Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.4.25 13:48:47

Olen elänyt 20 vuotta suhteessa jossa mies ei puhu, ei sitten kertakaikkiaan mitään. Ei normi asioita saatikka tunteistaan ja toiveistaan. Nyt tuntuu että en jaksa enään hetkeäkään tätä. Löysin tälläisen tekstin: Puhumattomuus voi olla myös tapa osoittaa halveksuntaa, vihaa, aggressiota. Olen puhumatta, koska en pidä sinusta. En halua antaa sinulle huomiotani. Et ansaitse sanojani. Ei osaa sanoittaa omia tunteitaan ja sitä mitä itsessä tapahtuu. Puhumattomuudesta tulee mykkäkoulu, joka on tuhoavaa vihaa. Jos kumppani ei puhu on hänen vastuullaan kertoa miksi hän ei puhu. Koska ei osaa. Koska on vihainen. Koska kaipaa syvempää yhteyttä. Koska ei saa suunvuoroa. Hiljaisuus ei ole vastaus. Tai en tiedä ei ole vastaus. No oma mieheni on sanonut että ei osaa, niin mitäs sitten pitäisi tehdä. Hän osaa kyllä muiden ihmisten kanssa olla sosiaalinen ja puhelias mutta kotona täydellinen tuppisuu joka on vain omissa oloissaan. Jotenkin tuntuu hullulta erota puhumattomuuden takia mutta tämä on oikeasti kamalaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.4.25 13:54:27

EI puhumattomuuden takia eroaminen ole mitenkään outoa. Onko mitään parisuhdetta edes olemassa, jos toinen on yhteisessä kodissa kuin mykkäsokea eikä huomioi kumppanin olemassaoloa mitenkään?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.4.25 14:00:11

Mitä sinä siitä parisuhteesta oikein saat?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   15.4.25 14:01:22

No kyllä se ihan käsittämätön ihme olisi jos kukaan suostuisi moiseen edes tuota kahtakymmentä vuotta, puhumattakaan pidempään. Eikä ole mitään "parisuhdetta" jos mistään ei puhuta tai voida puhua :-D Jokin outo taloudellis-tuttavallinen sopimus, mutta ei parisuhde sanan varsinaisessa merkityksessä eikä ainakaan hyvä sellainen, ei hetkeäkään. Oma valinta tuhlaako toisen 20 vuotta vai lähteekö katsomaan mitä kaikkea elämällä voisi olla tarjota.

Lähettäjä: Ex-rouvva 
Päivämäärä:   15.4.25 15:02:51

Minä kyllästyin 10 vuoden jälkeen ja ero on nyt selvä. Mies kyllä vastasi jos puhuttelin, mutta vapaaehtoisesti ei puhunut. Alkuun toki jutusteli, mutta sitten sekin loppui ja saattoi olla koko vkl sanomatta sanaakaan jos en itse aloittanut juttelua.... Ei jatkoon!

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   15.4.25 16:32:44

Moni mies oppii / opettelee vasta eron jälkeen puhumaan. Ne tarvii ensin ISON herätyksen.

Lähettäjä: Daalia 
Päivämäärä:   15.4.25 18:21:04

Mies joko opettelee puhumaan tai sinä opettelet sietämään nykyistä tilannetta jatkossakin tai sitten eroatte.
Terapia vois auttaa vaikka tilanne on ilmeisesti ollut todella pitkään noin.

Lähettäjä: Taiman 
Päivämäärä:   15.4.25 19:24:02

Mä jaksoin katella 5v. Oli muuten elämäni yksinäisimmät vuodet.

Lähettäjä: Sama 
Päivämäärä:   15.4.25 21:39:10

Mulla tuossa edelleen mies 15v suhteem jälkeen. Oon totaalisen kyllästynyt. Eletää nykyää täysin kämppiksinä kun mua alkanut @!#$ tää touhu... en lue ajatuksia. Jos meillä ei olisi lapsia olisin aikoja sitten lähtenyt
Nyt lähteminen lasten ja yhteisen rakennetun elämän vuoksi haastavaa. En voi suositella kenellekkään tällästä puhumattomuutta. Mies on lisäksi minulle ilkeä ja syyttää lähes kaikesta
Siksi jäinkin lukemaan tuota sinun aloirusta mitstä puhumattomuus muunmuassa voisi johtua. Suosittelen eroamaan, itsellä prosessi menossa.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   15.4.25 21:45:09

Miten niin tuntuu hullulta erota puhumattomuuden takia? Jos te ette puhu yhtään mistään, teillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Miten siinä muka parisuhde voi selviytyä? Tuskinpa teillä seksiäkään on, jos edes puheyhteyttä ei löydy.

On eri asia olla vähän hiljainen ja epäaktiivinen keskustelujen aloittamisessa kuin vuodesta toiseen aivan tuppisuu.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   15.4.25 22:02:22

Erosin. Oltiin naimisissa 35v ja seurustelua ennen sitä muutama vuosi, joten nuoria oltiin kun tavattiin. Alussa kaikki oli hyvin ja puhuttiin kuten normaalit ihmiset. Vuosien myötä alkoi miehen henkinen väkivalta mm. Talousasioissa ja kaikenlaisena muuna käytöksenä ilmaantua että ihmettelin ja yritin keskustella. Siitä ei tullut mitään, emme voineet riidellä koska mies vetäisi kengät jalkaan ja häipyi.
Siinä vaiheessa oli lapset pieniä ja tilanne tuntui vaikealta. Kaikki pitivät miestäni lottovoittona, miten hyvä ja huolehtiva kun eivät tienneet totuutta minkälainen kotityranni todellisuudessa.
Aloin elämään omaa elämääni lasten kasvettua isommiksi. Kävin töissä ja harrastin, mietin jopa rakastajan hankkimista mutta en saanut aikaiseksi. Meillä ei ollut mitään enää emme nukkuneet samassa huoneessa saati keskustelleet mistään. Mies oli ja pysyi mykkänä enkä minkään yrittänyt enää. Omat rahat oma talous ym.
Kunnes eräänä iltana tulostin avioeropaperit ja iskin ukon naaman eteen allekirjoitettavaksi. Ei sanonut siinäkään mitään. Mutta kyllä helpotti.
Sen jälkeen olen elänyt ihanaa vapaata elämää tuntui kuin riippa olisi otettu pois harteilta. Ja kukaan ulkopuolinen ei ymmärtänyt mikä minulle tuli kun noin hyvän miehen heivasin.
Eikä olla puhuttu senkään jälkeen.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   15.4.25 22:03:07

25v naimisissa ja 10 v puhumattomuutta

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   16.4.25 12:54:36

jos parisuhde ei tuo sitä turvaa ja rakkautta mikä tavallisesti on luonnollista kahden aikuisen suhteessa niin miksi tuhlata enempää aikaa ja voimavaroja turhaan.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   16.4.25 13:05:36

Täällä aika sama meininki, mies ei puhu mistään tärkeästä asiasta ainakaan. Joskus saattaa jotain omaan harrastukseensa liittyvää selittää hetken, mutta siihen se sitten jää. Tunteistaan tms ei ikinä puhu ja loukkaantuu herkästi ja pitää pitkiä viikkojen mykkäkouluja. Sitten mykkäkoulun jälkeen ilmoittaa että seksiä tekis mieli ja jos en anna, mykkäkoulu jatkuu, jos annan, loppuu se siltä erää siihen (eikä aihetta käsitellä mitenkään, yleensä en kyllä edes tiedä syytä, mikä mykkäkoulun milloinkin aiheutti eikä mieskään varmaan enää muista). Olen eroamassa, lapset hidastaneet prosessia.