Lähettäjä: kuulla? 
Päivämäärä:   14.4.25 18:34:25

Kävin tänään Kierrätyskeskuksessa, ja pistäydyin ilmaispuolella. Siellä vaihdoin muutaman sanan vaatteista toisen vanhemman naisen kanssa (ei tuttu).

- Tuossa olisi kukallinen toppi. Sehän voisi sopia sulle.
- En osaa käyttää kukallisia. Nuo kapeat farkut voisin viedä pojilleni.
- Mä otan sitten sen topin ja tämän takin, se on väljän näköinen. Entäs tuo harmaa mekko, mulle ei kyllä mahdu.
- Ei varmaan mahdu mullekaan, kun on kokoa S. Ehkä siitä saisi tuunattua jotakin.
- Täällä on kyllä paljon vaatteita kokoa S. Eivät mene kaupaksi eivätkä kelpaa ilmaiseksikaan.
- Joo, ihmiset ovat nykyään suurempia, ja koko S ei mahdu monille.

Nuori nätti normaalipainoinen tyttö seisoi siinä vieressä, ja sanoi meille, ettei saa puhua kokoasioista. Hän ahdistuu, koska kärsii syömishäiriöstä.

Hiljenimme.

Onko miten tavallista, että vaatteiden koko on jollekulle noin ahdistava asia?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.4.25 18:38:08

Siis eihän tuo tyttö kuulunut keskusteluunne mitenkään ja jos hän ei sitä kestänyt sivullisena, niin vika on kyllä ihan oman pään sisällä.

Lähettäjä: Eikä 
Päivämäärä:   14.4.25 18:48:11

Toki se on oman pään sisällä, mutta voittehan te kunnioittaa noin suoraan ilmaistua toivetta. Maailma ei aina ole täydellinen ja ihmisetkin usein vasta matkalla.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.4.25 18:49:57

Eikä, kyllä ihmiset saavat julkisella paikalla keskustella normaaleja asioita. Ei tarvitse todellakaan alkaa miettiä, että joku loukkaantuu tyhjästä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.4.25 18:59:41

Olettaisin että hän on todella kipeässä vaiheessa syömishäiriössään, raukka. Et ole tehnyt mitään väärää, kurjaa että hän sattui kuulemaan ja ottamaan asian rankasti.

Lähettäjä: Eikä 
Päivämäärä:   14.4.25 19:04:15

Ällö, toki saa, eikä sitä tietenkään tarvi aktiivisesti miettiä, että pahoittaako joku sivustakuulija mielensä. Mutta jos tuollainen pyyntö esitetään, niin eihän se nyt ole kohtuutonta sitä noudattaa siinä hetkessä.

Lähettäjä: Eikä 
Päivämäärä:   14.4.25 19:06:00

Juuri niin kuin viiva tuossa yllä asian esitti

Lähettäjä: Lilyana 
Päivämäärä:   14.4.25 19:15:23

Tuo tyttö on selkeästi todella sairas ja kivuliaassa vaiheessa sairautensa kanssa. Sairaus on saanut hänet sillä hetkellä reagoimaan noin. Älä ota henkilökohtaisesti tai ”mitään ei saa enää sanoa” asiana, ajattele vaikka niin, että hänen henkinen haavansa vuoti vahingossa sillä hetkellä laastarin läpi verta muiden näkyville.

Itse koin valtavaa ahdistusta typeristäkin asioista sairastaessani ja voisin kuvitella sen aikaisen itseni ahdistumaan tuollaiseen tilanteeseen (vaikkakaan en koskaan puhunut niistä ääneen tai käskenyt toisten olla hiljaa, oma selviytymiskeinoni on vetäytyä hiljaiseksi sisään päin). Kun olin ns vereslihalla toipumisvaiheessa eli oman painon noustessa, mutta mielen yhtä pahasti sairastaessa, minulla oli vaihe jonka aikana kaikki ns ihan normaali ja viatonkin keskustelu vaikkapa vaatteiden koosta, ruoka-annoksista tms tuntui todella tuskaiselta kuulla. Syömishäiriö käänsi kaikki mielessäni sairaiksi ajatuksiksi ja mieleni oli täynnä tuskaa, sillon ei pysty ajattelemaan selkeästi ja muille tavallisetkin asiat saattoi lietsoa bensaa sairauden liekkeihin mielessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.4.25 19:18:55

Kyllä pyynnön voi esittää vieraalle ihmisellekin.

Pääsisinkö siihen istumaan, minua heikottaa?
Voisitteko olla kiroilematta, lapsi tässä vähän pelkää?
Voisitteko hiukan siirtyä että pääsen ohi?

Jne.

Saako julkisella paikalla istua siellä missä tahtoo, onko pakko luovuttaa oma paikka vaikka toista heikottaa? Ei varmasti ole pakko luovuttaa paikkaa. Se on kuitenkin kohteliasta. Onko pakko lopettaa kiroilu julkisella paikalla ellei halua? Ei tietenkään ole. Se on kuitenkin kohtelias jos joku sitä säikkyy. Onko pakko siirtyä jos on tiellä? En usko että on, se on kuitenkin kohteliasta.

No entä onko pakko lopettaa kokoasioista ja painoasioista puhuminen jos vieressä on ihminen joka ilmaisee sairastavansa syömishäiriötä ja pyytää lopettamaan?
Ei aivan varmasti ole pakko lopettaa mutta; Se on kohteliasta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.4.25 19:20:42

Muiden keskusteluun puuttuminenkin on epäkohteliasta. Ei tulisi mieleenkään kieltää minulle vieraiden ihmisten keskustelua, jos se ei miellytä minua.

Lähettäjä: perhonen 
Päivämäärä:   14.4.25 19:24:34

Lähettäjä: Lilyana
Päivämäärä: 14.4.25 19:15:23

Tuo tyttö on selkeästi todella sairas ja kivuliaassa vaiheessa sairautensa kanssa. Sairaus on saanut hänet sillä hetkellä reagoimaan noin. Älä ota henkilökohtaisesti tai ”mitään ei saa enää sanoa” asiana, ajattele vaikka niin, että hänen henkinen haavansa vuoti vahingossa sillä hetkellä laastarin läpi verta muiden näkyville.

Hyvin sanottu!

Lähettäjä: ap 
Päivämäärä:   14.4.25 19:27:23

Totta kai voi sanoa, jos jokin asia häiritsee. Muttei kuitenkaan oltu mitään hoikkia huippumalleja, jotka olisivat arvostelleet lihavia. Vaan kaksi vanhempaa tätiä toteamassa, ettei mahduta S-koon mekkoon. Siksi hämmästys.

Lähettäjä: kuku 
Päivämäärä:   14.4.25 19:31:35

Lähettäjä: ap
Päivämäärä: 14.4.25 19:27:23

Totta kai voi sanoa, jos jokin asia häiritsee. Muttei kuitenkaan oltu mitään hoikkia huippumalleja, jotka olisivat arvostelleet lihavia. Vaan kaksi vanhempaa tätiä toteamassa, ettei mahduta S-koon mekkoon. Siksi hämmästys.

Syömishäiriö on sairaus, joka saa ihmisen ajattelemaan epäloogisesti ja sairaat ajatuksen triggeröitymään asioista, joita ei terve ymmärrä. Tyttö oli selkeästi todella sairas ja sillä hetkellä sairauden oire puski pintaan noin. Anna olla.

Lähettäjä: Höf 
Päivämäärä:   14.4.25 19:55:58

Noita nykyajan herkkiä lumihiutaleita jotka eivät kestä sitä ettei maailma pyöri heidän akselinsa ympäri.

Olisi mennyt muualle jos kokoasiat noin ahdistaa.

Ps. Minulle koko S kyllä mahtuu vaikka olen aikuinen enkä ole syömishäiriöinen.

Lähettäjä: JJ 
Päivämäärä:   14.4.25 20:04:37

Just juu..sairaus sairaus.

Olisin sanonut, että " Me ei keskustella syömishäiriöstä tässä vaan vaatteista ".

Alkaa näiden sairaiden kanssa palaa hermot.

Lähettäjä: häh 
Päivämäärä:   14.4.25 20:34:27

Höf: Syömishäiriöt eivät todellakaan ole mitään ”nykyajan lumihiutaleiden” juttuja, vaan sairaus on ollut ihmiskunnan keskuudessa olemassa jo todella todella kauan. Ihan jopa niillä nykyajan vanhoilla ja sitäkin vanhemmilla. Vaikkakin hyvin harva nyt oireilee noin kuin aloituksessa, niin joskus paha olo voi purkautua vaikka noinkin. Eipä siihen tarvitse enempää huomiota kiinnittää.

JJ: Miksi ihmeessä joku tuntemattoman moinen kommentti sinun hermojasi noin polttaa? Saathan sinä silti jatkaa puhumista kuten haluat, vaikka joku sairas kommentoisi vieressä että hän kokee sen epämukavaksi. Ei siitä kannata ärtyä.

Lähettäjä: JJ 
Päivämäärä:   14.4.25 20:37:48

No luuletko että minulta jotenkin näkyvästi ja oikeasti palaisi hermot tuollaisessa tilanteessa? Ei kannata uskoa kirjaimellisesti kaikkea mitä joku netissä kirjoittaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.4.25 20:38:50

Siis helpompaahan se olisi sille syömishäiriöiselle poistua itse, jos vaatteet ja niiden koot tai niistä puhuminen ahdistaa? Kun siis ollaan paikassa missä vaatteita on myynnissä niin on aivan luonnollista niistä puhua.

Lähettäjä: Höf 
Päivämäärä:   14.4.25 21:02:57

"Siis helpompaahan se olisi sille syömishäiriöiselle poistua itse, jos vaatteet ja niiden koot tai niistä puhuminen ahdistaa? Kun siis ollaan paikassa missä vaatteita on myynnissä niin on aivan luonnollista niistä puhua."

Tätä minäkin tarkoitin.

En väittänyt, että syömishäiriöt ovat uusi asia ja ilmestyneet maailmaan vasta toissa vuonna vaan että nykyään kaikki ovat herkkiksiä ja eivät kestä mitään ja muiden pitää tehdä kuten he vaativat, kun eivät itse viitsi ottaa vastutta mistään ja poistua tuosta tilanteesta, jossa puhutaan vaatteiden kokomerkinnöistä. Eiväthän aloittaja ja keskustelukumppani itseään läskeiksi haukkuneet ja läskimakkaroitaan löllötelleet. Ja se herkkis olisi ihan hyvin voinut vain poistua eikä alkaa vinkua, että teidän pitää olla puhumatta asioista kun mä oon tässä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.4.25 21:06:21

Höf, juuri tuo. Ei kasvissyöjäkään voi alkaa vaatia, etteivät muut syö taukohuoneessa töissä lihaa tms. Maailmassa on kestettävä myös asioita, jotka eivät itseä miellytä. Naurettavaa hymistellä sitä, että jokaisen pitäisi tehdä maailmastaan optimaalinen itselle. Täällä eletään muiden kanssa ja kaikkia ja kaikkea ei voi miellyttää ikinä eikä tarvitsekaan. Isoihin epäkohtiin tulee toki puuttua, mutta aloittajan kertomus ei sellainen ollut.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   14.4.25 21:14:23

Eli siis syömishäiriöisen nuoren olisi pitänyt siinä akuutissa mielisairauden vaiheessa osata täydellinen käyttäytymismalli että joku täti ei ahdistu niin paljon, että täytyy tulla hötölään aloittamaan "kun mitään ei saa enää sanoa"?

Ehkä aikuinen terve ihminen voisi tosiaan osata sivuuttaa nämä tällaiset heikommassa tilanteessa olevien aavistuksen yli menevät reaktiot.

Vai teetkö höhölään aloituksen joka kerta kun joku sanoo tai tekee joitan vähän outoa?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.4.25 21:17:21

.-. , vähintäänkin on outoa puuttua keskusteluun, joka ei koske itseä laisinkaan. Se on myös epäkohteliasta. Olisin minäkin aloittajana ihmetellyt tuollaista.

Lähettäjä: JJ 
Päivämäärä:   14.4.25 21:19:26

Tätä hötöskää lukee aika moni, ja väitän että diagnooseja on osalla lukijoista.

Väitän myös, että diagnoosilliset lukijat availevat mielellään tällaisia ketjuja ja joskus väsäävät ketjujakin.

Sen takia on ihan hyvä että normaalijärkiset napauttavat tällaisten aloitusten muodossa. Jos vaikka diagnoosillinen älyäisi sen verran että maailma ei tosiaan pyöri heidän diagnoosiensa ja syömishäiriöidensä ympärillä.

Eikä, sanoinko näin. Olen varmaan täys mulukku nyt.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   14.4.25 21:19:40

Onnea sinulle.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.4.25 21:21:27

Aloittajahan kertoi että he hiljenivät ystävänsä kanssa, eli tekivät juuri kuten ko. nuori pyysi. Eikö se ole asian sivuuttamista, miten hänen olisi kuulunut toimia?

Aloittaja ei muuten kertonut ahdistuneensa, sen keksit .-. omasta päästäsi.

Lähettäjä: 7ö7 
Päivämäärä:   14.4.25 21:44:46

"Eli siis syömishäiriöisen nuoren olisi pitänyt siinä akuutissa mielisairauden vaiheessa osata täydellinen käyttäytymismalli että joku täti ei ahdistu niin paljon, että täytyy tulla hötölään aloittamaan "kun mitään ei saa enää sanoa"?"

Eihän aloittaja ahdistunut, hän vain ihmetteli tuon hienohiutaleen käytöstä, kun kaikkien pitää olla niin kuin hän vaatii.

Sen nuoren olisi pitänyt osata kääntyä ympäri ja kävellä pois. On ihan hyödyllinen taito monessa elämän varrelle osuvassa tilanteessa.

Sen sijaan, että itkee kun muut eivät tee kuten itse haluaa, niin kannattaa opetella sietämään asioita tai sitten kävellä pois. Kun ei kaikessa voi vaatia, että muut toimivat kuten sinä haluat, vaikka joku asia olisi sinulle todella herkkä ja arka.

Minun isäni menehtyi ruokatorven syöpään. Leikattiin kyllä, mutta liian myöhään. Paljon olen saanut kuulla muiden heittävän vitsiä laihdutusleikkauksesta "jossa tehtäisiin syöminen mahdottomaksi", "poistettaisiin mahalaukku kokonaan" tai kuittailua siitä, miten paljon minä syön. Tai kun jotkut pohtivat, että miten laihtuisi, niin en ala nyyhkiä ja huuli väpättäen kertoa isäni kuolleen nälkään vaikean sairauden riuduttamana, vaan olen hiljaa tai totean, että "jos haluat laihtua kymmeniä kiloja lyhyessä ajassa, niin kannattaa sairastua ruokatorven syöpään. Varmasti kilot katoaa kun et voi niellä mitään, edes omaa sylkeäsi. Kaikki ravinto menee suoraan suoneen ja usein on nälkä ja jano ja olo kuulemma sietämätön leikkausta odotellessa. Saatat joutua odottelemaan osastolla vuodepotilaana viikkojakin sylkykupin kanssa, kun et saa nieltyä edes omia nesteitäsi. Ja jos huonosti käy, niin poistetaan ruokatorvi ja mahalaukku kokonaan, niin sen jälkeen syöminen onkin aika hassua". Tai kuittailuun syömisistäni ja määristä sanon yleensä "Minun isäni kuoli nälkään, joten minä syön mitä halua niin paljon kuin haluan".

En kiellä ketään heittämästä läppää tai puhumasta laihtumisesta tai laihduttamisesta, vaan osaan joko mennä keskusteluihin mukaan tai sitten ihan itse poistua tilanteesta, enkä vain vaadi muita puhumaan vain minun määräämistäni aiheista.

Syömishäiriöistenkin kannattaa siis pysyä kaukana muista ihmisistä, jos ei kestä sitä, että jotkut ihan asiallisesti puhuvat vaatteista tai vaatteiden ko'oista.

Lähettäjä: Noona 
Päivämäärä:   15.4.25 07:19:33

Minä taas en ymmärrä miksi moisesta tilanteesta on pitänyt tehdä aloitus nettiin.
Selkeästi sairas ihminen, joka on tuossa hetkessä hätääntyessään reagoinut noin. Ei varmasti tahallaan yrittänyt aiheuttaa mielipahaa, vaan luultavasti paniikkireaktio sairauden ääneen mielessään.
Erilaisia sairauksia, ihmisiä ja tilanteita mahtuu elämään. Aloittajalle tai muille ei käynyt vahinkoa, ei tarvetta mollata tuota vielä ilmeisen nuorta henkilöä (koska puhutaan tytöstä) keskustelupalstalla. Jos jollain olisi alkanut vuotaa verta nenästä jonkun sairautensa seurauksena tuolla, niin olisitko siitäkin tehnyt samanlaisen topan tänne?

Lähettäjä: Mummi 
Päivämäärä:   15.4.25 07:49:33

”Minä taas en ymmärrä miksi moisesta tilanteesta on pitänyt tehdä aloitus nettiin.”

Tätä itsekin usein pohdin. Miksi nykyajan hassut ihmiset kokee jotain tarvetta raportoida tällaisia asioita keskistelupalstoille tai sosiaaliseen mediaan. Eikö olisi voinut pohtia vaikka vain siellä omassa kahvipöydässä, kuten ennen vanhaan tehtiin. Minun mielestäni tällainen sairaan ihmisen julkinen mollaaminen on aina vain moukkamaista. Onko julkisilla paikoilla liikkuminen nykyihmisille niin erikoista, että kaikista yhtään erikoisemmasta tilanteista täytyy tehdä nettiin päivitys?

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   15.4.25 07:52:43

Syömishäiriöinen ihminen voi sairautensa takia olla oikeasti todella käpertynyt itsensä ympärille. Siihen eivät "normaalijärkisten" napauttelut auta. Syömishäiriöihin liittyy käsittääkseni usein myös pakkoajatuksia. Ehkä tyttö tiesi, että vaatekokokeskustelun kuuleminen lietsoo niitä hänellä. Tietysti hän olisi voinut itse mennä kauemmas, mutta ihminen ei aina toimi loogisesti. Ei terve eikä varsinkaan sairas.

Lähettäjä: vikke 
Päivämäärä:   15.4.25 08:06:17

Netti on nykyajan kahvipöytä, eikä aloittaja mollannut ketään. Vähän nyt rajaa sijaisloukkaantumiseenkin, kiitos. Asiallinen keskustelu ei varmasti vahingoita vaan parhaimmillaan jopa lisää tietoa.

Aloittajahan lopetti ystävänsä kanssa puheen vaatekoo'ista pyydettäessä eikä kritisoinut tai napautellut millään tavalla.

Lähettäjä: Dld 
Päivämäärä:   15.4.25 13:43:27

Jos ahdistuu asioista niin mikä pakko on jäädä kuuntelemaan? Kukaan tuskin piteli häntä väkisin paikoillaan. Ja voisihan tuon ottaa siedätyksenä ja ihan vain kuunnella ja ajatella, että minä olen niitä harvoja, jotka mahtuisivat tuohon S-kokoiseen mekkoon.

Kumma juttu, että muut eivät saa keskustella neutraaliin sävyyn, kun joku vieressäoleva ahdistuu.

On minullakin asioita, joita itsessäni häpeän ja joista minua on aina kiusattu ja halveksitaan lähes poikkeuksetta. Mutta ei se silti tarkoita, että ympärilläni olevat eivät saa tehdä tai sanoa mitään koska minä voin pahoittaa mieleni. Aloittajakin, vaikka tarina-Marilta kuulostaakin, jutteli ihan neutraaliin sävyyn, joten kyllä sellaista on kestettävä. Jos ei kestä, niin poistuu tilanteesta. Tekisi ihan hyvää opetella moinen taito.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   15.4.25 13:49:33

Minua kyllä ahdistaisi, jos sivullinen puuttuisi millään tavalla kahdenkeskiseen keskusteluun, oli sitten julkisella paikalla tai ei! Ei sairaus ole mikään tekosyy huonoon käytökseen. Ei tarvitse kuunnella korvat höröllä, jos ahdistaa!

Lähettäjä: jees 
Päivämäärä:   15.4.25 13:56:39

Oli pakko pistää välit viileäksi yhden kaverin kanssa jolla oli ollut jo vuosia syömishäiriö, kun mitään ei vaan uskaltanut puhua. Hankalaa olla tekemisissä, oikeasti, ei pahalla ketään kohtaan. En voi mitään, kun olen vielä sellainen möläyttelijä että oksat pois. En tajua sanoneeni jotain, mistä puolet loukkaantuu, kun en todellakaan tarkoita niillä mitään pahaa, ovat vain huomioita jotka vahingossa sanon ääneen (ei todellakaan kuitenkaan mitään sellaista, että kato, onpa lihava täti tms. vaan itselleni neutraaleja asioita). Kaverit tietävät tämän, mutta ilmeisesti suurin osa ei oikeasti tunne minua. Suusta tulee havaintoja, ja tietysti muut niistä sitten loukkaantuvat. Ulkopuoliset tietysti ainakin.

Olen mieluummin hiljaa muille ja "puhun" vain pääni sisällä itsekseni. Sitten ihmiset tuppaavat loukkaantua siitä, kun en uskalla enää sanoa mitään ääneen kellekään.

Niin tai näin, aina väärinpäin.

Lähettäjä: Fanni 
Päivämäärä:   15.4.25 14:33:58

Sairaudesta kärsivä nyt ei aina heikoimmalla hetkenkään pysty tai osaa toimia järkevästi, fiksusti tai loogisesti sillä hetkellä, kun sairaus oireilee kovaa. Suhtautuisin tuohon samalla tavalla kuin vaikka siihen, että joku keuhkosairas saisi yskän puuskan tai tourettea sairastava möläyttelisi jotain, eli en kokisi tarvetta tehdä asiasta tällaista numeroa.

Lähettäjä: Tikku 
Päivämäärä:   15.4.25 20:16:45

Fanni: No ei kun se menee just niin päin, että kaksi henkilöä puhuu siitä, miten kiva oli käydä hölkkäämässä, niin kolmas puuttuu keskusteluun, että hän triggeröityy keskustelusta, koska ei astman takia itse voi juosta. Tai joku sanoo toiselle, että päästi aamulla vahingossa sammakon suustaan, niin vieressä seisova ja "salaa" kuunteleva Tourettelainen toteaa siihen, että keskustelu loukkaa häntä, koska hänellä on Tourette. Ymmärsitkö pointin?

Kaikilla on kaikkea, aina. Kuka tahansa voi loukkaantua mistä tahansa. Tietoinen loukkaaminen on tietysti asia erikseen, mutta ulkopuolisten keskusteluun ei tarvitse mennä traumojaan purkamaan.

Lähettäjä: No big deal 
Päivämäärä:   15.4.25 20:34:15

Terve ihminen voi jättää ne sairaan kommentit myös ihan vaan huomiotta. Ajatella vain, että henkilö X sanoi nyt noin koska on sairas eikä sen takia osannut kontrolloida itseään, thats it ja elämä jatkuu.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   15.4.25 21:51:57

No käytännössä se on huomiotta jättämistä jos tilanteessa reagoi kuten sairas pyytää ja ainoa reaktio on tehdä anonyymi aloitus nettipalstalle.

Puolesta loukkaantujat voivat ajatella positiivisesti; lisätään tietoa ja ehkä tämän ketjun lukeminen saattaa vaikka antaa vinkkejä joillekin.

Lähettäjä: hoitaja 
Päivämäärä:   15.4.25 22:01:33

”Onko miten tavallista, että vaatteiden koko on jollekulle noin ahdistava asia?”

Syömishäiriöisille se on tavallista, että tuollainen asia ahdistaa. Vaikkakin todella harvinaista kyllä tuollainen, että sairas sen noin sanoo ääneen! Yleensä sairastuneet kärsii mielessään hiljaa ja pyrkii salaamaan ahdistuksensa ja tuskansa hyvin tehokkaasti ja viimeiseen asti muilta.

Lähettäjä: €&$ 
Päivämäärä:   15.4.25 23:36:28

36 viestiä aloituksen jälkeen ja 37. vastaa aloittajan kysymykseen. Itse en valitettavasti osaa ottaa kantaa. Luin vastauksia siinä toivossa, että joku muu osaisi, sillä en näe aloittajan käymässä keskustelussa mitään loukkaavaa, ja yllätyin aloittajan tavoin, että asia voi olla syömishäiriöiselle noin arka. Hyvä tietää! Kiitos hoitaja! Myötätuntoni aloittajalle ketjun ilkeista kommenteista.

Lähettäjä: fairy 
Päivämäärä:   16.4.25 03:46:21

Lähettäjä: hoitaja
Päivämäärä: 15.4.25 22:01:33

”Onko miten tavallista, että vaatteiden koko on jollekulle noin ahdistava asia?”
Syömishäiriöisille se on tavallista, että tuollainen asia ahdistaa. Vaikkakin todella harvinaista kyllä tuollainen, että sairas sen noin sanoo ääneen! Yleensä sairastuneet kärsii mielessään hiljaa ja pyrkii salaamaan ahdistuksensa ja tuskansa hyvin tehokkaasti ja viimeiseen asti muilta.

Juurikin näin!
Ei aloittajan keskustelussa ole mitään väärää tietenkään. Eikä terve varmasti voikaan (eikä pidä!) ymmärtää, miten syömishäiriöisen vääristyneellä ajattelumaailmallaan kokee maailmaa. Se sairauden aiheuttana päänsisäinen @!#$ on sellainen, mitä ei toivoisi yhtään kenellekkään koettavaksi. Se vääristää maailman totaalisesti ja pienetkin aivan typeriltä kuulostavat asiat saattaa saada sairauden lyömään kantajansa aivoja ruoskalla ja ajatukset täyttymään kipeistä ajatuksista. Silloin ei voi ajatella selkeästi, kun aivoissa on ikään kuin avohaavan, johon sairaus kaataa suolaa jatkuvasti.
Sairas tyttö tuossa tilanteessa ei todennäköisesti tahallaan yrittänyt kontrolloida, määritellä tms keskusteluanne, luultavasti vain koki sillä hetkellä äärimmäisen pahaa oloa mielessään eikä voinut kontrolloida itseään. Vaikkakin se on kyllä kieltämättä harvinaista, että joku töksäyttää asiansa noin. Yleensä kun sairaita ajatuksia tosiaan pyritään piilottelemaan tuntemattomilta ja ihan omilta läheisiltäkin, sairaus tuottaa niin kovaa häpeää kantajalleen.