Lähettäjä: Pessi 
Päivämäärä:   12.4.25 18:37:50

?

Jäin tätä pohtimaan, että miten normaali reaktio tämä on - harvoin tulee koettua :D

Minä olen kahdesti. Ekan kerran varmaan ihan ymmärrettävästi: varattu, ystävän kanssa seurusteleva tunnisti ihastuneensa. Suututti tietysti ystävän puolesta.

Viimeisin on ihan tuore juttu. Työpaikalle tuli uusi henkilö, joka on tavallaan alaiseni. Meillä on aika matala hierarkia kuitenkin työpaikalla, ja esim. Liiton reissuja tehdään paljon porukalla ilman mitään pomo-alainen-viritelmiä.
Tämä alainen jostain syystä heti alusta vähän nosti niskakarvoja pystyyn, mutta hän kuitenkin oli asiallinen ja aika alussa avautui yksinäisyydestään ym. Olin siis aina hänelle mukava ja ystävällinen, ihan kuten kaikille työkavereille. Hän tietää, että olen naimisissa.
Nyt hän aivan puskista tunnusti rakastuneensa. Sanoi heti samaan syssyyn että tietää mun olevan varattu, mutta haluaisi olla tekemisissä vapaa-ajallakin. Olin aika kipsissä yllättävässä tilanteessa enkä heti osannut sanoa mitään tiukasti takaisin, jotain vain mumisin ja vetosin kiireisiin.
Tämän jälkeen olen ollut todella etäinen ja välttänyt keskustelua henkilön kanssa. Jälkikäteen on alkanut suututtaa tosi paljon - miksi tuollaisia pitää mennä laukomaan työpaikalla, vielä esimiehelle??? Saakelin ärsyttävää. Jos hän kerran tietää, että olen varattu ja en taatusti millekään hänen kanssaan rupea, eihän tuollaisessa ole kuin huonoja lopputuloksia ja kaikilla ikävä fiilis.
Ärsyttää!

Onko ihan normaali reaktio?

Lähettäjä: Tk 
Päivämäärä:   12.4.25 19:16:45

AAhdistelua ja se on vielä rankempaa jos on samaa sukupuolta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.25 10:49:21

On normaalireaktio. Tuo työkaverin käytös on asiatonta ja nostaa niskakarvat pystyyn näin etänäkin.

Olen suuttunut/hermostunut mutta en kyllä ehkä täysin perustellusti.
Nuorena kaveriporukan pelimies kertoi rakastavansa. Muistan olleeni hyvin pettynyt ja kiukkuinen siitä että hän pilasi hauskan flirtin puhumalla tuollaista paskaa. Koskaan selvinnyt mitä miehen päässä oikeasti liikkui, sanaakaan ei tuon jälkeen enää vaihdettu. Tuskin jäi riutumaan perään, mutta olisin voinut kyllä ilmaista oman kantani vähän neutraalimmin.

Toinen oli töiden puolesta tuttu yhteistyökumppanin edustaja, jonka kanssa oli muutaman kerran juteltu vapailla. Olin ajamassa jostain skutsista, pimeässä ja lumituiskussa ja hyvä etten ajanut mutkasta ulos kun hän yhtäkkiä päätti kertoa kuinka paljon rakastaa. Säikähdin sekä tunnustusta että sitä miten paljon sitä säikähdin ja kuinka se olisi voinut ajooni vaikuttaa.

Saatan olla vähän daiju, mutta rakkauden tunnustukset ennen kuin on ehditty juurikaan edes tutustua, on musta vähän outoja ja vähintäänkin epäilyttäviä.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   13.4.25 10:59:40

En tietenkään. Kertoo aika täydellisestä empatian puutteesta, jos ei ymmärrä kuinka iso juttu se on tälle rakastuneelle osapuolelle. Erityisesti kun itseä näyttää näillä suuttuneilla hiertävän se, että asia on itselle hieman epämukava ja kiusallinen.

Mä itse asiassa pidän näitä, jotka uskaltaa tehdä jotain rakkauden eteen, rohkeina. Täälläkin usein mietitään, uskaltaako lähestyä vai ei. Onneksi en itse ole tähän vastanneiden kaltainen enkä koskaan vastaavaan käytökseen edes törmännyt. Mikä myötähäpeä.

Lähettäjä: Noppa 
Päivämäärä:   13.4.25 11:41:19

Ei siinä ole mitään empatian puutetta, jos ei suhtaudu positiivisesti yllättäviin rakkaudentunnustuksiin. Se, että se on "iso juttu" "rakastuneelle" osapuolelle ei tee noista tunnustuksista yhtään mukavampia. Lisäksi, kun ei oikeasti tunneta eikä olla oltu romanttisessa mielessä tekemisissä, ei voi kyllä kukaan sanoa oikeasti rakastuneensa. Sehän on täysin harhaa eikä perustu todellisuuteen. Tällaisia tuntemuksia ei mielestäni pidä kyllä ruokkia mitenkään tai suhtautua millään tavalla ymmärtäväisesti. Pahimmillaan noista ihmisistä tulee pakkomielteisiä tai jopa vaarallisia.

Ei sen lähestymisen tarvitse olla tökeröä, varattuihin ja esihenkilöihin kohdistuvaa...siinä ei ole mitään rohkeaa, vain täysin epäkorrektia ja typerää, ja aiheuttaa tahallaan epämukavuutta toisille koska minäminäminä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.4.25 11:48:56

En ole loukkaantunut, ahdistunut olen.

Ainokainen, mitäs, jos teillä olisi töissä henkilö, jota et voi sietää ja hän tulisi toistuvasti kertomaan, miten on kiinnostunut sinusta? Eikö ottaisi onkeensa, että et ole kiinnostunut?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   13.4.25 11:49:55

Yksi rakastuu kerran eläessään, mutta toinen päivittäin. Kun joku tunnustaa rakkauttaan, ei voi tietää, kuinka iso (tai pieni) asia se tunnustajalle on.

Varsinkin jos et itse tunne samoin, kannattaa olla etäisen ystävällinen. Sanot, että tunnustaja on hieno ja tärkeä tyyppi, mutta kerrot suoraan, ettet tunne samoin. Muistuta, että tunnustajalla on varmaan pään sisäisiä haavekuvia, jotka eivät välttämättä vastaa totuutta - tämä erityisesti, jos ette tunne kovin hyvin.

Korosta kuitenkin ystävyyttä, koska tämmöinen hylätty tunteilija voi herkästi katkeroitua ja jopa hautoa kostoa.

Rakkaudentunnustaja on kyllä joko tyhmä tai lapsellinen, koska normaali ihminen suurin piirtein ymmärtää, milloin haaveet kannattaa jättää haaveiksi. Suurinta osaa toivottomista ihastuksista ei todellakaan sanota ääneen, ja hyvä niin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 11:53:01

En tietenkään. Kertoo aika täydellisestä empatian puutteesta, jos ei ymmärrä kuinka iso juttu se on tälle rakastuneelle osapuolelle. Erityisesti kun itseä näyttää näillä suuttuneilla hiertävän se, että asia on itselle hieman epämukava ja kiusallinen.

Mä itse asiassa pidän näitä, jotka uskaltaa tehdä jotain rakkauden eteen, rohkeina. Täälläkin usein mietitään, uskaltaako lähestyä vai ei. Onneksi en itse ole tähän vastanneiden kaltainen enkä koskaan vastaavaan käytökseen edes törmännyt. Mikä myötähäpeä.
_______________

No tämä. Enkä usko hetkeäkään, että näiden puhumaan uskaltautuneiden tarkoitus on ollut aiheuttaa epämukavuutta.

Pidän aika epävakaina tuollaisia ketjussa esiintyneitä henkilöitä, jotka eivät kestä normaalia puhetta, vaan suuttuvat.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.4.25 11:57:02

. , entäs, jos ahdistuu? Minua ainakin ahdistaisi tietää, että vaikka työkaveri olisi kiinnostunut, kun olen vakaassa parisuhteessa ja en ole tippaakaan kiinnostunut. Onneksi kaikki työkaverit ovat varattuja heteroita ja valtaosa varattuja homoseksuaaleja, saapa olla rauhassa. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 12:00:50

entäs, jos ahdistuu? Minua ainakin ahdistaisi tietää, että vaikka työkaveri olisi kiinnostunut, kun olen vakaassa parisuhteessa ja en ole tippaakaan kiinnostunut.
_______________

Miettisin ehkä, mikä tuossa ahdistaa? Oletko miellyttäjätyyppi, joka kokee jotenkin velvollisuudeksi vastata toisen tunteisiin?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.25 12:01:47

Suuttumus on normaali tunne siinä missä rakkauskin. Kumpaakaan ei kuitenkaan tarvitse ilmaista tökerösti tai väärässä tilanteessa.

Itse toimin kyllä tökerösti pelimiehen kohdalla, mikä harmitti jälkikäteen, mutta tulin niin totaalisen yllätetyksi etten ehtinyt ajatella.

Romanttisten tunteiden ilmaisussa ei ole mitään pahaa, mutta ei niitä pidä heittää aivan puskista toisen naamalle. Eikä varsinkaan aloittaa millään rakkauden julistamisella jos ei edes tunne ihmistä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.4.25 12:06:44

. , omalla kohdalla se, ettei jätetä rauhaan, vaikka sanoo, ettei kiinnosta. Töissä teen töitä, en seurustele. Kahville voi kysyä, rakkauden tunnustukset ei kuulu sinne. Ja yleensä nämä ei ymmärrä jättää rauhaan. Mun työminä eroaa aika vahvasti siitä normaaliminästäni ja toivon, ettei näitä yhdistetä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 12:07:07

Olen kyllä, silloin kun olen itse varattu. Niitä on ladeltu sekä minulle että puolisolleni. Minusta se kertoo aivan käsittämättömästä itsekkyydestä tämän rakastuneen puolelta.

Lähettäjä: Hop 
Päivämäärä:   13.4.25 12:18:31

"Korosta kuitenkin ystävyyttä, koska tämmöinen hylätty tunteilija voi herkästi katkeroitua ja jopa hautoa kostoa."

Ei missään nimessä näin, ellei sitten aidosti halua olla kyseisen henkilön ystävä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.25 12:19:12

Jos on oikeasti niin törppö, että tulee avautumaan varatulle esimiehelle ihan puskista, niin saa luvan selvitä ihan keskenään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 12:23:27

omalla kohdalla se, ettei jätetä rauhaan, vaikka sanoo, ettei kiinnosta.
________________

No tämä on jo ymmärrettävää, jos ei kertasanomisesta uskota. Oli asia mikä hyvänsä.

Omalla kohdallani on kyllä aina kerrasta ymmärretty, ettei kiinnostusta löydy. Vaikeampaa on ollut ilmaista torjuminen sen verran pehmeästi, ettei rakastuneesta tule vihollista.

Lähettäjä: väärä termi 
Päivämäärä:   13.4.25 12:30:02

Eiväthän nuo ole mitään rakkaudentunnustuksia. Rakkautta voi tunnustaa vasta sitten kun on tuntenut ihmisen ja ollut tämän kanssa parisuhteessa ja yhdessä jo jonkin aikaa.

Nuo ovat pelkästään törppöjä ihastumisia, joita päästellään sammakoina suusta.

(Luulin että tässä topassa käsiteltäisiin aihetta että kun olet seukannut jonkun miehen kanssa ja hän kertoo ensi kerran rakastavansa sinua, niin oletko suuttunut siitä.)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 12:32:13

Ehkä otsikon pitäisi olla ihastumisen tunnustaminen. Tuo rakkauden tunnustaminen henkilölle jonka kanssa ei ole parisuhteessa, on vähän kuin vanhoista elokuvista peräisin.

Lähettäjä: Cnote 
Päivämäärä:   13.4.25 14:52:36

Jos tunnustaja käyttää rakkaus-sanaa, on se silloin rakkaudentunnustus, ihan sama mikä se pohjimmainen tunne analyysinne mukaan on :D

Ja Ainokainen, itse taitaa olla empatiakyvytön jos menee ihan vaan omaksi ilokseen tuommoista puhumaan VARATULLE ESIMIEHELLE. Miksi helvetissä pitää päästä sanomaan, jos tietää että toinen ei ole kiinnostunut/ on varattu JA joutuu silti olemaan tekemisissä jatkossakin päivittäin? Sanoisinko, että tuo on silkkaa kiusantekoa.

Lähettäjä: väärä termi 
Päivämäärä:   13.4.25 16:03:57

Se että joku käyttää rakkaus-sanaa ei todellakaan ole mikään tae siitä että kyse on aidosta rakkaudesta.

Yleisesti puhutaan myöskin 'maksetusta rakkaudesta', vaikka jokainen tietää että siitäkin on rakkaus niin kaukana kuin vain olla voi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 16:09:08

"Mä itse asiassa pidän näitä, jotka uskaltaa tehdä jotain rakkauden eteen, rohkeina."

Kyllä, juuri näin. Ymmärrän, että piirittäminen tai ahdistelu ahdistaa, mutta sitä en ymmärrä, että ahdistuu toisen ihmisen myönteisistä tunteista. Ahdistumisen taustalla on todennäköisesti hyvin kylmä kotiympäristö, jossa lapsi ei ole oppinut olemaan myönteisten tunteiden arvoinen.

Valtava määrä parisuhteita jää toteutumatta siksi, että kumpikin hannaa.

Lähettäjä: Cnote 
Päivämäärä:   13.4.25 16:13:21

No höpö höpö :D
Tässä ei ilmeisesti ymmärretä, että on eri asia saada myönteistä ihailua osakseen joltain, jonka kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, kuin sellaiselta a. Joka tietää sun olevan varattu, b. Jonka kanssa on pakko olla tekemisissä päivittäin ja c. Jolle täytyy olla suht ystävällinen työn takia.

Taitaa nämä puolustelijat olla niitä, jotka itse piinaa ihastuksiaam ymmärtämättä miten rasittavaa se on.

Lähettäjä: Pessi 
Päivämäärä:   13.4.25 16:16:40

^^Kiitos, juuri näin!!
Ei minua ahdista, jos joku etäisempi tai vaikka ihan kaverikin kertoo tunteistaan. Tiedänpä tälläkin hetkellä yhden etäisemmän työkaverin olevan kiinnostunut minusta, mutta se ei ahdista, koska häntä en joudu näkemään päivittäin enkä olemaan puheissa, jos en halua. Mutta ihan ystävällinen voin hänellekin olla, enkä ole häneen missään "valtasuhteessa".
Sen sijaan alainen, jonka kanssa näen päivittäin 6-8 tuntia ja keskustelen väkisinkin paljon, on asia erikseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 17:00:22

Joo, heti tapailun alettua jo muka rakasti. Ei se ressukka tiennyt rakkaudesta mitään. Halusi kahlita ja rajoittaa, olisi pitänyt olla vaan kahdestaan. Ei sitä rakkaudentunnustusta voinut tietenkään ottaa tosissaan, suututti kun niin suurella asialla leikitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.4.25 08:31:22

En ehkä suuttunut, mutta ahdistunut kylläkin. Nuorena kaverin poikaystävä kertoi ihastuneensa minuun. Ilman kaveria olisin voinut ihastua takaisin mutta sen sijaan sanoin pojalle että meidän yhteydenpito loppuu tähän ja tapaan häntä vain kaverin läsnäollessa. Aika nopeasti loppui meidän kolmen kaverisuhde kun tämä kaveri eli pojan tyttöystävä pussaili muita silmieni edessä ja nämä kaatoivat draamansa minun niskaan.

Parikymppisenä läheinen työkaveri oli menossa viikon päästä naimisiin ja sanoi peruvansa häät jos vain sanoisin että hänellä on vähäisintäkään mahdollisuutta minuun. Sanoin ei ja hän meni naimisiin. Avioliitto kesti pari vuotta ja hän lähetteli viestejä perään vielä 6 vuotta myöhemmin.