Lähettäjä: Laiskimus 
Päivämäärä:   12.4.25 16:03:00

Miten te muut jaksatte kuntoilla, ulkoilla ja liikkua?

Minä olen maannut sohvalla kännykkä kädessä koko päivän, mitä nyt kaupassa kävin. Tämä ei eroa normaalista päivästäni juuri mitenkään. Teen etätöitä kotona, eli mitään työmatkaa ei ole. Käyn joka päivä kaupassa, koska muuten ulkoilua ei juuri tule. On poikkeuksellista, jos askelmittariin tulee yli 3000 askelta.

En vaan saa itseäni liikkeelle. Tiedän, että pitäisi, mutta ei vaan huvita mikään.

Mikä teitä muita motivoi?

Lähettäjä: Muija 
Päivämäärä:   12.4.25 16:04:13

Se hyvä olo kunnon hikiliikunnan jälkeen ja se, kun kunto kohoaa ja kroppa näytää paremmalta!

Lähettäjä: Laiskimus 
Päivämäärä:   12.4.25 16:08:00

Muija: enpä hoksannut kirjoittaa aloitukseen, mutta minulle hikoilu ei ole koskaan tuonut hyvää oloa. Joskus olen yrittänyt esim. hölkätä, mutta tulen siitä enimmäkseen ärtyneeksi. Jotkut sanovat, että liikunta piristää, mutta minua se vain väsyttää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 16:08:31

Vaikeinta on tosiaan se lähteminen.

Lähettäjä: Heitä itsesi ulos 
Päivämäärä:   12.4.25 16:23:27

Ajattele että riittää kunhan saat itsesi ulos.
Vähän ajan päästä huomaat että kannatti kun olo vaan paranee. Tunti kävelyä riittää ja vartin pätkä "hiittiä" pari kertaa viikossa kasvattaa kuntoa. Askelmittarit on ahdistavia. Ennemmin kannattaa katsoa kelloa.
Et kadu koskaan lenkiltä tullessasi että lähdit. Sitä kadut että et lähtenyt vaan jäit sohvalle löhöämään.
Tänään on kaunis päivä, kantsii ryhdistäytyä!
Minäkin lähden heti kun ravit loppuu.

Lähettäjä: Puusku 
Päivämäärä:   12.4.25 16:27:06

No kai se nyt tuntuuinhottavalta, jos ei ole vuosikausiin liikkunut käytännössä yhtään ja sitten lähtee juoksemaan :D
Mutta itse ainakin haluan olla paremmassa kunnossa, jaksaa ja pystyy tekemään asioita eri tavalla, pysyy paremman näköisenäkin ja on lihaksia, terveys... Aina ei huvita mutta silti vaan päätän lähteä, ei se sen kummallisempaa ole. Tykkään siitä, että kroppa pystyy asioihin, jotka joillekin huonokuntoisille ja lihaville ovat mahdottomia tai ainakin hiomattavan vaikeita. Ihan jotkut yksinkertiasetkin asiat! Ja itsellä ainaiin tulee paikat kipeöksi, jos vain makaa! Pari päivää kuumeessa sängyn pohjalla ja on kroppa ihan jumissa. Yök. En ymmärrä ihmisiä, jotka ei liiku.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 16:27:57

Se on ihan myytti että kaikki muka liikkuisi ja tekisi. Se liikkuminen ja tekeminen on vain sitä jota kuvataan someen ja josta puhutaan, ei siitä että makasin sohvalla koko päivän kuten aina. Ihminen on eläin joka ei mielellään tee mitään turhaa ja joka hakee helppoja ratkaisuja. Meitä jotka makaamme mukavasti kodeissamme löytyy varmasti enemmän kuin heitä jotka tänään juoksi 10 kilsan aamulenkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 16:35:07

Ei kaikille tule liikunnasta hyvä olo. Pakotan itseni ulos kävelemään vähintään tunniksi, ja yleensä vaan vtuttaa kun ois voinu käyttää aikansa vaikka hyvän kirjan lukemiseen tai neulomiseen.

Ja siis, olen jo 10 vuotta lähtenyt väkisin ulos vähintään 5 krt viikossa eikä sen miellyttävämmäksi ole muuttunut. Tulee vaan väsymys ja nuutuneisuus ulkoilun jälkeen eikä huvita mikään sen jälkeen.

Rankemman liikunnan jälkeen olen vaan vihainen. Ärsyttää niin paljon rehkiminen ja hikoilu eikä se johdu huonosta kunnosta. Jaksan kyllä tehdä eikä voimat lopu, mutta tuntuu niin yhdentekevältä eikä kiinnosta pätkääkään.

Ratsastus on ainoa laji joka innostaa ja syy on yhteys hevoseen. Kaikki muu liikkuminen on ihan perseestä. Mutta pakotan silti itseni että pysyn jotenkuten kunnossa.

Lähettäjä: Laiskimus 
Päivämäärä:   12.4.25 16:40:12

Kiitos näistä vastauksista, oikeasti! Pelkäsin saavani vain paskamyrskyn niskaani, mutta etenkin pisteen viesti aidosti nauratti! :D Juuri tuollaista se minullakin on. Tulen liikunnasta väsyneeksi ja ärtyneeksi, hikoilu on epämukavaa ja usein alkaa kyllästyttää kesken kaiken. Yritin joskus käydä kuntosalilla, mutta otti vaan rankasti päähän koko ajan. Mieluummin istuin pukuhuoneessa selaamassa Instagramia.

Tykkään itsekin hevosista ja sellaisista lajeista, joissa liikunta tulee vähän sivutuotteena. Esimerkiksi joogaa harrastin joskus vuosia sitten, ja siinä oli ihan hauska kokeilla eri asentoja. En siinäkään saanut suurta liikunnan iloa sinänsä, mutta mielihyvää uuden opettelusta kylläkin. Se vaan ei yksin kotona oikein innosta, kotikaupungissani ei ole kunnon joogasaleja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 16:45:00

töistä tänään kotiin ja tuntui että taju menee sistessä. väsytti niin
no elukat pakko hoita. ulos ja kummasti siinä siivotessa alkoi piristyä.
nyt kun suihkut ruuat hoidettu, niin alkaa taas vetää silmät kieroon.

Lähettäjä: vikke 
Päivämäärä:   12.4.25 17:04:21

En jaksa ollenkaan liikkua erikseen, olen sillä tavalla laiska. Koska olen jo keski-iässä niin minun on kuitenkin pakko liikkua jonkin verran ihan pysyäkseni terveenä. Siispä kuljen työmatkat (5km/suunta) pyöräillen sulan maan aikaan, talvisin kävelen töistä kotiin.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   12.4.25 18:01:21

Ah, kerrankin joku myöntää olevansa samanlainen kuin minä.

Ikääntyessä on vaan pakko koittaa liikkua tai liikuntakyky menee pelottavan heikoksi. Iän alkaessa kakkosella tuli jo selkäkivut istumatyöstä heti, kun sitä alkoi tehdä kokoaikaisesti. Ainoa, mikä käytännössä auttaa on liikkuminen. Iän alkaessa kolmosella tajusin vessanpöntölle istahtamisen ja siitä nousemisen tuntuvan työläältä. Ainoa mikä auttaa on päivittäinen kyykkäysrutiini.

Älykellon askelmittaus auttaa siihen, että muuten vähiin jäävän liikunnan päivinä saatan sitten illalla ennen suihkua hölkätä paikallaan tv:n ääressä viimeiset askeleet vuorokausitavoitteen saavuttamiseksi. Tällaista ei olisi tullut mieleenkään tehdä ennen askelmittaria.

Väkisin liikkuminen vain liikuntaa saadakseen on ihan persauksesta. Mutta istumatyöläisen on mahdoton saada riittävää liikuntaa elannon hankinnan kautta.

Laske aloittaja kynnystä siihen liikuntaan välttämällä liian suuria vaatimuksia itseäsi kohtaan. Jokainen ihan pienikin juttu auttaa. Tee edes yksi kyykky päivässä, niin siitä tulee vuodessa jo tosi monta enemmän kuin yhdessä päivässä kykenisit tekemään, eikä tule edes hiki. Raivaa tilaa tv:n eteen ja venyttele&jumppaile jotain sarjaa katsoessasi. Tai nostele edes lantiota kännykkää selatessasi lattialla maaten... Löydä arjestasi tilaa pienen pienille äärimmäisen vaivattomille tavoille lisätä liikuntaa jokaiseen päivään mahdollisimman vähäisellä ärsytyksellä. Älä yritä väkisin muuttua fitnessbeibeksi.

Lähettäjä: ****************** 
Päivämäärä:   12.4.25 18:05:57

En vain jaksa olla sisällä koko päivää ja maata sohvalla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.4.25 18:06:51

Koirien takia pakko, ilman niitä tuskin liikkuisin yhtään. En saa hyvää oloa liikunnasta vaan päinvastoin. Inhoan sitä, että on hiki ja liikunnan jälkeen tulee vain kauhea väsy. Ei millään tavalla virkistävä hyvän mielen kokemus.
En kulje työmatkojakaan pyörällä sen takia, että siinä tulee pakostakin pieni hiki ja se on inhottavaa. vaatisi myös töihin menon niin paljon aiemmin, että ehtisi käymään suihkussa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.4.25 18:41:16

Tiedän tunteen.
Ne ekat kerrat oli pahimpia kun joutui pakottamaan itsensä edes lyhyelle kävelylle. Mutta nykyään lenkille tulee lähdettyä säällä kuin säällä :)

Lähettäjä: cloudberry 
Päivämäärä:   12.4.25 20:03:27

Älä ainakaan sorru kaikki tai ei mitään ajatteluun, ei tarvitse esim verrata itseään himotreenaajiin. Ajattele enemmän niin, että vaikka kävisit vain 10 min lisää ulkona rauhassa kävelemässä, niin sekin on parempi kuin ei mitään ikinä.
Itse en tykkää yhtään älykelloista tai askelmittareista, ne vain huonontavat henkistä hyvinvointiani. Itselläni on periaate, että laitan kuulokkeet korviin ja vähintään kahden biisin ajan annan keholleni jotain liikettä joka päivä. Usein musiikki vie mukanaan ja kahden biisin sijaan menee useampi kuin huomaamatta ja tulee esim juostua tai jumpattua vaikka 45 min. Mutta on myös tosi ok, jos joku päivä teen vain vaikka kahden biisin kävelyn ulkona. Armollisuudessa on itselläni se avain jatkuvuuteen. Olen aikoinani polttanut itseni urheilussa loppuun, joten siksikin suhtautumiseni liikkumiseen on nykyään lempeä ja välttelen tietoisesti sitä, että tekisin liikkumisesta itselleni suorittamista tai epämukavaa. Ja liikkumalla pidän hereillä myös ruokahaluani. Jos en liiku, niin ei tule nälkä ja alan helposti laihtua (mikä siis minun varrestani se ei ole yhtään toivottavaa).

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   12.4.25 20:21:55

Passiivisuus ruokkii passiivisuutta, eli mitä vähemmän teet, sitä vähemmän jaksat ja viitsit. On myös todella vaikea tehdä jotain vain pakosta. Kannattaa siis miettiä, mikä asia kiinnostaa ja innostaa tekemään. Sen ei välttämättä ensimmäisenä tarvitse liittyä liikuntaan, vaan tarkoitus on saada itsensä ylös sohvalta ja kännyn äärestä.

Lähettäjä: El Chefe 
Päivämäärä:   12.4.25 20:40:10

Just kuten Kelo tossa sanoi. Sama pätee myös toiseen suuntaan, että mitä enemmän tekee ja touhuaa sen enemmän jaksaa tehdä ja touhuta pidemmällä aikavälillä.

Saisitko liikettä jonkun mielellään asian ohella, esimerkiksi geokätköilemällä, lintujanbongailemalla, työmatkapyöräilyllä tms.

Aluksi liikunta on inhottavaa ja varsinkin jos liikkuu liiaksi yli oman kuntotason. Aloita pienestä ja siitä pikku hiljaa lisäten. Liikkua meidän jokaisen täytyy ihan oman hyvinvoinnin vuoksi. Jos ei vielä tunnu, niin kahdenkymmenen vuoden päästä tuntuu!

Huomioithan myös, että kännykkä sovelluksineen on todella addiktoiva. Eihän mene elämä ohi reelsejä selatessa?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.4.25 20:53:38

Tärkeintä on ensin löytää liikuntamuoto, joka on hauskaa. Eli kokeile eri lajeja. Kaikki eivät nauti hölkkäämisestä, joten ihan turha väkisin yrittää sitä tehdä. Toinen mikä on, niin pitää lakata keksimästä tekosyitä. Jos jooga on kivaa, niin ihan varmasti jokin mahdollisuus joogaan löytyy. Ei muuta, kun alat ottamaan asiasta selvää. Sen jälkeen, kun löytyy mieleinen liikuntalaji, niin usein asenne muutakin liikuntaa kohtaan muuttuu paremmaksi. Voisiko jokin pallopeli kiinnostaa, ohjatut jumpat/crossfit, golf (kierroksen aikana tulee huomaamatta käveltyä jopa 10 km), kiipeily, kamppailulajit, tanssi, hiihto, pyöräily, rullaluistelu, uinti...?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 21:03:02

Liikkumisenmuoto pitää olla mieleinen. Itse tykkään patikoida erityisesti kauniissa paikoissa vaikka matkaa saattaa olla tuntikin suuntaansa ajaa. Kesällä tykkään myös pyöräillä ilta auringon aikaan ja tykkään myös uimisesta. Lenkkeilyt on aina pakkopullaa mulle ja ne aina jää tekemättä kun ei tunnu mieluiselta. Mikä sua kiinnostaisi?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.4.25 21:18:24

Ymmärrän. Olen itse todella mukavuudenhaluinen ja inhoan hikoilua. Mutta nautin tekniikkalajeista ja uuden opettelusta, tämä saa lähtemään harjoituksiin. Ja se, että harjoitukset ovat osa rutiinia, ja treeneissä näkee harrastuskavereita. Esim. torstai-illat vietän aina siellä. Sitä ei tule kyseenalaistettua enää. Oma laji innostaa myös ylläpitämään kuntoa muuten, vaikka en pidäkään esimerkiksi lenkkeilystä tai lihastreenistä.

Kipeydyn myös jos en liiku, tämä kyllä tosiaan motivoi kävelylenkeille ja venyttelyyn.

Eli lyhyesti, oman lajin löytäminen, innostuminen ja rutiini.

Lähettäjä: Ii 
Päivämäärä:   12.4.25 21:22:25

Aktiivisuus generoi aktiivisuutta. Kyllä minäkin toki tykkään maata sohvalla, mutta vain pienissä pätkissä eikä 2 koiraa ja 2 hevosta tietysti muuta edes mahdollista. Kun ikääkin on kohta jo 50, on ollut pakko ottaa myös salilla käyminen tavaksi, että pysyy toimintakuntoisena.

Uskokaa tai älkää, niin liikunnan ilon voi kyllä löytää myöhemmälläkin iällä. Itse olen nauttinut liikkumisesta (muustakin kuin ratsastamisesta) vasta ehkä viimeiset 10 vuotta. Sitä ennen inhosin hikoilua
ja tulin siitä lähinnä äkäiseksi.

Aloittaja lienee myös vielä aika nuori, jos kroppa kestää pitkää sohvalla maksamista? Olin talvella influenssassa ja oli pakko vain maata. Siitä seurasi sitten kaikenlaista muuta ongelmaa, kun ei päässyt tavalliseen tapaan liikkeelle. Liikkumattomuus teki myös äkäiseksi.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   12.4.25 21:38:24

En oo ikinä ollut vapaaehtoisesti liikkuja.
Fyysinen duuni piti kunnon ja kropan kunnossa. Ratsastaessa tuli monta kertaa viikossa lisäliikuntaa.
Sit kun molemmat on loppuneet, en kyllä osaa ajatella yhtään lajia, Kävelyt tuntuu tyhjänpäiväiseltä, juoksemaan en ala (inhokki aina) kun on tottunut hyötyliikkumaan töissä monipuolisesti.
Ratsastaessa tuli ihan vahingossa hyvää treeniä kropalle.
Jotain tarttis keksiä/saada aikaan asennemuutos sille tyhjänpäiväiselle kävelylle. Eikä sekään oikein riitä näin vanhetessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 23:02:22

Pakotan itseäni liikkumaan. Minulle tulee siitä ihan hyvä olokin, mutta tosi iso moti on siinä, että tulen kipeäksi enkä nuku, jos en liiku. En kerta kaikkiaan saa unta. Mielialat heittelee. Niska, selkä, kaikki paikat kipeytyy.

Lähettäjä: Joopa 
Päivämäärä:   12.4.25 23:09:14

Miten aloittaja nukut ja syöt? Montako tuntia nukut? Oletko ylipainoinen?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.4.25 23:25:19

En minäkään ennen saanut itseäni liikeelle. Mutta nyt kun on olosuhteiden pakosta hevoset olleet omassa pihassa jokusen vuoden, niin pakon edessä jaksaa. Tuun töistä, vaihdan lennossa vaatteet, sitten tallihommiin. Oon yllättynyt, miten nopeasti siihen tottui ja alkoi jaksaa muutenkin paremmin. Mikään hikiliikunta tai treeni ei oo ikinä ollut mun juttu. Mutta nyt kun sitten illalla on hevoset sisällä ja tulee suihkun kautta sohvalle, niin hitsit kun tuntuu hyvältä!

Aloittelijalle en tietenkään toivo niitä olosuhteita, joissa mun hevoset tuli täyshoidosta kotiin, mutta jotain samantapaista, puolipakollista liikuntaa. Koiraakaan en haluaisi kenenkään ottavan pelkän liikunnan vuoksi, ne kun ovat elämäntapa, perheenjäseniä joiden hankkimista pitää harkita tarkasti ja tietää, mihin sitoutuu, vuosikymmeniksi.

Ehkä joku kallis harrastus, jonka väliin jättämistä ei raaskisi tehdä, tyyliin tää on maksanut x euroa, pakko käydä säännöllisesti. Tai kaveriporukka, joka painostaa toisiaan lenkille tai kuntosalille (mun inhokkeja...). Tai ratsastustunteja kaksi viikossa, tallilla jossa ei saa rästejä tehdä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   12.4.25 23:29:52

Harvemmin käyn vartavasten liikkumassa. Askelia tulee ihan siirtymistä - bussipysäkille ja takaisin, kävelyä kauppaan tai kaupassa, roskienviennistä, koiralenkeistä tms. Harvoin on niin, että jäisi askeleet alle 10 000, työpäivinä ei koskaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 23:47:22

Mä olen 46 ja en tule mistään kipeäksi vaikka en liiku mitenkään. Enkä siis liikukaan. Makaan kaiket päivät joko sängyssä tai sohvalla, sohvalla teen työtkin läppäri kainalossa. Olen aina ihmetellyt mistä se kipeys tulee liikkumattomuudessa. Mietin että millä syy-seuraussuhteella se fysiologisesti tulee? Jos on ylipainoa, sitten ymmärrän kun se varmaan rasittaa rankaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 00:50:03

Oon liikkunut koko ikäni ja vieläkin vihaan sitä. Inhoan hikoilua, iho alkaa kutisemaan, tekniset vaatteet tuntuu kamalalta, merinovilla kutittaa, hikoan päästä aivan törkeästi ja hiki valuu noronaan pitkin naamaa, kaikki vaatteet litimärkiä, sit tulee vilu ja sit taas hiki. Ihan nuoresta asti ollut nämä tuntemukset että turha syyttää vaihdevuosiakaan.

Silti pakotan itseni liikkumaan ja oon ihan raivona liikkumisen aikana ja sen jälkeenkään ei oo yhtään parempi olo. Saati sit että uni tulis paremmin. Jos oon ollu koko päivän ulkona vaikka puuhommissa niin takuuvarmasti valvon koko seuraavan yön. Ihan paradoksaalista.

Parhaimpia on päivät jolloin en tee mitään, en yritä, en ajattele, en innostu, jotenkin kaikki vaan lipuu pehmeästi, silloin tulee jopa uni illalla.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   13.4.25 08:47:52

"Mietin että millä syy-seuraussuhteella se fysiologisesti tulee?"

- Kipu tulee siitä, että on liian kauan paikallaan yhdessä asennossa, jolloin joku yksittäinen lihas ylikuormittuu ja menee jumiin, muiden ollessa liikunnan puutteesta heikkoja, jolloin eivät tarjoa tukea tuolle ylikuormittuvalle lihakselle. Ilmeisesti siis vaihtelet asentoa riittävän usein päivän aikana, jos kipua et ole kohdannut. Itse käperryn luonnostaan todella epäergonomisiin asentoihin keskittyessäni johonkin, olipa se työt, lukeminen, piirtäminen, neulominen... Keskittyneenä huonoa asentoa ei huomaa lainkaan, vaan sen tajuaa vasta aivan liian myöhään, kun alkaa kolottaa.

"Miten aloittaja nukut ja syöt? Montako tuntia nukut? Oletko ylipainoinen?"

-En ole aloittaja, mutta saman henkisenä vastaan silti.

Nukun n. 8-9h yössä säännöllisesti suunnilleen samaan aikaan. Nukkumaanmenoaika on varsin vakiintunut, viikonloppuaamuisin saatan torkkua hieman pidempään aamulla. Joskus nukun sikeästi läpi yön, joskus saatan yöllä käydä vessassa ja olla hetken valveilla siinä kohtaa. Hyvin harvoin nukkumisvaikeuksia.

Syön monipuolisesti ja enimmäkseen kotiruokaa. Paljon salaatteja, kasviksia ja eläinperäistä proteiinia (maitotuotteet, munat, tuore liha ja kala), kaurahiutaleita ymv. ja pähkinöitä. Harvakseltaan pastaa, riisiä ja leipää. Käytetään kermaa ja voita, mutta kontrolloidaan kalorimäärää annoskoolla. Syödään mahdollisimman herkullista sen vähän mitä voi syödä. Kaapissa on yleensä jotain herkkuja, mutta pienikin karkkipussi saattaa kestää kuukausia, kun siitä otetaan vain pari kerrallaan. Ei mitään jokaviikkoista herkkujen mättämistä. Ruoka- ja janojuomana vesi. Ehkä kerran kuussa tai harvemmin tulee ostettua ja juotua joku yksittäinen tuoremehulitra. Ehkä keskimäärin kahdesti kuukaudessa lasi tai pari viiniä tmv. Välillä ei tule juotua alkoholia yli kuukauteen, välillä voi olla useampi lasillisen sisältävä tilaisuus samalla viikolla, kulutus ei ole niin säännölllistä, että olisi helppo laskea. Kotiin ostetaan enimmäkseen niitä puolen pullon kokoisia pikkuviinipulloja menekkiin sopivamman koon takia.

Olen hieman ylipainon puolella. n. 5kg pitäisi laihtua normaalipainon puolelle pääsemiseksi. En siis ole niin vaikeasti lihava, että liikkuminen siksi olisi vaikeaa. Suurimman osan elämästä olen ollut normaalipainossa, raja ylittynyt hitaasti vasta nyt myöhemmällä iällä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.25 08:52:30

Iän alkaessa kolmosella tajusin vessanpöntölle istahtamisen ja siitä nousemisen tuntuvan työläältä.
--------------
Takerrun nyt tähän, koska minulla ei ole koskaan ollut vastaavaa. Näin nelikymppisenä olen kiitollinen siitä, miten vähän minulla on koskaan mitään kipuja tai haasteita liikkumisen suhteen. Himoliikkujaa minusta ei saa, ja on ollut aikoja jolloin liikkumiseni on ollut vain kävelylenkkejä ja kotitöitä.

Lähettäjä: Granola 
Päivämäärä:   13.4.25 09:11:38

Minäkään en harrasta hikiliikuntaa, koska en nauti siitä. Olen mukavuudenhaluinen ja harrastan mieluummin muita asioita. Kävelen vain jonkun verran luonnossa koiran kanssa, koska tykkään siitä. Ja vähän venyttelen aina iltaisin samalla kun rasvainen ihoni läpi. Thats it, vaikka tiedän sen olevan monen mielestä aivan liian vähän ja minut tulisi melkein kivittää koska elän normien mukaan väärin. Olen kai onnekas, kun ole koskaan kokenut mitään kipuja tai liikkumisen vaikeuksia elämässäni tästä huolimatta. Kuulostaa aivan hurjalta ajatukselta tuo, että jollekin terveille ihmisille vessanpöntöltä nousemisen tuntuu työläältä, jopa jo kolmen kympin tienoilla, huh!! :(
Olen aina myös painanut saman verran (49 kg aamuisin teinistä tähän 50+ ikään asti) ja kroppani näyttää aivan hyvältä, enkä ole koskaan kokenut tarvetta rajoittaa tai miettiä mitä syön, en edes rehellisesti osaisi laskea mitään kaloreita tai hiilareita.
Eli ehkä tällä yritän sanoa, että ei ”kaikki muut” tässä maailmassa ole myöskään himoliikkujia tai urheilijoita. Eli ei kannata hyökätä täysillä liikkumaan, kipeyttää itsensä ja sen jälkeen tuntea vihaa liikkumista ja itseään kohtaan. Mieti ennemmin vaikka niin, että vaikka pienikin rauhallinen kävelylenkki ulkona on positiivista. Ole armollinen itsellesi, pienistä puroista syntyy kokonaisuus :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 10:15:53

Olen kyllä ihan superkateellinen teille jotka ette liiku, ja silti ette kipeydy :D minä ainakin olen tavallinen normaalipainoinen kolmekymppinen henkilö ilman mitään erityisiä sairauksia, mutta se kyllä jo tuntuu epämukavalta jos vaikka istuu soffalla 3 tuntia. Kaiken maailman kiputiloja on. Noh, ehkä se ainakin saa liikkumaan jos ei muuta.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   13.4.25 10:32:57

Noista krempoista nuorilla (te keski-ikää lähestyvät): kuulostaa tosi pahalta.

Mulla ei ole ikinä ollut mitään kremppoja jotka vaikeuttaisi normaalia elämää ja fyysistä duunia.
Selkäjumit (lihasten) on olleet ainoat, mitä joskus tulee, ja nekin pysyi poissa ratsastaessa.
Ja siis ikää 60+.
Mut varmaan hyvät geenit sitten. Ja lapsuus/nuoruus ilman kännyköitä tai vanhempien kuljetuksia. Liikkumaan joutui arkielämässä.
Pullamössösukupolvi taitaa nyt sitten alkaa kärsiä.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   13.4.25 10:34:26

"vain kävelylenkkejä ja kotitöitä."

-Tämä kattaa hyvin laajan skaalan erilaisia liikunnan määriä. Jollekin kävelylenkki on korttelin ympäri, jollekin useita kilometrejä. Joku asuu yksin kerrostaloyksiössä, joku toinen satojen neliöiden vanhassa kyläkoulussa lapsikatraan ja lemmikkilauman kanssa. Pienimmillään hyötyliikunta voi olla lähellä koomapotilasta. Enimmillään pelkät kotityöt voi olla paljon suurempi liikunnallinen suoritus kuin monen muun aktiiviset liikuntaharrastukset.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   13.4.25 10:41:53

"Liikkumaan joutui arkielämässä."
-Tämä on se asian ydin. Jos liikuntaa tulee luontevasti osana mielekästä elämää, niin huonommillakin geeneillä pysyy hyvässä kunnossa. Jos liikuntaa olisi pakko erikseen harrastaa hampaat irvessä, niin terveenä pysyminen muuttuu hirveän paljon vaikeammaksi.

Lähettäjä: ***** 
Päivämäärä:   13.4.25 10:42:02

Itse olin aikaisemmin täysi sohvaperuna, nykyään liikun aktiivisesti. Itselleni avain muutokseen oli löytää sellainen laji joka on mieleinen, ja jossa kehittyminen kiinnostaa. Se halu kehittyä saa tekemään myös muuta, esim. käymään kuntosalilla, vaikka varsinaisesti salitreeni ei ole itselle se mieluisin muoto liikkua. Ei minuakaan silti todellakaan aina huvita lähteä treeneihin, työpäivän (teen myös lähes 100% etätyötä kotoa) jälkeen jos antaa itselleen luvan jäädä sohvalle makaamaan niin siihenhän sitä sitten jää. Rutiini auttaa tässä, eli kun on ne tietyt treenipäivät niin silloin menen sinne, kyselemättä tai kyseenalaistamatta sen enempää että huvittaisiko tänään. Aina siellä on kuitenkin lopulta kivaa eikä harmita että tuli lähdettyä.

Kannustan siis etsimään itselle mieluisan liikuntalajin. Ehkä joku sellainen, jossa se itse liikunta tulee ikäänkuin "vahingossa" sivutuotteena. Juoksulenkit tai kuntosali ei ole kaikkien juttu. Jos aloittaja on joskus tykännyt joogasta, mutta nyt rajoittaa se että joogasalia ei ole lähellä, niin mites joku etäjooga? En siis tarkoita mitään valmiita videoita youtubesta, vaan ihan sellainen kurssi johon ilmoittaudutaan ja joka on aina tiettyyn aikaan, näitä on käsittääkseni sellaisiakin että ollaan kamerat päällä niin saa tarvittaessa myös palautetta ohjaajalta.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   13.4.25 10:50:23

Liikuntaan voisi koittaa suhtautua myös sellaisena välttämättömänä pahana, jos se ei suuremmin innosta. Ei aina huvittaisi mennä töihinkään, eikä jaksaisi pestä hampaita, mutta silti ne vaan tehdään. Liikunta on tärkeää, edes sitten se kävely, se vaan tehdään. Ja mun mielestä myös jonkunlainen lihaskuntoharjoittelu pitäisi olla kaikkien viikko-ohjelmassa, että toimintakyky säilyy myös vanhana.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   13.4.25 11:15:20

Minä harrastan tuota "vahingossa liikkumista", eli urheilulajeja, joissa saan mielihyvää uuden oppimisesta ja liikunta tulee siinä sivussa (taekwondoa ja taitoluistelua). Salille motivoin itseni sillä, että se tukee tuota varsinaista tekemistä. Koira on myös hyvä liikuttaja. Ajattelen, että treenit ei ole asia johon joko mennään tai ei, vaan säännöllinen osa viikko-ohjelmaa kuten töissäkäyntikin. Joukkueen treeneistä ei toki edes voi olla pois ilman hyvää syytä.