Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   15.4.25 10:59:50

On tämäkin, aikuisten ihmisten kesken.
Ollaan oltu hyviä kavereita vuosia. Itsellä alkoi vain ärsyttämään se, että se oon aina minä joka ottaa yhteyttä, kyselee kuulumisia ja ehdottelee että tehtäiskö jotain. Hänellä taas ei ole kiinnostanut pariin vuoteen mitä minulle ja lapsille kuuluu.
Tämä kaveri itsekin tiedosti ettei oo itse yhteyttä pitänyt, mutta halusi että minä pidän yhteyttä yllä sillä olen hänen lpsen kummikin.
Päätin että en laita itse viestiä enää, katsotaan laittaako hän jos musta ei kuulu mitään.

No, kolme kuukautta meni ilman mitään yhteydenottoa. Nyt oli poistanut sekä minut että mieheni kavereista FB :D Ihan reilu 30v nainen. No, ainakin kävi selväksi että en hänelle sitten ollutkaan mikään hirveän tärkeä. Kun voi noin tehdä eikä edes kysele miksi en ole viestitellyt tai olisi itse voinut kysyä meidän kuulumisia.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   15.4.25 11:00:36

Sori tämä nyt oli tällainen purkaus. Jo silloin kun itse lopetin kuulumisten kyselyn, tiedostin että välit viilenee varmasti. Mutta en odottanut ihan tällaistakaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.4.25 11:26:53

Sama kokemus useammastakin kaverista.
En jaksa aina olla se joka laittaa ekana viestiä.
Jos ei kiinnosta niin pärjään hyvin ilmankin :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 11:32:18

Nii. Miksi ei voi hyväksyä sitä, että sinusta ei olla kiinnostuneita? Jos viesteihin ei vastata, niin ei kiinnosta. Deal with it ja elämä jatkuu.
Ihmetyttää nämä yksin yhteyden pitäjtä ja siitä kitisijät. Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.4.25 11:32:27

Tuo ihminen oli jo odotellut milloin tajuat, että kaveruutenne on jo kuihtunut yksipuoliseksi. Nyt hän totesi että hyvä, perille meni.

Lähettäjä: Oodi 
Päivämäärä:   15.4.25 11:41:56

On se kyllä erikoista ettei saada suuta auki ja kerrota kaverille, jos joku hiertää. Itsellä kävi aikoinaan niin, että kaverin uusi mies soitti etteivät halua olla mun kanssa enää tekemisissä. Olin ihan puulla päähän lyöty kun oltiin tän kaverin kanssa oltu kuin paita ja perse. Ei tietenkään enää siinä kohtaa kun mies löytyi, mutta tuli kieltämättä sellainen olo että olin ollut joku yksinäisyyden täyte tälle kaverille. Eikä muuta

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 11:43:11

Aika erikoista lopettaa yhteydenpito jos olet lapsen kummi. Yleensä kummit säilyy kuitenkin lahja automaatteina vähintään ripille asti.. Itse en käytä facebookkia jne ollenkaan ja profiilin poistaessani en ilmoittanut sitä kenellekään, joten etäisemmät ihmiset jäi kelkasta.

Sanoisin että älä sure, kaveruus kesti sen mitä kesti ja kaveri teki valintansa. Olet myös kummiutesi velvollisuuden täyttänyt mikäli kyseessä on lapsi, joka ei pidä sinuun erikseen yhteyttä.

Mitä sitä kuollutta painoa raahaamaan mukana.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   15.4.25 11:48:03

Itse olen kaverini lapsen kummi.
Ei olla pahemmin yhteydessä mutta kummin velvollisuudet hoidan kyllä. Käytän lasta sillointällöin leffassa jne :) plus synttärit, nimipäivät ja joulut muistan.

Muuten itsekin asenteella jos ei viestiä tule välillä myös toiselta niin selvästi en kiinnosta tarpeeksi joten antaa olla.
En nyt kuitenkaan heittäydy niin lapselliseksi, että poistan ketään fb-kavereista sen takia.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   15.4.25 11:49:35

Vielä kun tuon saman tavan muistaisi miesten kanssa :'D

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   15.4.25 11:50:21

Näitä tulee ja menee. Ei kannata jäädä roikkumaan.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   15.4.25 11:58:35

Joko kysyt suoraan, tai unohdat koko tyypin. Hiersikö jokin välillänne, vai konmarittaako vain 'turhia' kavereita.

Kummin roolia en jatkaisi, jos tulisi siivotuksi jonkun elämästä.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   15.4.25 11:59:32

Kysyin ja hän vastasi että ärsytti etten ole laittanut viestiä ja kysellyt kuulumisia. Sanoin että vähän sitä pointtia yritin todistaa, että jos mä en laita viestiä niin ei sieltä mitään kuulu.

Lähettäjä: Polle 
Päivämäärä:   15.4.25 12:03:14

Taas näemme, että kummius on usein lapselle pelkkä haitta, kun aikuinen katoaa elämästä naps vaan.

Älkää ihmeessä ainakaan ystävienne kummeiksi alkako. Harvinaista on nykypäivänä, että kummin ja bestiksensä välit kestäisivät edes lapsen teini-ikään asti.

Todella surullista lapsen kannalta. Lapsi on se viaton osapuoli näissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 12:03:34

Onnea sinulle, painoa tippui paljon harteilta kun ei tartte kannatella feikkikavereita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 12:44:44

No aloittajan tapauksessa lapsen vanhempi aiheuttaa lapselle haittaa olemalla p@skamainen kummille eikä toisinpäin.

Minulla on kummilapsi, jonka äidin kanssa olimme läheisiä kun lapsi syntyi mutta nykyään emme pidä paljoa yhteyttä kun asunkin kaukana. Muistan lasta noin kerran vuodessa vierailemalla ja antamalla hänelle silloin jonkun lahjakortin tmv. Kun lapsi oli pieni niin kävin synttäreinä: hänen ja kaikkien sisarusten synttärit, nimpparit, joulu ja välillä kävin muuten vaan leikkimässä. Nykyään lapsi on teini ja kummiuteni on tuonut hänelle varmastikin enemmän positiivista kuin negatiivista, mutta en halua enempää kummilapsia. Ainoastaan kahdelle lähimmälle kaverille, jotka olen tuntenut vuosikausia voisin olla kummi, mutta kellekkään muulle en.

Aloittajan tapauksessa olisin jättänyt kyllä kummin hommat siihen jos kaveri ei pidä yhteyttä ja suutuspäissään poistaa facebookista vaikka ei itse pidä mitään yhteyttä. Sen verran lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä että kokisin että kummiuteni on irtisanottu samalla kuin kaverisuhdekkin. Toki jos olisin lapsen kanssa läheinen ja minua kutsuttaisiin synttäreille niin kävisin viemässä lapselle lahjan, juomassa kupin kahvia ja lähtisin sitten matkoihini jos asuisin jonkun järkevän matkan päässä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.4.25 12:45:25

Miten kaveruus tulisi lopettaa?

Kun yhdessä vietetty aika on pikemmin kuormittava taakka ja velvollisuus kuin lepohetki. Kun toisen jaarittelu naapurin rouvasta ei kiinnosta ja keskustelu on lähinnä vanhojen muistelua. Uusiin kokemuksiin haluaa toiset ystävät mukaan luomaan uusia muistoja. Eikä vanhalle ystävälle mikään edes käy. Ja hän on vähän tylsää ja totista seuraa.

Kun vähentää yhteydenpitoa, hän valittaa miten hänen pitää aina ehdottaa näkemistä.

Se oli kiva aikansa. Mutta onko kaikkia teini-iän bestiksiä pakko raahata koko loppuelämän mukana?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 16:45:11

Fb:ssä*

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   15.4.25 17:34:22

. ; "Aloittajan tapauksessa olisin jättänyt kyllä kummin hommat siihen jos kaveri ei pidä yhteyttä ja suutuspäissään poistaa facebookista vaikka ei itse pidä mitään yhteyttä. Sen verran lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä että kokisin että kummiuteni on irtisanottu samalla kuin kaverisuhdekkin."

No tuo on vielä lapsellisempaa. Kummilapsen vikako on että äiti on m*lkku?? No ei!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 18:53:20

Päätit sitten leikata tekstin kahtia miten sinua huvittaa ääliö :D opettele lukemaan loppuun asti

Alkuperäinen:
Aloittajan tapauksessa olisin jättänyt kyllä kummin hommat siihen jos kaveri ei pidä yhteyttä ja suutuspäissään poistaa facebookista vaikka ei itse pidä mitään yhteyttä. Sen verran lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä että kokisin että kummiuteni on irtisanottu samalla kuin kaverisuhdekkin. Toki jos olisin lapsen kanssa läheinen ja minua kutsuttaisiin synttäreille niin kävisin viemässä lapselle lahjan, juomassa kupin kahvia ja lähtisin sitten matkoihini jos asuisin jonkun järkevän matkan päässä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.4.25 19:21:18

Lapsellistahan tuo on siltä kaverilta.

Mutta itsekin jatkaisin lapsen kummina ihan normaalisti. Ei se hänen vika ole. Äläkä sinä alennu kaverisi tasolle.

Ymmärrän kyllä ettei aina jaksa olla se joka pitää yhteyttä. En itsekkään jaksa sitä kovin pitkään toteuttaa.
Ja sieltä ne tosi ystävät jää jäljelle joiden kanssa yhteydenpito toimii.

Lähettäjä: Zaara 
Päivämäärä:   15.4.25 19:56:30

"Miten kaveruus tulisi lopettaa?"

Jos et tosissasi tiedä, niin kertomalla kaverille miten asia on, että sinä et nyt enää koe että teidän ystävyys toisi sinulle mitään ja sen takia nyt olet päättänyt ystävyyden. Ei vuosikausien tai kymmenien vuosien ihmissuhteita aikuisten pitäis jättää ku paska perseestä roikkumaan sen takia ettei ole oppinut kommunikoimaan asianmukaisesti.

Lähettäjä: Zaara 
Päivämäärä:   15.4.25 19:58:11

Ja totisesti, minä sanon teille: älkää hitossa pyytäkö kavereita lapsenne kummiksi. Siitä ei yleensä seuraa lapselle hyvää, kun siinä yleensä käy juuri kuten aloittajan kummilapsiparalle.

Lähettäjä: Asta 
Päivämäärä:   15.4.25 21:20:53

Minä olen aina se joka pyytää, kutsuu ja järjestää. Kaverin kanssa ollaan jo yli 30 vuotta tehty kaikkea kivaa ja hauskaa. Kunnes minusta alkoi tuntua, että olen rasittava ja aina pyytämänsä toista jonnekin …sanoin, kaverin lähtiessä reissuun, että laita viestiä kun olet kotona ja sinulla on aikaa..eipä ole kuulunut mitään kohta 7 kuukauteen.

Surettaahan se ja ihmetyttää.

Lähettäjä: ägäkgj 
Päivämäärä:   16.4.25 01:45:15

Minulla on ollut kavereita jotka olen jättänyt. Ihan ok tyyppejä periaatteessa, mutta jotenkin ei vaan natsaa. Mulla on niin kiire elämä ja vain vähän aikaa nähdä ystäviä, silloin haluan nähdä niitä jotka on samalla aaltopituudella, niitäkin on paljon.
Jotkut on tulleet elämään niin etten oo itse valinnut, tyyliin lapsen koulukaverin äiti, tai miehen hyvän kaverin vaimo tms. Nämä vähän "puolivillaiset" kaveruudet lopetan. Samoin jotkut vanhat kouluaikojen kaverit on jääneet.
Ne on takuulla jonkun muun mielestä ihania ja kiinnostavia - mutta ei vaan mun.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   16.4.25 06:15:26

"Itsellä kävi aikoinaan niin, että kaverin uusi mies soitti etteivät halua olla mun kanssa enää tekemisissä. Olin ihan puulla päähän lyöty kun oltiin tän kaverin kanssa oltu kuin paita ja perse. Ei tietenkään enää siinä kohtaa kun mies löytyi, mutta tuli kieltämättä sellainen olo että olin ollut joku yksinäisyyden täyte tälle kaverille."

Jaa kaverin MIES soitti, olikohan kaveri itse samaa mieltä? Vai onko se uusi mies joku sairaalloisen mustasukkainen ja mahdollisesti väkivaltainen narsisti, joka tahtoo eristää kumppaninsa kavereistaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.4.25 06:32:09

Yleensä ihmisillä kuitenkin on jokin syy viilentää välejä. Olen ghostannut muutaman, jollle se ystävyys on ollut sitä, että kuuntelen heidän ongelmiaa ja pyylään ja autan joka hiton asiassa ja draamassa. Ovat varmasti myös aivan hämmentyneitä, kun oli niin hyvät ja syvät välit..
Ja yksi pyysi kaikille kakruilleen kummiksi ja olisi pitänyt olla kaikille ostamassa lahjaa ja hoitamassa niitä, kun äiti oli niin väsynyt. Juu ei kiitos. Selittäköön myöhemmin lapsilleen, miksi yksi kummi on hävinnyt kuviosta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   16.4.25 06:36:39

Välillä on joku vanha koulukaveri/työkaveri tms poistanut. En ole jaksanut ihmetellä - elämäntilanteet muuttuu ja ei välttämättä ole olla oltu pahemmin tekemisissä. En yleensä huomaa, jos joku on poistanut.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   16.4.25 06:51:39

Minä tosiaan katkaisin välit nyt tähän aloituksen naiseen kokonaan. Viimeiset pari vuotta minä olen ehdottanut näkemistä, mennyt heille, viestitellyt, kysellyt kuulumisia.
Nyt kun olin 3kk laittamatta viestiä, hän poistaa kavereista koska on suuttunut siitä että en laita viestiä. Hän ei voi nöyrtyä edes tuossa tilanteessa laittamaan viestiä vaan poistaa kavereista ja odottaa huomaanko?
Useaan otteeseen sanoin/kysyin, että kyllä sinullakin on puhelin jolla viestiä laittaa. Etenkin jos toisesta ei ole mitään kuulunut niin voisi itse oma-aloitteisesti kysyä kuulumisia. Mutta ei.

Meni jotenkin hermo koko ihmiseen. Hänessä ei ollut taaskaan mitään vikaa, kaikki vika minussa kun en ole viestiä laitellut. Päädyin siihen, että parempi elää ja olla ilman hänen kaveruuttaan. Jos ei näe vaivaa laittaa viestiä vaan poistaa kavereista, eiköhän se kerro tarpeeksi meidän väleistä.

Harmittaa toki kummilapsi. Ehkä me vielä voidaan väleissä olla.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   16.4.25 07:13:28

Ja jos saan vielä sanoa niin tuntuu kuin kivi olisi nostettu harteilta. Enää ei tarvitse väkisin pitää yhteyttä toiseen joka ei anna mitään takaisin. Kysellä toisen kuulumisia samalla kun toista ei kiinnosta tippaakaan meidän kuulumiset.