Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 11:58:16

Tottakai niitä kultaisia yksilöitä on. Mutta kyllä 95% niistä kaikista tapaamistani hevosista (joita on satoja) jotka ovat olleet joko kovapäisiä, ryöstääviä, kuolaimeen nojaavia tai kuolaimeen purevia höyryvetureita tai ihmisen tilaa kunnioittamattomia sekä suoraan kiukkuisia hampaiden näyttelijöitä, ovat edustaneet ihan tätä kotimaan aarrettamme.

Ei siinä, suomenhevonen on hieno rotu ja sillä on upea historia. Mutta ei se missään nimessä ole ensimmäisenä eikä edes viidentenä mielessä kun mietin sellaista hyvää, joka käteen sopivaa allrounderia. :D

Siis juuri tuossa eestinhevostopassakin joku tuli sanomaan että "luonne ei varmaan niin hyvä kuin suokilla" - mun tapaamani eestinhevoset ovat olleet todella lupsakoita, mukavia ja kuitenkin reippaita kavereita. Eikä yksikään ole ollut suokin kaltainen jyrä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.4.25 12:01:25

No jos on noin rajoittunut kokemus yhdestä rodusta, niin ei varmaan kannata sen perusteella päteä. Suomenhevosen luonnetta kehutaan, koska monilla on niistä hyviä kokemuksia. Ja kuten olet havainnut tämä on hyvin yleinen yleistys, mikä kielii yleensä siitä, että monilla on enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia.

Sinun kuvauksesi myös viittaavat monet kovakouraiseen käsittelyyn. Vetoleikit (suomen)hevonen voittaa aina, mutta oletko kokeillut miten pehmeitä ne ovat pehmeällä kädellä? ;)

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   13.4.25 12:01:32

Ihan yhtä juntteja kuin suomalaiset keskimäärin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.4.25 12:02:17

En ole ikinä tykännyt suokeista. Paljon vitipäitä siinä joukossa ja tiedän sellaisenkin, joka puri sormen irti hoitajaltaan. Ja joo, varmasti epäsuosittu mielipide, mutta parempia hevosia löytyy kyllä.

Lähettäjä: Miisa 
Päivämäärä:   13.4.25 12:08:21

Monen aloittajan mainitseman huonokäytöksen syy on kyllä ihminen ei se hevonen. Suomenhevonen vaatii ehkä hieman enemmän taitoa omistajalta, kuin joku muu rotu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.25 12:08:53

Ihan varmasti on niitä huoboluonteisiakin, mutta mun kokemuksen mukaan 95% niistä kovapäisistä, jyräävistä ja hankalasti käsiteltävistä on ihan normaaleja, hyväluonteisia, usein hyvin herkkiä suokkeja kun niitä käsittelee eri tavoin.
Enkä tarkoita että niitä olisi pidetty erityisen huonosti, vaan kun herkkikseen suhtaudutaan kuin kovapäiseen junttiin, ne tuppaavat käyttäytymään niin.

Tämäkin satojen suokkien kokemuksella.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   13.4.25 12:10:43

Kannattaisikohan kaikkien mollaajien katoa ihan sinne PEILIIN👀!!!!!!
Sieltä voi löytyä "yllättävästi" syy aika pitkälle... "niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan"...🤦‍♂️🤢😜

Lähettäjä: ... .. 
Päivämäärä:   13.4.25 12:13:20

Tuo on ihan sitä samaa soopaa, kuin suomalaisen ruoan kehuminen. Suomalaisissa on jotenkin sisäänrakennettuna se ominaisuus, että kaikkea suomalaisuutta edustavaa pitäisi katsoa ruusunpunaisten lasien läpi, sulkea silmänsä totuudelta ja vain kehua, vaikka totuus olisi minkälainen.

Suomenhevosten luonne ja käsiteltävyys ei ole helppo, ne ovat vahvatahtoisia, eivätkä sillä tavalla nöyriä ja palvelualttiita kuin vaikka eestinhevoset tai lv-ravurit. Se mikä kansallisrodussamme on hyvää, on poikkeuksellinen älykkyys. Suomenhevoset ovat pääsääntöisesti valtavan älykkäitä ja se on hieno ominaisuus.

Lähettäjä: Lili 
Päivämäärä:   13.4.25 12:15:58

Suomenhevosyksilöissä on tosi paljon eroja ja mielikuviin varmasti vaikuttaa se, millaisiin on itse sattunut törmäämään. Lisäksi hevosenpitotapa vaikuttaa hevosen toimimiseen ja siitä välittyvään tunteeseen: sama hevonen voi vaikuttaa erilaiselta eri ympäristöissä ja eri omistajilla.

Oma kokemukseni rodun parissa on rajallinen, ja tällä vähäisellä määrällä on enemmän kokemusta ihmistä kunnioittamattomista suomenhevosista. Nyt kuitenkin viimeisin elämässäni oleva suomenhevonen on niin kultainen yksilö, että se saa minut kyseenalaistamaan olivatko aiemmin kohtaamani hevoset oikeasti luonteeltaan haastavia, vai oliko niiden käsittely vain ollut aiemmassa elämässä niin erilaista, että ne antoivat itsestään tällaisen kuvan.

Tällä hetkellä elämässäni oleva suomenhevonen on sekin perusluonteeltaan vilkas, mutta se vastaa todella hyvin koulutukseen ja johdonmukaiseen käsittelyyn. Aluksi asioita piti toistaa todella usein, mutta kun rutiini saatiin luotua, asiat helpottivat huomattavasti. Niin kauan, kun asit tekee samalla tavalla joka kerta, hevonen toimii todella hyvin. Eri ihmisille se näyttää itsestään edelleen eri puolia, mutten epäile hetkeäkään etteikö se voisi näidenkin ihmisten kanssa oppia hyvää tapaa toimia, jos hevosta käsittelevät henkilöt tekisivät pohjatyön laadukkaasti ja pitäytyisivät sitten hyväksi havaituissa tavoissa toimia.

Tämä hevonen on antanut paljon toivoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 12:18:13

... / Sen olen huomannut, että herkkä hevonen suokki kyllä on.

Minua on aina kehuttu pehmäksi ratsastajaksi jolla on pehmeät, nätit avut. Eipä ne jyriksi tiedetyt suokit sen pehmeemmiksi minun alla ole muuttuneet kuin muidenkaan alla.

Tottakai hevosen huono käytös on yleensä ihmisen syy, mutta onhan se nyt ihan fakta ja kaikkien tiedossa että suomenhevosolla on ihan valtavan vahva taipumus muuttua kovaksi jyräksi silloin kun käsittely tai olosuhteet tai ratsastajat eivät ole hyviä, ja tämä taipumus on todellakin geeneissä.
Ei kai kukaan väitä että suokin jyrä- ja kovuustaipumus ei ole mitenkään rotuun sidottu? Kummasti vaan nimenomaan joka toinen suokki on muuttunut tällaiseksi ja muut hevoset eivät muutu samanlaisella käsittelyllä samanlaisiksi? :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 12:20:23

Hevonen ei ole pelkästään peili. Kyllä se peilaa, mutta geenit, käyttöominaisuudet ja hermorakenne ei muutu käsitteli sitä kuka tahansa.
Jos argumentoidaan että "käsittelijässä" vika niin sitten on turha koskaan puhua edes eri rotujen luonne-eroista lainkaan, mikäli niitä ei ole - on vain hevosenkäsittelijöitä, ei hevospersoonia.
.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   13.4.25 12:20:39

Ällö: mä tunnen 80- luvulta suokin joka puri omistajan kaverilta sormen irti. Oli tosi vihainen muutenkin mutta se oli väkivaltaisella käsittelyllä pilattu. Mun eka hevonen oli nuorena paljon kiertänyt ja vähemmän näteillä konsteilla väkipakolla juoksemaan yritetty. Vihasi miehiä mutta oli rauhallisille ja siitä hevosesta vilpittömästi pitäville naisille ja lapsille kuin ihmisen mieli.

Suomenhevoseen sopii vanha suomalainen sanonta: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Moni suokki on loppupelissä herkkä eikä siedä epäoikeudenmukaista tai epäjohdonmukaista käsittelyä kuten turhanpäiväistä komentelua, tiuskimista ja läpsimistä. Jos suokin kanssa lähtee vetokilpailuun sen takuulla häviää.

Mä olen huomannut (enkä ole ainoa) että monet käsittelee siroa hevosta helläkätisemmin kuin rotevarakenteista oli kyse sitten harjaamisesta, varusteiden laitosta tai ratsastamisesta.

Mä pidän suokeista. Ne on minulle juuri sopivia hevosia. Ainoastaan modernin koulujalostuksen muutama "helmi" kuten kikkeliskokkelisloinkia loikkinut jalostusori ei ole mun mieleen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 12:22:02

Suomenhevonen on semmonen, että joko tulee sun kanssa toimeen erittäin hyvin tai sit ei ollenkaan. Eri suvut kans omaa erilaisia suokkeja. Itse olen rakastunut Vokkerin jälkeläisiin. Ei ole muuta kun todella hyviä kokemuksia. Sporttisia, herkkiä, kovapäisiä eikä anna mitään ilmaiseksi mutta palkitsevat pitkän työn jälkeen. Saa tehdä työtä luodakseen hyvän yhteistyön mutta sitten kaikki on täydellistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 12:24:40

Itse myin taannoin oma-kasvatti sh-tamman tutulleni eli käsittelin sitä ja ratsastin sillä välillä itsekin.

Hevonen oli kevyt ja hyvä käsitellä. Kiltti ja toimiva. Ratsastaessa kevyt ja nöyrä mutta vauhdikas. Ei kuitenkaan lähtenyt käsistä. Ei pelännyt autoja tms.

Tuttava moitti sitä kun jyräsi, näykki, ryntäili. Ratsastaessa kuulemma raskas kädelle (oli olympiat ja gramaanit) ja ryösti maastossa. Pelkäsi ja kyttäsi maastossa.

Menin sitten käymään ja ratsastamaan sillä.
Lähdettiin maastoon tuttava toisella hevosellaan ja minä tällä tammalla. Pyysin ensimmäisenä tavalliset kuolaimet mitä kauhisteli.
Käsittellessä ihan samanlainen kuten ennenkin kiltti ja toimiva.
Maastossa tuli vastaan metsäkone = edellä mentiin ohi ilman ongelmia. Otettiin laukkapätkiä = hiljensi kevyillä avuilla.
Ratsastin sitten vielä kentällä. Ja siinäkin edelleen kevyt ja nöyrä.
Saatiin kyllä hevonen myös uuden omistajan kanssa toimivaksi kun muutti hiukan tapoja käsitellä. Hänellä oli aikaisemmin ollut vain oreja ja ruunia. Nyt hänellä on kiva hevonen minkä kanssa harrastaa :)

Eli kyllä käsittely vaikuttaa myös suomenhevosen käytökseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 12:25:08

"Suomenhevoseen sopii vanha suomalainen sanonta: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Moni suokki on loppupelissä herkkä eikä siedä epäoikeudenmukaista tai epäjohdonmukaista käsittelyä kuten turhanpäiväistä komentelua, tiuskimista ja läpsimistä. Jos suokin kanssa lähtee vetokilpailuun sen takuulla häviää."

^ Ehdottomasti. Siinä missä suurin osa hevosista muuttuu samalla käsittelyllä esim. Herkäksi, mörkäjä näkyväksi hermoilijaksi, pään heittelijäksi tai hyppelehtäväksi adrenaliinikimpuksi, niin suokista tulee kova, haastava jyrä joka reagoi epäoikeudenmukaisuuteen vaihtamalla "jyrä, kova, ihmistä kuuntelematon työjuhta"- moodiin.

Ja se ei ole monenkaan mielestä haluttu ominaisuus, se että hevosen defaultti ongelmanratkaisumoodi ei ole herkistyä ympäristöön, vaan kovettua, jyrääntyä.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   13.4.25 12:29:11

Onpa aloittajalla kapea ja ikävä käsitys suokeista.. usein jurääminen yms opittu tapa kun hevosia käsittelee nuorena ihniset jotka ei pärjää niiden kanssa. Suokkioriit ovat usein myös vähän karjaampia kuin esim lv oriit ja usein harrastehevosenkin ruunaamista lykätään liian pitkään .
Eestinhevosessa on myös suomenhevosta. 50 luvulla vietiin Suomesta muutama suokkiori parantamaan rotua.
Suomenhevosen luonteesta pitää muistaa ettei jos ei olisi vähän itsepäinen jääräpää niin miten esim ne tukkikuormat ennenvanhaan olisi metsästä vedetty ? Huonompi ja laiskenpi rekihevonen olisi tuumannu että vedä ite

Lähettäjä: Nipsu 
Päivämäärä:   13.4.25 12:39:32

Mä näen asian niin, että suokkien tarunomainen maine on pitkälti peruja maatalousyhteiskunnan ajoilta ja sotavuosilta. Ja siis onhan se ihan totta, että ilman suomenhevosta tuskin oltaisiin sodista selvitty niinkuin selvittiin, ja sillä oli ainakin siihen aikaan sellaisia ominaisuuksia, joista oli aivan valtavasti hyötyä. Onko niitä ominaisuuksia enää nykysuokeissa, en osaa sanoa.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   13.4.25 12:41:11

Suomenhevonen on käsittelijänsä peili.

Lähettäjä: katsomo 
Päivämäärä:   13.4.25 12:51:14

Lähettäjä: RR
Päivämäärä: 13.4.25 12:41:11

Suomenhevonen on käsittelijänsä peili.

JUST NIIN!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 13:08:21

Muistelen joskus lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan sekä hevosyksilöiden että rotujen välillä on selkeitä eroja siinä, kuinka ne reagoivat paineeseen, ja suomenhevosella on todettu vahva taipumus puskea painetta vasten. Tämä korreloi oman kokemukseni kanssa. Kaikki kohtaamani jyräävät, hätäiset, pois alta juoksevat jne suomenhevoset ovat olleet super herkkiä, ja uudelleen opetettuina erittäin kevyitä käsitellä ja ratsastaa.

Varsinkin ravipuolella suomenhevoset usein oikein opetetaan nojaamaan painetta vasten (ei tarkoituksella tietenkään), ja pidetään yllä käsitystä "kovaleukaisista" hevosista, jotka ryöstää vaikka raavas mies roikkuu suussa. Tälläinen kun siirtyy ratsuksi, niin tyypillisesti jyräämistä ratkotaan vipuvarsikuolaimilla, mihin hevoset sitten sopeutuvat paremmin tai huonommin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.25 13:10:45


"Tottakai hevosen huono käytös on yleensä ihmisen syy, mutta onhan se nyt ihan fakta ja kaikkien tiedossa että suomenhevosolla on ihan valtavan vahva taipumus muuttua kovaksi jyräksi silloin kun käsittely tai olosuhteet tai ratsastajat eivät ole hyviä, ja tämä taipumus on todellakin geeneissä."

Kyllä, nimenomaan. Mutta onko se silloin hevosen huonoa luonnetta jos sama eläin kuitenkin voi oikealla käsittelyllä olla jotain aivan muuta?
Eikä suokki vaadi erityisen hyvää ratsastajaa/käsittelijää, lähinnä oikean asenteen.

Lähettäjä: Kottarikakka 
Päivämäärä:   13.4.25 13:12:00

Kouluttamattomuus ei ole rotuominaisuus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 13:15:47

Eikä suomenhevosta ole yhtään sen vaikeampi opettaa myötäämään paineeseen oikein, se vaan luonnostaan valitsee muita useammin jyräämisen, jos myötäämistä ei opeteta johdonmukaisesti. Moni paljonkin hevosia käsitellyt ei ole kovin johdonmukainen tässä asiassa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   13.4.25 13:22:50

Suomenhevonen on siitä hieno luonteinen että se käyttäytyy juuri niinkuin ihminen ansaitsee. Se on maailman kiltein ja herkin ratsastettava ja käsiteltävä jos ihminen on osannut käsitellä sitä oikein.
Jos suomenhevosen saa siihen pisteeseen että se puree, jyrää, ryöstää tai painaa kädelle ei voi ihminen muuta tehdä kuin katsoa peiliin ja miettiä mikä meni vikaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 13:28:04

Jos osaa, niin suomenhevosesta saa mitä parhaimman. Jos ei osaa, niin hankaluuksia luvassa varmasti. Sopii siis vain osaaviin käsiin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.25 13:28:59

Kovapäisyys ei ole suomenhevosen vika, vaan kertoo ennemmin ratsastajasta.

Ne kovapäisimmät ratsut ovat usen suusta herkimpiä tai sitten ne ei tiedä, mitä pyydetään. Avainsana on kouluttaminen ja koulutustason nosto. Kun löytyy takajalat alle ja tasapaino, niin hevonen jää sun kanssa.
Talutettuna on näissä välillä eri paikoissa tullut vastaan aikajyriä, mutta nämäkin ovat ennemmin poikkeuksia ja kertovat siitä, että ovat päässeet nuorina kolleina niskanpäälle.

Jos ongelmaa ratkotaan vipuvarsikuolaimella, niin hevonen saattaa vaikuttaa kovemmalta tai jos nöyrtyy, niin ongelmia on luvassa jalkojen suhteen.

Toki suomenhevosen kovapäisyys on osin myös suomenhevosen kilpailuviettiä. Se on kovatyömies/nainen, joka pyrkii tekemään hommat ripeästi tai välillä kilpailee kaiken kanssa mikä liikkuu. Rauhallinen käveleminen maastossa pitkin ohjin tai pidempi pysähdys saattaa vaatia pidemmän ajan koulutusta. Ajohevosilla saattaa olla enemmän painetta kuolaimista, ja ratsuksi siirtyvälle on opetettava, että ohjien kiristäminen ei tarkoita nopeuden lisäämistä.

Luonteeltaan suokki on usein nöyrä, kiltti, reipas, eteenpäinpyrkivä ja kova paiskimaan hommia. Reippaus on suokissa perusominaisuus; välillä se voi näkyä, kiirehtimisenä, hätäilynä tai tarjoaa koulutusvaiheessa nopeasti eri vaihtoehtoja, että mitähän tässä nyt oikein pyydetään. Pysähtyminen tai se 5 sekuntia on joskus vaikea oppia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 13:37:02

Suomenhevonen on viisas hevosmiehen hevonen, eikä sellainen kaikkeen kyseenalaistamatta alistuva tyhjäpää, kuten valtaosa lämminverihevosista.

Lähettäjä: iivari 
Päivämäärä:   13.4.25 13:40:50

Jos Suomenhevosta ei olisi ollut sodassa,olisi Ällökin nyt maatuska.

Lähettäjä: N63 
Päivämäärä:   13.4.25 13:41:59

Minulla on ollut suomenhevosia 40 vuotta. Monta ei kuitenkaan ole ehtinyt olla, kun saavat elää luonani niin kauan kuin hevosenarvoista elämää pystyvät elämään. Muutaman varsan olen kasvattanut. Yksi ori tuli 3-vuotiaana, käytännössä täysin käsittelemättömänä minulle. Yksi ”hullu” tamma teurastamon portilta. Kaikki olleet kuin ihmisen mieli: kilttejä, herkkiä avuille, ihan lasten käsiteltäviä. Joskus päästän ihmisiä näiden selkään ja aina kehutaan herkkäsuisiksi. Ihan ihmeissäni kuuntelen näitä juttuja suomenhevosten huonosta luonteesta. Ikinä ei ole valittamista ollut.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   13.4.25 13:51:39

...: just noin.

Vuosien varrella moni vastaantullut "ratsu"suokki josta valitetaan että on kovasuinen, kädellä makaava, kaahaava, jäykkä,...on ollut oikeasti vain ratsuksi kunnolla ja oikein kouluttamaton. Jos hevoselle joka on repäisty ravitreenistä lyödään satula selkään ja ilman ihmeempiä koulutuksia kuvitellaan että se toimii kuin alunalkaen ratsuksi koulutettu puoliverinen/ poni ollaan hakoteillä. Muutamankin tutun mielipide suokeista on muuttunut kun ovat päässeet ratsastamaan alunalkaen ratsuksi ammattilaisen kouluttamaa suomenhevosta. Yksi vannoutunut suokkivihaaja osti jopa oman, varsana emän alta ja omistaa nyt kaikinpuolin toimivan ratsun jonka tosin tyttäret on omineet.

Aikoinaan vanhat raviukot sanoi että lämminveriset (amerikkalaiset, orlovit ja ranskalaiset kuulemma oli enemmän kuin suokit) sietää huonoa, epäjohdonmukaista ja jopa raakaa käsittelyä nöyrästi kun taas suokit vetää herneet nenään ja antaa takaisin. Tosta mun vihaisesta suokista taviukko jonka tallissa se asui sanoi että se ei ole "hullu" vaan se pelkää. Kun on tarpeeksi epäoikeudenmuksisesti kurmuutettu hyökkäys on paras puolustus.

Lähettäjä: Teeri 
Päivämäärä:   13.4.25 13:59:13

Minulla on myös kaveri, joka ei perusta suomenhevosista, kun ne ovat kuulemma niin vaikeita.

Käytiin useampi vuosi sitten yhdessä maastossa tallilla, jossa itse olin käynyt pitkään ja sain näytteen tästä, kuinka vaikeaa voi olla. Tuolla tallilla ei ollut kuin suomalaisia, joten valkkasin kaverin ratsuksi 25-vuotiaan ruunan, että on varmasti rauhallinen. Tällä käytiin maastoilemass lmankin suitsia eli tiesin, että melko varma ratsu on kyseessä.

Huomioitavaa on, että tällä kaverilla on pidempi ratsastustausta kuin minulla. Ruuna töpötti sellaista stressaantunutta munaravia koko lenkin eikä meinannut malttaa pysähtyäkään. Kaveri ei millään suostunut uskomaan, ettei tämä ole normaalia :D Joku siinä hänen olemuksessaan sai luottoruunankin hermostumaan.

Että kyllä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan... Kaikki hevoset ei sovi kaikille, eikä siinäkään ole mitään väärää.

Lähettäjä: Teeri 
Päivämäärä:   13.4.25 14:00:36

Maastoilemassa ilman suitsiakin*

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 14:02:02

Olen paljon tekemisissä yhdeksän eri suokkiyksilön kanssa. Kaikki ovat hyvätapaisia, helppoja käsitellä eikä yksikään paina kuolaimelle. Maastovarmoja myös jokainen.

Pari ihmistä kunnioittamatonta jyrää tapasin joskus junnuna, ne asuivat tallilla jossa oli aika kyseenalaiset olosuhteet.

Lähettäjä: kompataan 
Päivämäärä:   13.4.25 14:22:10

Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 13.4.25 13:28:59

Kovapäisyys ei ole suomenhevosen vika, vaan kertoo ennemmin ratsastajasta.

Ne kovapäisimmät ratsut ovat usen suusta herkimpiä tai sitten ne ei tiedä, mitä pyydetään. Avainsana on kouluttaminen ja koulutustason nosto. Kun löytyy takajalat alle ja tasapaino, niin hevonen jää sun kanssa.
Talutettuna on näissä välillä eri paikoissa tullut vastaan aikajyriä, mutta nämäkin ovat ennemmin poikkeuksia ja kertovat siitä, että ovat päässeet nuorina kolleina niskanpäälle.

Jos ongelmaa ratkotaan vipuvarsikuolaimella, niin hevonen saattaa vaikuttaa kovemmalta tai jos nöyrtyy, niin ongelmia on luvassa jalkojen suhteen.

Toki suomenhevosen kovapäisyys on osin myös suomenhevosen kilpailuviettiä. Se on kovatyömies/nainen, joka pyrkii tekemään hommat ripeästi tai välillä kilpailee kaiken kanssa mikä liikkuu. Rauhallinen käveleminen maastossa pitkin ohjin tai pidempi pysähdys saattaa vaatia pidemmän ajan koulutusta. Ajohevosilla saattaa olla enemmän painetta kuolaimista, ja ratsuksi siirtyvälle on opetettava, että ohjien kiristäminen ei tarkoita nopeuden lisäämistä.

Luonteeltaan suokki on usein nöyrä, kiltti, reipas, eteenpäinpyrkivä ja kova paiskimaan hommia. Reippaus on suokissa perusominaisuus; välillä se voi näkyä, kiirehtimisenä, hätäilynä tai tarjoaa koulutusvaiheessa nopeasti eri vaihtoehtoja, että mitähän tässä nyt oikein pyydetään. Pysähtyminen tai se 5 sekuntia on joskus vaikea oppia.

Paljon asiaa👍

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 14:23:35

Kyllä se jyrääminen on ihan koulutuskysymys, niin ratsastaessa, ajaessa kuin kaikessa muussakin käsittelyssä.

Minulla on pitkä ratsastustausta ja paljon kokemusta kuumuvista, vahvoista hevosista. Sellaisten kanssa ei koskaan saada mitään hyvää aikaiseksi lisäämällä tasaista painetta suuhun. Ratsastajille ylipäänsä opetetaan (tai ainakin hyvä opettaja yrittää opettaa) varhaisessa vaiheessa, ettei suuhun jäädä koskaan roikkumaan, vaan pidätettä seuraa aina nopea myötääminen. Tällä taustalla oli melkoinen kulttuurishokki nähdä, miten tavallista ravipuolella on, että isot miehet roikkuvat "kovaleukaisten", painetta vastaan juoksevien suomenhevosien suussa. Tätä ei kyseenalaisteta, vaan tunnutaan ajattelevan, että se nyt vaan on joissain yksilöissä vahvasti esiin tuleva rotuominaisuus, jolle ei mahda mitään. Viisi vuotta ravitoimintaa ulkopuolisen silmin katselleena isoin ja yleisin näkemäni epäkohta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 14:37:28

Minäkään en ole koskaan pahemmin välittänyt suomenhevosista. Ei vain sovi itselle. On sekä ikäviä mutta myös neutraaleita kokemuksia suokeista, mutta ei ole ikinä tullut "oi onpa ihana, tällaisen hevosen haluaisin itselleni" -tunnetta. Mutta sama myös muiden rotujen kanssa, esim. arabit(risteytykset) ei myöskään ole oma juttu.

Toki sitä näin aikuisena ja viisaampana ymmärtää ihastella sitä kuinka sisukkaita suomenhevoset ovat olleet sodassa ja peltotöissä. Ehkä siellä tarvitaan sitä tietynlaista luonnetta joka ei sitten kaikkia lemmikkihevosessa ihastuta.

Lähettäjä: jaha 
Päivämäärä:   13.4.25 14:41:50

Mitä paljon suokkeja käsitellyt (eniten ravipuolella tosin), niin vaativat johdonmukaisuutta todella paljon. Nämä tuntuu olevan vähän sellasia, että jos pääsee jallittamaan, niin herkästi koittaa uudelleen. Moni tallikaveri taluttaa omaa suokkiaan ketju turvalla tai suitset päässä, kun muuten ryysää ihmisensä nurin miten lystää. En tiedä, oonko jossain omassa kuplassani maastakäsittelyn suhteen, mutta jotenkin miettii aina että ratkeaisiko nuokin ongelmat kunnollisella maastakäsittelyllä.
Ennen aattelin, että ton nykyisen jälkeen tulisi suokki, mutta alan vahvasti kääntyä puokkiin kun suokeissa alkaa olla "kahelia" korvien väliä vähän turhan paljon. Jos haluan reaktiivisen pöllöpään, otan ennemmin sen puokin kuin vahvapäisen suokin.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   13.4.25 14:55:25

"
Tuo on ihan sitä samaa soopaa, kuin suomalaisen ruoan kehuminen. Suomalaisissa on jotenkin sisäänrakennettuna se ominaisuus, että kaikkea suomalaisuutta edustavaa pitäisi katsoa ruusunpunaisten lasien läpi, sulkea silmänsä totuudelta ja vain kehua, vaikka totuus olisi minkälaine"

Ei, vaan kaikkea suomalaista kuuluu nolostella ja huutaa kovaan ääneen, kuinka junttia sitä tässä ollaan.

Lähettäjä: Miina 
Päivämäärä:   13.4.25 14:55:39

Mulla on ollut vain yksi oma suomenhevosori, mutta kokemusta on muistakin.
Erinomaisia hevosia, käsittelyllä, osaamisella ja opettamisella on niin valtava merkitys.
Yksi vika oli tuossa omassani, jota en saanut kitkettyä pois, muuten luotettava ja kaikessa varma.
Mutta mä olenkin ihan täysin sh-ihminen.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   13.4.25 15:01:24

Suomenhevonen muistutti joskus friisiläistä. Se voisi nykyäänkin tuoda ryhtiä suokin etupainoisuuteen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.25 15:07:54

Suomenhevonen, kuten mikä tahansa muukin hevonen, on kevyt ja helppo taluttaa, jos se on siihen opetettu. Ongelmissa on useimmiten kyse siitä, että ihmiset eivät ymmärrä, minkälaisia käytösmalleja vahvistavat. Tietysti on yksilö- ja rotukohtaisia eroja: siinä missä puoliverinen saattaa helpommin reagoida vaikka lähtemällä ylöspäin, suomenhevoselle on tyypillisempää jyrätä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 15:16:06

Ei friisiläisen pystykaulaisuus tee siitä yhtään vähempää etupainoista.

Jos katsoo tämän hetken parhaita sh-ratsuja, niin moni muistuttaa huomattavasti puoliveristä.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   13.4.25 15:27:55

Ei mutta takaosa on helpompi saada alle. Suokilla se ei oikein onnistu kun liikkeet pitäisi mennä takaa eteen, ylämäkeen, mutta paksu kaula ottaa vastaan..

Lähettäjä: Yök 
Päivämäärä:   14.4.25 23:35:32

Jos suokkien käytös on käsittelijästä kiinni, niin miksi niin monella ammattiravitallilla lämppärit toimivat moitteettomasti, ja täysin samojen ihmisten käsittelemät suokit ovat vaarallisia jyrääjiä?

Maailma on mennyt eteenpäin sekä suomenhevosista että keskustapuolueesta, mutta tätä eivät kannattajat tajua. Olemme siirtyneet agraarielämästä moderniin aikaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.4.25 01:01:21

Oma kokemus yli 25v ajalta on se, että lähinnä raviuran tehneet suokit ovat näitä kiukkuisia ja kovapäisiä jyrääjiä jotka epäröimättä juoksevat ihmisen yli kun sille päälle sattuvat ja tarjoavat monoa ja hammasta herkästi. Ratsu- ja työhevoskäyttöön kasvatetut ovat olleet usein paljon leppoisampia, sosiaalisempia ja herkempiä. On monesti käynyt mielessä, että ehkäpä ravit eivät yksinkertaisesti sovi suomenhevosen perusluonteelle, vaikka valitettavasti rotu olisi jo hävinnyt jos niitä ei olisi siihen käyttöön otettu. Kyllähän ne juoksee kun pyydetään, mutta samalla tuntuvat sulkeutuvan sellaiseen tuittupäiseen kuoreen josta niitä ei tahdo enää saada pois vaikka ravivuosista olisi jo aikaa. Harvasta lämppäristä tulee samanlaista vaikka olisivat juosseet paljonkin rahaa...

Suomenhevonenhan on kuitenkin pohjimmiltaan työhevonen, joka on rauhallisissa maalaismaisemissa vetänyt rekeä/kärryjä määränpäähän, auraa pellolla ja kiskonut tukkeja metsässä. Kestävät kovaa työtä vetämättä hernettä nenään, mutta kaikenlainen pitkäkestoinen stressiprässi, hälinä ja härvääminen sekä etenkin epäreilu paine kasvattavat niille pääsääntöisesti kyrvän otsaan. Omissa mielikuvissa suokit raveissa on vähän niin kuin repäisisi sellaisen stereotyyppisen suomiäijän idyllisen hiljaiselta mökkilaiturilta ja laittaisi juoksemaan kaupunkimaratonia vaikka johonkin Pariisiin. Juoksisihan se, kun ei kehtaisi kieltäytyä kerran siellä nyt ollaan ja sisulla s*atana suoritetaan, mutta kyllä sieltä äreät vittuprklstnamutinat tulisi ja maalista suoraan ovet paukkuen hotelliin murjottamaan omaan rauhaan. :D

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   15.4.25 01:28:24

Koska ei ole vertailupohjaa. Tietoa, ymmärrystä ja kokemusta siitä mikä on normaali hyväluonteinen yleishevonen. Maassa hevospopulaatio on hyvin pieni.
Jos suomenhevonen olisi hyväluonteinen, se saisi paljon karmealta rakenteelta ja vaatimattomat askellajit anteeksi, ja se kiinnostaisi rotuna muuallakin maailmalla. Tämä on ihan tosiasia, ja sen huomaa aika nopeasti kun kiertää maailmaa.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   15.4.25 01:35:57

"Suokilla se ei oikein onnistu kun liikkeet pitäisi mennä takaa eteen, ylämäkeen, mutta paksu kaula ottaa vastaan.."

Paksua ja alaskiinnittynyttä kaulaa isompi ongelma monella on todella pitkä ja heikko lanne, ja onnettomat takajalkojen kulmat. Sama kun koittaisi pyytää haarniskaan puettua mäyräkoiraa seisomaan takajaloillaan.

Jokainen saa harrastaa ihan mitä ja millä haluaa, mutta se että valtaosa hevospopulaatiosta on ratsumateriaalina keskivertoa heikompaa, on myös kokonaiskuvassa lajin kehityksen este. Hyvälla ratsuhevosella on kolme hyvää askellajia, ja tehtäväänsä sopiva rakenne, sanoi Kyrakin aikanaan. Ihan liian monen suomenhevosen kanssa näin ei ole. Ne ovat yleisesti niin etupainoisia että sinne kun laittaa ylipainoisen ratsastajan, etujalat ei kestä käytön rasitusta ja jossain vaiheessa tulee ongelmia. Kun pitää miettiä minkälaista hevosta nykyisessä kustannusrakenteissa pitää, nostan toki hattua niille ketkä kansallismielisyydestä pitää suomenhevosia, mutta järkevämpiäkin vaihtoehtoja on.

Lähettäjä: Pånsku 
Päivämäärä:   15.4.25 06:26:15

Liian alkukantainen rotu minullekin. 90% ei ole perusluonteeltaan yhteistyöhaluisia eikä hirveän mukavia. Jyrääviä ja ryöstäviä näissä on myös aika paljon. Muutamia ollut eikä enää tule. Mukavan jos löytää niin sehän on yhdenlainen lottovoitto sitten.

Lähettäjä: Hsha 
Päivämäärä:   15.4.25 06:33:47

Onpas taas "asiantuntijoita".
Kokemus suomenhevosista perustunee Pånskullakin valokuvien katselemiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 06:35:15

Liian fiksu ja herkkä monelle käsittelijälle. Kun tähän yhdistetään loistava vetokyky, on suomenhevosen kanssa helposti pulassa. Mutta jos suomenhevosen kouluttaa hyödyntäen sen älykkyyttä eikä yrittämällä alistaa, saa siitä kaverin, joka tekee ihmisen puolesta ihan mitä tahansa, sellaistakin, minkä sen rakenteella ja kyvyillä ei pitäisi mitenkään olla mahdollista.

Olen tehnyt paljon töitä hevosten kanssa, erilaisten ja eri rotuisten. Usein alkukantaisempien rotujen edustajat ovat fiksumpia eivätkä nöyrry pakottamalla. Liian moni tuntuu pitävän hyväluonteisena nöyrää ja tyhmää hevosta, hevosta, joka ei ajattele itse.

Lähettäjä: Tamma 
Päivämäärä:   15.4.25 07:20:44

Olen valitettavasti nähnyt läheltä kun kiltistä, kevyestä ja toimivasta hevosesta tehdään äkäinen, raskas ja hankala. :(

Sitä oli niin surullista katsoa vierestä kun toisten kanssa hevonen toimi käsitellessä ja ratsastaessa täysin normaalisti ja kahden ihmisen kanssa siitä tuli jyräävä hirviö.
Tosin näistä ihmisistä toisella on todella raaka tapa käsitellä hevosia. Kaikki hevoset pelkää häntä ja niiden käytös välillä jopa vaarallista = lyödään kovempaa = hevonen puolustautuu vielä pahemmin.

Suomenhevonen todella vastaa samalla tavalla kuin sitä käsitellään.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   15.4.25 08:08:01

Tottakai niitä kultaisia yksilöitä on. Mutta kyllä 95% niistä kaikista tapaamistani hevosista (joita on satoja) jotka ovat olleet joko kovapäisiä, ryöstääviä, kuolaimeen nojaavia tai kuolaimeen purevia höyryvetureita tai ihmisen tilaa kunnioittamattomia sekä suoraan kiukkuisia hampaiden näyttelijöitä, ovat edustaneet ihan tätä kotimaan aarrettamme."

Nuohan ovat yksinkertaisesti väärin koulutettu.

Satoja suomenhevosia en voi sanoa tunteneeni, mutta kymmenistä voinee puhua. Parhaille käy kaikki. Pahimmat ei pysy hanskassa taluttaessa, ratsastettaessa tai ajaessa, mutta ne ovat olleet yksittäistapauksia eikä mieleen tule kuin kaksi.
Keskiverrot ovat vähän venkuloita, mutta niiden kanssa pärjää hyvin. Ei hevosen mikään automaatti tarvi ollakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 08:17:21

Varsinaisia hevosihmisiä täällä kun eivät pärjää muiden kanssa kuin puoliveristen. Sama kuin koiraihmiset, jotka eivät osaa toimia sekarotuisten kanssa kun niillä ei ole rotumääritelmää.

Eli amatöörejä.

Lähettäjä: *_* 
Päivämäärä:   15.4.25 08:32:45

Minä olen sitten ollut ilmeisen onnekas, kun kaikki tapaamani suomenhevoset ovat olleet oikein miellyttäviä käsitellä ja ratsastaa. Suokit eivät kaikki välttämättä ole mitään "sylikoiria", vaan vähän ehkä sellaisia juroja, mutta silti kilttejä ja helppoja käsitellä.

Lähettäjä: Nella 
Päivämäärä:   15.4.25 08:35:58

Suomenhevonen ei sovi kaikille. Osaavat varmasti olla jästipäitä ja kovasuisia, mutta oman kokemuksen mukaan ovat viisaita ja omanarvontuntoisia. Reilulla kohtelulla, "vuorokeskustelulla" ja hevosenlukutaidolla ne toimivat, mutta osaavat jallittaa kokematonta tai arkaa ihmistä halutessaan. Ikäni olen suomenhevosten kanssa toiminut ja kyllä niitä oikeasti hankalia tai vihaisia on ollut ehkä kaksi, molemmilta löytyi sairaus myöhemmin. Meidän oma suomenhevonen harrasti päällekävelyä tullessaan ja oli sitä mieltä, että päättää suunnan ja vauhdin. Nykyään se kulkee löysällä narulla vierellä ja pysähtyy pyytäessä, eikä ryysää reppuselkään enää. Ei sen kohdalla ollut kyse siitä, että se olisi ollut huonosti pidetty tai opettamaton, vaan kyse oli varmasti vieraan ihmisen kanssa luottamuspulasta ja johtajuuden kyseenalaistamisesta. Kokeilusta, missä menee raja mitä saa tehdä. Vieraille tekisi mielellään vanhoja temppuja vieläkin, omalle perheelle tai muille tutuille (esim kengittäjä) ei ikinä. Tästä varmasti saisi väärällä kohtelulla ongelmahevosen hyvin helposti, kun loukkaantuu jo äänen korottamisestakin sydänjuuriaan myöten.
Meillä on myös muun rotuisia ja niiden kanssa ei ole tarvinnut tällaisia neuvotteluja käydä, mutta silti rakastan suomenhevosta rotuna eniten. Minunkin mielestä suomenhevonen vastaa juuri niin kuin sitä käsitellään.

Lähettäjä: Nella 
Päivämäärä:   15.4.25 08:59:33

mä: kun se suomenhevosen saa kerran toimimaan, sen kanssa harvoin on enää ongelmaa. Osa on helpompia, osa haastavampia, mutta yhtään mahdotonta en ole vielä käsitellyt. Jostain suvusta tulee nöyrempää, jostain säpäkämpää. Kyllä sitä luonnevaihtelua on joka rodussa, omat läheltäpiti-tilanteet ja onnettomuudet on tapahtuneet muun rotuisten toimesta (pureminen, potkut, ryöstäytyminen jne).

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   15.4.25 09:00:12

Yhtään ilkeää tai hankalaa suomenhevosta en ole nähny, en edes raviradan varikolla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.4.25 09:13:28

"Tämä on ihan tosiasia, ja sen huomaa aika nopeasti kun kiertää maailmaa." Olipa huono perustelu :D. Minä en enää voi lähteä takaisin maailmalle hevoshommiin, mutta saanko nyt siis pitää näistä kultaisista suokeistani?

Joku mainitsi etupainoisuuden ja ylipainonsa. Miten nämä liittyvät suomenhevosen luonteeseen?

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   15.4.25 09:17:59

L: enkä minä sitten 80/90- luvun.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.4.25 09:22:09

"Onko suomenhevonen sitten hyväluonteinen, mutta ei välttämättä helppoluonteinen?"

Tämähän se on.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   15.4.25 09:55:18

” Ihan varmasti on niitä huoboluonteisiakin, mutta mun kokemuksen mukaan 95% niistä kovapäisistä, jyräävistä ja hankalasti käsiteltävistä on ihan normaaleja, hyväluonteisia, usein hyvin herkkiä suokkeja kun niitä käsittelee eri tavoin.
Enkä tarkoita että niitä olisi pidetty erityisen huonosti, vaan kun herkkikseen suhtaudutaan kuin kovapäiseen junttiin, ne tuppaavat käyttäytymään niin.

Tämäkin satojen suokkien kokemuksella.”

Tämä. Jos suomenhevosta on alun alkaen käsitelty ajatuksella ”nää on vitipäitä ja jyrääjiä” niin sellaisen hevosen saat. Joo, suokki ei ole se nöyrä alamainen, mutta mä en sitä kaipaakaan, samoin kuin osaharrastajista. Suokin kanssa pitää osata katsoa peiliin. Tekisi hyvää kyllä muidenkin hevosten käsittelijöille, mutta monet muut rodut alistuu ihmisten todella typerälle käytökselle kiltisti. Minusta niin ei tarvitse olla.

Itse en tosiaan ole tavannut yhtään ilkeää suomenhevosta. Mutta olen nähnyt väärin käsiteltyjä, suusta kovaksi revittyjä jne.

Olen todennut, että yleensä suokkien haukkujissa korostuu pari asiaa:
1. Hevosen ”pitää vaan toimia”, ihan sama kuin epäloogisia tai epäreiluja pyyntöjä ihminen esittää
2. Peiliin ei haluta katsoa. ”Mitä MINÄ tein väärin?”-kysymystä ei haluta edes miettiä
3. Omat ennakkoasenteet ja miten ei haluta edes yrittää luopua niistä.

On muuten jännä, kun itse pidän oikeastaan kaikista hevosista, jokaisessa rodussa on jotain hyvää ja en edes osaa ajatella että joku olisi jotenkin toista huonompi. Suokkien haukkujat selkeästi ovat joku oma rotunsa itse, jotka eivät näe hevosta samaan tapaan kuin itse. En mä näe syytä haukkua minkään rodun tksilöitä. Erilaisiahan ne on ja en mä shettiksellä kuvittele että mennään jotain GP:tä, mutta en mä lähde myöskään olettamaan että joku kouluhevoseksi jalostettu hevonen juoksis raveissa ennätyksiä tai ois se optimaalinen valinta metsätöihin.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   15.4.25 10:03:36

Haukkujat ovat nähneet vain niitä huonosti käsiteltyjä tai koulutettuja yksilöitä. En ymmärrä miksi esimerkiksi ravimiehet sallivat hevosten käyttäytyä huonosti talutettuna. Meillä on jokainen oppinut kulkemaan nätisti talutettuna ja suurin osa toiminut ratsuinakin. Minä itse saan ratsastettua "kovasuisenkin" niin että ei tarvitse tapella eikä kiskoa, valitettavasti kaikki eivät ole oppineet toimimaan vaihtelevilla ratsastajilla, mutta niitä toki on joka rodussa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.4.25 10:06:05

Sunika: Niinpä. Tosin on niitä vanhojakin ravimiehiä, jotka ovat oikeita hevosmiehiä, mutta osa on niitä kovakouraisia "johtajia". Näiden jäljiltä olen muutamia suokkeja saanut ja kivoja heppoja niistä tuli. Huom. tuli.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   15.4.25 10:14:16

Meillä on näitä suokkien vihaajia käännytetty ja ovat olleet yllättyneitä kuinka kivoja ovat.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   15.4.25 11:21:35

Raveissa ei kannata hevosen käytöstä kauheesti arvostella. Jotkut hevoset käy kierroksilla kun tietää että kohta mennään lujaa. Suurin osa nuokkuu puoliunessa varikolla.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.4.25 11:31:11

"ovat olleet joko kovapäisiä, ryöstääviä, kuolaimeen nojaavia tai kuolaimeen purevia höyryvetureita tai ihmisen tilaa kunnioittamattomia sekä suoraan kiukkuisia hampaiden näyttelijöitä, ovat edustaneet ihan tätä kotimaan aarrettamme."

Suomenhevonen on juuri tätä jos käsittelijä on epäjohdonmukainen. Se tekee itse ratkaisut hyvin nopeasti jos käsittelijä on ristiriitainen tai epäreilu.
Mitä enemmän voimaa käytät, sitä myös saat takaisin.

Eli jos käsissä on hankala suomenhevonen, pitää valitettavasti katsoa peiliin.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   15.4.25 11:35:33

Olen tavannut vain yhden vihaisen suokin. Tämä oli 70-luvulla, kun kymmenvuotiaana pyöräilin kaverini kanssa siellä, missä hevosia suinkin oli. Tämä vanha tamma pitkine kavioineen oli seisonut vuosia pilttuussa, ja tuskin koskaan nähnyt toisia hevosia. Laiha ei sentään ollut. Taisi muuten olla ruunikko, en muista tarkkaan.

Oli korvat hyvin luimussa, ja potki pilttuunsa seinää, kun näki meidät, eli inhosi ihmisiä valmiiksi. Meitä (onneksi) kiellettiin menemästä lähelle. Vain vanhaisäntä käsitteli tätä.

Pian tämän jälkeen vanhaisäntä meni hautaan ja tamma teurasautoon (niillä kylillä tämmöiset tiedettiin tarkkaan).

Vaikka harmiteltiin, että paljon hyviä suomenhevosia kuopattiin, kun traktorit tulivat, kyllä se traktori sopi monelle paremmin.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   15.4.25 11:57:52

Rakenne liittyy tähän siten että hevosen on helppo täyttää siltä vaaditut tehtävät ilman että se kipeytyy. Niin ravi- kuin ratsupuolellakin.

Lähettäjä: mette 
Päivämäärä:   15.4.25 12:00:35

Suokit on kovia suustaan mutta siksi niillä on raveissa yleensä kitarauta johon nojata niin ei tarvitse roikkumalla roikkua ohjissa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.4.25 12:33:06

Yhden vihaisen suomenhevosen olen nähnyt, puri joltain tytöltä sormen poikki.

Lähettäjä: pörr 
Päivämäärä:   15.4.25 12:49:22

Suikkulaiset on vihaisia..eräskin hevonen puri isäntäänsä kaulaan ja kaulavaltimo meni poikki...kuoli sitten siihen paikkaan se omistaja.

Lähettäjä: iivari 
Päivämäärä:   15.4.25 12:52:24

Keppihevoset on kuulemma helposti hallittavissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 13:15:06

Suokilla on todella lyhyt historia ja kasvatuksessa on suosittu melko yksipuolisesti tiettyjä ominaisuuksia, joista suositui ei ole esimerkiksi käsiteltävyys. Geenipoolikin on suhteellisen ahdas.
En ottaisi suokkia allrounderkäyttöön ikinä, vaikka kivoja ovatkin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.4.25 13:17:51

Suomenhevoset ovat osaamattomissa käsissä aivan kamalia, mutta sopivalla ihmisellä todella kivoja ja mukavia. Jos suomenhevoselle on vahva, se on vielä vahvempi takaisin.

Lähettäjä: Tosi 
Päivämäärä:   15.4.25 13:18:07

Ne jotka ei hevosista mtn ymmärrä, ei kannata edes harkita suomenhevosta.

Lähettäjä: nahkasatula 
Päivämäärä:   15.4.25 13:25:26

Tai jos haluavat päästä helpommalla. Mutta sitä varten onkin herkät hevoset, tai ruutitynnyrit.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   15.4.25 13:43:04

En ole nähnyt yhtäkään vihaista suikkulaista. Ovat herkkiä ja osa myös arkoja ja väärissä käsissä kuumia ja "kovasuisia".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 13:47:25

Kerran on yksi suikkulainen retuuttanut mua kuin rukkasta maastosta täyttä laukkaa tallille asti. Ei ollut mitään tehtävissä, puri kuolaimeen ja otti jalat alleen ilman mitään syytä.
Hoitaessa oli kiltti kyllä ja normaalisti ratsastaessakin, en tiedä mikä viirasi päästä tuona päivänä.

Lähettäjä: nassu 
Päivämäärä:   15.4.25 14:22:14

Täällä kaanssa oli eräs yksi suikkulainen. Ihan yllättäen saattoi lenkillä pyörähtää ympäri ja päättää että nyt mentiin kotiin. Ei tullut juoksijaa siitä hevosesta. Eikä maastokaveria, ei edes muiden seurassa.

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   15.4.25 15:03:43

Suikkulaiset on suomenhevosten ferrareita! Herkkiä ja kuumia hevosia, isolla ja tehokkaalla moottorilla. Tykkään.

Tämä on totta ja pätee myös koiriin:
"Usein alkukantaisempien rotujen edustajat ovat fiksumpia eivätkä nöyrry pakottamalla.

Lähettäjä: kompataan 
Päivämäärä:   15.4.25 18:19:02

Lähettäjä: Nella
Päivämäärä: 15.4.25 08:35:58

Suomenhevonen ei sovi kaikille. Osaavat varmasti olla jästipäitä ja kovasuisia, mutta oman kokemuksen mukaan ovat viisaita ja omanarvontuntoisia. Reilulla kohtelulla, "vuorokeskustelulla" ja hevosenlukutaidolla ne toimivat, mutta osaavat jallittaa kokematonta tai arkaa ihmistä halutessaan. Ikäni olen suomenhevosten kanssa toiminut ja kyllä niitä oikeasti hankalia tai vihaisia on ollut ehkä kaksi, molemmilta löytyi sairaus myöhemmin. Meidän oma suomenhevonen harrasti päällekävelyä tullessaan ja oli sitä mieltä, että päättää suunnan ja vauhdin. Nykyään se kulkee löysällä narulla vierellä ja pysähtyy pyytäessä, eikä ryysää reppuselkään enää. Ei sen kohdalla ollut kyse siitä, että se olisi ollut huonosti pidetty tai opettamaton, vaan kyse oli varmasti vieraan ihmisen kanssa luottamuspulasta ja johtajuuden kyseenalaistamisesta. Kokeilusta, missä menee raja mitä saa tehdä. Vieraille tekisi mielellään vanhoja temppuja vieläkin, omalle perheelle tai muille tutuille (esim kengittäjä) ei ikinä. Tästä varmasti saisi väärällä kohtelulla ongelmahevosen hyvin helposti, kun loukkaantuu jo äänen korottamisestakin sydänjuuriaan myöten.
Meillä on myös muun rotuisia ja niiden kanssa ei ole tarvinnut tällaisia neuvotteluja käydä, mutta silti rakastan suomenhevosta rotuna eniten. Minunkin mielestä suomenhevonen vastaa juuri niin kuin sitä käsitellään.
👍🌹👍

Lähettäjä: kestävä hevonen 
Päivämäärä:   15.4.25 18:33:34

Suokki kestää enemmän komennusta kuin esim lämpöinen. Jos kohtelet lämpöistä samalla tavalla kuin suokkia niin se traumatisoituu loppuelämäkseen ja luottamus on vaikea saada takaisin..

Lähettäjä: kompataan 
Päivämäärä:   15.4.25 18:38:29

Lähettäjä: Sunika
Päivämäärä: 15.4.25 13:43:04

En ole nähnyt yhtäkään vihaista suikkulaista. Ovat herkkiä ja osa myös arkoja ja väärissä käsissä kuumia ja "kovasuisia".

JUURIKIN NÄIN💖

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   15.4.25 20:10:52

Mulla tulee tästä mieleen yksi suokki, jolla oli joitain aika haastavia opittuja tapoja. Oli esimerkiksi oppinut kiskaisemaan täysiä joka ruohotupolle. No, opetin sitten seisomaan rauhassa siinä ruohotupon vieressä ja odottamaan, että annetaan lupa syödä.
Opetin hyvällä ajoituksella niin, että kun se odotti pää paikallaan yhtään vetämättä, niin sai luvan syödä, ja pidensin sitä odotusaikaa vähitellen. Se oppi sen niin hyvin, että odotti aivan patsaana, silmääkään räpäyttämättä ja varmaan hengitystäkin pidättäen, "kato-miten-paikallaan-olen-en-liiku-sitten-yhtään-enkö-ookin-hyvä-tässä-joko-saisi-syödä" :D
Muutenkin oppi juuri sen asian, mitä tarkoituksella tai vahingossa opetettiin. Ja toisti opitun asian prikulleen samalla tavalla täydellisesti joka kerta. Myös ne huonot tavat, joita ihmiset osaamattomuuttaan sille opetti. Ei tajunnut jos jostain rangaistiin, vaan oppi pienellä paineella ja sen oikea-aikaisella poistamisella.

Lähettäjä: ehehe 
Päivämäärä:   15.4.25 20:49:15

Suokkihan on tunnetusti käsittelijänsä peili. Jos et osaa lukea hevosta etkä ymmärrä niitten sielunmaisemasta tuon täytistä niin kyllä, onhan ne juntteja ja jyriä. Osa tietenkin myös on sitä mutta 100% se johtuu aiemmista huonoista kokemuksista ihmisistä. Hevonen yrittää jyräämällä päästä pakoon itselleen ahdistavasta, epämiellyttävästä tai jopa pelottavasta tilanteesta. Siihen ap ja ap:n kaltaiset vastaavat lisäämällä väkivaltaa. Hienoa hevosmiestaitoa :(

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   15.4.25 20:53:42

Nyt ketjun aloittaja: kerro mitä teet työsesi, kun olet satoja suomenhevosia kohdannut ja 95%niistä on ollut kovapäisiä ryöstäjiä?
Mä kun olen ollut yli 30v hevosten kanssa tekemisissä, siitä yli 20v ammatikseni. Ihan varmasti on satoja hevosia tullut käsiteltyä ja vain hyvin pieni osa noista on ollut hankalia. Mutta ovat kyllä edustaneet kattavasti eri rotujen edustajia. Pahimmat joita olen tavannut, ovat olleet puoliverisiä, tammat yliedustettuina. Mutten silti inhoa puoliveritammoja :D

Lähettäjä: kompataan 
Päivämäärä:   15.4.25 20:56:04

Lähettäjä: ehehe
Päivämäärä: 15.4.25 20:49:15

Suokkihan on tunnetusti käsittelijänsä peili. Jos et osaa lukea hevosta etkä ymmärrä niitten sielunmaisemasta tuon täytistä niin kyllä, onhan ne juntteja ja jyriä. Osa tietenkin myös on sitä mutta 100% se johtuu aiemmista huonoista kokemuksista ihmisistä. Hevonen yrittää jyräämällä päästä pakoon itselleen ahdistavasta, epämiellyttävästä tai jopa pelottavasta tilanteesta. Siihen ap ja ap:n kaltaiset vastaavat lisäämällä väkivaltaa. Hienoa hevosmiestaitoa :(

!👍

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   15.4.25 21:06:32

Ainiin ja niistä hankalista hevosista vain hyvin pieni osa on ollut luonteeltaan huonoja. Ihminen on pilannut tai hevonen on ollut kipeä suurimman osan hankalista.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   16.4.25 07:22:04

Minusta suomenhevosen hyvällä luonteella tarkoitetaan sitä, että ne ovat rauhallisia ja rohkeita eivätkä reagoi isosti oikein mihinkään. Eli amatöörit voivat itse esim. ajokouluttaa ja sisäänratsastaa ja todennäköisesti kaikki menee hyvin. Voi maastoilla ilman satulaa pitkin ohjin kavereiden kanssa tai yksin ja lapsetkin voivat tehdä mitä vaan. Verrattuna esim. puoliverisiin, jotka ovat sähäkämpiä ja reagoivat isosti, ja maastoilun opettaminen voi olla pitkä projekti ja vaatia ammattilaisen selkään. Puhumattakaan ajo-opetuksesta tai sisäänratsastuksesta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   16.4.25 07:34:17

,: kyllä. Tosin aloittelevalle tädille tai kaikkitietävälle hevosmiehelle en silti suosittele suomenhevosta. Niille kaikkitietäville hevosmiesjäärille en suosittele mitään elävää olentoa, nuo tädit ovat kinkkisempi juttu. Meillä on ollut asiakkaana arkoja tai aloittelevia tätejä, joilla on ollut liian reaktiivisia hevosyksilöitä, usein isoja puokkeja, joilla on sitä "kapasiteettia".

Tädit juoksuttavat, juoksuttavat niitä hevosiaan ja mielellään keksivät sairauksia, ettei tarvitse nousta selkään. Kisoihin niillä kapasiteettiyksiköillä ei koskaan mennä tai sen tekee ratsuttaja. Tädit haaveilevat maastoilusta ja jos joku uskaltaa tallin ympäri ratsastaa niin minun pitää olla omalla suomenhevosellani mukana. Tai taluttaa ratsukkoa. Ja "helppoahan se sulla on kun suokit on niin helppoja". Joo, totta, kivoja hevosia on, mutta tämä nykyinen ratsun virkaa tekevä on näitä pilattuna tulleita.

Osalle noista tädeistä suomenhevonen voisi sopia (mutta kun ei oo liikettä eikä ponnua) ja osalle, jos hevonen pitää olla, voisi sopia pieni, kiltti ratsuponiyksilö.

Lähtipä ohi aiheen ja lujaa...

Lähettäjä: N63 
Päivämäärä:   16.4.25 08:31:34

Lisään: olen maastoillut kahdella suomenhevosellani ilman satulaa ja kuolaimia vaikka kuinka paljon. Olen ”ratsuttanut” ja ajo-opettanut kaikki omistamani suomenhevoset itse. Kaksi varsaa, yksi kolmevuotiaana, lähes käsittelemättömänä tullut, yksi 12-v, jonka selässä ei oltu käyty, yksi 3-v, joka oli hakattu siihen pisteeseen, että tärisi ja hikoili kun kärryt tai miehen näki. Tämä viimeinen säilyi läpi elämänsä hieman epäluotettavana ratsastaa/ajaa, muuten hänenkin käsittelynsä oli helppoa. Olen täysin itsekseni hevostellut koko ikäni, ratsastustunneillakaan en ole käynyt. Enpä usko, että ihan minkä tahansa rotuisten hevosten kanssa olisin näin hyvin pärjännyt.
Tällä hetkellä on pikku probleemi ruumiissani enkä ratsasta mielelläni. Lisäksi hevoseni ovat vanhoja. Luultavasti kuitenkin selätän vaivan ja ostan suomenhevosvarsan meille vanhuksille kaveriksi. Ja ratsutan/ajo-opetan oriin itse. Ei tule minun rantsilleni toista rotua.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   16.4.25 09:13:04

Mitä oikeastaan tarkoitetaan hyvällä luonteella?

Itse olen ajatellut että hyvä luonteinen hevonen on nimenomaan helppo hevonen: sietää käsittelijän virheitä eikä reagoi niihin voimakkaasti eikä ole liian fiksu. Sellainen kiva helppo vässykkä, mitä joku ylempänä sanoikin.

Ja suokit nimenomaan eivät ole tällaisia, kuten moni on todennut.

Kyllähän kokeneempi hevosihminen pärjää lähes minkä tahansa hevosen kanssa. Ja usein esim. parhaat suorittajat löytyykin muualta kuin niistä kilteimmistä ja helpoimmista vässyköistä.

Mutta kaikki harrastajat eivät ole kokeneita ja jokainen on joskus ollut aloittelija. Silloin kaivataan niitä hyväluonteisia ja helppoja hevosia. Ja itse olen samaa mieltä aloittajan kanssa, että suokit eivät ole usein sellaisia.

Lähettäjä: obersekki 
Päivämäärä:   16.4.25 09:23:08

Voi huoh jotain ruohotuppoja..opeta siinä vaiheessa kun hevonen kiskaisee itsensä irti käsistä taluttaessa. Silloin ei aikuiselle hevoselle pärjätä joten moni suokki kulkee ketju turvan ympärillä, leuan alta tai suussa. Ja tämä siis normaalia. Unohtamatta karsinassa puremista, potkimista ja seinää vasten liiskaamista. Lisäksi menohalut valjastettaessa ja tallikäytävältä lähdetään suoraan reippaalla ravilla. Mutta tämä on normaalia kun on kyse hyvistä hevosista. Onnea suokit. Jos haluaa päästä helpolla niin ostaa lämppärin, se on nöyrä joskin vähän tohelompi, ei kuitenkaan samalla tavalla kuin suokit mutta suokki-ihmiset onkin asia erikseen, jotkut tykkää ja toiset ei :)

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   16.4.25 09:25:05

Juuri noita nöpöhölkällä lähteviä ketju suussa talutettavia tulee niiltä " hevosmiehiltä". Ja nimenomaan lainausmerkeissä.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   16.4.25 09:31:43

Ravi"jalostuksella" täysin pilattu rotu. Vaikka kuinka montaa täysin k*sipäiseksi tiedettyä juoksijaa käytetty paljon vain siksi että menivät radalla kovaa. Suomessa ei ole perinteitä hevoskasvatukselle ja hevosmiestaidoille, ja se valitettavasti näkyy. Täälläkin täysi ymmärtämättömyys kukkii.

Lähettäjä: obersekki 
Päivämäärä:   16.4.25 09:32:31

Nyt meni ihon alle..

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   16.4.25 09:33:00

Juu, onneksi ulkomailla suoritushevoset jalostetaan kiltteys edellä.

Lähettäjä: killa 
Päivämäärä:   16.4.25 09:37:19

Eikä luonne ole käsittelijästä kiinni, kun periytyvä ominaisuus. Ihan siinä missä tuo marsun rakenne. Monella korvienväli huutaa sitä juoksemisenhalua ihan aina ja kaikkialla ja ovat tosi levottomia käsitellä. Hyvin harva sopii aloittelijalle tai perhehevosiksi. Ja jos jostain muutama löytyy, niillä on täysin maahansidotut askellajit ja ulkomuoto kuin panssarivaunulla.

Lähettäjä: kuopio stakes 
Päivämäärä:   16.4.25 09:37:31

Mitä väärää on ravisuokeissa? Niille pitää vaan antaa vähän omaa tilaa(kin)tilaa. Kaikki eivät vaan ymmärrä suokin omanlaistansa herkyyttä.