomaamaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.4.25 15:35:55

.: hyi miten ilkeästi sanottu kokonaisesta kansasta. Tuli todella paha mieli.

Lähettäjä: vanha 
Päivämäärä:   15.4.25 15:44:29

"hyi miten ilkeästi sanottu kokonaisesta kansasta". No faktojen sanominen ei kyllä ole ilkeyttä, ja jos tuosta otat ... itseesi niin voivoi.

Lähettäjä: makuusali 
Päivämäärä:   15.4.25 15:48:15

Kiitos piste analyysistäsi, ymmärrän taas vähän enemmän. Tottahan tuo on.

Lähettäjä: Jaahas 
Päivämäärä:   15.4.25 15:51:23

"hyi miten ilkeästi sanottu kokonaisesta kansasta"

Nyt ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltä.

Sisu on suomalaisuutta, ja se sisu ei ole syntynyt tyhjästä. Suomella on monin tavoin synkkä ja ankea historia, ja kannetaan kaikki enemmän tai vähemmän edelleen aiempien sukupolvien haavoja.

Lähettäjä: loimi 
Päivämäärä:   16.4.25 11:38:57

Samaa mieltä kuin aloittaja. En ymmärrä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.4.25 11:41:32

Jospa aloittaja on suomalainen :D.

Lähettäjä: = 
Päivämäärä:   16.4.25 11:48:41

Totuuden myöntäminen helpottaa elämää.

Ja on totta, että suomalaiset ovat todella ilkeitä ihmisiä. Olen tiennyt tämän jo lapsesta asti, siksi itselleni se ei tuota enää tuskaa. Hyväksyn oman kulttuurini tällaisenaan, kaikkine ilkeyksineen.

Pystyn elämään täällä, koska tiedän, miten näiden ongelmien kanssa selviää.

Lähettäjä: Stoa 
Päivämäärä:   16.4.25 11:53:09

Kiltteys ja empatia vaativat ihmiseltä enemmän, koska kiltti ihminen helposti joutuu hyväksikäyttöyritysten uhriksi ja antaa tavallaan itsestään enemmän kuin ilkeä ja sisäänpäinkääntynyt ihminen, joka vaikuttaa ilkeydessään vahvalta. Todellisuudessa se kiltteys on vahvuutta ja tätä yritän manifestoida myös omaan ajatteluuni. Pyrin olemaan kiltti muille, koska mulla on siihen henkisiä resursseja. Aina sitä ei meinaa jaksaa, mutta tie siihen, että jaksan suurimman osan ajasta on ollut kivinen ja yritän arvostaa omaa tilannetta tarpeeksi antamalla muille takaisin jotain hyvää.

On ollut vaikeaa poistaa omasta elämästä niitä ihmisiä, jotka ei sitä kiltteyttä ansaitse, mutta jossain vaiheessa oon kohdannut heidätkin rehellisemmin ja joko ollaan lähdetty rakentamaan terveempää suhdetta tai olen poistanut heidät omasta elämästäni. Vanhempani on mulle pieni poikkeus, en halua heistä eroon, mutta olen muuttanut asennettani sellaiseksi, että mun ei tarvitse kannatella heitä ja otan heiltä vastaan vain sen verran kuin itse jaksan ja uskallan sanoa myös takaisin.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   16.4.25 11:57:58

Itse pyrin olemaan kaikille ystävällinen, ja useimmiten saan ystävällisyyttä takaisin. Ainostaan Pariisissa on käynyt niin, että apuan sain tasan kerran ja silloinkin toiselta suomalaiselta.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   16.4.25 11:59:51

Evoluution tulosta, liian kiltti ihminen ei pärjää.