Lähettäjä: Surettaa 
Päivämäärä:   13.4.25 09:13:49

Meillä on vanha koira jolla alkaa olemaan jo kaikenlaista pientä vaivaa. Lopetus on ollut puheissa jo pidemmän aikaa mutta ennen kesää joka tapauksessa tehdään päätös. Mutta miten ihmeessä voi valmistella itsensä koiran viemiseen viimeiselle reissulle ja miten asiasta kerrotaan lapsille? Koira on meille kaikille todella rakas mutta arki hänen kanssaan on vaatinut jo monenlaisia muutoksia, ei jaksa lenkkeillä enää yhtä paljon kuin toinen koiramme, ei kuule kunnolla ja lääkitysten vuoksi ruoka-ajat on aina yhtä kikkailua. Koira itsessään on vielä ihan iloinen, kävelee kyllä mielellään sen minkä jaksaa ja syö hyvällä ruokahalulla mutta haluaisin päästää vanhan ystävän pois mielummin vähän liian aikaisin kuin aivan liian myöhään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 09:24:54

Ei siihen voi valmistautua muuten kuin käytännön järjestelyiden osalta. Minkä ikäiset lapset, ja aiotko kertoa etukäteen vai vasta kun koira on kuollut?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   13.4.25 09:31:25

Lapsille pitää kertoa niin kuin asia on.
Koira on vanha, ja se pitää päästää pois kärsimyksistä.
Koira kuolee, eikä sitä sitten enää ole.
Ja omien vakaumusten mukaan menee koirien taivaaseen/tähdeksi taivaalle/tuonpuoleiseen paremmille meysästysmaille.
Lasten ikätason mukaan pitää kertoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 09:33:30

Pidettävä pää kylmänä, varaa aika ja viet etkä ala vatuloimaan ja siirtämään aikaa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   13.4.25 09:35:41

Suosittelen välttämään sosiaaliseen mediaan aiheesta kirjoittamista, koska sinulta tullaan kohta tivaamaan, oletko nyt varmasti tehnyt kaikkesi jotta koirasi eläisi ikuisesti. Esim. kodin myyminen koiran sairastelun rahoittamiseksi ja muutaman kuukauden lisäajan saamiseksi ei ole yhtään liioiteltua, koska jos eläimen ottaa, on käytettävissä oltava rajoituksetta rahaa ja jaksamista sen hoitoon...

No, pieni kärjistys mutta vain pieni. Omasta mielestäni toimit fiksusti eikä koira sure menetettyjä vaivoista kärsimisen kuukausia tai vuottakaan. Lapsia valmistaisin tilanteeseen ikätason mukaisella avoimmuudella. Selitä että koiran omistajuuteen kuuluu myös sitä luopuminen, kun koiran ei enää ole hyvä olla, ja että on rakkautta päästää se nukahtamaan ikiuneen ennen kuin se kärsii liikaa. Anna tila surulle, myös omallesi, mutta myös helpotukselle kun päätös on tehty ja koira päässyt pois. Lapset toipuvat nopeasti ja hyvät muistot jäävät. Ole surussa heille läsnä mutta kerro myös että suru menee ohi, ja niin sen pitää mennäkin.

Voimia oikeaan päätökseen.

Lähettäjä: voivoi 
Päivämäärä:   13.4.25 09:37:42

Surutyötä olet omalta osaltasi tehnyt jo pitkään(?) eli siitä lähtien kun olet muutokset koiran voinnissa huomannut. Valmistautua voit tekemällä päätöksen mikä voi vaikka olla että on aika kun asiat X tai Y ei enää suju tai kun koira ei enää nouse uuteen päivään iloisena häntä heiluen. Siitä viimeistään tietää. Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Miten ja missä vaiheessa kerrot lapsille riippuu lasten iästä. Itse varmaan valmistelisin sanomalla että Sesse alkaa olla vanha ja kipeä eikä enää jaksa olla mukana. Tietyn ikäiset lapset ottaisin mukaan ellille, pienemmät jättäisin kotiin enkä välttämättä kertoisi että tämä on viimeinen matka. Kaikkein pienimmille en sanoisi etukäteen mitään. Jälkikäteen sitten sama eli Sesse oli vanha ja väsynyt ja sairas, enää ei satu vaan Sessen on hyvä olla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 13:48:26

Meillä sama edessä. Edellinen lopetettiin päivystyksessä yöllä, tämä toivottavasti saadaan nyt itse päättää.

Meille tulee eläinlääkäri kotiin. Muut koirat näkevät, että tyksi lähtee, ei tarvitse ihmetellä, minne katosi. Lapset ovat jo isoja, yksi ei enää asu, kotona, seuraavakin täysi-ikäinen, yksi asuu kotona. Saavat päättä itse, ovatko paikalla.

Edellisen lähdöstä pari vuotta siitä jäi ihan hyvä mieli, vaikka tulikin yllättäen. Tähän olen valmistautunut jo pitempään, ja ehkä kun edellinen kokemus on aika tuore, ei kauheasti ahdista. kaksi koiraa jää, talo ei tyhjene.

Mieti, mitä ja miten haluat. Minä en halua lähteä eläinlääkäriltä pelkän hihnan kanssa ja kulkea odotushuoneen ja muiden ihmisten läpi. Viimeksi niin tein, mutta se oli keskellä yötä, odotushuoneessa oli vain yksi odottaja koiransa kanssa. Mutta keskellä päivää, ei. Onneksi pääkaupunkiseudulla on kotiin tulevia eläinlääkäreitä, meille se on itsestäänselvyys. En tiedä vielä, viemmekö itse tuhkaamoon vai viekö eläinlääkäri. Molemmat ovat mahdollisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 14:01:53

Onko koira kipeä vai onko se vain vanha?

Ikuisesti ei tarvitse yrittää pitää lemmikkiä hengissä kuten joku ylempänä kuittaili mutta kyllähän eläinkin saa olla vanha ja hitaampi.

Lähettäjä: Miina 
Päivämäärä:   13.4.25 15:05:24

Minä tiesin jo pitempään, että loppu on tuloillaan ja osasin varautua.
Sitten kun se päivä tuli, niin asia oli ihan selkeä.
Sain heti ajan lääkärille, puolentoista tunnin päästä oli kaikki jo ohi. Oltiin lääkärin kanssa täysin samaa mieltä lopettamisesta.
Vein itse tuhkaamoon ja sinne jättäminen oli se pahin hetki.
Kaksi päivää meni ihan paniikissa, sitten aloin vain surra. Kohta vuosi täynnä ja surullinen olen edelleenkin.
Kaksin eleltiin, joten lapsia, joille kertoa, ei ollut. Siihen en osaa neuvoa antaa.
Ikävä on vieläkin kova, mutta jo pentua ottaessani tiesin, että hyvästijättämisen päivä tulee vielä joskus. Ja parempi että sain itse lähettää matkaan.

Lähettäjä: .o. 
Päivämäärä:   13.4.25 15:45:22

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 13.4.25 14:00:03

Mä en ymmärrä nyt enkä koskaan terveen vanhuksen tappajia.

Kannattaa opetella lukemaan ennen kuin vastaa. "Kaikenlaista pientä vaivaa" ja "säännöllinen lääkitys" viittaisivat siihen että koira ei ole 100% terve.

Itse olen myös sillä kannalla että mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Koira ei siitä lopetuksesta kärsi eikä se osaa ajatella että no voi hitsi, ois tässä vielä pari kuukautta voinut kärvistellä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 16:08:09

Kuka täällä on terveitä tappamassa? Omallani on vaikea nivelrikko ja syöpä. Pärjää nyt kolmen lääkkeen avulla ja on oireeton, mutta on selvää, että ei tuota kauaa kestä. En tietenkään tervettä vanhaakaan koiraa laittaisi pois.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.4.25 16:25:40

Mietin ihan samaa. Mulla on eka oma koira nyt 14 vuotias. Se päivä voi tulla siis ihan koska vaan. Mutta kun tämä on ihan se ensimmäinen, ensimmäinen kerta kun joudun sen päätöksen tekee. Oon elänyt jo 35 vuotiaaksi enkä ole joutunut vielä yhtään rakasta lemmikkiä lopettaan niin vähän kyllä pelottaa se miten reagoin.

Todennäköisesti en pysty edes varaan sitä aikaa. Miten oikeesti pystyy soittamaan eläinlääkärille ja sanomaan että tarvis viimeinen piikki koiralle ? Ei mitenkään, ainakaan itkemättä

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   13.4.25 16:33:39

Todennäköisesti en pysty edes varaan sitä aikaa. Miten oikeesti pystyy soittamaan eläinlääkärille ja sanomaan että tarvis viimeinen piikki koiralle ? Ei mitenkään, ainakaan itkemättä

^ No sitten itket ja varaat. Kun on vierestä seurannut, miten omissa tunteissaan kieriskelevä ihminen antaa vanhojen, kipeitten ja kärsivien koirien vain jatkaa, ja kertoo toivovansa että kuolisivat itsekseen jottei tarvitsisi tehdä päätöstä, ei tunne vähintäkään myötätuntoa sellaista kohtaan joka ajattelee noin. Älkää hankkiko eläimiä, jos omat tunteet menevät eläimen kärsimyksen edelle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 16:40:28

Tää on jännä että terveen hevosen saa lopettaa jos ei ole käyttöä ja luonne on vähän sitä sun tätä mutta vanhan ja raihnaisen koiran lopetus on punainen vaate.

Ei sillä. Minulle molemmat ovat ok ja perusteltuja.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.4.25 16:50:23

Ei, en pystyisi katsomaan huono kuntoista koiraa. Oon nähny näitä kun koira on aivan raato ja sitä vaan pidetään hengissä. Eräskin koira oli saanu lääkärillä lopetus tuomion mutta omistaja toi sen vielä kotiin, ja siellä se kitu sitten hyvän aikaa. Teki pahaa katsoa. Tähän en kuitenkaan pysty, katsomaan eläimen kärsimystä. Sit laitan vaikka viestillä jos en soittaa kykene

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   13.4.25 17:10:33

Ei siihen voi mitenkään valmistautua. Se vain tehdään sydän lyijyn raskaana kyynelien valuessa pitkin poskia. Useamman lemmikkini olen viimeiselle matkalle saattanut ja aina voin melkein kuulla, kuinka sydämeni särkyy tuhansiksi palasiksi. Lapsille olen etukäteen kertonut, että näin tulee tapahtumaan ja ovat saaneet halutessaan olla mukana. Miksi suru ja kyyneleet pitäisi piilottaa? Suru on rakkauden hinta.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   13.4.25 18:09:11

"Todennäköisesti en pysty edes varaan sitä aikaa. Miten oikeesti pystyy soittamaan eläinlääkärille ja sanomaan että tarvis viimeinen piikki koiralle ? Ei mitenkään, ainakaan itkemättä"

Lopetusajan pystyy usein varaamaan sähköpostitse jos nettiajanvarausta ei ole. Toki jos tilanne on akuutti niin sitten ei mitään sähköpostikeskusteluja ehdi käymään.

Ja toisaalta et taatusti ole ensimmäinen ihminen joka itkee eläinlääkärille soittaessaan. Olen itsekin soittanut sinne itkien monta kertaa vaikka koira tuossa edelleen porskuttaa elossa :D

Ja on sitten todella epäreilua lapsille jos kertoo koiran kuolemasta vasta lopetuksen jälkeen. Lapsillakin on oikeus hyvästellä ystävä joka on ollut olemassa mahdollisesti koko lapsen elämän ajan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 19:45:26

Tässäkin asiassa etukäteen suunnittelu auttaa asiassa vähän.
Eli ensin mietit mitä koiralle tapahtuu lopetuksen jälkeen, eli haudataanko se vai toimitetaanko tuhkattavaksi. Sitten olen itse sopinut eläinlääkäriaseman kanssa että käyn maksamassa ensin ja homma hoidetaan sen jälkeen haluamassani paikassa, eli voi valita lopetuksen kotona, eläinlääkärin vastaanotolla, tai esimerkiksi omaan autoon jos sen saa eläinlääkäriaseman pihalla suojaisaan paikkaan. Kun nämä on sovittu, odottaminen on pahinta ja sitten kun päästään toimeen kaikki on nopeasti ohi. Itse tapahtuma on aina, kiitos ammattitaitoisen henkilökunnan, sujunut kauniisti. Asia on helpompi käsitellä, jos tietää tehneensä ainoan oikean ratkaisun ja nimenomaan eläimen parasta ajatellen.

Lähettäjä: Kopo 
Päivämäärä:   13.4.25 20:14:47

Juuri päästin oman koiran pois, sillä oli syöpä.

Sovin asiasta tutun eläinlääkärin kanssa sähköpostilla ja puhelimessa hän vielä kertoi eutanasian kulun tarkalleen vaikka tämä ei minun ensimmäinen koira ollutkaan. Ell vei koiran mukanaan tuhkaamoon, kannoin sen itse autoon peittoon käärittynä. Lapsia ei ole.

Suru on hirvittävä mutta päätös oli oikea-aikainen, mitään kärsimystä en halunnut rakkaalle ystävälle aiheuttaa. Varasin ajan sellaiselle päivälle että sain olla pari päivää töistä vapaalla sen jälkeen, varsin itkuista olikin kyllä.

Voimia tulevaan, minulla ainakin vähän helpotti kun päätös oli tehty ja päivä sovittuna.

Lähettäjä: Surettaa 
Päivämäärä:   13.4.25 21:31:44

Aloittaja tässä.
Tuntuu pahalle nämä jotka tuomitsee "terveen" koiran lopettamisen. Koira ei ole välttämättä terve vaikka vielä itsenäisesti hengittääkin. Tällä meidänkin koiralla välillä on aamuja jolloin liikkuu kuin nuori pentu ja välillä pahaa tekee miten vaikealle näyttää vaikka aamulla ylös pääseminen, portaiden kiipeäminen tai autoon hyppääminen. Jälkimmäiset tilanteethan ne päällimmäisenä aina mieleen jää. Ja kuten sanoin niin vaivoja on, lääkettä saa tuohon jäykkyyteen, kilpirauhaseen, on allergiaa ja tulehduksia aina milloin missäkin. Kasvaimiakin jo kertaalleen leikattu ja eläinlääkärikin oli sitä mieltä että enää ei uusia kannata lähteä operoimaan kun anestesiassa on korkean iän (14) vuoksi ollut ongelmaa.

Lapset meillä on 2 ja 4 vuotiaat ja valitettavasti molemmat tilanteen kyllä jo ymmärtävät.

Lähettäjä: en 
Päivämäärä:   13.4.25 23:33:31

Tsemppiä. Just jouduin toisen päästämään pois ja kohta toisen. Jos on aikaa valmistautua, mietin etukäteen juuri nää mahd. tuhkaukset, uurnat jne. Sekä myös parin pv vapaat perään, mutta muuten aikalailla normisti mennään loppuun asti.

Ajan voi tosiaan varata muutenkin kun soittamalla, en varmaan itsekään ois pystynyt puhumaan. Ja sit se olikin yhtä itkua ko hetkellä, mutta ell. on tottuneet siihen siltä osin kuin vain voi.

Lähettäjä: Irppa 
Päivämäärä:   14.4.25 03:44:12

Meillä on huomenna edessä rakkaasta ystävästä luopuminen. Ikää reilu 11 vuotta, ollut pari vuotta kipulääkityksellä nivelrikkoon ja nyt vaste on hiipunut. Eilen takapää petti rappusia kiivetessä ja totesin, että nyt on aika. Koirassa on pelkkiä työkoirarotuja, eikä sille ole oikein olla pystymättä liikkumaan kunnolla. Huomenna käydään vielä koiran suosikkipaikassa syömässä herkkuja ja sitten mennään vanhempieni luo, jossa saa syö herkkuluuta niin ettei edes ehdi tajuta ampumista.

Tekee aivan valtavan kipeää, vaikka onhan tämä ollut jo tiedossa. Koiralla on tosiaan nivelrikko, dementiaoireilua, kuulo ja näkö heikentynyt ja kasvain jalassa. Se ei toistaiseksi ole oireillut mitenkään, mutta en myöskään halua odottaa hetkeä jolloin se alkaakin oireilla. Suurin palvelus on päästää irti kun aika on <3

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   14.4.25 09:46:20

Jos on noin ihanassa tilanteessa että saa päättää sopivan hetken arvokkaalle ystävälle (muistetaan että näin ei suinkaan aina ole) niin mitäs jos kutsuisit eläinlääkärin kotiin tekemään lopetuksen?

Lapset vaikka pois toimenpiteen ajaksi mutta sitten rauhassa hyvästelemään lemmikki kun se on kuollut. Olen sitä mieltä että tällainen kasvattaa hyvällä tavalla ja vähentää mahdollisia kuolemanpelkoja kun näkee että sillä kaikki on hyvin eikä jotain vaan viedä pois ja puff katoa.

Arvostan että et pidä väkisin ihan viimeiseen hengenvetoon, tsemppiä <3

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   14.4.25 09:51:04

Monessa paikassa voi nykyään varata netissä ajan niin helpompaa. Pitää vaan päättää että teen varauksen/soiton tiettynä päivänä. Voimia.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   14.4.25 09:54:13

En lopettaisi vielä -tuostahan paistaa se, että olet lopettamassa sen takia että koiran vanhuus hakaloittaa arkeasi. Itse olen lopettanut sitten kun on joku selkeä syy. Ei siihen voi, eikä kannata valmistautua.

Lähettäjä: pilkunviilaaja 
Päivämäärä:   14.4.25 12:27:48

Olen yhden kerran saanut päättää koiran viimeisen hetken. Siirsin aikaa kertaalleen viikolla, päätös oli vaikea kun se ei ollut samalla tavalla "päivästä kiinni" kuin toisten kanssa. Eutanasiaan suhtaudutaan eläinlääkärissä tosi neutraalisti, aloittaja, vaikka foorumeilla siitä kiihkoillaankin. Sinua ei tuomita, ja ajanvaraus sujuu ihan varmasti asiallisesti. Jos se on alueellasi mahdollista, mieti haluaisitko eläinlääkärin kotiin. Monet koirat ovat rauhallisempia kodissaan kuin klinikalla, ja lähtö voi tuntua luonnollisemmalta kotona. Omistajan voi olla helpompi jäädä kotiin itkemään, kuin lähteä itkien klinikalta. Monet eläinlääkärit pystyvät ottamaan koiran mukanaan tuhkaukseen, jos toivot tuhkausta.

Minua helpotti se, että tiesin tämän koiran lähtevän "riittävän ajoissa" mutta silti "ei liian aikaisin". Ja olen jälkikäteenkin sitä mieltä. Saisiko aloittaja lohtua samasta asiasta?

Koiran tunteneet ihmiset kävivät vähitellen hyvästelemässä sitä suunnilleen viimeisen viikon aikana, ja se tuntui olevan heille tärkeää. Hyvästeleminen on varmasti myös sinun lapsillesi tärkeää. Lähipiirini lapset ovat ymmärtäneet koirien kuolemat hyvin, vaikka niitä on lähtenyt eri kiireellisyydellä ja eri syistä: heille on kerrottu että koirat ovat olleet niin sairaita ettei niitä voi enää parantaa, ja että kärsimisen vähentämiseksi koirat nukutetaan ikiuneen.

Omien koirieni lähdöt ovat olleet kaikki rauhallisia ja kauniita, ihan lapsen katsottavissa jos eivät kanyloinnista hätäänny. Omasta kaveripiiristä tiedän montakin 10v+ ikäistä jotka ovat olleet läsnä koiran lopetuksessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.4.25 13:46:43

"En lopettaisi vielä -tuostahan paistaa se, että olet lopettamassa sen takia että koiran vanhuus hakaloittaa arkeasi. Itse olen lopettanut sitten kun on joku selkeä syy. Ei siihen voi, eikä kannata valmistautua."

Mitä ihmettä? Jos koiralla on vaikeuksia päästä aamuisin liikkeelle, se kulkee rappuset vaikean näköisesti, toistuvia tulehduksia ja kasvaimiakin. Sinun mielestäsi koiran selkeät kipuoireet, tulehdukset ja kasvaimet (mahd syöpä) eivät ole syitä koiran lopettamiseen? Toivittavasti sinulla ei enää ole eläimiä etkä niitä koskaan ota, jos tuossa ei ole lopetussyytä tarpeeksi.