Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.4.25 23:15:00

Jos hän ei puhu mitään uskostaan eikä kanna esimerkiksi ristiä kaulassaan?

Lähettäjä: Janus 
Päivämäärä:   15.4.25 00:28:59

Tekopyhyydestä ja kaksinaismoralismistä. Lisäksi ei ota omista tekemisistään mitään vastuuta (kun vastaa aina vain jumalalle ja saa kumminkin kaiken anteeksi).

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   15.4.25 00:33:38

Kertoo miksi abortti on väärin.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   15.4.25 00:34:44

Mistä tunnistaa sellaisen ihmisen joka ei usko mihinkään?

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   15.4.25 00:47:52

"Mistä tunnistaa sellaisen ihmisen joka ei usko mihinkään?"

Ateismi on paradoksi.
Mietipä sitä.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   15.4.25 00:55:49

Ockhamin partaveitsi on oma elämänkatsomus, mutta silti olen agnostikko.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   15.4.25 02:30:29

En kysynyt mihin Riku uskoo, vaan miten tunnistaa ihmisen joka ei usko mihinkään?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   15.4.25 02:33:59

"Ateismi on paradoksi.
Mietipä sitä."

Tietenkin on. Luuletko olevasi fiksukin, kun tajusit yksinkertaisen asian.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   15.4.25 02:41:29

Tiedän olevani fiksu, kun en vaivaa päätäni jonninjoutavuuksilla.

Mennäänkö filosofiaan?
Ajatteletko?

Lähettäjä: Miksi pitäisi? 
Päivämäärä:   15.4.25 07:58:37

Ainakin ne jotka tiedän ovat ihan kivoja tavallisia ihmisiä enkä heidän uskovaisuuttaan heti tunnistanut.
Jotkut naiset ei meikkaa ja ovat muutenkin hiliittyjä. Miehistä en osaa sanoa mitään josta olisin tunnistanut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 08:12:42

Ei välttämättä mistään. Huomaa, että osa täällä on kovin syrjiviä ja ennakkoluuloisia. Jokainen voi miettiä olisiko moisten kirjoittelu ok esim. seksuaalivähemmistöistä?

Uskovat ovat heterogeeninen joukko hyvin erilaisia ihmisiä. On kovaäänisiä ja provosoivia, hiljaisia ja sovittelevia, on näkyviä ja huomaamattomia, on sellaisia jotka puhuvat mielellään aiheesta ja sellaisia, jotka eivät. On niitä jotka haluavat väitellä ja niitä jotka haluavat palvella. Ihan niinkuin missä tahansa vähemmistössä. On sosiaalisesti taitavia ja on autismin kirjon henkilöitä, on neurokirjon henkilöitä, on muihin vähemmistöihin kuuluvia, on vammaisia, on kehitysvammaisia. On oikeistolaisia ja vasemmistolaisia. On erittin syrjivää myös ajatella, että vähemmistön edustajat saisivat olla vain tietynlaisia (mahdollisimman huomaamattomia). Myös vähemmistöillä on oikeus näkyä ja kuulua.

Jos henkilö itse ei halua että johonkin vähemmistöön kuuluminen hänestä näkyy, ei se näy.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   15.4.25 08:51:36

Huomaa siitä että eivät kiroile. Sanovat outoja korvikesanoja kuten vitja. Ovat hiukan naiiveja ja tietty kyynisyys puuttuu kokonaan. Myös tietynlainen elämän kokemus puuttuu, sellainen vähän hasardi vaihe kokematta, jos siis lapsesta asti olleet uskossa. Ovat hyväntahtoisia hömppiä

Lähettäjä: Tiia 
Päivämäärä:   15.4.25 09:12:57

Itsellä voisi olla tuo että en kiroile. Tai saatan sanoa että voi perhana jos oikein tiukka paikka tulee. Mutta en käytä sellaisia varsinaisia kirosanoja.
Itse en myöskään käytä alkoholia enkä tupakoi, mutta tiedän uskovia jotka kyllä käyttää vähän alkoholia. Itse en näe siihen mitään tarvetta ja koska tiedän että olen helposti addiktoituva, jäisin herkästi myös alkoholikoukkuun. Joten en vaan halua ottaa, vaikka se ei sinänsä suoraan ole itselleni mikään uskon asia.
En valehtele ja pyrin olemaan kaikille ystävällinen, mutta tottakai minullakin on huonoja päiviä enkä tule ihan kaikkien kanssa toimeen.
Itse en ole ollut lapsesta lähtien uskossa enkä tule uskovaisesta perheestä, vaan tulin uskoon 17-vuotiaana (nyt 50 v.). Varsinaista "hasadivaihetta" minulla ei varmaan ehtinyt olemaan, vain jonkin verran alkoholin kanssa sekoilua ja pari poikaystävää ehti sitä ennen olemaan. Loppuelämän kannalta noilla ei ollut mitään merkitystä.
Aiemmin olin aktiivinen vapaan suunnan seurakunnassa johon kuuluin reilut 10 vuotta, mutta sitten en kokenut sitä oikein enää omaksi paikakseni. Nykyään käyn silloin tällöin kirkon tapahtumissa, mutta en koe että haluaisin liittyä enää mihinkään seurakuntaan.
Uusilla tuttavilla menee yleensä pitkään ennen kuin uskonasiat tulee millään tavalla puheeksi. Itse en sitä mainosta.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   15.4.25 09:29:13

Mä oon roomalaiskatolinen, saanut ankaran kristillisen kasvatauksen ja käynyt melkein aikuisikään kirkossa joka sunnuntai. Olen nuorena tehnyt kaksi aborttia, näin keski-iän ylittäneenä kiroilen todella paljon, inhoan typeriä ihmisiä ja halveksin varsinkin äärimuslimeja. Halveksin paljon muutakin. Omaan silti käytöstapoja varsinkin ihmisten ilmoilla ja minua pidetään yleensä fiksuna, kilttinä ja auttavana ihmisenä. Eli minua ei kyllä tunnistä päältä päin uskovaiseksi, lälläslää.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   15.4.25 10:49:09

Erinomaisesti kiteytetty, kiitos tästä:

"Lähettäjä: .
Päivämäärä: 15.4.25 08:12:42

Ei välttämättä mistään. Huomaa, että osa täällä on kovin syrjiviä ja ennakkoluuloisia. Jokainen voi miettiä olisiko moisten kirjoittelu ok esim. seksuaalivähemmistöistä?

Uskovat ovat heterogeeninen joukko hyvin erilaisia ihmisiä. On kovaäänisiä ja provosoivia, hiljaisia ja sovittelevia, on näkyviä ja huomaamattomia, on sellaisia jotka puhuvat mielellään aiheesta ja sellaisia, jotka eivät. On niitä jotka haluavat väitellä ja niitä jotka haluavat palvella. Ihan niinkuin missä tahansa vähemmistössä. On sosiaalisesti taitavia ja on autismin kirjon henkilöitä, on neurokirjon henkilöitä, on muihin vähemmistöihin kuuluvia, on vammaisia, on kehitysvammaisia. On oikeistolaisia ja vasemmistolaisia. On erittin syrjivää myös ajatella, että vähemmistön edustajat saisivat olla vain tietynlaisia (mahdollisimman huomaamattomia). Myös vähemmistöillä on oikeus näkyä ja kuulua.

Jos henkilö itse ei halua että johonkin vähemmistöön kuuluminen hänestä näkyy, ei se näy."

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   15.4.25 10:50:02

Ainakin Tinderin uskovaiset miehet pitää itseään muita parempina. Pientä ylemmyyttä ihan kaikessa.

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   15.4.25 11:03:20

Raamattu, koraani molemmat kirjoitettu lähi-idässä…. Kirjat ovat enemmänkin sen ajan filosofien kirjoittamia kirjoja elämän ohjeista ja opeista, hieman on vain tämä fanitus paisunut….

Lähettäjä: Rea 
Päivämäärä:   15.4.25 11:04:36

Se on justiinsa tämä ylemmyys muihin nähden, he kun on menossa taivaaseen ja muut eli pakanat tai luopiot ei. Toiset osaa sen peittää mutta tulee se sieltä jossain vaiheessa esille. Että olet huonompi ihminen niin kauan kuin et liity porukkaan.

Lähettäjä: muusa 
Päivämäärä:   15.4.25 11:13:44

Tekopyhyydestä, omahyväisyydestä ja syvästä tietämättömyydestä. Kuinka kukaan älykäs ajatteleva ihminen voi uskoa satukirjaan joka kirjoitettiin 2000 vuotta sitten, haloo!
Tai siis ei 2000 vuotta, vaan about 1000 vuoden kuluessa, satoja kiorjoittajia, satoja eri aikaan kirjoitettuja tekstejä yhdistellen, editoiden, kääntäen eri kielille virheellisesti, osia poistaen ja osia lisäten.

Historiallisesti mielenkiintoista ilman muuta, mutta jumalan sanaa, - kuolen nauruun!

Lähettäjä: Lähellä 
Päivämäärä:   15.4.25 12:05:30

Ja muusan kirjoitus ei onneksi ollut yhtään omahyväinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 12:08:27

Et tunnista mistään. Uskovaisia (miten sen nyt määritteletkin) on yhtä moneen lähtöön kuin ei-uskovaisiakin.

Lähettäjä: Poikamiss 
Päivämäärä:   15.4.25 12:13:46

Ei mitenkään. Kun listaatte uskoviin liitettyjä asioita, listaatte sellaisia, joiden perusteella tunnistaa jotkut uskovaiset, mutta jäljelle jää valtava joukko, joista usko ei näy ulospäin mitenkään, jos he eivät sitä paljasta.

Lähettäjä: Lok 
Päivämäärä:   15.4.25 12:19:57

Olen ollut kirkossa töissä ja totean, että mun työkaverit monissa eri tehtävissä(pastoriit, kanttorit, suntiot, diakonit ym) ovat aivan tavallisia ihmisiä. Pikkujouluissa ja tyky-päivillä ryypätään pää täyteen ja rellestetään ihan samalla lailla kuin muissakin työyhteisöissä.
Kirosanoja käytetään ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Osa kiroilee vähemmän ja osa jatkuvasti, aivan kuten kuka tahansa. Ihan tavallisia me kaikki ollaan!

Ja voin kertoa et suhteita ja salasuhteita ja kaikkea jännää on ehkä enemmän kuin vuosien ravintola-alan entisessä työelämässäni.

Lähettäjä: Lähellä 
Päivämäärä:   15.4.25 12:27:04

Olen uskovainen, mutta en usko, että minua voisi mitenkään tunnistaa muusta kuin siitä, että käyn kirkossa.
Olen tosi vaatimattoman näköinen, en välitä esim koruista enkä meikeistä, mutta se ei johdu siitä, että pitäisin niitä syntinä tms. minulla on vain elämässä niin paljon muuta kiinnostavaa.

En tiedä sitten...ainakin mulla on tosi positiivinen elämänasenne. En sitten tiedä näkyykö se päälle päin.

En minä toisistakaan ihmisistä huomaa ovatko he uskovaisia. Tietysti, kos joku käy ahkerasti kirkossa, arvelen että niin on.

Lähettäjä: meppu 
Päivämäärä:   15.4.25 12:29:32

Lähettäjä: Lok
Päivämäärä: 15.4.25 12:19:57

"Olen ollut kirkossa töissä ja totean, että mun työkaverit monissa eri tehtävissä(pastoriit, kanttorit, suntiot, diakonit ym) ovat aivan tavallisia ihmisiä."

Kuinka moni pitää kirkon työntekijöitä uskovina ihmisinä? En minä ainakaan pidä selviönä että läheskään kaikki papitkaan on uskossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 12:34:18

Lok, voi ei.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.4.25 12:35:59

"Se on justiinsa tämä ylemmyys muihin nähden, he kun on menossa taivaaseen ja muut eli pakanat tai luopiot ei. Toiset osaa sen peittää mutta tulee se sieltä jossain vaiheessa esille. Että olet huonompi ihminen niin kauan kuin et liity porukkaan."

Mä en ymmärrä miten tämä olisi jotain ylemmyyttä. Sillä a) kaikilla on mahdollisuus päästä taivaaseen, jos haluavat b) taivaaseen pääsy ei riipu omista teoista tai saavutuksista tai paremmuudesta c) taivaaseen pääsy on yksin ihmisen ja Jumalan välinen asia eikä siihen tarvita muita ihmisiä.

"Olen ollut kirkossa töissä ja totean, että mun työkaverit monissa eri tehtävissä--"

Hyvä on myös muistaa ettei esim. kirkollisessa työssä oleva ihminen välttämättä ole uskova. Eli päältä päin ei toisesta voi sanoa, että joku on uskova.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   15.4.25 12:53:01

Nyt pitäisi erotella uskontokunnat edes, että voisi näin laajaan kysymykseen vastata..

Muslimit ja nämä kotimaiset lahkolaiset erottuvat usein aika selvästi, monesti jo ulkonäöllisesti/pukeutumisesta jne., tavan kristitty ei useinkaan juuri mitenkään ja katoliset&juutalaiset kun keskustelee hieman enemmän heidän kanssaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 13:18:48

Naapurissa tosiuskovaisia. Eivät oo silti ihmisoikeuksia vastaan eikä yritä manipuloida toisia omiin aatteisiin. Tunnistaa kuitenkin siitä että joka sunnuntai kävelee kirkkoon ja lapsia on paljon.

Lähettäjä: automies 
Päivämäärä:   19.4.25 13:01:03

Et voi tietää, kuka on uskovainen ja kuka ei näin yleisesti, jos ihminen ei puhu asiasta. Käyttäytymisestä voit kyllä päätellä aika pitkälle.
Minä olen uskossa, mutta en puhu siitä kenellekkään. Uskon, ettei ulkopuoliset ihmiset edes tiedä tätä puolta minusta.

Uskovainen ei tuomitse ketään, onko ateisti, muslimi, hindu...tai mikä tahansa. uskonasia on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Kun me lähdetään tästä maailmasta, jokainen lähtee yksin eikä saa mitään mukaansa eli vastaa itsestään. Uskon että vartalomme on kuin vaate meillä, joka kuoleman jälkeen maatuu ja sielu on sitten se MINÄ joka ajattelee ja toimii, joka kukin olemme.

Hän ei tuomitse ketään käyttäytymistensä perusteella, ei tunne vihaa toisia kohtaan, koska elämä on liian lyhyt negatiivisille tunteille ja ne aiheuttavat enemmän masennusta ja pahaa mieltä.
Hän ei varasta tai ole väkivaltainen, koska se on luonteelle vastenmielistä, ei siksi että se on syntiä. Tämä lähtee omasta sydämmestä. Hän haluaa, ainakin yrittää olla hyvä ihminen, positiivinen ja nauttia elämästä, olla pienestäkin onnellinen jolloin köyhyyskään ei ole "ongelma". Uskovainen ei ole materialisti, rikkaus ei ole onnellisuuden lähde vaan se lähtee meidän omista ajatuksistamme ja asenteista, itsestämme.

Näin minä ajattelen.

Lähettäjä: Automies 
Päivämäärä:   23.4.25 12:50:04

Minulle kirkossakäynti tarkoittaa uskonvahvistusta. Sitä minä en tarvitse koska minulle Jeesus ja Jumala ovat konkreettisten kokemusteni kautta niin FAKTAA.

Avaudun nyt anonyyminä kun kukaan ei tunne minua niin voin kertoa itsestäni:

Olin nuorena ateisti, luin Dänikien ja muiden fantasia kirjoja ufoista ja muista fantasioista, joilla yritetään sekoittaa ihmismieltä. Varastin ja elin huonon kaveriporukan mukana elämää, joka teki oloni huonoksi. En saanut nukuttua ja olin levoton.
Yhtenä iltana n. 16 vuoden iässä panin käteni ristiin ja sanoin: "Jos Sinä Jumala olet oikeasti olemassa, niin auta minua...." ja siinä rukouksessa pyysin että lopettaisin varastamisen kun en itse kyennyt vaikka yritin.
Pyhä Henki tuli minuun, iho oli kananlihalla, jotain ylimaallista tapahtui ja minulla oli hyvin rento rauhallinen olo. Aivan mieletön hyvänolon tuntu ja tiesin että sain syntini anteeksi.

Tämän jälkeen en ikinä ole edes pystynyt varastamaan, en lyömään ketään. Se ei lähde siitä, että pelkään tehdä syntiä vaan omasta itsestäni.
Käytän muutaman kerran vuodessa alkoholia ja elän normaalia elämää mutta olen onnellinen ihminen.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   23.4.25 13:29:54

Uskonnollisuus on tieteellisen käsityksen mukaan ja myös arkijärjen kokemuksen mukaan ihmisen luontainen piirre. Jokainen kaipaa jonkinlaista hengellisyyttä, oli se sitten luontokokemus, hiljentyminen saunassa tai jotakin muuta.

Uskovia olemme siten kaikki. :)