|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 12.4.25 17:25:35
Kävin äsken ulkona.
Kävelin roskikselle jonka aikana tuuli tuiversi hiuksiani, ne lyhyet vauvahiukset jotka on sellaisia kymmensenttisiä ja joita ei saa kiinni pistelivät kasvojani ja kasvoihin tuli kauhea kutina. Raavin naamaa, työnsin hiukset pois ja tietty tuuli taas heitti ne kasvoille, pistely, sietämätön kutina, raavin, ahdistus nousee ja samalla energiaa kuluu siihen kun hoen ettei tällaisen kuulu näin ärsyttää, tällaisen ei kuulu ahdistaa, tää ei ole ärsyyntymisen arvoinen asia.
Noukin sitten samalla pihalta pihan lasten hiekkaleluja ja vien ne säilytysvajaan, samalla nappaan ajotieltä pari lasten sinne raahaamaa tiiliskiveä paikalleen. -> Hiukset pistelee naamassa, tiiliskivien paino tuntuu polttavalta sormien nivelissä, hiki on kihonnut selkään ja tunnen miten inhottavan litsis lätsis-märkänä se valuu liian lämpimien vaatteiden alla pitkin selkää kylminä pisaroina ja samalla vähän kirvelee ihoa, käsiin sattuu kivien paino, pikkurilliä sattuu kun riiputan siinä hiekkalelupussia ja vajan portaita ylös kävellessä kenkien reuna hiertää nilkkaa, tuuli osuu suoraan korvakäytäviin ja pistää kuin neula ja taas kuluu paljon energiaa kun komennan itseäni mielessä että tällaisia asioita ei pitäisi edes huomioida, sä ET ärsyynny, unohda nuo tunteet,..
Mun mielestä ei ole ihan normaalia. Toisaalta ei voi tietää mikä on muille normaalia. Onko teillä tällaista? Olen aina ollut tällainen. Olen tosi herkkä aistimuksille ja multa vie paljon energiaa se, että moitin itseäni näin kokemisesta, hoen ettei muillekaan ole näin vaikeaa ja että mun pitäisi lopettaa tällainen herkkiksenä oleminen.
Sisätiloissa oleminen on ihanaa koska sisällä ei ole lämpötilan vaihteluita, ei tuulta, saan kontrolloitua kodin melumäärää enkä sisällä harrasta mitään hikiliikuntaa eli ei tule epämiellyttäviä aistimuksia. Voitte nyt haukkua, voin vakuuttaa etten kuitenkaan voi tälle mitään ja elämä olisi helpompaa ilman tällaista. Ja joo, mulla on isompiakin ongelmia elämässä.
|